X-puolue kommentoi tätä sattumalta löytämäänsä Petri Ylikosken artikkelia ilman  syvempää tarkoitusta - pelkästään ajankuluksi.
 

Kommentteja Petri Ylikosken artikkelista "Onko valta dispositiokäsite"  
  

"Voimankäytössä tahdon kommunikoinnilla ei ole merkitystä"

Vallan muodot voidaan jakaa kahteen ryhmään sen perusteella minkälainen asema niissä on vallankäyttäjän tahdon kommunikoinnilla kohteelle. Voimankäytössä ja manipulaatiossa tahdon kommunikoinnilla ei ole merkitystä. Voin kyllä kertoa toiselle työntäessäni häntä väkisin ulos ikkunasta haluavani tehdä juuri niin, mutta tämä kertominen on itse voimankäytön kannalta irrelevanttia.

Olennaista voimankäytölle on, ettei se sisällä vallankäyttäjän tahdon kommunikointia kohteelle. Vallan käyttäjä vain toteuttaa toimenpiteensä, kohde on pelkästään kohde, ei osallinen toimintaan. Kohde ei itse toimi, vain hänen toimintamahdollisuuksiinsa vaikutetaan. Kohde ei siis toimi vallankäyttäjän tahdon mukaisesti.

kommentti:

Vain sadisti tai psykopaatti tai vihan sokaisema kostaja käyttää voimaa muita kohtaan vain omaksi ilokseen. Useimmiten voiman käyttöön kätkeytyy enemmän tai vähemmän näkyvää kommunikaatiota.  Voiman käyttö voi jopa  itsessään olla niin selvää kommunikaatiota, että mitään muuta viestintämuotoa ei edes tarvita. Pommikoneiden ilmestyminen Helsingin taivaalle talvisodan alussa oli voimankäyttöä mutta samalla  myös mitä ilmeisintä kommunikaatiota. Stalin viestitti suomalaisille: alistukaa, antautukaa.
 

Työnantaja ei erottaessaan saa työntekijää tekemään mitään, kysymyshän on erottamisesta, ei eroamaan pakottamisesta. Työnantaja ei käytä valtaa erotettuun työntekijään, mutta hän käyttää valtaa muihin instituution jäseniin. Työnantaja saa - käskee - muut alaisensa toimimaan siten, etteivät nämä enää suhtaudu erotettuun työntekijänä. Vaikka kohteen institutionaalisen aseman muuttaminen perustuu vallankäyttäjän auktoriteettiasemaan, ei kyseessä ole varsinainen auktoriteettisuhde, sillä minkäänlaisia käskyjä kohteelle itselleen ei esitetä.

kommentti:
 

Entäpä, jos erotettu on ollut yhtiön ainoa työntekijä? Ketä kohtaan työnantaja silloin käyttää valtaa potkaistessaan työntekijänsä pellolle?

Ja miksi erottaminen ei olisi vallankäyttöä?  Siinähän työnantaja - ehkä alaistensa välitykseellä - käskee erotettua muuttamaan kerralla ja lopullisesti tottuttuja elintapojaan ja pysymään ikuisesti pois työpaikalta ja tuttujen ihmisten luota tietystä päivämäärästä alkaen. Jos hän sinne vielä tämän jälkeen ilmestyy, häntä pidetään tunkeilijana, ja hän joutuu voimankäytön kohteeksi. Työnantaja siis saa työntekijän tekemään jotain: pysymään pois tietyltä alueelta. Muodostunut näkymätön valtasuhde jatkuu niin kauan kun työnantaja hallitsee erotetun entistä työpaikkaa. Vasta kun työpaikka on saanut uuden omistajan, entinen työntekijä voi pyrkiä sinne uudelleen työhön. 

Omaisuuteen perustuvaa valtasuhdetta voidaan tarkastella myös käänteisesti. Jos työnantajalla ei olisi oikeutta kieltää erotettua työntekijää tulemasta työpaikalle, silloin tämä työntekijä olisi se, jolla on jonkinlainen valta-asema. Tulemalla joka aamu työpaikalle ja viettämällä siellä aikaansa hän vaikuttaisi entisen työnantajansa ja entisten työtovereittensa toimintaan. Hän saisi heidät tekemään asioita, joita he muuten eivät tekisi.

