UNIVERSAALI MORAALI
 

- Kuulehan. Mistä tietää mikä on hyvää ja pahaa?

- Hah, kaikkea sinä kysyt... hyvää ja pahaa. Lakikirjasta kai.

- Eikö muualta?

- No Raamatusta. Rakasta lähimmäistäsi... you know. Ja eikös ihmisellä ole omatunto? Sanoohan sekin mikä on oikein ja mikä väärin.

- Onko omatunto mielestäsi opetetuksen tulosta, vai onko ihmisellä synnynnäinen tieto hyvästä ja pahasta?

- Sekä että. Jotkut asiat ihminen kai tietää luonnostaan, ja loppu on opetettua. 

- Entä onko Jumalalla jotain tekemistä asian kanssa?

- Jos sanon, että on, niin joku voi sanoa, että ei. Eiväthän kaikki usko Jumalaan. Ja sitäpaitsi mihin jumalaan. Joku hindu, muslimi tai budhalainen tuskin suostuu myöntämään, että hänen omassatunnossaan puhuu meidän Jumalamme. 

- Tarkoitatko, että Jumalasta puhuminen omantunnon yhteydessä ei ole kovin tieteellistä?

- No, voi kai sen noinkin sanoa.

- Luuletko sitten, että on olemassa jokin tieteellinen selitys omalletunnolle? Sellainen, jonka voisi hyväksyä uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta? Tai esitänpä kysymyksen toisin: Miksi eri kansat eri aikoina ovat päätyneet samantyyppiseen hyvän ja pahan jaotteluun, vaikka eivät ole olleet missään tekemissä keskenään? 

- Mitä tarkoitat? Eroavathan eri kulttuureiden moraaliarvot sentään varsin paljon toisistaan.

- Eroavat, eroavat, mutta kuitenkin uskon, että keskeiset arvot ovat aina ja kaikkialla samat. Jos olet eri mieltä, niin nimeä kansa, jonka keskuudessa olisi vapaasti suvaittu esimerkiksi varkauksia, pahoinpitelyjä tai murhia. 

- Nimeän. Palataan ajassa tuhat vuotta taaksepäin. Tuon ajan eurooppalaiset polttivat ihmisiä roviolla, ja samaan aikaan Atlantin takana Inkat työnsivät nuoria tyttöjä rotkoihin. Ei siinä paljon lupia kyselty, ainakaan uhreilta. Eurooppalaiset harrastivat tappamistaan noitavainojen nimissä, Inkoille kyseessä oli uhrimeno. Samanlaista murhaamista kuitenkin. Ja entäs nykypäivän Ruanda tai Bosnia? Siellähän on listitty...

- Hei, mietihän nyt vähän. Noitavainot ja uhrimenot olivat virallista väkivaltaa. Vähän samaa mihin jenkit nykypäivinä käyttävät sähkötuolejaan ja kaasukammioitaan. Ja samasta on kyse Bosniassakin. Tappajilla on esimiestensä hyväksyntä - keitä nämä sitten ovatkin. Vallanpitäjät ovat aina tuhonneet alamaisiaan tai muita kansoja, mutta milloin sitä on kutsuttu murhaamiseksi? Tarkoitan murhilla tavallisten kansalaisten tekoja toisilleen. Niitä ei tietääkseni ole ainutkaan yhteiskunta sallinut. Tai jos on sallinutkin, se yhteiskunta on pian lakannut olemasta.

- Jos on niin kuin väität, niin osaatko sanoa mikä sitten on saanut eri kansojen moraaliarvot kehittymään samankaltaisiksi?

- Minusta se aika yksinkertaista. Jos joku tekee sinulle jotain, osaat varmaan sanoa pidätkö siitä vai et. Sinulla on kyky erotella mikä teko aiheuttaa sinulle mielihyvää, ja mikä kärsimystä. Ja ei liene vaikea päätellä, että samoilta ne asiat tuntuvat myös muista, jos sinä teet niitä heille. Ei siinä tämän kummempaa moraalia tarvita. Sanoihan Jeesuskin aikoinaan, että tee muille sitä, mitä toivot itsellesikin tehtävän. Tai sama asia käänteisenä: Älä tee muille sellaista, mitä et toivo itsellesikään tehtävän. 

- Ai noinko se on? Kuulostaa yksinkertaiselta. 

- Niin ja ajattelehan, mikä periaate tähän kätkeytyy. 

