Keskustelua Libertaristien kanssa
Osa 3.
X-puolueen esittämät kannanotot on kirjoitettu sinisellä
ja
libertaristien edustajien mielipiteet oranssilla.
Yksittäisten
libertaristien nimiä tai heidän tarkempaa sijoittumista aatteen
kentässä ei ole mainittu, joten keskustelu ei ole missään
muodossa "virallista".
Puheenvuorot on koottu keskustelusta, jossa toisena osapuolena
on joukko libertaristeja ja toisena osapuolena yksi X-puolueen
edustaja. Jotta usean eri henkilön kesken eri aikaan käytyyn
keskusteluun tulisi edes jonkinlainen yhtenäinen "juoni", katkelmia
on sijoiteltu paikkoihin, joihin ne asiansa puolesta sopivat, mutta
jossa ne eivät todellisuudessa ole olleet. Joissakin tapauksissa
X-puolueen edustajan kirjoittamia yhtenäisiä kappaleita on
pilkottu
pienempiin osiin ja libertaristien kommentteja on sijoitettu näiden
kappaleiden sisään.
Huolimatta edellä mainituista järjestelyistä mitään
osaa kirjoitetusta
tekstiä ei ole muutettu, vaan kunkin osapuolen kirjoittamat lauseet
on siirretty sellaisenaan tälle sivulle. Ainoastaan muutamia
kirjoitusvirheitä on korjattu.
Keskustelut on käyty eräällä internetin keskustelupalstalla
vuonna 2001
Avainkysymys - onko vapauden
määrä vakio?
Yritän tässä nyt lyhyesti selittää,
että maailman vauraimmat maat
ovat yleensä maailman vapaimpia maita. On
olemassa selvä kausaalisuhde
vapauden ja vaurauden välillä.
Niin onkin.
Kun Suomi vajosi lamaan 90-luvun alussa, kansalaisten
vapauden
väheneminen hetkeksi hidastui, kun liukuhihnalta
erilaisi pakkoja ja
kieltoja kansalaisille säätäneet
poliitikot saivat tärkeämpää
ajattelemista. Kun lama vähitellen
hellitti, muistettiin taas
politiikan "varsinainen tehtävä" ja
kaivettiin esiin mappeihin
hautautuneet kieltohankkeet. Samaa vauhtia teollisuuden
tuotannon
kasvun kanssa myös pakkojen tuotanto nousi
vähitellen lamaa
edeltäneelle tasolle. Niinpä
kansalaiset ovat taas saaneet nauttia
korkeaan elintasoon kuuluvasta "turvallisuusdiktatuurista"
pelastusliivipakkoineen, palonilmaisinpakkoineen
jne. jne.
Valtion talouden koheneminen lisäsi paitsi
pakkoja myös taloudellisia
resursseja pakkojen toteuttamiseen. Poliisi
sai entistä tehokkaampia
välineitä kansalaisten "valvomiseen"
ja rankaisemiseen. Venepoliisit
varustettiin uusilla nopeilla vesiskoottereilla,
jotka lisäsivät
valvonnan tehoa moninkertaiseksi. Jos poliisin
läsnäolo vesillä oli
70-luvulla "kiusallinen mahdolisuus" ja 80-luvulla
"ärsyttävä riesa"
uudelle vuosituhannelle tultaessa sitä voi
kuvata vain yhdellä
sanalla: TERRORI !
Venenäyttelyviikon kunniaksi uusi määritelmä
käsitteelle vene:
Vene = "veden päällä kelluva esine,
jonka päällä ihminen puhaltaa
poliisin alkometriin"
Kuinka moni muuten tietää, että
vuonna 1997 säädettiin sellainenkin
asetus, jolla n. 25-40 prosentilta Suomen kansalaisista
kiellettiin
eliniäksi kaikenlainen miehistötehtäviin
viittaava toiminta 24 metriä
pitkissä tai sitä pitemmissä yksityiskäytössä
olevissa moottorilla
liikkuvissa asunto- tai huvialuksissa. Jollekin
vanhaa hiekkajalaa
vähillä varoillaan asuntolaivaksi kunnostelevalle
tai laivallaan
kesäkaudet seilanneelle perheelle (rannikoillahan
ja järvillähän on
paljon tämän kokoluokan aluksia yksityiskäytössä)
tällainen
elinikäinen laivankäyttökielto
on ikävä yllätys.
Miehistömääräyksissä
on muutakin outoa.
Miltä tuntuisi, jos 20 vuotta sitten ensiapukurssi
"ykkösen"
suorittanut talonmies katsottaisiin yhtäkkiä
päteväksi suorittamaan
leikkauksia sairaalassa, mutta vuosikymmenet
kirurgina toiminut
ylilääkäri ei kelpaisi edes avustamaan
häntä, koska hän olisi
virallisen määritelmän mukaan
"epäpätevä".
