Seuraavassa keskustelussa X-puolueen esittämät kannanotot
on kirjoitettu sinisellä ja libertaristien edustajien mielipiteet
oranssilla. Yksittäisten libertaristien nimiä tai heidän tarkempaa
sijoittumista aatteen kentässä ei ole mainittu, joten keskustelu
ei ole missään muodossa "virallista".

Keskustelut on käyty eräällä internetin keskustelupalstalla vuonna 2001
 
 
 

Ensiksi X-puolueen edustajan aloituspuheenvuoro:
 

Kahdenlaista tasa-arvoa

On olemassa kahdenlaista tasa-arvoa: taloudellista ja poliittista.
X- puolueen käsitys on, että sosialistien ja kommunistien kannattama
taloudellinen tasa-arvo voidaan toteuttaa vain pakolla, koska
ihmisten kyvyissä ja halussa hankkia taloudellista valtaa on eroa.
Näin ollen sosialistinen järjestelmä ei voi koskaan olla
poliittisesti tasa-arvoinen, koska siinä on pakko olla valtakoneisto,
joka väkivalloin estää varallisuus- ja tuloeroja syntymästä.
Taloudellinen "tasa-arvo" on siis mahdollinen vain Marxinkin
määritelmissä "proletariaatin diktatuurin" olosuhteissa.

Edellä mainitusta syystä diktatuureja vastustava X-puolue ei ole
koskaan ehdottanut tai vaatinut taloudellista tasa-arvoa.
Poliittista tasa-arvoa  se sen sijaan on ehdottanut. Poliittisen
tasa-arvon tilanteessa jokainen voi tehdä mitä haluaa niin
kauan kuin ei mitätöi muiden oikeutta tehdä samaa.

Eikä oikeastaan ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin valta!

On olemassa vain vapautta. Poliittisesti tasa-arvoisessa
järjestelmässä tätä vapautta on kaikilla yhtä paljon.  Heti kun joku
saa enemmän vapautta, kuin mitä muilla keskimäärin on,
hänen vapautensa rajoittaa muiden vapautta, koska se on
vapautta määrätä muiden asioista. Tällöin X-puolue kutsuu sitä
vallaksi. Sanotaan, että Hitlerillä ja Stalinilla oli paljon valtaa.
Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että heillä oli erittäin paljon vapautta,
ja se vapaus oli pois heidän alamaisiltaan ja uhreiltaan.

Kun Neuvostoliitto hajosi ja kommunistinen puolue alkoi menettää
valtaansa (=vapauttaan määrätä muiden elämästä), tuo valta siirtyi
tavallisten ihmisten lisääntyneeksi vapaudeksi (päättää omasta
elämästään). Vapaus on häviämätöntä!
 

Eräille libertaristeille tuottaa vaikeuksia sisäistää se, että
X-puolue kannattaa nimenomaan poliittista, ei taloudellista
tasa-arvoa. Niinpä libertaristien ensimmäinen reaktio on
syyttää X-puoluetta sosialistiseksi tai jopa kommunistiseksi
liikkeeksi.
 

Kaikki instituutiot, jotka puhuvat sellaisesta asiasta
kuin "tasa-arvo" (julistaessaan aatetta) ovat
sosialistisia organisaatioita, jotka kannattavat
valloitussotia ja yhteiskunnan alistamista enemmän tai
vähemmän suoran totalitarismin hallintaan. (Tasa-arvo
voi toteutua vain totaalisen hallinnon alaisuudessa.)
Järkevä yhteiskunta lähtee ainoastaan sen tosiasian
tunnustamisesta, että *emme ole* tasa-arvoisia.
Jokainen pärjätköön miten parhaaksi katsoo,
eli joidenkin tie nousee pystyyn jo teini-iässä,
mutta tämä on ainoastaan yksilön itsensä vika ja sen
vika, että kykenee perittyjen resurssiensa vuoksi
pärjäämään vain heikommin kuin muut.

