Jauhiainen sai nauttia jonkinlaisesta julkisuudesta myös vankilassa suorittaessaan ensimmäisenä suomalaisena rangaistusvankina ylioppilastutkinnon. Vapautta rakastanut Jorma Jauhiainen ei kuitenkaan uhrannut kaikkea älyään ja tarmoaan kirjaviisauteen vaan suunnitteli ja toteutti näyttävän ja kekseliäisyyttä vaativan paon. Hän onnistui piileksimään jonkin aikaa ystäviensä luona, kunnes poliisi nappasi hänet. Vaikka Jauhiainen ei ollut koskaan tappanut ketään, hänet kuvattiin tiedostusvälineissä vaaralliseksi vangiksi. Vaarallinen vanki voidaan nimittäin vaivattomasti tappaa pidätyksen yhteydessä. Jauhiainen tiesi itsekin, että hänen varalleen oli olemassa luoti jokaisen poliisin ja vartijan aseessa. Kuolema oli ainoa tapa sovittaa poliisin ja vartijakunnan toistuva nöyryyttäminen. "Vaarallinen" vanki pidätettiin kyyhöttämästä peloissaan erään asunnon komerossa hiukset valkaistuina.

Tammikuun 23. päivänä vuonna 1985 pitkäaikaisvanki Jorma Jauhiainen vihdoin kohtasi määränpäänsä viranomaisen aseesta. Hän karkasi vartijaltaan, joka oli käyttämässä häntä sairaalassa. Jauhiaisen apuri oli kätkenyt sairaalan vessaan pistoolin, jolla uhaten Jauhiainen määräsi vartijan vessaan ja juoksi itse kadulla odottavaan autoon. Hän teki kuitenkin ratkaisevan virheen. Hän unohti ottaa vartijalta aseen pois - tai ei huomannut sitä. Juostessaan kohti autoa hän kuuli perään sännänneen vartijan huudot takaansa. Vapaus oli lähellä. Hän jatkoi juoksuaan. Juuri kun hän pääsi auton ovelle, kajahti sarja pistoolin laukauksia. Jauhianen lyyhistyi verta valuvana auton penkille. Pakomatka päättyi lopullisesti läheiseen risteykseen, kun paniikin valtaan joutunut kuljettaja törmäsi johonkin esteeseen läheisessä kadunkulmassa. 

Jauhiainen oli ainakin yhden tavoitteensa saavuttanut - hän ei kuollut vankilassa vaan vapaana miehenä vankilan ulkopuolella.

Pakenevan vangin raa'asti selkään ampumalla tappanut vartija palkittiin tietysti asianmukaisilla kunnianosoituksilla. Olihan hän osoittanut suurta rohkeutta ja neuvokkuutta pysäyttäessään vaarallisen rikollisen.

Vaikka ampumiselle löytyykin ymmärtäjiä, X-puolueen mielestä se täytti seuraavat teloituksen tunnnusmerkit:

1) Selkään ampuminen ei ollut itsepuolustusta, koska Jauhiainen ei uhannut ampujan henkeä (päin vastoin hän oli juuri osoittanut, ettei halunnut vahingoittaa ampujaa - hänellähän olisi ollut mahdollisuus ampua ensiksi)

2) Selkään ampuminen ei ollut kenenkään muunkaan hengen puolustamista, koska Jauhiainen ei uhannut muiden henkeä eikä ollut koskaan aikaisemminkaan riistänyt henkeä keneltäkään.

3) Selkään ampuminen oli seurausta Jahiaisen tekemästä laittomasta teosta - vankilapaosta. Eikö seurausta laittomasta teosta yleensä kutsuta rangaistukseksi? Jauhiainen tappaminen oli kuolemanrangaistus - teloittaminen. Rangaistuksen oli tuomiinnut kärsittäväksi valtion virkamies omassa mielessään käydyssä "pikaoikeudenkäynnissä".  Sama viranomainen hoiti myös tuomion täytäntöönpanon.  Lautamiehinä istui Suomen poliisikunta.

4) Selkään ampunutta vartijaa ei tuomittu vaan hänet palkittiin. Ampuminen ei siis ollut itsepuolustusta.  Se ei myöskään ollut muiden puolustamista eikä se ollut rikos. Jäljelle ei jää monta vaihtoehtoa. Ampuminen oli hallinnollinen toimi - kuolemantuomion langettaminen ja toteuttaminen.

Jauhiaisen teloittaminen osoittaa, että Suomessa tosiasiassa ON voimassa kuolemanrangaistus.

PELÄTKÄÄ.