Laiva-alalla vastaavat mielettömyydet ovat
arkipäivää.
Jos haluat nähdä kaikkein sairainta,
kaikkein hulluinta ja kaikkein
sadistisinta byrokratiaa, tututustu merenkulkuhallitukseen.
Pääjohtajien hyllytykset lahjusepäilyjen
vuoksi ovat vain pintakuohua
tuossa organisaatiossa. Koko laitos elää
vielä tsaarinaikaa.
Tämä vain esimerkkinä yhdestä
tuhansista viime vuosina säädetyistä
kielloista.
Vapaus on aina yksilön vapautta, koska yhteiskunta
muodostuu
yksilöistä.
Aivan. Kaikki poliittiset puolueet kannattavat
samaa määärää vapautta.
Ero onkin siinä, kenelle ja miten ne haluavat
tämän vapauden
jakaantuvan.
X-puolueen edustaja esitti libertaristeille hypoteettisen kysymyksen,
mitä he tekisivät jos saisivat absoluuttiset diktaattorin
oikeudet.
Libertaristit vastasivat kuka mitenkin. Joku suunnitteli poistavansa
kaikki turhat kiellot yhteiskunnasta ja ilmoitti vielä ajankin,
minkä
kuluessa tämä voisi tapahtua:.
1/2 vuotta: kaikki turhat kiellot, joita laeista
löytyy on
poistettu.
Kun diktaattorinkautesi joskus loppuisi, joku
muu todennäköisesti
palauttaisi kumoamasi turhat kiellot ja säätäisi
toisen mokoman lisää.
Miten määrittelet turhat kiellot?
Ensimmäiseksi kaikki ne, joissa ei henkilö
tee rikosta toista
henkilöä kohtaan. Näihin kuuluu
ainoastaan erilaiset varkauden,
murhan ja pahoinpitelyn muodot.
Kirjoitelmasi otsikko on "vapauden lisäämisestä".
Luuletko, että voit
lisätä jonkun vapautta vähentämättä
vastaavassa määrin jonkun muun
kohdalla?
Viimeksi esitettyyn kysymykseen sisältyi kaikkein oleellisin X-puolueen
opillinen ydin, ja puolueen edustaja oli ylipäätänsäkin
aloittanut
keskustelut internetissä voidakseen jossakin sopivassa tilanteessa
esittää
tämän kysymyksen. Nyt oli se tilanne.
Uskon, sillä vapauden määrä
ei ole vakio. Samalla kun lisäisin
kaikkien ihmisten vapautta, vähentäisin
kyllä runsaasti erilaisten
ihmisryhmien erioikeuksia.
Tässä asiassa ajattelumme eroaa. Itse
uskon, että vapauden määrä on
vakio, ja että tämä asia on tieteellinen
fakta aivan kuten mikä tahansa
fysikaalinen ilmiö - asia, jonka pystyy
todistamaan.
Jos vapauden määrä ei ole vakio,
hommassa ei ole mitään mieltä. Koko
libertarismin aate on silloin kuin suolle rakennettu
talo, jolla ei
ole mitään mahdollisuuksia pysyä
pystyssä. Se on vain mielipide
mielipiteiden joukossa. Yhtä väärä
ja yhtä arvoton kuin muutkin.
Tuon mainitsemasi turhien kieltojen poistamisen
ideologinen perusta
muuten on juuri siinä tosiasiassa, että
vapauden määrä on vakio.
Asiat ovat kai joskus liian yksinkertaisia nähdä.
Ennen "suurta väittelyä" keskustelu lipsahti hieman sivuun
aiheesta...
Voisin saada sairasta mielihyvää pelkästään
siitä ajatuksesta, että
joku Supo tuhlaisi resurssejaan ja aikaansa koettaen
epätoivoisesti
penkoa meikäläisen sähköposteja
tai nettikäyttäytymistä. PGP,
ZipLip, SafeWeb, jne. pitävät kyllä
Supon työn touhussa
muutamisen kymmentä vuotta... ;)
Älä kuvittele pääseväsi
noin helpolla. Ennen pitkää ne olisivat
kotiovellasi. Ja kun sinua raahattaisiin
poliisiasemalle, olisit
yleisön silmissä paha rikollinen täysin
riippumatta siitä, olisitko
oikeasti tehnyt mitään pahaa vai et.
Yhteiskunnat ovat aina toimineet niin, että
ihmiset synnynnäisestä
pelostaan kääntävät selkänsä
sille, joka joutuu rattaiston
tuhoamaksi. Tällä tavalla pienet valtaa
käyttävät vähemmistöt
pystyvät tuhoamaan ja alistamaan moninkertaisia
enemmistöjä.
