Kapteeni pommin auto oli jäänyt päiväksi kadun varteen, sillä siitä oli akku tyhjentynyt. Varmana siitä, että auton tuulilasissa odottaisi sakkolappu, kapteeni Pommi pohdiskeli seuraavaa: 
 

Kaupungilta kävellessäni olin kehitellyt mielessäni ajatusta siitä, miten "varastaisin" sakkon määrän takaisin kaupungilta.  Tai tämä ei ollut mietiskelyjeni pääaihe.  Pääaihe oli puolustuspuhe tilanteessa, jossa olisin syytettynä tapahtuneesta. Ajattelin lähinnä puhetta oikeudessa.

Silloin kun nälän vuoksi toimettomana huiliva ruuansulatus ei kuluta verta ja kun reipas kävely lisäksi panee veren liikkeelle ja saa sen happipitoiseksi, aivot toimivat kirkkaasti ja syntyy loistavia ideoita sekä teräviä loogisia päätelmiä.  Tuleepa vielä mieleen hyviä lauseita näiden ilmituomiseksi.  Ja jos asia on tarpeeksi tunnekuohua herättävä, adrenaliini antaa vielä lisää potkua ajatteluun.  Kun tätä kaikkea sitten yrittää myöhemmin muistella löhöillessään ylensyöneenä sohvalla, aivot eivät tuota asiasta enää kuin epämääräisiä ja sekavia ajatuksenpätkiä.  Mieli on pelkkä ööööö...

Vaikka en tätä kirjoittaessani löhöilekään ylensyöneenä sohvalla, en saa enää kiinni siitä tunnelmasta ja luomisvireestä, minkä vallassa tuota edellä mainittua "puolustuspuhettani" kehittelin.  Ajatukset syntyivät tuolloin sellaisella "kiihkolla", että muistan itsekin innostuneeni niistä ja ajatelleeni, että tällaista tekstiä oikeussaleissa ei ehkä kovin usein kuulla.

En siis yritä tarkkaan muistella, mitä tuolloin ajattelin.  Riittäköön lyhyt kuvaus joistakin "puheeni" kohdista.

Ennen puolustuspuhettani kysyisin, missä kulkevat sen rajat, eli saanko selostaa puheessani kriittisiä käsityksiäni nykyisestä lainsäädännöstä.  Jos tätä ei sallittaisi... no en edes pohtinut, mitä sillon voisin sanoa.  Lähdin siitä, että saisin puhua jokseenkin vapaasti.
 

Osa puheestani voisi kuulua esimerkiksi näin:
 

"...en kunnioita nykyisiä lakeja, sillä ne ovat pelkkiä alati muuttuvia poliittisin perustein säädettyjä mielivaltaisia pakkoja, joiden avulla pieni hallitseva vähemmistö alistaa ja riistää enemmistöä.  Näin säädettyjen mustien, veristen ja likaisten lakien avulla on maailmassa tehty rajattomasti pahaa vuosisatojen aikana.  On käyty sotia, on toteutettu kansanmurhia, on vainottu toisinajattelijoita, on varastettu omaisuuksia, on tapettu ihmisiä.  Tällaisia lakeja, joiden mukaan oli sankariteko kärventää elävältä Hiroshiman lapsia mutta rikollista toimintaa avustaa vainottuja kurdipakolaisia, en kunnioita.  Sen sijaan elämääni ohjaavat oikeudenmukaisuuteen ja ihmisten väliseen tasa-arvoon perustuvat ikuiset ja kirjoittamattomat lait, joita rikkomatta ei voi alistaa, tappaa tai vahingoittaa ketään, ja joita rikkomatta ei voi varastaa keneltäkään. 

Vaikka te nykyisiä lakeja edustavat ja niiden toteuttamista valvovat ehkä kutsuttekin tekojani rikoksiksi, maailmankaikkeuden ikuisten lakien mukaan ne eivät sitä ole.  Vaikka siis myönnänkin teot, kiistän syyllistyneeni mihinkään rikokseen!

Jos minut tuomitaan teoistani vankilaan, voin lueskella mitä sen seiniin ovat teidän aikaisemmat vankinne vuosisatojen aikana kirjoittaneet.  Sellaiset väkivaltarikolliset kuten  Aristoteles, Jeesus Nasaretilainen, Paavali, Gandhi, Martin Luther King...  Heidät kaikki on teidän lakinne tuominnut."
 

No joo.  Tuo nyt oli vain kalpea aavistus siitä, minkä suuntaisia mietteitä päässäni liikkui kävellessäni kaupungilta.  En saa enää kiinni sitä kiihkoa ja käsitemaailmaa, jota mielessäni silloin pyöri.  En pysty luomaan tunnelmia uudestaan pakolla  enkä ehkä haluakaan, sillä se oli ahdistava.  Ehkä palaan aiheeseen joskus myöhemmin...
 

Olipahan esitys... 
 
 

On aika palata maan pinnalle.
 
 

Tällä kertaa Kapteeni Pommin päiväkirja päättyy tähän, mutta jatkoa sunnitellaan...