X-puolueesi ei voi missään määrin kannattaa vapautta.
Sillä se edellyttäisi toimiakseen sellaista vapauden
tulkintaa, joka olettaa, että ihmiset olisivat omasta
vapaasta tahdostaan kommunisteja ja rakastaisivat
toisiaan.
 

Seuraavaksi libertaristit esittelevät aatettaan.
 

Eri libertaristit haluavat toteuttaa eritasoisen
"tasa-arvon". Libertarismissa on useita suuntauksia ja
libertaristit ovat yksilöitä. Loppujen lopuksi kaikki
aatesuunnasta riippumatta kannattavat aatettaan "musta
tuntuu" periaatteella, vain se vaihtelee, miten
avoimen subjektiivisia eri yksilöt ovat, tai kuinka
objektiivisen näköisiä perusteluja ajatuksilleen
keksivät.

Libertarismi(ni) ei perustu vallankumoukselliselle
aatteelle, vaan sille, että julkinen valta
yksityistetään. Korkeimpana asteena myös Eduskunta ja
demokratia yksityistetään. Vallankumousta ei tapahdu
missään vaiheessa. Ainoastaan tapahtuu vallan
yksityistäminen, ja yksityiseen omistukseen perustuva
valta ei koskaan ole vahingollista.

Anarkosyndikalismi perustuu vallankumoukselliselle
aatteelle. Anarkosyndikalismi puolestaan on
anarkokommunismia - teiniterrorismia. Tunnen ko.
aatteen liiankin hyvin, sillä eräs ystäväni on
tuollainen, ja hän liimailee ties minne "Buy nothing
-day" -julisteita.
 

Osa libertaristeista kannattaa anarkokapitalismia eli
kapitalistista aatetta ilman valtiota. Maltillisemmat
libertaristit jättäisivät jonkinlaisen "minimivaltion"
huolehtimaan yhteiskunnan keskeisistä tehtävistä.
Seuraavassa erään libertaristin käsitys minimivaltion
tehtävistä:
 

Käytännössä minimivaltio huolehtisi vain
sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta, ja sen
tärkeimmät elimet olisivat poliisi, tuomioistuinlaitos,
armeija sekä joitain näitä tukevia elimiä.
 

Tähän määritelmään X-puolueen edustaja esitti toteamuksen,
että valtiollinen sortokoneisto siis jäisi jäljelle. Sen jälkeen
seurasi hänen pitkä esitelmänsä väkivaltakoneiston
roolista yhteiskunnassa:
 

Yleensä poliisi nähdään vain jonkin järjestelmän palveluksessa
olevana koneistona mutta ei itsenäisenä toimijana ja
vallankäyttäjänä. Aivan samalla tavalla voitaisiin väittää, että
inkvisition avulla kansalaisia kauhun vallassa pitänyt katolinen
kirkko virkamiehinen oli vain Jumalan palveluksessa oleva koneisto,
joka ei oikeasti käyttänyt valtaa.  Kuitenkin se oikeasti käytti.

X-puolueen perusväittämä on, että poliisi ei ole mikään viaton
koneisto tai "työrukkanen" jonkin todellisen vallankäyttäjän
palveluksessa vaan se on itse merkittävä vallankäyttäjä. Sillä on
paljon liikkumavaraa lakien puitteissa ja sillä on huomattava vaikutus
lakien syntyyn. Poliisin taholta ilmaistu "asiantuntijamielipide"
painaa huomattavan paljon lakeja valmistelevissa komiteoissa.
 

Onneksi painaa sillä muuten henkisten sosiaaliämmien mielipide
painaisi vielä enemmän.
 