- No mikä?

- Sama, josta jo olemme puhuneet: tasa-arvo.

- Tasa-arvo? Voisitko selittää.

- No jos kaikki tekevät toisilleen vain sellaista, minkä hyväksyvät toistenkin tekevän itselleen, eikö silloin vallitse tasa-arvo? 

- Joo, paitsi että ihmisissä on eroa. Joku voi pitää jotain asiaa harmittomana, ja jollekin toiselle sama asia on kauhistus. Kenen mielipiteen mukaan oikein pitäisi toimia?

- Jos tekojen hyväksyttävyys määritellään sen mukaan, mitä kaikkein suvaitsevaisimmat sallivat itselleen tehdä, se on useimmille muille liikaa. Mutta yhtä lailla pieleen mennään silloinkin, jos kaikkein tiukkapipoisimpien annetaan määrätä sallittavuuden rajat. Tuloksena on enemmistön kannalta sietämättömän ahdistava ilmapiiri, jossa kaikki on kiellettyä. Tuossa muuten mainitsinkin jo ratkaisun asiaan.

- Niin että minkä?

- Enemmistön. Jos enemmistö saa päättää, silloin äärimmäisyydet karsiutuvat, ja lisäksi niiden määrä, jotka joutuvat joustamaan periaatteissaan, säilyy mahdollisimman pienenä. Enemmistöpäätöksissä tasa-arvo toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla, kunhan tunnustetaan, että enemmistön päätäntävallallakin on rajansa. 

- Niin, enemmistön diktatuuristahan me jo puhuimmekin. Mutta voiko se mitä edellä esitit, todellakin määritellä hyvän ja pahan? Eivätkö ne sentään ole vähän isompia asioita kuin jotkut enemmistöpäätökset? Ei kai moraali ole kauppatavaraa, josta voidaan päättää äänestyksillä niin kuin jostakin kunnanvaltuuston kokoonpanosta?

- Mikä moraali sitten on? Jos ei enemmistö ihmisistä saa päättää omista arvoistaan, kuka sitten? Sitä paitsi uskon, että on olemassa erityinen universaali moraali, joka on samanlainen kaikkialla ajasta, paikasta ja kansasta riippumatta. Ja uskon, että tämän moraalin lähtökohtana on edellä mainitsemani enemmistön tahtoon nojaava tasa-arvo. Kaikki teot, jotka ovat ristiriidassa tasa-arvon kanssa, koetaan pahoiksi. Tällä perusteella voidaan suorastaan tieteellisesti osoittaa, iksi tietyt teot ovat kaikkialla samalla tavalla hyväksyttyjä tai paheksuttuja. Kriteerinä on tasa-arvo. Jollei enemmistö ihmisistä hyväksy tekoa itseensä kohdistuvana, sitä pid...

- Hei kuules nyt. Ei se taida noin yksinkertaista sentään olla. Onhan älyttömän paljon asioita, joissa eri kansat eroavat ratkaisevasti toisistaan. Joissakin kulttuureissa tiettyjä asioita pidetään hyveinä ja joissakin samoja asioita pidetään suorastaan kuolemansynteinä. Vertailehan nyt vaikka kiihkomuslimeja ja länsimaiden kristittyjä keskenään. Kai huomaat eroja. Tai vertaile meidän omia lestadiolaisiamme ja muuta väestöä. Miten se universaali moraali voi johtaa näin erilaisiin tuloksiin?

- Ei se johdakaan. Kaikki mikä ei ole lähtöisin universaalista moraalista, on opittua. Poikkeamat ovat opittuja. Vai luuletko, että lestadiolaisperheen lapsi jotenkin luonnostaan tietäisi, että television katsominen on syntiä? Tai että muhamettilaistyttö luonnostaan tajuaisi pukeutua mustaan kaapuun tietyn ikäisenä? Opittu moraali on aivan yhtä oikeaa moraalia kuin luontainen moraalikin. Sen puolesta ollaan valmiit taistelemaan ja kuolemaan. Jopa kiihkeämmin kuin universaalin moraalin puolesta.

- Miksi muka kiihkeämmin?

- Tämä olisi pitkä juttu, ja puhutaankin siitä myöhemmin. Lyhyesti sanottuna syy on siinä, että muiden mielen käännyttäminen merkitsee vallantunnetta. Ja se saattaa merkitä jopa suurempaa vallantunnetta kuin pakolla toteutettu alistaminen. Ja mitä muuta elämä on kuin valtataistelua? Jos minä en voita sinua, sinä voitat minut. Jos minä en käännytä sinua, sinä käännytät minut. 

