QLZQQLZUUPin Kulttilahko
Totta. Todentotta. Totisesti. Tervetuloa, Matkaaja(tar), tervetuloa QUYLTHULGin kotisivulle. Monista, lukuisista, monimuotoisista ja muutenkin kiintoisista asioista joita tämä maailma pitää sisällään ovat quylthulgit kiistämättä vaikuttavimmat. Kuvittele, Matkaelämänmuoto : Suuri yliherra Qlzqqlzuup itse - viisi tonnia sykkivää lihaa, väristen ja valuttaen visvaa ja typeränrohkeiden seikkailijoiden jäännöksiä! Yo! Kumartakaa kaikki suurelle Qlzqqlzuupille, Lihan Herralle! Iä! Ja, varmistaaksemme, ottakaamme vielä toinen quylthulg, quylthulg joka jää toiseksi vain itse Qlzqqlzuupille - Keisari Quylthulg (engl. Emperor Quylthulg)! Kyllä, hän itse, hän sinisissä, kultareunusteisissa kaavuissaa, sykkien ja vavisten kaikessa majesteettisuudessaan - täydet kolme tonnia sykkivää lihaa! Ympärysmitta 30 metriä - oi, mikä näky! Tekikö vaikutuksen? Jep. Ja taas asiaan : tervetuloa Quylthulgin paikkaan, QLZQQLZUUPin Kulttilahkon kotisivulle. Tässä maailmassa on monia kummallisia, hämäriä asioita. Kerron tämän tarinan lyhyesti koska minun aikani saattaa olla käymässä vähiin. Tiedän liikaa. Ensikosketukseni quylthulgeihin tapahtui pelatessani tietopeliä nimeltä Angband. Tässä pelissä törmäsin quylthulgeihin, joista kiinnostuin melko pian. Peli oli tehty vanhalla kunnon tyylillä - tarkoittaen sitä että tärkeintä oli pelattavuus. Grafiika oli vedetty alas pytystä, mutta peli oli hyvä. Peli tarjosi quylthulgista seuraavan kuvauksen : It is a strange pulsing mound of flesh. Hupaa, vai mitä? Koetimme ahkerasti envisioida quylthulgia, mutta jotain jäi puuttumaan. Tämä oli asian ensisykäys. Quylthulgit olisivat saattaneet jäädä vain ohimeneväksi villitykseksi, mutta seuraava tapahtuma muutti asian. Mukana oli tässä vaiheessa kolme henkilöä, kaikki lukion opiskelijoita, ensimmäisellä vuodellaan, lukuvuonna 1998-99. Minä itse olin yksi. Kaksi muuta olivat (nimet muutettu) Edouard Sykkeenmaa ja Tobias Mato. Sitten, talven väistyessä vuonna 1999, kevään hiljaa koettaessa, elämäämme astui uusi, rienaava syke. Siis : tulimme kouluun (Rautavaaran Lukio) kello 8.00, ja poistuimme koulun sisätiloista 11.45. Kulkiessamme kohti lähistöllä sijaitsevaa koulukeskuksen ruokalaa huomasimme, että koulurakennuksen ja ruokalan puoliväliin oli ilmestynyt suurehko kuoppa, josta nousi savua/höyryä. Kuoppa ei ollut ollut siinä edellisenä päivänä. Kuopan ympärillä hääri epäilyttävältä vaikuttavia miehiä hämärissä puuhissa. Siirryimme ruokalaan ja unohdimme asian. Kuoppa täytettiin pian, mutta kesti kauan ennen kuin sen paikalla kasvoi mitään. Kaksi päivää myöhemmin kuljimme taas ruokalaan. Ruokana oli jotain massaa - ainetta - joka - sanon sen suoraan - luultavasti oli vain pari päivää sitten sykkinyt! Groteskia! Tilanteen rekonstruktio : Hallituksen asiamiehet olivat saapuneet paikalle ja löytäneet kraaterista jotakin. Se jokin oli syöksynyt sinne edellisenä yönä, suoraan tähdistä. Valitettavasti agenttien aika loppui kesken, sillä välitunti oli koettamassa. Agentit, peläten sitä että vain hetken kuluttua paikalle ryntäävät lukiolaisten ja yläasteen oppilaiden laumat irvokkaasti paljastaisivat salaisen operaation, ottivat löytämänsä elämänmuodon, joka oli yhä horrostilassa jota se oli käyttänyt matkustaessaan tähtien välisissä tyhjyyksissä. Kraateria lähinnä oleva rakennus oli koulun ruokala. Agentit piilottivat löytönsä - aidon ja ilmielävän QUYLTHULGIN ruokalassa lähimpään saaviin, ja palasivat peittämään kuoppaa ja hävittämään todistusaineistoa. Quylthulg jäi saaviin joksikin aikaa, koska agentit eivät löytäneet sopivaa hetkeä hakeakseen sen. Quylthulg - tai ainakin osa siitä - valmistettiin lihamurekkeeksi/pasteijaksi, ja päätyi ruokapöytään, minun, Edouardin ja Tobiaksen nenien eteen. Sitä ennen se oli kuitenkin joutunut lukemattomien viattomien, pahaa aavistamattomien yläasteelaisten ja lukiolaisten ruoaksi! Veljet! Siskot! Te olette syöneet quylthulgin lihaa! Lopun ajat tulevat. Kuten QUYLTHULGin kirja sanoo : 'meissä kaikissa elää pieni quylthulg'! Se saapui tänne tähdistä, ja groteskin sattuman kautta pääsi suorinta tietä lukuisien maamme nuorien toivojen elimistöihin! Iä! Tämä oli alku valaistumisellemme. Enempää en voi kertoa. Minua on kielletty, ja jo tämäkin saattoi paljastaa liikaa. Uskokaa minua - parempi että en kerro. Usko jo. En kerro. En! Tästä mainitsemattomasta valaistumisesta - johon osallistujia olivat minä, Edouard ja Tobias - seurasi QLZQQLZUUPin Kulttilahkon perustaminen. Kultti perustettiin virallisesti 29.7.1999, kaukaisessa Rautavaaran kunnassa Suomenmaalla. Se oli kuitenkin toiminut hengessä ja sykkeessä jo ennen sitä... Iä! öde-Shoggog! Iä! QLZQQLZUUPin Kulttilahko on humoristis-groteskinen järjestö, jonka tavoitteina ovat :
Kulttilahko ei ole mikään uskonto, eikä se kilpaile minkään uskonnon kanssa. Sillä ei ole yhteyksiä saatananpalvontaan, eikä se (toistaiseksi) ole suorittanut valta- tai vähemmistöuskontoja pilkkaavia rituaaleja tai menoja. Sen lisäksi se on erittäin hauskaa. Kulttilahkon jäseniltä ei ole vaadittu eikä tulla vaatimaan mitään muuta kuin vain sitä aitoa, oikeanlaista sykettä. Oheistuotteita ja örvellystäEli : mitä kaikkea ihmismieli keksiikään...
Kauhujen kirjastoTietomme quylthulgeistaEnsinnäkin, maininnat quylthulgeista ns. sekundäärilähteestä. (ZAngband 2.2) Alkuperäiset, ensimmäiset tietämämme quylthulg-havainnot tehtiin ns. primäärilähteestä (Angband 1.X.X?) mutta voi! primäärilähde on käsistämme kadonnut. Sekundäärilähde, joka ainakin osittain pohjautuu primäärilähteeseen, antaa meille seuraavat tiedot (mysteerit, arvoitukset ja pelitiedot pois karsittuna). Lihavoitu sarake sisältää kommentteja.