Edellä olevista X-puolueen väitteistä eivät libertaristit siis
hätkähtäneet.  Niinpä X-puolueen edustaja jatkoi:
 

X- puolue väittää, että poliisi on yhä lisää valtaa haluava järjestelmä
yhteiskuntamme sisällä (kuten keskiaikainen papisto omana aikanaan).
Sen tavoitteena on tehdä yhteiskunnasta "turvallisuusdiktatuuri",
joka perustuu pienen poliisieliitin lähes rajattomaan valtaan ja
erioikeuksiin, ja jossa tavallinen kansaa elää pelon ja kauhun
vallassa kuin vangit rangaistuslaitoksissa. Yhteiskunnan
kehittymisestä tällaiseksi ei tietenkään ole olemassa mitään
virallista eikä edes epävirallista suunnitelmaa - ei edes poliiseilla
itsellään.  Lähes luonnonlain omainen pyrkimys vallan keskittymiseen
tulee kuitenkin johtamaan tähän, ellei asiaa herätä vastustamaan.
 

Libertaristien esittäessä epäileviä kantojaan, X-puolueen edustaja
jatkoi julistustaan:
 

Tietysti poliisissakin on enemmän liberaaleja vähemmän liberaaleja
ryhmittymiä niin kuin kaikissa yhteenliittymissä. Jättäväthän jotkut
vapaaehtoisesti jopa poliisin "työnsä".

Myös Suomessa tiedetään tapauksia, joissa poliisin edustaja on
kannattanut sallivampaa vaihtoehtoa jotain uutta lakia kehiteltäessä.
Näistä muutamasta tapauksesta ei voi kuitenkaan ilman tarkempaa
perehtymistä vetää kovin syvällisiä johtopäätöksiä poliisin
vallanhalusta. Usein lievemmän lain kannattamiseen on ollut syynä
poliisin kenttätyössä saama kokemus lain valvonnan vaikeudesta.
Poliisi ei mielellään kannata lakia, jota se ei pysty valvomaan,
sillä tällaiset lait heikentävät poliisin arvovaltaa.  Mutta jos
lakipakettiin sisältyy mittava paketti uusia valtuuksia poliisille,
vastustus todennäköisesti vähenee.

Olen vuosien varrella napsinut satunnaisesti talteen joitakin poliisi-
aiheisia lehtileikkeitä, ja hallussani on mm lehtileike, jossa
kerrotaan erään poliisijohtajan vaativan sakkoja 
"heijastinpinnareille" eli ihmisille, jotka liikkuvat pimeällä
maantiellä ilman heijastinta. Aah, miten "vapaushenkistä".

Poliisijärjestelmässä minua ärsyttää eniten se, että järjestelmä on
eriarvoisuuden näkyvin symboli ja ilmentymä. Jos poliisi pidättäisi
vain rosvoja, pahoinpitelijöitä ja murhaajia, asia ei kiinnostaisi
minua, koska en ole rosvo, pahoinpitelijä enkä murhaaja.  Minua
ärsyttää se osa poliisin toiminnassa, jossa poliisi "vainoaa" myös
sitä suurta enemmistöä ihmisistä, joka ei ole tehnyt pahaa muille
(vainon perusteena oleva asia).  Esimerkiksi jokin kotirannassaan
veneessä ongella istuva sotainvalidi voi saada sakon "itsensä
vaarantamisesta", koska hänen veneessään ei satu olemaan
pelastusliiviä.  Sama sotainvalidi kuitenkin taisteli valtion
pakottama vuosia sodassa ja takuulla vaaransi itsensä.
 

Tuokaan "purkaus" ei vielä "purrut" minimivaltiota kannattaviin
libertartisteihin. Seuraavaksi X-puolueen edustaja uteli, miten
poliisitoimi hoidettaisiin anarkokapitalistien
"vapausyhteiskunnassa", jossa ei olisi lainkaan valtiollista
väkivaltakoneistoa?
 

Kuka määrittelisi turvallisuuspalvelujen tarjoajien keskinäiset
suhteet ja toimivaltojen rajat?  Kuka ylipäätänsä säätäisi lait?
Sekö, joka tarjoaisi lainsäädäntäpalveluja edullisimmin?

Vai palkkaavatko kansanalaiset itselleen
suojajoukkoja kukin rahojensa ja kykyjensä mukaan
vapailta markkinoilta?
 