(siirtomaavalta, juutalaisvainot ym.) Niin kauan
kun asia ei koske
minua, yritän olla ajattelematta sitä.
Ja kun se koskee minua, muut
yrittävät olla ajattelematta sitä.
Vuorollaan meidät kaikki
tuhotaan.
Ärsyttääkseen libertaristit kunnon väittelyyn X-puolueen
edustaja
lupasi maksaa tuhannen markan palkkion sille, joka pystyisi kumoamaan
hänen väitteensä.
Vapauden lisäämisestä:
Jos maailmassa on vain yksi ihminen, hänen
vapauttaan suhteessa
muihin ei voida määritellä. Hänellä
voidaan ajatella olevan
rajattomasti vapautta, sillä eihän
ole ketään, joka rajoittaisi hänen
vapauttaan. Toisaalta voidaan ajatella, että
hänellä ei ole lainkaan
vapautta, sillä mistä hän olisi
vapaa? Kenen rajoituksista hän olisi
vapaa?
Määritelkäämme maailman ainoan
asukkaan vapaus rajattomaksi ja
olettakaamme, että hänen maailmaansa
ilmestyy toinen ihminen. Mitä
alkuperäisen asukkaan rajattomalle vapaudelle
tapahtuu? Jos se säilyy
edelleen rajattomana, hänellä on täydellinen
vapaus menetellä uuden
ihmisen suhteen miten hän haluaa. Hänen
täydellinen vapautensa ilmenee
tämän uuden ihmisen näkökulmasta
täydellisenä valtana. On mahdollista,
että uusi ihminen ei hyväksy tätä
alkuperäisen ihmisen täydellistä
valtaa vaan hän haluaa päättää
itse omista asioistaan. Näiden
kahden ihmisen välille syntyy silloin valtataistelu.
Se voi päätyä
jommankumman täydelliseen voittoon ja toisen
alistamiseen tai
tuhoamiseen, mutta se voi päättyä
myös tasapeliin. Jos tuloksena
on jommankumman täydellinen voitto ja toisen
täydellinen tappio,
elämä maailmassa jatkuu diktatuurin
merkeissä. Jos taas
valtataistelun tuloksena on tasapeli, nämä
kaksi ihmistä hoitavat
vastaisuudessa kumpikin itse omat asiansa ja
ovat puuttumatta
toistensa asioihin. Heidän maailmassaan
vallitsee
oikeudellinen tai poliittinen tasa-arvo - millä
nimellä sitä halutaan
kutsuakin. Tällainen riippumattomuus ja
tasa-arvo ei estä
näiden kahden ihmisen yhteistyötä.
He voivat tarvittaessa
auttaa toisiaan, toteuttaa yhteisiä hankkeita,
käydä kauppaa
keskenään ja tehdä keskenään
sopimuksia. Jompikumpi näistä ihmisistä
voi onnistua keräämään itselleen
enemmän maallista hyvää kuin toinen.
Tämän maallisen hyvän avulla hän
voi saada toisen tekemään
itselleen palveluksia. Näin ilmenevä
taloudellinen eriarvoisuus
ei kuitenkaan vaikuta heidän oikeudelliseen
tasa-arvoisuuteensa.
Jos kahden ihmisen maailmaan ilmestyy jostakin
kolmas ihminen,
valtasuhteet on määriteltävä
uudestaan. Uudenlainen järjestelmäkin -
demokratia - on mahdollinen, sillä kolmen
ihmisen maailmassa
voidaan muodostaa enemmistöjä ja vähemmistöjä.
Kolmannen
ihmisen tullessa maailmaan, joudutaan ratkaisemaan,
valitaanko
yhteiskuntamuodoksi diktatuuri, demokraattinen
diktatuuri vai
tasa-arvoinen demokratia.
Jos uusi tulokas on vahvempi kuin kaksi aikaisempaa
asukasta yhdessä,
hän voi muodostaa diktatuurin, jossa hän
itse on diktaattori. Hän
säätelee tällöin myös
alaistensa keskinäisen valtasuhteen, ja on mahdollista,
että hän delegoi valtaa jommallekummalle
alaiselleen toisen alaisen
alistamisen helpottamiseksi. Vallan antaminen
saattaa olla palkkio
avusta, jonka hän ehkä sai diktaattoriksi
pyrkiessään.
Jos ei sittenkään päädytä
yhden miehen diktatuuriin, voidaan valita
demokraattinen diktatuuri. Tällaisen kommuunityyppisen
demokratian
ajatus on, että enemmistö ei voi koskaan
olla väärässä.