Toisena, kirjastoon itse lisättynä tuleville sukupolville, on ns. Nimien Pamfletti. Pamfletti sisältää ehdotukset eri quylthulg-lajien tieteellisiksi (latinalaisiksi) nimiksi. Ottakoon biologit opikseen ja käyttäköön näitä. Pamfletin luojaksi voi tarpeen niin vaatiessa mainita QLZQQLZUUPin Kulttilahkon. Nimien Pamfletti (NP):
QUYLTHULGin kirja on yksi aikamme bibliofiilisista aarteista. Sen alkuperä, historia ja sisältö ovat täynnä draamaa, seikkailuja ja mysteerejä. Ennen kuin käsittelen kirjan jäljelläolevia katkelmia lyhennetty versio sen historiasta on siis tarpeen. QUYLTHULGin kirjan kirjoittajan oikeaa nimeä ei tiedetä, mutta hän eli Roomassa 400-luvulla j.a.a. Mitä ilmeisemminkin hän oli aikanaan persona non grata, ei-toivottu henkilö. On esitetty arvailuja että hän olisi ollut varhainen kristitty tai jopa paavi Noviatanuksen apulainen, mystinen henkilö joka tunnettiin vain nimellä Jerich Anakilainen. Nämä huhut ovat mitä luultavammin vain huhuja. Tiedettävästi ainoan meidän aikoihimmen asti selvinneet QUYLTHULGin kirjan painattaja oli ilmeisemmin uskonut tähän teoriaan, sillä kirjan otsikkosivulla (kuin ihmeen kautta säilyneellä) lukee : ye pulse offe ye life by Jerich of Anak Gimmelkopf & sons Antwerpen 1820 Tai, sitten, se riitti liian hyvin. Huhutaan että kirjan kuvitettu versio muuttui heti valmistuttuaan joksikin groteskiksi, sykkiväksi olioksi joka hajotti luostarin etelämuurin, tuotti silmänräpäyksessä paikalle joukon irlantilaisia nunnia jotka olivat hetkeä aikaisemmin olleet luostarissaan Belfastissa, ja katosi. Oliota ei nähty uudestaan eikä kirjan muita kappaleita kuvitettu. Tämä munkkien kopioima versio joutui pian Index Expurgatorukseen, katolisen kirkon kiellettyjen kirjojen listaan. Kummalista kyllä sitä ei mainita missään listan säilyneistä versioista. Salailua! Monet kappaleet kirjaa joutuivat sen ajan kirjarovioihin, ja kirjan seuraava painos pelastettiin eräästä roviosta. Ranskalainen tarina, joka kiertelee asiaan vihkiytyneiden joukossa kertoo seuraavaa: Eräs kappale QUYLTHULGin kirjaa oli joutunut kirjaroviolle eräässä kylässä lähellä Pariisia, suuren muun kirjajoukon kera. Kyseinen rovio poltettiin kyläläisten riemuitessa. Myöhemmin eräs Pierre-niminen mies sattui kävelemään rovion yhä kytevien jäännösten ohi. Oli koettamassa jo ilta, ja Pierre pysähtyi rovion luo hetkeksi, lämmittelemään. Hän istahti maahan ja tuijotti hiiliä. äkkiä eräs osa roviota liikahti kummallisesti. Pierre kumartui katsomaan lähempää. Toden totta, osa hiilistä liikkui ylös ja alas, ylös ja alas, aivan kuin jonkin oli hengittänyt tai sykkinyt niiden alla! Pierre kohotti saapastaan ja kouhi hiilikasaa. Mitään sykkivää tai hengittävää ei löytynyt, mutta Pierre löysi jotain muuta. Pahasti palaneen kirjan jäänteet juuri sen kohdan alapuolelta jossa hän oli sykkeen havainnut. Kirjan kannet sekä sen alku- ja loppuosat olivat palaneet täysin lukukelvottomiksi, mutta sisin kolmasosa kirjaa oli suurimmaksi osaksi luettavissa, vaikkakin osittain nokinen ja kärventynyt. Hetken ajan Pierre mietti, mutta sitten hän pudotti kirjan taskuunsa ja lähti kävelemään kohti Pariisin kaupunkia, jonka liepeillä kylä oli. Kaupunkiin päästyään Pierre etsi erään uuden ammatin harjoittajan - kirjanpainajan - nimeltään Louis. Pierre, joka ei osannut lukea, näytti kirjaa Louisille, joka hetken mietittyään osti sen. Pierre käytti saamansa rahat jo samana iltana läheisessä juottolassa ja palasi kotiinsa pää särkien. Louis taas jäi tutkimaan kirjaa. Mitä ilmeisemminkin Louis ei julkaissut kirjaa itse. Kävi niin kuin yleensä käy, ja Louisin kirjanpainoliike lakkautettiin. Louis oli ollut liian suuripiirteinen raha-asioissa, ja niinpä hän möi kaikki kirjapainolaitteensa, muistiinpanonsa ja tekstinsä (myös QUYLTHULGin kirjan) eräälle hollantilaiselle Mikael Gimmelkopfille ja ryhtyi kanafarmariksi Normandiaan. Gimmelkopfin suku loi itselleen pitkäkestoisen joskin pienimittaisen saran kirjanpainajana, ja jatkoi sitä kauan. Perheen pojat, pojanpojat, pojanpojanpojat ja niin edelleen löysivät kuitenkin kirjoja, jotka olivat huomattavasti vahingoittunutta, palanutta QUYLTHULGin kirjaa mielenkiintoisempia ja paremmin myyviä, ja kirja unohtui jonnekin perheen ullakolle. Sieltä sen lopulta löysi vuonna 1817 Martin Gimmelkopf, Mikaelin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Martin, jolla oli kolme poikaa hoitamassa kirjapainoa, paneutui tilien laskemisen ohella QUYLTHULGin kirjaan, jonka säästyneet osat hän valmisti painokuntoon ja käänsi englanniksi. Vaikea ja perusteellinen työ kesti kaksi vuotta ja verkkainen, kiireetön painotyö vielä lähes vuoden, mutta lopulta, vuonna 1820, Gimmelkopfin ja poikien kirjapaino julkaisi versionsa QUYLTHULGin kirjasta. Kirja sisälsi lähes kaiken tekstin jota Martin oli palaneesta, ajan hauristamasta kirjasta onnistunut pelastamaan, mutta oli silti valitettavan hajanainen. Sen arvioidaan sisältäneen vain viidesosan tekstistä jonka sen alkuperäinen kirjoittaja oli siihen alun perin sisällyttänyt. Gimmelkopfin kustantamo lopetti toimintansa vuonna 1821. Kolmesta pojasta kaksi siirtyi viininviljelijöiksi Italiaan, yksi muutti siirtolaiseksi Keskilänteen ja Martin itse asettui Lontooseen, jonne hän perusti erikoislaatuisen salaseuran, joka tuhoutui groteskissa onnettomuudessa vuonna 1834, vieden päästään seonneen Martin-paran mukanaan. Kirjan tutkimisen tuottama hermojännitys oli ollut liikaa hänelle. Yksi kappale kirjaa kulkeutui, mikä oudoimpia reittejä, vuonna 1999 minun käsiini. Eräät antamani lupaukset estävät minua kertomasta tästä enempää. Kopioni on tietääkseni ainoa jäljellä oleva kopio tätä vainottua, pahamaineista QUYLTHULGin kirjaa. Se, tunsiko primäärilähteen luoja kirjan vai toimiko hän vain huhujen pohjalta on minulle tuntematonta. Mutta nyt : QUYLTHULGin kirja, niiltä osin jotka soveltuvat yleiseen levitykseen.