Kysymykset oli esitetty puoliksi leikillään, mutta vastaus taisi
olla totisinta totta:
 

Kyllä. Mikrotasolla, myös monet ostaisivat käsiaseen
kotiinsa, jolloin he voisivat ampua muukalaisen, joka
turmelee heidän omistamaansa puutarhaa - esim. kävelee
luvatta nurmikolla.

Henkilökohtaisesti pidän nykyisiä
rangaistustoimenpiteitä (esim. vessan seinään
kirjoittamisesta) aivan liian lepsuina. Kannatan mm.
varsin selkeästi kuolemantuomiota.
 

Edellä mainittua libertaristia ei voine haukkua
ainakaan humanistiksi. Seuraavaksi X-puolueen edustajaa
kiinnosti se, miten libertaristisessa vapausyhteiskunnassa
määriteltäisiin hyvä ja paha, sallittu ja kielletty.
 

Se mikä on oikein on oikein. Et kai luule, että
moraali olisi subjektiivista. Objektiivista ja
yksiselitteistä se on.
 

Musta tuntuu -periaate oli siis voimissaan myös
moraalikysymyksissä.  X-puolueen edustaja näki
tässä "markkinaraon" esitellä X- puolueen tasa-arvosta
lähtevää moraalikäsitystä.
 

Eihän keskustelussa vapaudesta ja moraalista silloin ole oikeastaan
mitään mieltä. Jokainen hokee vain omia näkemyksiään eivätkä
kenenkään näkemykset ole sen arvokkaampia kuin toisenkaan.  Mitä
olisi esimerkiksi tieteellinen keskustelu, jos jollakin olisi omat
tieteelliset mittansa ja arvonsa.  Kun väiteltäisiin siitä, onko
litra paljon vai vähän, yksi tarkoittaisi litralla sitä nestemäärää,
joka juuri ja juuri mahtuu tankkilaivaan ja joku toinen sitä, joka
mahdu vesilasiin.

X-puolueen poliittisen toiminnan  ydin on siinä, että puolue yrittää
ohjata mahdollisimman monen ihmisen ajattelemaan, että moraali
voidaan ankkuroida johonkin pysyvään kiintopisteeseen,
jolloin väittely koskee sitä kuinka hyvin mitkäkin käytännöt
toteuttavat tätä moraalin sitomista tähän kiintopisteeseen.
Vuosisatojen ajan tällaisena kiintopisteenä oli esimerkiksi
kristinusko (siis kirkon tulkinta siitä). Islamilaisessa maailmassa
arvot sidottiin islamiin.

Monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa maassa uskontoja ei enää voi
käyttää moraalin tukipylväinä.  Niinpä moraali ajelehtii - ja mikä
vielä pahempaa se on sidottu lainsäädäntöön.  Lakeja säätävistä
virkamiehistä ja kansanedustajista on tullut jumalia, joilla on
oikeus määritellä hyvä ja paha.  Tervetuloa Neuvostoliitto!
 (ja sen moraalinen tila)

X-puolue ehdottaa, että moraali sidottaisiin poliittiseen tasa-
arvoon (keksikää parempi nimi poliittiselle: siis väkivallan käyttöön
perustuvaan tasa-arvoon...).  X-puolue käyttää tästä moraalista
nimeä "universaali moraali".

Ihmiset voivat olla poliittisesti keskenään tasa-arvoisia vaikka
yhteiskunnassa vallitsisi aivan mielettömän suuri taloudellinen
eriarvoisuus. Köyhä kulkuri ja rikas miljonääri voivat olla keskenään
poliittisesti tasa-arvoisia (pitäisiköhän keksiä jokin uusi sana
tuon "poliittisesti" tilalle, kun ajatusta ei oikein ymmärretä).
"Poliittisella" vallalla tarkoitetaan väkivaltaan ja
rangaistuksiin perustuvaa valtaa (sitä jota poliisit käyttävät).
Taloudellinen valta (se, jota miljonäärit käyttävät) taas ei perustu
väkivaltaan vaan vaihtoon ja palkkioihin.