Enemmistöllä tulee siis olla täydellinen
valta vähemmistöön nähden
kaikissa asioissa, missä enemmistö
tällaisen valtasuhteen vain haluaa
muodostaa. Demokraattisen diktatuurin yhteiskunnasta
kehittyy
pikkutarkkojen määräysten yhteiskunta,
jossa yksilöllisyys on
minimoitu, ja jossa kaikkeen toimintaan tarvitaan
muiden lupa.
Yksityiselämää ei ole olemassa,
vaan enemmistöllä on rajaton
valta puuttua vähemmistön elämään.
Kolmen ihmisen maailmassa
kolmas saa heti "turpiinsa", jos hän yrittää
tehdä jotain kahden
muun tietämättä tai sallimatta.
Koska todennäköisesti jokainen
vuorollaan joutuu silloin tällöin tähän
epämiellyttävään osaan,
voidaan sopia joitakin "ihmisoikeuksia", joiden
alueen enemmistö
hienotunteisesti jättää rauhaan.
Näitä ei ole määritelty minkään yhteisen
suuren periaatteen mukaan vaan pelkästään
yleisestä tuntemuksesta.
Demokraattisen diktatuurin yhteiskunnassa ei
vallitse tasa-arvoa vaan
se on vaihtelevaa enemmistön diktatuuria.
Oleellinen asia kolmen ihmisen maailmassa - niin
kuin miljardien
ihmisten maailmassakin - on se, että kukaan
ihmisistä ei voi
saavuttaa vapautta ellei jokin toinen ihmisistä
samalla menetä omaa
vapauttaan. Jos diktaattorin rajaton vapaus
- joka ilmenee alaisten
kannalta valtana - katoaa, alaisten vapaus vastaavassa
määrin
lisääntyy. Vapautta ei voi kadota suljetusta
järjestelmästä, mutta
sitä ei voi myöskään tulla
lisää. Kaikki muutokset ovat vain vapauden
siirtymistä ihmisiltä toisille ja sen
ilmenemistä kenen kohdalla vapautena,
kenen kohdalla valtana. Vapaus on häviämätöntä.
Jos kolmen ihmisen maailmassa päädyttäisiin
tasa-arvoiseen
demokratiaan, sovittaisiin vapauden jakamisesta
tasan kaikkien
kesken. Käytännössä päädyttäisiin
tällöin libertaristisesti toimivaan,
J.S.Millin määrittelemään
järjestelmään, jossa valtion (enemmistön)
oikeus puuttua alaistensa elämään
rajoittuisi itsepuolustukseen.
Kolmen ihmisen maailmassa tämä merkitsisi
sitä, että kahden ihmisen
muodostama enemmistö voisi tehdä vain
sellaisia rajoittavia päätöksiä
kolmanteen ihmiseen nähden, jotka olisivat
näiden kahden itsepuolustusta
tuon kolmannen tekoja vastaan. Enemmistön
kulloinkin muodostavat
kaksi ihmistä voisivat kieltää
kolmatta ihmistä varastamasta,
murhaamasta, pahoinpitelemästä, häiritsemästä,
haittaamasta jne.,
jotka kaikki ovat ulkopuolisiin - eli heihin
- suuntautuvia tekoja,
mutta he eivät voisi pakottaa kolmatta ihmistä
hänen henkilökohtaisissa
asioissaan. He eivät voisi pakottaa
häntä käyttämään pelastusliiviä,
silloin kun hän lähtee melomaan kanootillaan,
sillä tällainen määräys
menee ohitse itsepuolustuksen.
Tasa-arvoisen demokratian järjestelmässä
vallitsee oikeudellinen tai
poliittinen tasa-arvo.
Useimmat libertaristit kannattavat tasa-arvoista
demokratiaa ja
samalla siis väistämättä
myös oikeudellista tai poliittista tasa-
arvoa. Monet eivät kuitenkaan tule ajatelleeksi
asiaa, vaan he
käyttävät hyvin epämääräisesti
sellaisia käsitteitä kuten
"vapauden lisääminen" suostumatta näkemään,
ettei vapautta
voi lisätä, ellei sitä samalla
jonkun muun kohdalla vähennetä.
Oikeudellisen tai poliittisen tasa-arvon vallitessa
yksilöllisen
vapauden määrä on maksimissaan.
Jos sitä yhdenkin ihmisen
kohdalla halutaan lisätä, on väistämättä
joku, jonka kohdalla se
vähenee.
Olen niin varma tästä väitteestäni,
että maksan tuhannen markan
palkkion sille, joka pystyy sen tällä
keskustelupalstalla loogisesti
kumoamaan. Pankkitilin numeron voi ilmoittaa
sähköpostiosoitteeseeni.
Väittely oli tuomittu päättymään umpikujaan,
koska osapuolet
eivät päässeet yksimielisyyteen edes käsitteistä.