UutisiaNäitä varten on luettu monia lehtiä!MIAMI, FLORIDA, MNA (14.7.1999) Miamin pormestari, Jaques LaVienne, on kertonut eilisessä tiedotustilaisuudessaan, että kaupunki tulee tekemään kaiken tehtävissä olevan quylthulgien hävittämiseksi alueelta. SQA:n paikallinen edustaja, Michael Howard, kommentoi pormestarin ja kaupungin päätöstä edesvastuuttomaksi. Quylthulgeista on tullut tällä vuosikymmenellä todellinen ongelma Miamissa, jonne ne pesiytyivät kaupungin edustalle pudonneen meteoriitin ylösnostamisen jälkeen vuonna 1989. LaVienne väittää, että quylthulgit olisivat aiheuttaneet useiden ihmisten katoamisia, väkivaltaisuutta ja kaupungin verotulojen pienenemistä. Howard taas väittää tämän olevan LaViennen uudelleenvalinnan seurausta. ANCHORAGE, ALASKA, AASM (30.7.1999) Martin ’Marty’ Marshpoole, Dead Goose Junctionin metsästysseuran päämies, ilmoitti eilen Anchoragessa pidetyssä Alaskan Union of Hunting Clubs:n vuosikokouksessa, että liiton yksimielisellä päätöksellä alueella uhanalaiset quylthulg chaoticus- ja quylthulg corpus-lajit julistetaan metsästyskieltoon. Marshpoole kommentoi myöhemmin samana päivänä että kaatolupien myöntäminen niin corpuksille kuin chaoticuksillekin voi alkaa aikaisintaan 2002. Alueen corpus- ja chaoticus-kannat romahtivat 1980-luvulla vuosia jatkuneen salametsästyksen seurauksensa, jonka jälkiä koitetaan nyt korjata. SPRINGFIELD, MISSOURI, GNDM (5.6.1999) Missourilainen Copperhead & Sons-panimo kertoi eilen puolivuosittaistiedoitteissaan, että PulseUp-oluen valmistamisen aloittaminen lykkääntyy usealla vuodella panimon taloudellisten vaikeuksien johdosta. Panimon tiedotusvastaava, Emptor Cuintulg, kommentoi tämän olevan harmillinen, joskaan ei lopullinen, takaisku yrityksen tiellä Yhdysvaltain johtavaksi olutpanimoksi. SEVILLA, ESPANJA, TRS (1.4.1999) Enrico Miquel, Sevillan yliopiston filologian professori, on julkisesti tunnustanut olevansa quylthulgismin kannattaja. Miquel kertoo, että hänen päätökseensä tunnustaa asiat ovat suuresti vaikuttaneet ilkeämieliset huhut, joita hänestä on yliopistossa levitetty. Miquelin tunnustuksen myötä yliopiston professorien voimatilanne on muuttunut ratkaisevasti. Anton Aragone, SQA:n Espanjan osaston päämies, ennustaa että koko yliopiston opettajakunta tulee kääntymään nykyisistä popularistisista ja ekspressionistisista mielipiteistään quylthulgismiin ennen vuoden 2005 vaaleja. Sillä välin yhteenotot quylthulgistien ja ekspressionistien välillä jatkuvat itse kaupungissa, joka on ollut epävarmassa tilassa vuoden 1995 parlamenttivaaleista lähtien, jolloin quylthulgistit hävisivät, saaden vain kymmenen paikkaa tavoittelemastaan viidenkymmenen määräenemmistöstä. PUKEIT, KALIFORNIA, MBIONO (3.4.1999) Kalifornian kuvernööri on mitätöinyt Seinmann-Fieldsin komission päätöksen ns. ylipulssi-jutussa. Elisa Heights, jonka pyrkimys päästä avioliittoon Plzuuu-quylthulgin kanssa sai aikaan Seinmann-Fieldsin komitean perustamisen, tunnustaa olevansa helpottunut. ’Ei rakkautta voi estää. Se sykkii läpi lakien ja aikojen. Ei mikään komissio voi estää minua elämästä elämäni loppuun saakka rakkaan Plzuuuni vierellä!’ Plzuuu itse kieltäytyi antamasta kommenttia, mutta päätöksestä kuultuaan sekä hän että Elisa matkasivat kauan viivästyneelle kuherruskuukaudelle Las Vegasiin. Peter Fields, Seinmann-Fieldsin komission jäsen, myöntää nyt että komission päätös saattoi olla hieman hätiköity. Kuvernöörin mitätöinnin seurauksena avioliitot ihmisten ja quylthulgien välillä ovat nyt sallittuja Kaliforniassa. ’Tämä on vapaa maa.’, kuvernööri Schultz kommentoi. BRISBARNE, AUSTRALIA, ASH (29.2.1999) Erich Williams ja Mat Van der Meer, Brisbarnen yliopiston tähtitieteen ja arkeologian professorit, kertovat kaikkien tunnettujen pulsareiden syketaajuuksien vastaavan lähes täysin assyro-babylonialaista Rabbain kääröä, joka löydettiin kaivauksissa Akkon kaupungin lähistöltä vuonna 1992. Käärön alkuperä on tuntematon, mutta Van der Meerin mukaan tämä vahvistaa teoriaa siitä, että maapallolla on viime vuosituhansina vieraillut maan ulkopuolisen älyn edustajia. Williams ei tahdo antaa kommenttia ennen kuin loputkin kääröstä on ratkaistu, mutta muistuttaa, käärön sanoin, että: ’Sanottu on sanottu, tehty on tehty, sykitty on sykitty, kaikki mitä on lepää öde-Shoggogin silmien alla. älä sano ennen kuin tiedä, äläkä lue tätä kääröä ennen kuin aika on tullut. Nyt sykkikäämme: Iä!’ UR-UGGOT, TURKKI, ÜÜTPD (1.2.1999) Amerikkalainen Adam Williamsin ja Joseph Mastersin johtama tutkimusryhmä on löytänyt Ur-Uggotin kaupungin lähistöltä Itä-Turkista kauan kadoksissa olleen Zofyan bolgaraanikaupungin. Bolgaraanit olivat Mustanmeren eteläpuolella 1000-luvulla e.a.a. asunut kansa, joka katosi jäljettömiin ensimmäisellä vuosisadalla j.a.a. Legendoja Zofyasta on kierrellyt Turkin maalaisväestön keskuudessa jo satoja vuosia, mutta vasta nyt sen olemassaolo on varmistettu. Kaivauksissa on tullut esiin kymmeniä rakennuksia sekä suuri aukio, jota Williams ja Masters epäilevät bolgaraanien jumalan, Kul-Zut-Kulkullu-Zuupin eli Qulzutthuthzuupun palvontapaikaksi. Teorian todisteeksi he kertovat, että aukion alta on löytynyt sadoittain Itä-Turkissa erittäin harvinaisia merimakkaroita, jotka on ilmeisesti tarjottu uhriksi jumalalle. Williams ja Masters pahoittelevat sitä, että Kul-Zut-Kulkullu-Zuupin kuuluisa savinen patsas on ilmeisesti aikojen myötä sulanut muodottomaksi möykyksi savea. HAKEPALOI, SAMOA, HNANA (1.1.2000) Yli kymmenen ihmisen epäillään menettäneen henkensä septamaraanin kaaduttua myrskyssä Samoan rannikolla. Septamaraanin lastina oli ilmeisesti useita kymmeniä läheiseltä Kelapaloin saarelta kotiinsa Hakepaloille tulossa olleita uudenvuoden juhlijoita. Paikalliset kalastajat onnistuivat pelastamaan heistä suurimman osan, mutta jopa viidentoista pelätään hukkuneen. Paikallisen Heart of Pulse-kirkon johtaja, kardinaali Johnny Alipaloi, syyttää tästä ja useista muista alueella viime vuorokausina sattuneista onnettomuuksista Bigga Bossa Kuihapaloitulg-nimellä tunnettua henkeä, joka on suuttunut saarien asukkaiden maallisuudesta. Poliisi ei kommentoi Alipaloin väitettä. VEPSäMONGA, VENäJä, STT (3.1.2000) Suomalaisen Pertti Pinnanpään johtama tutkimusryhmä on ilmoittanut löytäneensä karjalalaisen Vepsämongan kylän lähistöltä merkkejä kivikautisesta asutuksesta. Pinnanpään mukaan kyseessä on ollut melko pitkälle erikoistunut ja lähiseudun asukkaiden ylläpitämä luultavasti uskonnollinen yhteisö, joka on saattanut kehittyä muinaiskarjalalaisen Kuintas Tulgus eli Kuit Hulga-elämänjumalan kultin ympärille. Pinnanpää ryhmineen on suorittanut alueella kaivauksia jo useiden vuosien ajan, mutta tämä oli ryhmän tähän asti konkreettisin löytö. Kremlin arkeologisen museon intendentin Ivan Vissarovitshin mukaan se kyseenalaistaa kaikki tähänastiset teoriat eurooppalaisen sivilisaation synnystä. 'Meidän on katsottava Siperiaan, jos tahdomme oppia lisää.', hän lopettaa. Pinnanpää yhtyy myös tähän - 'Kyllä Siperia opettaa'. PORT AU GRANDO, HAITI, FN (7.1.2000) Haitin poliisi on pidättänyt useita kymmeniä veriteoista epäiltyjä 'Mister Guls Gul Gul Guup'-kultin jäseniä suuroperaatiossa, joka suoritettiin yhteistyössä maan armeijan erikoisjoukkojen kanssa. Useita poliiseja ja kultin jäseniä loukkaantui operaation aikana, mutta kuolonuhreilta vältyttiin. Poliisin mukaan kultista tuli arvaamaton vaaratekijä, kun sen odottaman voodoohahmon, Mister Guls Gul Gul Guupin, paluu maan päälle vuoden vaihtuessa jäikin tapahtumatta, ja näinollen operaatio oli välttämätön. Frederick Smith, kultin amerikkalaissyntyinen johtaja, on ilmoittanut haastavansa poliisin oikeuteen törkeästä vapaudenriistosta, pahoinpitelystä ja kunnianloukkauksesta. Poliisi ei ole vielä antanut kommenttia Smithin uhkauksesta. Edellä olevat uutiset on saatu seuraavien tahojen armollisen avun seurauksena: Miami News Agency (MNA), Axes and Shotguns Monthly (AASM), Gimme ’Nother Drink of Midwest (GNM), Tabula Rasa Spaniae (TRS), MacCaskell’s Believe-It-Or-Not Odditorium (MBIONO) ja Astronomer of Southern Hemisphere (ASH), Über-Üztakanian Turkische Pappier für die Deutsche (ÜÜTPD), Hellikelloi, Nanahuipal and Alivollapaloi News Agency (HNANA), Suomen Tieto-Toimitus (STT) sekä Florida News (FN). Rienaava totuusKuvat joita et koskaan uskaltanut kuvitellakaan!