- No joo. Mutta mistä nämä mainitsemasi moraalit erottaa toisistaan?

- Helposti. Mitä ei voida määritellä tasa-arvon lähtökohdista, se on opittua. Ja huomautan sinulle, että tasa-arvoon kielteisesti suhtautuvat, ja arvaat kai ketkä, ovat kautta aikojen opettaneet ihmisille omaa moraaliaan, joka on ristiriidassa tasa-arvon moraalin kanssa. 

- Vallanpitäjätkö?

- Nimenomaan ne. Ajattelehan sotasankareiden palvontaa, kuninkaallisten ihannointia ja muuta vastaavaa. Näitä ajatuksia on päntätty ihmisten päähän kautta vuosituhansien, jotta heitä olisi helpompi hallita. Vallanpitäjien tavoitteena on aina ollut alkuperäisen tasa-arvoon perustuvan moraalin tuhoaminen ja korvaaminen eriarvoisuuteen perustuvalla moraalilla. Eikä tarvitse mennä kauaksi historiaan tämän todetakseen. Ajattelehan mitkä olivat ihanteet Neuvostoliitossa. Vallanpitäjien kuvia kannettiin pitkin katuja, ja...

- No entä sitten? Mihin sinä tällä kaikella pyrit?

- Pyrit? Tarvitsisiko pyrkiä johonkin? Haluan vain, että sinäkin käsittäisit.

- Ahaa, yrität käännyttää. Vallanhaluako se oli... vai vallantunnetta? Se mistä äsken puhuit.

- Hah, hah, hah. Vai valtaako minä nyt tässä käytänkin? 

- Et sinä niin helpolla onnistu.

- Enpä niin, mutta anna minun nyt kuitenkin vielä yrittää.

- No, jatkahan.

- Oikeastaan olen jo sanonut, mitä aioin. Totean vain lopuksi, että universaalin moraalin ja opetetun moraalin välillä vallitsee jatkuva ristiriita. Ihmisten luontainen oikeuskäsitys tasa-arvon ihanteineen pyrkii joka mutkassa nousemaan pinnalle, ja vallanpitäjien on käytävä jatkuvaa taistelua vastakkaisen moraalinsa juurruttamiseksi ihmisiin. Jos he siinä epäonnistuvat, ihmiset tajuavat jonakin päivänä ruveta vaatimaan todellista tasa-arvoa, ja siitä tasa-arvosta on nykymeininki kaukana.

- Tarkoitatko vallankumousta.

- Sano sitä miksi haluat. Joka tapauksessa vallanpitäjien käyttämän aivopesukoneiston on oltava käynnissä koko ihmiselämän ajan aina lastentarhoista vanhainkoteihin. Osana tätä aivopesua hoetaan sellaisia sanoja kuin "vapaus" ja "demokratia" ikään kuin toteutuneina asioina. Jos joku yrittää väittää, että mitään todellista tasa-arvoa ja demokratiaa ei vielä olekaan, hänen mielipiteensä sensuroidaan armotta. Vai oletko joskus nähnyt tämänsuuntaisia väitteitä julkisuudessa? Onko joku kirjoittanut asiasta yleisönosastoissa? 

- Enpä ole tainnut nähdä, mutta ehkä kukaan ei ole sitä mieltä. 

- Vai ei ole... tekisi mieleni sanoa ääsh... jääköön sanomatta. Vai ei muka ole. Pelkästään minä olen vuosikaudet yrittänyt saada tällaista mielipidettä julkisuuteen siinä kuitenkaan onnistumatta. Ja tiedän muitakin jotka ovat. Lehdet ovat osa systeemiä ja puolustavat sitä kuin peto saalistaan. Saat arvostella lähes mitä tahansa, ja se julkaistaan. Mutta kun väität, että vapaus ja demokratia vasta odottavat toteutumistaan, mielipiteesi lentää roskikseen.

- No, koetahan nyt rauhoittua. Lupaan miettiä näitä asioita. Tuossa mitä sanoit, oli nimittäin jotain ajatustakin. 

- Haluaisin vielä tuoda esiin vallankäytön ja kilpailun näkökulman. Se että ihmiset...

- Hei, bussi tulee, kiitos esitelmästä, jatketaan myöhemmin...