X-puolueen kannan
mukaan millä tahansa tavalla saavutettu mahdollisuus tehdä
asioita on vapautta... vaikkakin ehkä epäoikeutettua vapautta.
Libertaristeille taas sana "vapaus" on niin pyhä, että heidän
on
mahdotonta käyttää sitä asioista, jotka eivät
ole oikeutettuja.
X-puolueelle vapaus on konkreettinen mahdollisuus
tehdä jokin asia toisten pystymättä sitä estämään.
Libertaristeille taas vapaus ei ole todellinen asiantila
vaan lähinnä jonkinlainen teoreettinen "oikeus",
jonka he tahtovat toteutuvan mahdollisimman monen
kohdalla.
Vapaus on tila, jossa yksilö ei joudu alistumaan
toisten yksilöiden
väkivaltaan. Yhden yksilön vapauden
lisääminen ei vähennä kenenkään
toisen yksilön vapautta, koska näiden
toisten vapauteen ei kuulu mitään
oikeutta käyttää väkivaltaa.
Vapaus ja valta ovat yksi ja sama asia eri näkökulmista
katsottuna.
Vapauteen ei kuulu oikeutta käyttää
väkivaltaa, mutta valtaan se
oikeus kuuluu. Kun vapauden määrää
jonkin kohdalla lisätään yli
tietyn rajan, vapaus ei enää olekaan
pelkästään vapautta päättää
omista asioista vaan se on vapautta päättää
myös muiden asioista.
Tällöin se on valtaa.
Olkoon maailmassa kaksi ihmistä, Petteri
ja Mikko. Oletetaan, että
lähtötilanteessa Mikko pakottaa Petterin
palvelijakseen uhkaamalla
tätä fyysisellä väkivallalla.
Mikko on vapaa, koska kukaan ei pakota
Mikkoa mihinkään; Petteri ei ole vapaa,
koska Petteri on pakkovallan alla.
Oletetaan, että jonakin päivänä
Mikko yhtäkkiä lakkaa uhkaamasta
Petteriä väkivallalla. Tällöin
Petterin vapaus lisääntyy.
Näennäisesti ehkä, mutta jos Mikolla
yhä on oikeus ja mahdollisuus
väkivallan käyttämiseen ja sillä
uhkaamiseen Mikkoa kohtaan, Petteri
on yhä alisteinen Mikkoon nähden. Vasta
silloin, jos Mikko ei enää
voi käyttää pakkovaltaa Petteriä
kohtaan, Petterin vapaus oikeasti on
lisäntynyt ja Mikon valta oikeasti on vähentynyt.
Jos poliisi panee pistoolinsa koteloon ja antaa
pidätetyn "vapaaehtoisesti" kävellä
poliisiautoon, hänen valtansa ei
ole siitä mihinkään vähentynyt
eikä pidätetyn vapaus lisääntynyt.
Mikon vapaus ei myöskään vähene;
Mikko on edelleenkin täysin
vapaa, koska Petteri ei uhkaa Mikkoa väkivallalla.
Ei vapaus vähenekään, jos pakkovallan
lopettaminen toista kohtaan on
vapaaehtoista ja oikeus ja mahdollisuudet sen
uudelleen aloittamiseen
kuitenkin edelleen säilyvät. Täytyyhän
nimittäin vapauteen kuulua
sekin, ettei tee jotain asiaa, vaikka saakin
tehdä sen, jos haluaa.
Vasta silloin Mikon vapaus (eli valta) oikeasti
vähenisi, jos hän ei
enää voisi käyttää pakkovaltaa
Petteriä kohtaan, ja vasta silloin
Petterin vapaus oikeasti lisääntyisi,
jos hän ei enää edes teoriassa
voisi joutua Mikon vallankäytön kohteeksi.
Kyse on määritelmästä.
Kyse on AINA määritelmistä.
Ainoa, siis ainoa, toistan: ainoa, tai kuten olin
sanomassa - ainoa
mielekäs vapauden määritelmä
on seuraava:
Vapaus on oikeus tehdä omalla ruumiillaan
aivan mitä tahansa niin
kauan kun ei rajoita muiden vastaavaa oikeutta.
Kuten jo aiemmin todettiin, libertaristi siis määrittelee
vapauden
oikeudeksi.
Itse määrittelen vapauden juuri tuolla
tavalla. Jos vapaus ylittää
tuon "oikeuden tehdä" ja alkaa rajoittaa
muiden vastaavaa oikeutta,
eikö sitä silloin voida kutsua vallaksi?
Periaatteessa valtakin on
kuitenkin vain vapautta, sillä kyse on yhdestä
ja samasta asiasta.