Glyo-Vho II:n maantiedosta, eläimistöstä, hallinnosta ja historiastaKirjoittanut filosofian tohtori Frans-Pjotr Dmitrovits Saprazzanov(Tahtoisimme pahoitella kirjoittajan paikoittain jopa röyhkeän epäkunnioittavaa suhtautumista öde-Shoggogin kirjan sisällön oikeuteen ja totuuteen. Se on pelkästään tämän artikkelin kirjoittajan mielipide, eikä missään nimessä tämän lehden virallinen kanta. -Toim.) I. Maantieto Quylthulgien maailma, Glyo-Vho II, on maantiedoltaan ja oloiltaan huomattavasti Maasta eroava, vaikka yhtäläisyyksiäkin on. Molempien planeettojen painovoima on lähes sama (Maa 1G, Glyo-Vho II 1.1G) ja ilmakehän koostumus on samankaltainen. Glyo-Vho II taas on Maata jonkin verran lämpimämpi ja huomattavasti kuivempi. Glyo-Vho II:n vedestä suurin osa on imeytyneenä maaperään, ja sateet ovat harvinaisia. Meret ovat muodostuneet rikki- ja ammoniakkiyhdisteistä, jotka ovat vaikeasti haihtuvia, erittäin myrkyllisiä niin ihmisille kuin quylthulgeillekin, ja onneksi vain harvoin tavattuja merien ulkopuolella. Merien lisäksi Glyo-Vho II:n huomattavia piirteitä ovat tulivuoret ja tietysti lähes uniikki Lithin kuilu. Vaikka Glyo-Vho II on yleisesti ottaen tektonisesti ja vulkaanisesti erittäin vakaa planeetta, on sillä kuitenkin kolme poikkeusta, joita planeetta itse asiassa saa kiittää vakaudestaan. Gel-Vigin, Gel-Niggin ja etenkin Gel-Nathin jättimäiset tulivuoret toimivat varaventtiileinä planeetan sisuksen epävakaalle toiminnalle. Tämän ikävä seurauksena on näiden kolmen tulivuoren sylkemä suunnaton määrä tuhkaa, kivipölyä, puolisulaa magmaa ja planeetan sisuksen kaasuja. Tämän toiminnan seurauksena suuret alueet tulivuorten ympärillä ovat täysin kelvottomia niin asutukselle kuin lähes kaikelle muullekin elämälle. Tulivuorten sylkemistä kaasuista huomattava osa palaa sangen näyttävästi sekoittuessaan planeetan ilmakehään, mutta aina aktiivisemman tulivuoritoiminnan kauden aikana planeetan ilmakehän metaanipitoisuus on kasvanut, muuttaen hetkellisesti planeetan keskilämpötilaa jopa useilla asteilla. Onneksi meret sitovat lähes kaiken tulivuorten syöksemästä metaanista, tai muuten planeetta olisi jo lähes elinkelvoton. Planeetan kolmas huomattava piirre on pohjois-etelä-suunnassa yli tuhat kilometriä pitkä ja kohdittain jopa neljäsataa kilometriä leveä Lithin kuilu. Tämä kuilu halkoo planeetan keskimannerta, ja on ilmeisesti, kuten myös keskimantereen keskustan suuret vuoristot, jäänne vielä Gel-Nathiakin massiivisemmasta tulivuoresta, joka on miljoonia vuosia sitten räjähtänyt. Kuilu on keskiarvona noin tuhatkaksisataa metriä syvä, mutta kohdittain uppoaa jopa neljään ja puoleen kilometriin. Sen reunat ovat huomattavan jyrkät, johtuen alueen kestävistä, säikeisistä kivilajeista, ja kaikilla reunoilla uppoavat metrin matkalla vähintään kaksi metriä. Kuilun pohjoisessa päässä on myös Palavan Syvyyden nimellä tunnettu alue, jossa vulkaaninen toiminta on tunkeutunut kuilun neljän kilometrin syvyiselle pohjalle saakka, ja näin aiheuttaa kiinnostavia valoilmiöitä vaikka ei koskaan ole aktivoitunutkaan kolmea suurta tulivuorta vastaavaan toimintaan. II. Eläimistö Glyo-Vho II:n eläimistö on niin erikoinen ja omalla tavalla spesialisoitunut, että sen kuvailuun voisi käyttää useita kirjoja, jopa kirjasarjoja. Tämän sangen suppean yhteenvedon puitteissa on kuitenkin tyydyttävä luomaan vain lyhyt yhteenveto planeetan faunaan, sekä hieman syvempi silmäys muutamiin tärkeämpiin lajeihin. Vaikka planeetan eläimistö onkin erikoistunut pitkälle selvitäkseen planeetan karuissa olosuhteissa ja kyetäkseen toimittamaan omia, spesialisoituja funktioitaan, on sen lajimäärä kuitenkin vain murto-osa esim. Maan eläinmäärästä. On esitetty arvioita, että lajeja olisi vain miljoona, mutta oikeampi arvio liikkuu luultavasti jossakin kolmen ja neljän miljoonan lajin välillä. Lienee sanomattakin selvää, että quylthulgit, ollen planeetan sivistynein rotu, ovat jo kauan sitten kesyttäneet monia näistä eläimistä palvelukseensa. Suurimmassa osassa quylthulgien muinaiskirjoituksia niitä ei mainita, mutta tämä johtuu vain vanhasta 'pyhyyden tabusta' jonka mukaan eläimen suora mainitseminen muuten kuin pakon alla tai erikoisyhteyksissä olisi alentanut kirjoituksen pyhyyttä. Myös sananen quylthulgien 'mielikontrollista' on paikallaan. Mielikontrolli on luultavasti täysin väärä sana kuvaamaan tätä kykyä, mutta osuvampaa kuvausta ei ole. Quylthulgit, koska eivät omaa sanalliseen viestintään tarvittavia elimiä, ovat kehittäneet sangen pitkälle kehittyneen ajatustenvaihtokyvyn. Näinollen esimerkiksi kaksi quylthulgia pystyy täysin keskustelemaan pelkästään olemalla vierekkäin. Yli sadan metrin matkat ja samoin myös kaikenlaiset fyysiset esteet ovat kuitenkin erittäin haitallisia tälle kyvylle. Quylthulgit ovat myös oppineet käyttämään tätä kykyä planeetan eläimiin. Koska nämä oliot eivät ole kovinkaan älykkäitä, tämä käyttö ilmenee lähinnä mielikuvien ja tunteiden siirtona, ja joidenkin eläinten suhteen jopa hetkellisenä alemman eläimen täydellisenä haltuunottona. Kontrolli on sitä helpompaa, mitä enemmän eläin on kesyyntynyt ja tottunut siihen. Tämä kontrolli on siis lähinnä vastine sille kontrollille, jonka ihminen kykenee koulutuksella saavuttamaan vaikkapa hevoseen tai koiraan. Tämän kyvyn käyttö joihinkin eläimiin (ja etenkin Glyo-Vho II:n ulkopuolisiin elämänmuotoihin) on kuitenkin erittäin vaikeaa, ja mahdollista vain erittäin pitkällisen harjoittelun ja syventymisen jälkeen, jos ollenkaan. Kunkin eläimen nimen jäljessä esitetään sen suomen kieleen sovellettu ääntäminen. Kunkin eläimen kuvauksessa pyritään lyhyesti selvittämään ainakin eläimen elintapa, ruumiinrakenne ja suhde quylthulgeihin. Cer-Vog (Ker-Vok) Cer-Vogit ovat rauhallisia, yleensä suurissa laumoissa eläviä kasvinsyöjiä, joita esiintyy runsaasti etenkin Geheirin tasangolla. Niitä on jo lukemattomien vuosisatojen ajan pyydystetty ja kesytetty erilaisiin raakaa voimaa vaativiin tehtäviin, sillä vaikka ne eivät olekaan riittävän voimakkaita kaikkiin tehtäviin (tarvitaan kahdeksan cer-vogia vetämään yhden quylthulgin lavettia!) ne ovat säyseitä ja toimivat