Mitä tarkoittaa nimi keskusta?  Eikö se viittaa keskukseen, keskellä olemiseen, keskeiseen...  Ja mikä on keskellä?  Tavallisuus, pysyvyys, kontrolli, valvonta, valtio, valta.  Keskustalaiset ryhmät tahtovat vahvistaa keskuksen valtaa, poliisin valtaa, vallanpitäjien valtaa.  Ne haluavat säilyttää kaiken keskeisen ja vahvistaa sitä. Tavalliset kansalaiset, uudistajat, jarruttajat, suunnannäyttäjät, ideoijat, ajattelijat eivät ole keskellä vaan laidoilla vetämässä kehityksen suuntaa jonnekin päin.  Keskustalaiset haluavat estää tällaiset suunnanmuutokset. He haluavat estää vapautumisen.  He haluavat vahvistaa asiantuntijoiden ja virkamiesten valtaa.  He haluvat luoda kansasta kuuliaista ja nöyrää massaa, joka ei turhia ajattele, mutta tottelee sitäkin innokkaammin.

Onko keskusta joskus luonut jotakin uutta?  Löytyykö keskustan riveistä suuria neroja?  Keksijöitä?  Merkittäviä yhteiskuntafilosofeja?  Loistavia puhujia? Idearikkaita suunnannäyttäjiä?  Ehkä joitakin löytyy, mutta todennäköisesti vähemmän kuin systeemin laidalla olevista ryhmistä.  Ministereitä, poliisipäälliköitä ja virkamiehiä keskustan kannattajista kyllä löytyy, sillä keskusta palvelee juuri näiden ryhmien etuja. Keskusta haluaa vahvistaa näiden ryhmien valtaa. 

Ei liene yllätys, että Keskustan kansanedustajien joukossa on keskimääräistä enemmän poliisin "ammatissa" toimivia henkilöitä. Kansanedustajapoliisit myöntämässä poliiseille yhä lisää valtaa - keskustalaista politiikka puhtaimmillaan! 

Valta on keskustalle kaikki kaikessa. Valtaan on pyrittävä millä keinolla hyvänsä.  Keskustan puolueet ovat ylipäätänsä olemassa vain vallan saavuttamiseksi johtajilleen. Suomettumisen vuosina keskustan johtajat liehittelivät kaikkein lipevimmin Neuvostoliiton edustajia saadakseen sitä kautta keinoja pitää kiinni omasta vallastaan.  He loivat ikääntyneen keskustalaisen presidentin ympärille vallantavoittelijoiden ja liehittelijöiden hovin. Keskustapoliitikoille kelpaavat likaisimmatkin keinot. Jotkut heistä uhraavat jopa kotimaansa, jos sitä kautta on odotettavissa valtaa. Muistatteko, mihin ryhmiin kuuluvat poliitikot olivat ensimmäisinä kääntämässä takkiaan, kun Janajevin juntta yritti vallankaappausta Neuvostoliitossa elokuussa 1991?  Sitä mukaa, kun tilanne Moskovassa sai uusia käänteitä, takit pyörivät näiden tyyppien päällä niin, etteivät he itsekään enää tienneet, kumpi on sisä- ja kumpi ulkopuoli. Keskustalaisilla puolueilla itsellään ei ole mitään muuta merkittävää ideologiaa kuin alaston vallantavoittelu hintaan mihin hyvänsä.

Keskustalainen lehdistö Keskisuomalainen-lehtiryhmänsä johdolla julistaa puoliavoimesti fasistisia oppeja. Lehti antaa ylistävillä artikkeleillaan varauksettoman tukensa poliisille ja erityisesti sen salakähmäiselle "eliittijoukolle" Karhuryhmälle, joka näytteli pääroolia mm. surullisenkuuluisassa Mikkelin panttivankidraamassa vuonna 1986. Keskisuomalaisen kolumnisti luonollisesti puolusteli tuolloin poliisin aseenkäyttöä ja julisti poliisin tapahtuman "todelliseksi sankariksi". Oikeus oli toista mieltä: poliisi tuomittiin.

Vaikka Keskisuomalainen esiintyykin mielellään laillisuuden puolustajana, lehden toimittajilla on oma käsityksensä siitä, mitä kaikkea lain varjolla on sopivaa tehdä ja mitä ei. Lehdellä ei ole mitään sitä vastaan, että poliisi käyttää "laillista" oikeuttaan ja ampuu kuoliaaksi ihmisen. Jos tavallinen kansalainen sen sijaan turvautuu lakiin suojautuakseen poliisilta, se onkin jo pahempi juttu. Lehti paheksuu jyrkästi yksityisten kansalaisten poliisia vastaan nostamia oikeusjuttuja ja kutsuu niihin mukaan lähteviä lakiemiehiä "oikeusalien loisiksi". Lehden mukaan "jokaisen risahduksen suurenteleva tutkiminen" on oikeusvaltion periaatteiden vahingollista väärinkäyttöä.  Risahduksilla lehti tarkoittaa poliisien operaatiossa kuolleita kansalaisia. 