Tähän perustuu ajatus vapauden häviämättömyydestä.
Menetetty vapaus ei häviä vaan se esiintyy
muiden lisääntyneenä
valtana. Mitä alistetumpia alaiset ovat,
sitä suurempi
on alistajan valta - eli mitä vähemmän
alistetuilla on vapautta, sitä
enemmän alistajalla on vapautta (=valtaa).
On kymmeniä tapoja eritellä valtaa.
Yksi tapa on
tarkastella sitä virallisuuden ja väkivaltaisuuden
ulottuvuuksilla
Virallisuus merkitsee muun yhteisön hyväksyntää
ja väkivalta taas:
"a licence to kill"
Ei-virallista, ei-väkivaltaista valtaa on
arvovalta ja vaikutusvalta.
Ei-virallista, väkivaltaista valtaa on rikollisten
valta.
Virallista, ei-väkivaltaista valtaa on taloudellinen
valta.
Virallista, väkivaltaista valtaa on poliisin
valta.
Poliittisessa toiminnassani olen kiinnostunut
lähinnä alkuperäisestä
"apinavallasta" eli virallisesta väkivaltaan
pohjautuvasta
vallasta. Se on tavallisen ihmisen kannalta kaikkein
ahdistavin vallan
muoto. Sen motto on: tottele tai kuole.
Sitä, onko tuo rajallista vai rajatonta vapautta
on edes turha
pohtia. Ainakin se on maksimaalista vapautta,
sillä sitä suurempaa
vapautta ei voi olla ilman että rajoittaa
muiden vastaavia vapauksia,
mikä taas on alkuperäisen määritelmän
kanssa ristiriidassa.
Libertaristille on mahdotonta irtautua virallisesta opista eli
"vapauden pyhästä määritelmästä", niin
kuin joku ajattelija
on vapauden aikoinaan määritellyt.
Asia minkä kuvaat maksimaalisena vapautena
on ehdotonta
oikeudellista tai poliittista tasa-arvoa. Juuri
tämän päämäärän
edistämiseen koko poliittinen toimintani
tähtää.
Sinä sen sijaan sisälsit vapauden käsitteeseen
ylivallan, mikä on
määritelmällisesti täysin
mieletön (siis epämielekäs).
Mielestäni vapauden ja vallan tajuaminen
saman asian eri
puoliksi on kaikkein keskeisin asia oikeudenmukaisen
yhteiskunnan
määrittelemisessä. Se ei ole mieletöntä.
On pikemminkin mieletöntä
sulkea silmänsä tältä tosiasialta.
Koska olen itse sisäistänyt vallan ja
vapauden yhteyden, minun on vaikea ymmärtää,
mitä järkeä on
poliittisessa puuhailussa ja libertaristisissa
teorioissa
"vapauden lisäämisestä", jos jätetään
huomioimatta asian toinen
puoli eli se, kenellä se tavoiteltu vapaus
tällä hetkellä on, ja mistä
se on OTETTAVA, jos sitä halutaan joidenkin
kohdalla lisätä.
Eräs libertarismin "isistä", J.S.Mill,
tajusi ainakin kirjoituksistaan
päätellen täysin tämän
yhteyden, ja onkin käsittämätöntä, että
nykylibertaristit ovat harhautuneet näin
pahasti.
Yhtä hyvin voisit sanoa, että luonnonlait
ovat vapauden kanssa
ristiriidassa, sillä et ole"vapaa" hyppäämään
kevyellä loikalla kuuhun.
Kaukaa haettu vertaus - eikä kovin osuva.
Jos poliisin valtaa
pidetään samanlaisena kumoamattomana
luonnonlakina kuin
painovoimaa, aivopesu on todella mennyt perille.
Luonnonlait asettavat
rajat ihmisten mahdollisuuksille tehdä asioita.
Poliisin pamppu taas
asettaa rajat ihmisten vapaudelle tehdä
asioita. Mahdollisuudet ja
vapaus ovat eri asioita. Pampun voi poistaa ja
ihmisten vapautta
voi lisätä. Painovoiman poistaminen
ja ihmisten
mahdollisuuksien lisääminen sitä
kautta onkin jo vaikeampaa.
Tottakai niin voi sanoa, mutta sillä tavoin
päädymme
"kaikki esineet ovat tuoleja" tyyppiseen määritelmähirviöön.
Entäpä: "kaikki tuolit ovat esineitä"?
En yhdistele asioita aivan noin mielivaltaisesti.Vapaus
ja valta ovat
samanlaisia asioita, jotka kumpikin ovat riippuvaisia
ihmisten
keskinäisistä suhteista. Ne ovat saman
asian eri puolia.