hyvin yhdessä. Ne ovat säkäkorkeudeltaan noin puolitoista metriä, kuonosta peräpäähän noin kaksi metriä ja omaavat neljä lyhyttä ja tukevaa jalkaa jotka on järjestetty kahdeksi takajalaksi ja kahdeksi etujalaksi. Niiden kaula on olematon, ja pää on oikeastaan vain paksun, makkaramaisen ruumiin jatke. Päätä suojelee lajin tunnusmerkinomainen luukaulus, joka alkaa kymmenkunnan sentin korkuisesta sarvesta sen kuonossa, ja kahtia jakautuen kaartuu alas, taakse ja sitten taas ylös leviten ohueksi luukerrokseksi joka kattaa suuren osan otuksen 'kasvoista'. Cer-vogin silmät ovat pienet ja tiukasti kauluksen yläreunan ja ihopoimun välissä suojassa. Luupoimun alareuna muodostaa myös eläimen yläleuan, ja suu itse on hyvin piilossa poimun reunalla. Tämä johtuu hiekkamyrskyistä, joita villit cer-vogit joutuvat joskus sietämään. Cer-vogeilla on myöskin pieni, ruumiiseen osaksi kiinni kasvanut häntä. Cer-vogit ovat erittäin helposti alistettavissa mielikontrolliin, ja - etenkin villit yksilöt - ovat erinomaista ja usein käytettyä ainesta ravintoliuokseen. Cinneni (Kinneni) Cinnenit ovat yksinään tai pienissä ryhmissä planeetan vuoristojen alarinteillä ja ylängöillä eläviä kasvinsyöjiä. Täysikasvuisen yksilön säkäkorkeus on noin kaksi ja puoli metriä, mutta pää kohoaa yleensä vielä puoli metriä tätä korkeammalle, ja pituus päästä hännän päähän noin viisi tai kuusi metriä. Cinnenillä on kuusi jalkaa, jotka ovat järjestäytyneet kolmeksi pariksi tasaisesti sen ruumiin alle. Kussakin jalassa on neljä varvasta, jotka ovat asettuneet 90 asteen välein, antaen eläimelle hyvän liikkuvuuden vuorenjuurimaastossa. Etummaisen ja keskimmäisen sekä keskimmäisen ja takimmaisen jalkaparin välillä, molemmin puolin vartaloa, on olennon kylkiluiden jatke, eräänlainen ihon läpi pistävä suurehko luupiikki. Nämä eri puolen piikit muodostavat yhdessä U:n muotoisen luun, jonka käännekohdan ali cinnenin selkärusto kulkee. Nämä kaksi luu-U:ta ovat itse asiassa cinnenin ainoat luut, sillä muut osat sen tukirangasta ovat kimmoisaa rustoa - joka muutenkin on luuta yleisempää Glyo-Vho II:llä niin alempien kuin ylempienkin olioiden keskuudessa. Olennon kaula on lähes yhtä paksu kuin ruumiskin, eikä kaulaa ole helppo tarkkaan erottaa pään ja vartalon välistä minkään muun kuin suuren kokemuksen ja preparointisahan avulla. Cinnenin kallo on myös muodostunut rustosta, joka on vähemmän joustavaa kuin ruumiin rusto, muttei silti läheskään luokiteltavissa luuksi. Tämä rustoinen ruumiinrakenne antaa cinnenille huomattavan kyvyn sietää ruhjevammoja. Kalloon ei kuulu alaleukaa, ja cinnenin suu on vain rustokallon muodostaman puolikuun osittain tukema jänne- ja lihasrengas. Näitä renkaita on myös cinnenin kurkussa ja ruokatorvessa, jossa ne pehmentävät eläimen nauttiman ravinnon. Kallossa on myös kaksi aukkoa osittain kallon sisässä olevia silmiä varten. Silmät itse muistuttavat hieman maan kärpästen silmiä, ja näin antavat eläimelle laajan, joskin ei kovinkaan tarkan näkökentän. Tämä ja silmien sijoittuminen melko korkealle ovat varotoimia Lentävää Raagia, yhtä cinnenin vakavinta vihollista ja planeetan lentävistä lihansyöjistä suurinta, vastaan. Myös edellämainitut selän luupiikit ovat kehittyneet kyhmyistä estämään Raagin saaliiksi jäämistä. Myös cinneneitä on kesytetty kuormaeläimiksi, koska ne ovat cer-vogeja vahvempia mutta xutqia helpommin hallittavissa. Niiden liha on kuitenkin liian imelää ravintoliuoksen valmistamista varten, paitsi aivoja, jotka ovat quylthulgien keskuudessa suurta herkkua. Lentävä Raag (Raakh) Lentävät Raagit ovat Glyo-Vho II:n lentävistä lihansyöjistä suurimpia ja pelätyimpiä. Niiden tiedetään joskus jopa käyneen pienempien quylthulgien kimppuun, usein kohtalokkain seurauksin. Ne elävät korkeilla vuorilla, jossa ilmanpaine on vähäisempi, mutta pyydystävät saaliinsa lähinnä alavimmilta seuduilta, jossa niitä on runsaammin. Niiden perussaaliita ovat yleensä cinnenit ja muut, pienemmät, vuorenjuurien kasvissyöjät. Metsästävän Raagin syöksy onkin vaikuttava näky - etenkin jos ei itse ole sen kohteena. Raag muistuttaa jollakin irvokkaalla tavalla ensinäkemällä lepakkoa, mutta varsinaiset yhteyden sen ja lepakon välillä ovat hyvin pienet. Raagin siivet ovat kuitenkin lepakkomaiset, ja pitkien, putkimaisten luiden kannattamat. Ruumis on kiinnittynyt siipien yhtymäkohtaan, ja muistuttaa lähinnä rustosäikeiden tukemaa nahkaista säkkiä. Säkki päättyy velttoon häntään, jonka molemmin puolin on nauhamainen rustosiiveke, joka eläin käyttää lentonopeutensa ja -korkeutensa säätelyyn. Eläimen 'ruumissäkin' (termi 'vartalo' on vain hädin tuskin oikea) alapinnasta roikkuu kaksi rustoista raajaa joita raag käyttää saaliiseensa tarttumiseen. Näiden raajojen liikkumavara on hyvin pieni, mutta niiden puristusvoima on pelottavan suuri. Raagilla, toisin kuin suurimmalla osalla planeetan muita suuria elämänmuotoja, on kokonaan luusta muodostunut kallo, jota se joskus käyttää tyrmätessään saaliitaan. Tätä varten sen kaulan rakenne on rengasmainen, ja imee itseensä sangen hyvin kaiken iskupaineen. Kallossa on aukot eläimen kolmea silmää varten. Kolmen silmänsä ansiosta sillä on erittäin terävä ja erottelukykyinen näkö. Silmien suojina ovat niiden ympärillä olevat kallon korottumat, eräänlaisen siihen sulautuneet luurenkaat. Kallon laelta nousee kaksi lievästi käyrää sarvea, joita eläimet käyttävät taistellessaan keskenään. Raagit ovat lähes täysin immuuneja quylthulgien henkisille kyvyille, eikä niitä ole koskaan kyetty kesyttämään, lukuisista huonosti päättyneistä yrityksistä huolimatta. Men-Hog (Menn-Hok) Vähemmän erikoistunut tutkija saattaisi ensi kertaa Men-Hogin nähdessään luulla löytäneensä planeetan hallitsevan elämänmuodon. Tämä johtopäätelmä, vaikka saattaakin vaikuttaa houkuttelevalta, on kuitenkin täysin väärä. Kasveja syövät Men-Hogit, erikoisesta ulkomuodostaan huolimatta, yltävät vain nipin napin Maan gorillojen ja simpanssien älylliselle tasolle, ja useat niistä jäävät paljon alemmas. Men-Hogeilla on kuitenkin ollut tärkeä asema quylthulgien sivilisaation ulkoisen puolen rakentamisessa, ja niin ollen niiden merkitystä ei