Jos miljonääri menee ja hakkaa portillaan norkoilevan pultsarin. hän
joutuu vankilaan (koska hänellä ei ole poliittista valtaa).  Jos
poliisi hakkaa tuon pultsarin, hän saa palkankorotuksen (koska
hänellä on poliittista valtaa).  X-puolue ehdottaa poliittisen vallan
tasaamista - en ihmisten rahojen ja omaisuuden tasaamista.
 

Libertaristit eivät pidä poliittisesta vallasta, koska he katsovat
sen olevan enemmistövaltaa ja uhkaavan yksilönvapautta. He
julistavat:
 

Missään ei poliittinen valta ole pysynyt pitempään 
pystyssä enemmistön tahdon vastaisesti. Jos on niin missä?
 

X-puolue ei väitä vastaan, mutta...
 

Olet oikeassa. Niinpä poliittisen vallan kaapanneet ensi töikseen
alkavatkin muokata tuota enemmistön tahtoa itselleen myönteiseksi. Ja
yleensä se onnistuu.

Viime keväänä haastateltiin Helsingin Sanomissa suomalaisen äidin ja
irakilaisen isän tytärtä, joka oli saanut koulutuksensa Suomessa ja
muutenkin omaksunut ainakin puoliksi suomalaisen arvomaailman.  Hän
puhui suomenkieltä toisena äidinkielenään. Arvasin jo ensimmäisiä
rivejä lukiessani, että jossakin vaiheessa tekstiä tämä Turun
yliopistossa opiskeleva nuori nainen paljastuu Saddam Husseinin
kannattajaksi. Ja olin oikeassa. Otollisia aivopesulle eivät siis ole
pelkästään tyhmät ja oppimattomat kansalaiset vaan aivan jokainen.

Menetpä mihin tahansa diktatuuriin ja kysyt paikallisilta ihmisiltä,
pitävätkö he järjestelmästä, saat aina myöntäviä vastauksia. Eikä se
johdu pelkästään siitä, etteivät ihmiset uskaltaisi sanoa mitään
kielteistä.  Kun Stalin - joka oli murhauttanut lähes jokaiselta
kansalaiselta sukulaisen tai perheenjäsenen - kuoli, ihmiset
vaipuivat hysteeriseen suruun ja arkun ympärillä kiersi satojen
metrien jatkuva jono jättämässä viimeisiä jäähyväisiä tälle "maan
isälle".  Kun Kim Il Sung kuoli, korealaiset - joista moni näki
nälkää johtajansa vuoksi - itkivät hysteerisinä kaduilla. Esimerkkejä
voisi kertoa lisääkin.  Myös Suomi "kekkoslovakian" aikana kävisi
esimerkistä. Meilläkään ei tietyistä asioista ollut sopivaa sanoa
kuin myönteistä.

Aivopesu on siitä ovelaa, ettei sen kohteena olemista huomaa.  Mekin
olemme aivopesun uhreja. Aivopesu alkaa jo aivan pienenä lapsena ja
jatkuu koko elämän.  Jokainen uutislähetys on aivopesua, jokainen
lehden vilkaisu on aivopesua.  Eikä aivopesu jätä meitä rauhaan edes
vapaa-aikana.  TV:stä tulee joka viikko kymmeniä tunteja ohjelmaa,
jossa sankareina ovat poliisit.  Tällaista tottelemista ja yli-
ihmisten erioikeuksia propagoivaa ohjelmaa tulee joka kanavalta.
Kaiken ydinsanoma on: Se mikä on, on muuttumaton luonnonlaki,
totelkaa, totelkaa, totelkaa, jollette tottele, kuolette (näitä
filmikuolemia poliisin luodeista näytetään kymmeniä joka ikinen
viikko.

On ihme, että edes muutamat ihmiset vielä nousevat kaiken tämän
murskaavan piilopropagandan keskeltä ja väittävät, että järjestelmä
onkin paha.
 
 

Keskustelu jatkuu osassa 2