Keskisuomalainen vaatii lisää kieltoja ja määräyksiä kansalaisille sekä ankarampia rangaistuksia lainrikkojille sekä samalla lisää valtaa ja suurempaa koskemattomuutta poliisille. Erityisesti lahden hampaissa ovat erilaiset muutokseen pyrkivät systeeminvastaiset ryhmittymät kuten eläinoikeusaktivistit, joille kiinni saataessa tulisi lehden mielestä langettaa täysimittainen vankeusrangaistus ilman oikeutta maksuttomaan oikeudenkäyntiin. Viimeaikaisissa lausunnoissaan lehti on mennyt vieläkin pitemmälle: Lehden toimittaja on ehdottanut "rikoksiin ohjaavien taparikollisten" eli lähinnä huumeiden käyttäjien pitämistä jatkuvasti vankilassa. "Sillä tavalla estettäisiin tehokkaasti uutta rikollisuutta, tuettaisiin turvallisuutta ja jopa estettäisiin tauteja leviämästä", toimittaja kirjoittaa (31.12.2000). Menetelmä ehkä poistaisi huumeidenkäyttäjät katukuvasta, mutta sen soveltuvuus vallitseviin länsimaisiin oikeusnormeihin olisi kyseenalainen. Ja jos keskitysleireihin lähetettäisiin tänään huumeidenkäyttäjät, keitä huomenna? Lehden "arkkiviholliset", Kettutytötkö?

Tiukimmat keskustalaiset ovat yhtä armottomia vastustajilleen kuin esikuvansa natsit aikoinaan.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtaja Jyrki Haikonen kommentoi Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä (1/98) keskustalaisia aatteita toteamalla, että 30-luvulla vaikuttaneen äärioikeistolaisen Isänmaallisen Kansanliikkeen, IKL:n, ajamien arvojen mukaisen aatemaailman perilliset eivät löydy nykyisin puoluekartalta oikealta vaan keskustasta. Hän kutsuu tyypillisiä keskustan kannattajia pelkääjiksi, jotka "tuntevat olevansa turvassa vain kieltojen ja järjestyksen yhteiskunnassa, jossa kaikesta rangaistaan ankarimman mukaan".

Epämääräinen käsite "turvallisuus" on Keskustan luotettava keppihevonen poliisivaltion lujitamiseksi. Keskusta ottaa turvallisuuden aiheen esille eduskunnassa aina kun sopiva tilaisuus tulee. Pelottelemalla kansalaisia erilaisilla uhkakuvilla ja väittämällä toimivansa näitä uhkia vastaan Keskusta kalastelee tietämättömien ja yksinkertaisten ihmisten ääniä. 

Lokakuussa 2002 tapahtuneen Myyrmäen pommiräjähdyksen jälkihuumassa Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja ryhmän "turvallisuustyöryhmän" vetäjä vaativat eduskunnassa selonteon tekemistä maan sisäisestä turvallisuudesta ja esittivät poliisien määrän ja määrärahojen lisäämistä. He perustelivat vaatimuksiaan mm. sillä, että "kansalaiset tuntevat itsensä turvattomiksi, koska poliisiseja ei kaduilla ja kylänraiteilla näy ja luottamus yleiseen järjestykseen murenee, koska yksinkertaisia massarikoksia ei pystytä tutkimaan." (Helsingin Sanomat 24.10.2002). 

Perustelut olivat populismia aidoimmillaan. Jo nyt monien kaupunkien yössä suorastaan kuhisee poliiseja, eikä kaduilla partioivien poliisien määrän lisäämisellä olisi kovin suurta vaikutusta massarikosten selvittämiseen. Sitä paitsi poliisien määrää on jo suunnitelmallisesti lisätty 1990-luvun puolivälistä alkaen. Keskustan vaatimusten taustalla olivat tietysti muutaman kuukauden päässä olevat eduskuntavaalit. Vaatimuksiin kuului myös valtakunnallisten ja alueellisten sisäisen turvallisuuden kurssien järjestäminen. 

Natsi-Saksassa järjestettiin tällaisia kursseja. 

Keskustalaista ideologiaa ei esiinny pelkästään keskustapuolueessa vaan myös muissa keskustan aatteita lähellä olevissa ryhmissä. Eräs fasistisen julistuksen voimahamoja on helsinkiläisessä paikallislehdessä kolumneja kirjoitellut lakimieskansanedustaja Eeva-Liisa Moilanen. Hänen eräästä fasistisesta vuodatuksestaan tarkemmin Petteri Nuuttimaan kirjassa "Apinoiden valtakunnasta enemmistön diktatuuriin" toisaalla X-puolueen kotisivuilla.

Keskustalaisen ihanneyhteiskunnan malli on totalitarinen poliisidiktatuuri.

Miten se oikeastaan eroaa perinteisestä natsisismista ja fasismista?  Tässä pieni kotitehtävä.
 

X-puolueen pääsivu                  X-Puolueen arkistosivu
 

"Valta kerää ympärilleen aina korruptiota. Tämä ei ole hyväksyttävää,
mutta se on tosiasia, jonka kanssa on elettävä."  

(eräs keskustalainen mielipidekirjoittaja puolueensa salaisesta vehkeilystä Neuvostoliiton edustajien kanssa)