tulisi aliarvioida. Men-Hogit ovat, iästään riippuen, metristä kahteen korkeita, ja muistuttavat lähinnä kartiota, jonka sivuista ulkonee kolme symmetrisesti kartion ympärille asettunutta saksimaista kättä. Kukin käsi lähtee hieman kartion puolivälin yläpuolella olevasta rengasmaisesta syventymästä, joka kiertää koko kartiomaisen ruumiin ympäri, ja jossa myös olennon suuaukot sijaitsevat. Tämän käsipoimun yläpuolella olevassa osassa sijaitsevat neljä pitkämaista, kolmionmuotoista silmää jotka ovat sijoittuneet tasaisesti ympäri kartion huippua, niin että niiden ylimmät kärjet lähes yhtyvät kartion huipulla. Kartion alapäästä lähtee kuusi suurempaa (puolesta metristä metriin) ja yhtä monta pienempää (kymmenestä sentistä puoleen metriin) lonkeroa, joita men-hog käyttää liikkumiseen. Olennon kartiomaista ruumista suojelee sitkeän nahan alla rustoisten rimojen kotelo, jonka keskellä sen kaikki elimet sijaitsevat. Olennon kädet, niiden tarvitseman vakauden takia, ovat luun vahvistamat, samaten kuin niiden saksetkin. Myös kunkin lonkeron keskellä kulkee taipuisa rustoinen jänne, joka päättyy lähellä lonkeron kärkeä sijaitsevaan kynsimäiseen luuhun. Men-hogit, johtuen näppäristä käsistään, ovat jo lukemattoman kauan joutuneet palvelemaan quylthulgeja kaikessa näppäryyttä vaativassa, johtuen quylthulgien sangen ilmeisestä raajojen puutteesta. Tästä vastapalvelukseksi quylthulgit ovat järjestäneet niille siedettävät olot ja säännöllistä ruokaa. Men-hogit, vaikkakin hyödyllisiä näin, ovat täysin kelvottomia ravintoliukseen johtuen niiden sisältämistä emäksistä ja niiden liian rustoisesta ruumiinrakenteesta. III. Hallinto Nykyisin Glyo-Vho II:n planeetta on jaettu käytännössä kahtia Vlogin Keisarin ja Qlzqqlzuupin, ulkomaiden herran, välillä. Vlogin Keisari on kuitenkin lähinnä vain keisarikunnan keulakuva, ja keisarikunnan asioita hoitaa lähinnä joukko voimakkaita byrokraatteja, ja provinsseilla on erittäin suuri autonomia. Myös Qlzqqlzuupilla on huomattavaa vaikutusvaltaa keisarikunnan asioihin. Qlzqqlzuup taas on ehdoton yksivaltias, jonka alaisia kaikki hänen puoliskonsa asukkaat selkeästi ja kiistattomasti ovat. Ajoittain jopa Keisarikunta on ollut lähes alistettuna dominioksi Qlzqqlzuupin vallan alle. Qlzqqlzuupin hallitsemiin alueisiin kuuluvat harvemmin asutut rajamaat, ja ainakin nimellisesti myös kaikki quylthulg-asutukset planeetan ulkopuolella. Ulkomaat Ulkomaiden ehdoton yliherra on Qlzqqlzuup, jolla on rajaton valta kaikkialla omassa valtakunnassaan. Qlzqqlzuupin alapuolella arvojärjestyksessä ovat kunkin provinssin päämiehet, jotka valitaan provinssin hallitsevan heimon tai heimojen keskuudesta. Kukin provinssin päämies komentaa oman heimonsa jäseniä, ja Qlzqqlzuupin antaman arvovallan tuella myös muita provinssinsa alueella asustavia heimoja. Kunkin provinssin jokaisella heimolla on yleensä oma heimonpäällikkönsä, joka on provinssin päämiehen alainen ja hallitsee ehdottomasti omaa sukuaan (suku tarkoittaa tässä heimoa pienempää quylthulgien yhteenliittymää, jonka jäsenistä suurin osa on sukua toisilleen) ja omaa provinssin päämiehen kautta Qlzqqlzuupilta saadun arvovallan muiden saman heimon sukujen ylle. Tämän lisäksi jokaisella suvulla on oma päämiehensä, joka yleensä on suvun vanhin jäsen. Vlogin keisarikunta Keisarikunnan yhdeksästä provinssista kahdeksalla on oma lordinsa, joista jokainen on oma puoliautonomisen alueensa hallitsija ja huolehtija. Keisari itse on nimellisesti yhdeksännen provinssin, Vlogin, lordi ja kaikkien muiden provinssien yliherra. Kunkin provinssin hallinnosta huolehtii yleensä kuitenkin laaja ja asiansa hyvin tunteva byrokraattinen järjestelmä, jota tarkkailee Keisarikunnan viraston nimellä kulkeva ylihallinto. Tämän byrokratian ansiosta (tai takia) keisarikunnassa ei itse asiassa ole ketään henkilöä, jota voisi vallan puolesta verrata ulkomaiden Qlzqqlzuupiin tai edes provinssien päämiehiin. Vlogin keisarikunnan provinssit (9): Vlog, Thuth-Moses, Qurran, Koth-Nasht, Koth-Bogar, Koth-Bodan, Mer-Zig, Reig-Mo ja Bun-Meg Ulkomaiden provinssit (7): Dogg-Nis, Ranc-Loth, Rarn-Vig, Zad-Qun, Zinc-Qun, Jerc-Qun ja Zer-Cor IV. Historia Noin 5000 vuotta sitten alkoi planeetan hallitsevan rodun, quylthulgien, muistiinmerkitty historia. Tällöin tämä rotu eli etupäässä alueella, joka nykyisin muodostaa Vlogina tunnetun alueen, Zin-Hargin vuorten ja Nishtin suon välillä. Kohtalon tasangoilla ja muille tästä pohjoiseen olevilla alueilla eli villiheimoja, mutta sivistys oli keskittynyt Vlogin laaksoon, Vlog-Shoggogina myöhemmin tunnetun kaupungin ympärille. Ainoa alueen hallinnollinen yksikkö oli Qarin kuningaskunta samaisessa laaksossa, joka Vlog-Shoggogissa istunut kuningas hallitsi, usein sangen julmasti. Jo tällöin quylthulgit olivat kehittäneet omalaatuisen elämänmuotonsa, jota on tarkemmin kuvattu kappaleessa II, Eläimistö. Tämä usein liiallisen väkivaltainen ja oikkuihin taipunut hallinto johti siihen, että suurimittainen yhteistyö oli mahdotonta, eikä rotu kyennyt leviämään. Noin 4000 vuotta sitten ilmestyi profeetta, jota myöhemmin alettiin kutsua öde-Shoggogiksi. Hänen toimiensa seurauksena viimeinen Qarin kuningas teloitettiin ja Vlogin keisarikunta perustettiin. Sen ulkopuolelle suunnattiin useita onnistuneita asutusretkiä, joiden johto ja asutettujen alueiden hallinto annettiin ylimykselle, joka sai joidenkin sukupolvien jälkeen arvonimekseen Qlzqqlzuup viran ensimmäisen haltijan mukaan. Valitettavasti näistä tapahtumista kertovat lähteet pohjautuvat etupäässä öde-Shoggogin kirjaan, jota tieteellinen tutkija ei voi pitää täysin luotettavana sen uskonnollisen luonteen tähden. Kuitenkin, noin 4000 vuotta sitten alkoi laajamittainen muuttoliike Vlogin laaksosta sitä ympäröiville maille, samalla kun tehtiin lopullinen rauha pohjoisen villiheimojen kanssa. Näihin aikoihin myös muodostettiin näihin päiviin asti säilynyt 'kastijärjestelmä', joka jakaa quylthulgit viiteen heimoon: mestareihin (primus), sotureihin (draconic), vartijoihin (rotting), villeihin (nexus) ja tavalliseen väkeen (mundanus). Suurin osa kansasta kuului mundanus-heimoon, jonka tehtävä