Lähimpänä ajatusta, että erottaminen ei sisällä mitään vallankäyttöä, ollaan tilanteessa, jossa työpaikkaa ei ole vaan työ - esimerkiksi jonkin esineen kaupustelu - tapahtuu yleisön joukossa kadulla. Tällöin työnanaja ei voi määrätä erotettua työntekijää välttämään vastaisuudessa joitakin toimitiloja vaan suhde työnantajan ja työntekijän välillä katkeaa kokonaisuudessaan. Erottaminen voidaan tässä tapauksessa katsoa kahdenkeskisen liikesuhteen eli työvoiman oston ja myynnin, yksipuoliseksi päättämiseksi. Näiden kahden henkilön välillä voi tietysti tämänkin jälkeen olla taloudellisesta vallasta ja varakkuudesta johtuvia ""valtasuhteita", mutta tällaisiahan on kaikkien ihmisten välillä.   
 

Jaakolla on rynnäkkökivääri ja patruunoita. Jos hän vielä osaa ampua, on hänellä kyky aiheuttaa vahinkoa elollisille ja elottomille ympäristönsä olioille, ts. vaikuttaa näiden toimintamahdollisuuksiin. Jaakolla on näin voimaa, eli kyky saada aikaan vaikutuksia. Onko Jaakolla tällöin valtaa? Ei ole, eikä rynnäkkökiväärin käyttäminen ole vallan käyttöä. Rynnäkkökivääri voi kuitenkin toimia Jaakon valta-aseman perustana, sen resurssina. Kun Jaakko on ryöstämässä pankkia saattaa hänellä olla valtaa yli pankkisalissa olijoiden. Tällöin on kuitenkin kysymys pakottamisesta: kohteet toimivat Jaakon haluamalla tavalla, koska hän uhkailee heitä ei siksi että hän ampuu. Ampuminen saattaa tietysti lisätä uhkausten vakuuttavuutta, mutta tämä ei tee siitä vallankäyttöä.

kommentti:

Jos ammuttavat olisi sidottu kiinni ja heidät vain kylmästi teloitettaisiin, voitaisiin ajatella, että ampuminen ei ollut vallankäyttöä.  Mutta eikö se silloinkin ollut ja vieläpä äärimmäistä vallankäyttöä?  Nimittäin ne, jotka kuolevat luodeista, mitä ilmeisemmin - ja lopullisesti - muuttavat käyttäytymistään ampujan haluamalla tavalla.  Pankkisalissa ampuminen taas sisältää - aiottua tai aikomatonta - kommunikaaatiota ja saa aikaan vaikutuksia kohdehenkilöiden käyttäytymisessä.  Monessa tapauksessa voimankäyttö on enemmän viesti ulkopuolisille kuin itse voimankäytön kohteelle, mutta se voi olla viesti myös voimankäytön kohteelle.
 

Toimintamahdollisuuksien muuttaminen - siis voimankäyttö käyttämässämme laajassa merkityksessä - on selkeästi erotettava pakottamisesta ja palkitsemisesta, joissa vallankäyttäjä kommunikoi kohteelle tahtonsa. Muuttamalla toimintamahdollisuuksia ei ketään saada tekemään mitään. Kun minuun käytetään voimaa, ei minulla ole mitään valinnan mahdollisuutta, koska en yksinkertaisesti osallistu koko asiaan. Voimankäyttö liittyy kuitenkin läheisesti pakottamiseen, joka on selkeästi sosiaalinen käsite. Pakottamiseen sisältyy voimankäytön uhkaus. Uhattuna - oli uhkaus sitten kuinka vakava tahansa - minä voin valita: totellako vaiko kärsiä uhkauksen toteuttamisen seuraukset. Mutta kuten Wrong painottaa, on tehtävä selkeä ero voimankäytöllä uhkauksen ja sen aktuaalisen toteuttamisen välille. (Wrong 1979, s. 24-27; Lagerspetz 1993, s. 33-34.)

kommentti:

Muuttamalla toimintamahdollisuuksia ei ketään saada tekemään mitään?  Jos suomalaisten mahdollisuudet toimia ja elää nykyisellä asuinpaikallaan tuhottaisiin totaalisesti esimerkiksi jollakin myrkyllä tai aseilla, ilmeisesti vain yksi suomalainen ei tekisi mitään eikä siis muuttaisi ulkomaille.  Ellei tuo yksi suomalainen olisi siihen mennessä tarkistanut käsityksiään.
 

X-puolueen pääsivulle                       X-Puolueen arkistosivulle