Seuraavaksi palataan keskustelussa hieman taaksepäin:
Oleellinen asia kolmen ihmisen maailmassa - niin
kuin miljardien
ihmisten maailmassakin - on se, että kukaan
ihmisistä ei voi
saavuttaa vapautta ellei jokin toinen ihmisistä
samalla menetä
omaa vapauttaan.
Miten niin?
Ihmisen mahdollisuutta tehdä asioita rajoittaa
hänen
oma vajavaisuutensa. Ihmisen vapautta tehdä
asioita rajoittaa
sen sijaan aina joku toinen ihminen. Jos joku
ihminen lisää
vapauttaan tehdä joitakin asioita, täytyy
olla joku muu,
joka menettää vapauttaan estää
häntä tekemästä näitä asioita.
Jos hankit itsellesi ajokortin eli saat vapauden
ajaa autoa,
poliisi menettää vapautensa pidättää
sinut ajokortitta ajamisesta.
Jokainen sinun lisääntynyt oikeutesi
merkitsee jonkun toisen ihmisen
oikeuksien vähenemistä vastaavassa
määrin.
Jos diktaattorin rajaton vapaus - joka ilmenee
alaisten kannalta
valtana - katoaa, alaisten vapaus vastaavassa
määrin lisääntyy.
Tuo on vain yksi erikoistapaus, joka ei todista
yleistä väitettä.
Diktattorin kohdalle voit panna minkä tahansa
valtaa omistavan
yksilön tai ryhmän. Aina kun sen valta
vähenee, on olemassa
joitakin joiden vapaus lisääntyy. Et
pysty osoittamaan ainuttakaan
tapausta, jossa joku menettäisi valtaansa,
eikä valta siirtyisi
kenellekään muulle joko lisääntyneeksi
vallaksi tai lisääntyneeksi
vapaudeksi.
Kaikki muutokset ovat vain vapauden siirtymistä
ihmisiltä toisille ja
sen ilmenemistä kenen kohdalla vapautena,
kenen kohdalla valtana.
Miksi?
Vapaus on häviämätöntä.
Miksi?
Vastaa itse etsellesi: Mainitse käytännön
esimerkki, jolla voit
vähentää tai lisätä
vapauttasi ilman, että sillä olisi mitään
vaikutuksia muiden ihmisten vapauteen. Muista
kuitenkin
pitää esimerkikissäsi erillään
mahdollisuus tehdä asioita
ja vapaus tehdä asioita.
Pyydettyä esimerkkiä ei koskaan tullut.
Välillä keskusteltiin eräänä libertarismin
"isistä" pidetyn
J.S.Millin määritelmästä, jonka X-puolueen edustaja
oli
maininnut ajatustensa tueksi.
Jos kolmen ihmisen maailmassa päädyttäisiin
tasa-arvoiseen
demokratiaan, sovittaisiin vapauden jakamisesta
tasan kaikkien
kesken. Käytännössä
päädyttäisiin tällöin libertaristisesti toimivaan,
J.S.Millin määrittelemään
järjestelmään, jossa valtion (enemmistön)
oikeus puuttua alaistensa elämään
rajoittuisi itsepuolustukseen.
Mill ei kannattanut tuollaista libertarismia,
vaan enemmän valtaa
valtiolle.
Kirjassa "Vapaudesta" Mill esitti mm. seuraavaa:
"Kaikki, mistä ihmisen oleminen saa arvonsa,
vaatii muiden ihmisten
vapauden pakollista rajoittamista."
Tuohon lauseeseen sisältyy mielestäni
ajatus ihmisten vapauden
riippuvuudesta toisten ihmisten vapaudesta?
Millin käsityksen mukaan laeille ei ollut
olemassa mitään
yksiselitteistä periaatetta vaan ne olivat
sattumanvaraisia ja heijastelevat
lähinnä yläluokan tarpeita. Hän
kirjoitti:
"Yhteiskunnan tai jonkun sen mahtavan osan taipumukset
tai
vastenmielisyyden osoitukset ovat siis käytännössä
pääasiallisesti
määrittäneet ne ohjeet, joita
kaikkien tulee noudattaa lain ja
yleisen mielipiteen rangaistuksen uhalla."
Tällainen epämääräisyys
ei Milliä miellyttänyt, joten hän halusi
esittää oman "hyvin yksinkertaisen
periaatteensa", jonka valossa
lakien oikeellisuutta tulisi punnita. Periaate
kuuluu seuraavasti:
"Tämän kirjan tarkoituksena on esittää
hyvin yksinkertainen periaate,
joka ehdottoman oikeudenmukaisesti säätelisi
yhteiskunnan valtaa
yksityisen suhteen, olkootpa käytetyt keinot
sitten fyysistä voimaa lain
rangaistuksen muodossa tai moraalista sitomista
yleisen mielipiteen avulla.