oli muiden heimojen ylläpito, ruoan hankinta ja eläimistä huolehtiminen. Draconic-heimo muodosti armeijan, rotting-heimo asutuksen ulkoreunan ja suojan villieläimiä vastaan, ja toimi myös vartijana mahdollista ulkopuolista hyökkäystä vastaan. Nexus-heimoon kuuluivat pohjoisen villit, joilla ei niinkään ollut muuta tehtävää kuin vain pysytellä poissa tieltä. On suuresti spekuloitu, onko öde-Shoggogin kirjan kuvailema sota Zuug-nimellä tunnettuja olioita vastaan koskaan tapahtunut, eikä tuohon kysymykseen ole löytynyt vielä lopullista vastausta. Kuitenkin sekä Mis-Shoggogin katedraalissa suoritetut varovaiset tutkimukset että kaivaukset Lishtin soilla ovat antaneet osviittaa siihen, että noin 2700 vuotta ennen nykyhetkeä jostakin etelästä ilmestyi ainakin sivilisaation alkuaskelilla oleva rotu, joka tuhosi joitakin quylthulgien asutuksia Lishtin suolla, mutta jonka quylthulgit pian voittivat teknisen ylivoimansa ansiosta, ja pian tämän jälkeen tämä toinen rotu hävisi täysin planeetalta. Taaskin, öde-Shoggogin kirja kertoo että tämä rotu olisi saapunut joltakin toiselta planeetalta eräänlaisen teleportaalin kautta, mutta tämä vaikuttaa erittäin kaukaa haetulta selitykseltä. On spekuloitu, että tämä rotu olisi elänyt Gel-Vigin tulivuoren juurella, ja tuhoutunut kun tulivuori siirtyi taas aktiiviseen toimintaan noin 2600 vuotta sitten. Näihin aikoihin ilmestyi myös Dur-Hargin portaali tähtiin, jonka synty on täydellinen mysteeri modernille tieteelle. Teoria korkeammalle kehittyneestä rodusta, joka olisi luonut tämän suunnattoman portaikon ja sitten hävinnyt täysin jäljettömiin on lähes yhtä naurettava kuin öde-Shoggogin kirjan antaman selitys tämän rakennelman synnylle 'öde-Shoggogin lahjana valitulle kansalle'. Sitä ei voi kuitenkaan kiistää, että Dur-Hargin portaali käyttää niin kehittynyttä mutta kuitenkin niin yksinkertaista tekniikkaa, että se jopa nykyisten tutkimusten valossa saatettaisiin äkkiä ajatellen luokitella magiaksi. Se on, kaikessa yksinkertaisuudessaan, suunnaton kierteinen ramppi, joka kohoaa yhdeltä planeetan vuoristoalueista aina planeetan ilmakehän ulkopuolelle, silti säilyttäen jollakin toistaiseksi tuntemattomalla keinolla eloapitävän määrän kaasua ympärillään. Tämän portaalin ja sen houkuttelemien matka-asteroidien virran myötä alkoi quylthulgien muutto muille maailmoille, jonka laajuutta ja tulosta on erittäin vaikea määritellä. Se on kuitenkin jatkunut aina nykypäiviin asti, eikä sille näy loppua. Noin vuoteen 1900 ennen nykyhetkeä mennessä asutus oli levinnyt Thuth-Morgon vuorimaiden läntisimmille reunoille ja Kushin aavikolle lännessä, pohjoisessa Kelek-Vigin ja Zigatin vuorille ja etelässä Dag-Lishtin vuorille. Asutuksen leviäminen tätä pidemmälle etelään oli mahdotonta Gel-Vigin tulivuoren sylkemän tuhkan ja hiekan takia. Idässä Lithin kuilu oli kierretty pohjoisen kautta, ja sen itäpuolelle oli perustettu Koth-Nashtin siirtokunta. Tästä ajasta alkoi quylthulgien leviämisen ja lisääntymisen nopeutuminen kun Gliä-Voggothin kultin synnyn myötä suurempaa jälkeläismäärää alettiin arvostaa. Seuraavat tuhatviisisataa vuotta kuluivat lähes kuumeisen leviämisen vallassa. Tämä leviäminen ei kohdannut vakavia esteitä missään muualla paitsi Gel-Vigin ja Gel-Nathin tulivuorien ympärillä olevilla kuolleilla alueilla sekä pohjoisessa ja etelässä siellä, missä planeetta kylmeni liiaksi ollakseen quylthulgeille elinkelpoinen. Lopulta, noin 400 vuotta ennen nykyhetkeä, asutus oli levinnyt nykyisille alueilleen. Noin 300 vuotta sitten jo leviämisaikojen alusta muotoa ottanut valtakuntajärjestelmä sai lopullisen muotonsa Bun-Megin sodan päättäneessä Mer-Zigin rauhassa. Vlogin keisarin ja Qlzqqlzuupin, ulkomaiden herran, välinen valtakamppailu, joka oli häirinnyt planeetan voimatasapainoa useita kertoja, ratkesi Mer-Zigin rauhan myötä. Keisari säilytti hallintovallan nyt uudelleenmääriteltyjen 'keskusmaiden' yli, ja Qlzqqlzuup hallinnan muiden maiden ja maailmojen ylle, sekä sai tarkkailu- ja neuvontavallan keisarin toimiin. Näihin keisarillisiin sisämaihin kuuluivat Vlogin, Thuth-Moseksen, Qurranin, Koth-Nashtin, Koth-Bogarin, Koth-Bodanin, Mer-Zigin, Reig-Mon ja Bun-Megin provinssit, joiden asukkaista suurin osa kuului mundanus-heimoon. Qlzqqlzuupin dominioksi laskettiin Dogg-Nisin, Ranc-Lothin, Rarn-Vigin, Zad-Qunin, Zinc-Qunin, Jerc-Qunin ja Zer-Corin provinssit, sekä ainakin nimessä planeetan ulkopuoliset alueet, vaikka yhteydenpito niihin olikin melko haparoivaa. Quylthulg-rotu, Dun-Hargin tähtien portaalin antaman tien tähtiin ansiosta, ei koskaan ole nähnyt tarpeelliseksi kehittää teknologiaa, joka olisi tarpeellista tähtienväliseen matkailuun. Myöskään muunlainen korkeampi teknologia tai tiede ei ole tunnettua quylthulgien keskuudessa, mutta tämä on enemmänkin erilaisen elämän- ja ajattelutavan ansiota. Quylthulgit eivät tarvitse kvanttimekaniikkaa eivätkä ydinpommia - ja ovat onnellisempia ilman niitä kuin me niiden kanssa, täytyy myöntää. Öppnas härNestori Jäppinen-Kuljun palstaTäällä Nestori Jäppinen, lukion takahuone eli viimeinen pakopaikka. Suomen Quylthulg-Seura esittää ylpeänä Vuoden Rituaalihokema-kilpailun voittajatyöt. Ensinnäkin, ylivoimainen, ylpeä voittaja tekijältä, joka tahtoo toistaiseksi pysytellä nimimerkin öggöth takana. Tekijä ei - valitettavasti - suostunut myöskään kommentoimaan työtään. Upeaa työtä, silti! Ihailkaa tätä eloisuutta, tätä tavujen loistoa, tätä sanojen virheetöntä symmetriaa! Thou, dingaleth! Dingadonk, Goggoth, Ashamelek! Whenn Ye Sun goeth Upp, may Adonaith and Göggöth be prepared. Iä! Qlzqqlzuup, öggöth! Elonaloith, loinincoth, mardukai! Iä, Jehokatherithithdon! Iä, Xenokatherindingthon! Iä, Wetoaetheriltinngon!Och annat på svenska. Det här är den andra, från Julius Oxhjärta, Linköping. Iä! På de öde skogarna vill öde-Shoggog vara! Iä! I de öde-staden vill öde-Shoggog vara! Iä! Bredvid svensklektionerna, vill öde-Shoggog pulsa!Ja, det var vackra! Mycket bra, Julius! Toimittajamme Keijo Pulsader raportoitutkimustuloksia suoraan KairostaTäällä Keijo ett Pulsader, pulsaderet, pulsader, pulsaderna, Kairo, Egypti! Rienaavia tutkimustuloksia suoraan Keopsin pyramiidin uumenista - syvältä suuren sykkivän mysteerion sydämestä! Kun itserekonstruktoitu sykelaite (sisältää polkupyörän pumpun, kannettavan tietokoneen, ohjausreleen, hammasharjan ja ilmapallon) asetettiin pyramiidin keskushuoneeseen, niinkutsuttuun hautakammioon, ja kytkettiin päälle, entinen neuvostoliittolainen tiedustelusatelliitti KGB-11 syöksyi radaltaan ja Miamissa satoi lunta! Tähtien sotaa Keopsin pyramiidista ja sykettä Lähi-Idästä, toivoo Keijo ett Pulsader, pulsaderet, pulsader, pulsaderna, Kairo, Egypti! Iä! Quythulgien suojeluspyhimyksetöde-Shoggog, Glum-Niggurath ja Gliä-VoggothKuten tiedetään, quylthulgien laaja ja syvä kansanperinne suorastaan pursuu kiinnostavia legendoja ja kertomuksia, aina fantastisista luomistaruista miraakkelikertomuksiin. Näiden tarinoiden keskushenkilöinä, jos jätämme pois kansanomaisemmat tarinat Shquu Vahvasta, Blzuusta ja muista puolilegendaarisista heeroksista, pyörivät yleensä quylthulgit, jotka ovat joutuneet quylthulgien kolmen pääsuojeluspyhimyksen - käsite 'jumala' on tässä yhteydessä täysin väärä - kanssa tekemisiin. Näistä huomattavimpia ovat Koth-Zuun suuri eeppinen kronikka Kushin kenttien taistelusta, ja tärkeimpänä ja suurenmoisempana tietysti kunkin pyhimyksen nimikkokirjat. Erityisesti öde-Shoggogin kirja kykenee ajoittaa lähes halvaannuttamaan lukijan hienovaraisilla mutta silti ällistyttävän eloisilla nyansseillaan, joita kirja eeppinen mittakaava ja suunnaton muinaisuuden ja elävän historian tunne vain korostavat. Mutta, jotta lukija voisi paremmin nauttia quylthulgien kansanperinteestä, on sangen hyödyllistä tutustua lyhyesti näihin kolmeen pyhimykseen - vaikka tämäkin nimitys on harhaanjohtava. Nimitys 'suojeluspyhimys' on sangen osuva, vaikkei silti täysin saavuta alkukielisen 'gluaz'-arvonimen nyansseja. Koska se kuitenkin on mahdollisista käännöksistä osuvin, on sitä käytetty tässä. öde-Shoggog (Valittujen Valitsija, Muinaisten Palvelija) Näistä kolmesta öde-Shoggog on kiistämättä arvostetuin ja häneen liittyvät tarinat ovat kiistämättä kaikkein vanhimpia. Oth-Hargin tornin loistavat freskot, jotka ajoittuvat ensimmäisen hargilaisdynastian puolivälille ennen valtakunnan hallintokeskuksen siirtymistä etelään on ilmeisesti luotu öde-Shoggogin legendojen innoittamana. öde-Shoggog itse kuvataan, öde-Shoggogin kirjan ja muiden lähteiden mukaan lähes yksimielisesti, Suurten Muinaisten ja muiden kaukaisten lähes jumalankaltaisten olentojen lähettilääksi, 'valitun kansan valitsijaksi ja arvottomien kohottajaksi' ja quylthulgien pelastajaksi. Tarinoiden mukaan hän oli eri kansaa ja täysin eri maailmasta kuin quylthulgit (kiinnostavan kosmopoliitti näkemys!) ja Suurten Muinaisten käskystä saapui suojelemaan valittua kansaansa. Hän on kahta muuta suojeluspyhimystä kaukaisempi, ja lähinnä ilmestyy tarinoissa vain kaukaisena, enemmän tarkkailevana kuin asioihin puuttuvana voimana. Tästä johtuen hänen kertomuksensa keskittyvät enemmän quylthulg-henkilöihinsä kuin öde-Shoggogiin itseensä, joka jää yleensä taka-alalle lukuunottamatta tiettyä alullepanijan, kannustajan ja tuomarin roolia. Glum-Niggurath (Kaaoksen Tuoja, Savuava Peili) On ensi näkemältä yllättävää, että niinkin kaoottista ja välillä jopa pahansuopaa voimaa kuin Glum-Niggurath pidetään niinkin korkeassa arvossa kuin tarinat osoittavat. Silti, vaikka Glum-Niggurath edustaa niin kaaosta, taikuutta kuin sodankin voimia, hän on myös kuin kaksikasvoinen Janus, edustaen sekä luomista että tuhoamista, sekä pahaa että hyvää. Näinollen hänen aspektejaan ovat myös tosi uskovaisuus (tästä todistuksena suuri Niggurathin kuohilaiden luostari Zin-Hargin vuorilla) ja voitto. Meidän täytyy myös muistaa, että quylthulgeista puhuessamme puhumme radikaalisti itsestämme poikkeavasta sivilisaatiosta, jolta me emme voi odottaa samoja arvoja ja uskomuksia. Glum-Niggurath kuvataan yleensä savuavaa peiliä kantavana hahmona, ja Glum-Niggurathin kirja kertoo hänen olevan, kuten öde-Shoggoginkin, Suurten Muinaisten palvelija ja lähettiläs, voimaa ja uskoa tuova aspekti siinä missä öde-Shoggog oli varmistaja, valitsija ja julistaja. Vaikka Glum-Niggurathin kultti onkin huomattavasti nuorempi kuin öde-Shoggogin, voidaan silti sanoa että molemmat ovat täysin erottamaton osa quylthulgien kulttuuria. Gliä-Voggoth (Suuri Ahmija, Sikiämisen Herra) Näistä kolmesta Gliä-Voggoth on nuorin muttei silti yhtään vähemmän kiinnostava. Vaikka ensimmäiset maininnat hänestä ovat vasta toisen morgolaisdynastian ajalta, häntä käsittelevä kirjallisuus on joidenkin arvioiden mukaan jopa kaksin verroin runsaampaa kuin Glum-Niggurathia käsittelevä. Gliä-Voggoth, siinä mielessä kuin kaksi muutakin, on tarinoiden mukaan mystisten Suurten Muinaisten lähettiläs, lihaa ja luomista edustava kolmas aspekti joka täydensi öde-Shoggogin valinnantehtävän ja Glum-Niggurathin uskonvarmuuden. Gliä-Voggoth kuvataan usein rituaalista kalaz-päähinettä käyttävänä quylthulgina, jolla on ympärillään suuri joukko hänen itsensä kaltaisia palvelijoita, mutta sangen suuri osa Voggothin legendasikermää on käsitys Gliä-Voggothista eräänlaisena viisaana moniyhteytenä joka voi esiintyä kaikissa mahdollisissa hahmoissa ja jopa useissa eri paikoissa yhtä aikaa. Tässä hän eroaa öde-Shoggogista, joka yleensä esiintyy muodottomana massana tai sitten 'alkuperäisessä muodossaan, joka ei ollut niin kuin valitun kansan muoto muttei myöskään silmää loukkaava' ja Glum-Niggurathista, joka on ilmestyessään tiukkaan sidottu kolmeen avatariinsa ja savuavan peilin ja kaaoksen aspektiin. Onkin esitetty että Gliä-Voggoth ei olisi niinkään yksi entiteetti vaan ennemminkin eräänlainen po-haw, esi-isien henkien paisuva kollektiiviminä, jossa personoituisivat Gliä-Voggothin nimelle asetetut peruselämän attribuutit: ravinnonhankinta ja jälkeläisten tuottaminen. Lyhyt sanastoAngband - Öde-Shoggog
QUYLTHULG, QUYLTHULG, IÄ, IÄ, IÄ! Saakaamme sykettä elämään! QUYLTHULG, QUYLTHULG, IÄ, IÄ, IÄ! Meissä jokaisessa elää pieni quylthulg! QUYLTHULG, QUYLTHULG, IÄ, IÄ, IÄ! Sykettä elämään! IÄ, ÖDE-SHOGGOG! Official disclaimer and other mumbo-jumbo
|