Tämä periaate on se, että ainoa
päämäärä, joka oikeuttaa ihmisiä
yksityisesti tai yleisesti sekaantumaan lähimmäistensä
toimintavapauteen,
on itsepuolustus. Ainoa päämäärä,
jonka saavuttamiseksi voidaan
oikeutetusti käyttää valtaa jonkun
sivistyneen yhteiskunnan jäsenen yli
vastoin hänen tahtoaan, on tarkoitus estää
häntä tuottamasta muille
vahinkoa. Hänen oma fyysinen tai moraalinen
etunsa ei ole riittävä syy.
Ainoa osa ihmisen käytöksestä,
josta hän on vastuunalainen
yhteiskunnalle, on se, joka koskee muita. Siinä
osassa, joka koskee
häntä itseänsä, hänen
vapautensa on ehdoton. Itsensä ylitse,
oman ruumiinsa ja sielunsa ylitse ihminen on
itsevaltias."
Millä perusteella väität, että
Mill ei kannattanut "tuollaista
libertarismia"?
Hän ei ollut kovin johdonmukainen, vaan kannatti
verotusta, joka ei
ole itsepuolustusta. Ilman omistusoikeutta valta
itsensä ylitse, oman
ruumiinsa ja sielunsa ylitse on tyhjä lause.
Ei kai aivan tyhjä lause sentään?
Onhan sentään edes hiuksenhieno ero
siinä, onko viranoamaisella verotusoikeus
vai teloitusoikeus?
Verotus muuten onkin älyttömän
hankalasti sovitettavissa poliittisen
tasa-arvon käsitteeseen. Pohdin asiaa todella
pitkään ennen kuin päädyin
väistämättömään
lopputulokseen: Vain järjestyslainsäädäntöä
voidaan
ylläpitää tasa-arvon periaatteella.Yhteistä
taloutta taas voidaan ylläpitää
vain enemmistöperiaateella. Nämä
kaksi asiaa on siis erotettava
toisistaan, ja osallistumisen yhteiseen talouteen
(ja siis myös verojen
maksamiseen) on oltava vapaaehtoista.
Millin väitteistä ei siis kannattanut välittää,
koska verotuksen
kannattaminen osoitti, että hän ei ollut johdonmukainen.
Mutta eikö toisaalta samantien voida sanoa, että libertaristien
esittämää omistamiseen perustuvaa vapautta ei kannata
ottaa
kovin vakavasti, koska heistä ainakin osa kannattaa poliisia eli
valtiollista väkivaltakoneistoa, joka on todellisen vapauden vastainen
asia?
Keskustelu Millistä oli sivuijuonne pääasiassa eli siinä,
että Libertaristit
yrittivät yhä raivokkaasti osoittaa vapauden häviämättömyyden
periaatteen vääräksi.
Jos valtiossa on voimassa kannabiksen käyttökielto,
sen kumoaminen ei
vähennä kenenkään vapautta.
Vähentääpäs: poliisin vapautta
puuttua kansalaisten elämään.
Poliisilla on yksi peruste vähemmän
- kannabiksen käyttö - k&aumml;yttää
väkivaltaa kansalaisia kohtaan.
Jos vapaudella tarkoitetaan myös oikeutta
kieltää kannabiksen käyttö,
vapaus lisääntyy, jos kukaan ei kannata
käyttökieltoa.
Ei ole mitään vaikutusta vapauteen,
kannattaako jotain asiaa vai ei,
tai tekeekö jonkin asian vai ei. Jos kannabiksen
käyttö sallitaan,
myös niiden vapaus lisääntyy,
jotka eivät koskaan käytä kannabista.
On heidän oma asiansa, käyttävätkö
he kannabista vai ei.
Kun puhutaan vallasta ja kannabiksesta, on olemassa
vain kaksi
osapuolta: Ne, joilta vapaus käyttää
kannabista on estetty ja ne
joilla on vapaus väkivallan avulla tämä
estäminen toteuttaa.
Osapuolia ovat siis yksityiset kansalaiset ja
lakeja valvova poliisi.
Poliisilla on oikeus pidättää
"huume-epäilyn" vuoksi myös ihminen,
joka ei ole koskaan ollut missään tekemisissä
huumeiden kanssa.
Jos huumeita ei ole kriminalisoitu, poliisilla
ei tietenkään voi olla
tällaista pidättämisoikeutta.
Tässäkin mielessä kannabiksen
vapauttaminen vaikuttaa myös kannabista
käyttämättömän
vapauden lisääntymiseen.
Oikeudellisen tai poliittisen tasa-arvon vallitessa
yksilöllisen
vapauden määrä on maksimissaan.
Riippuu siitä, onko tasa-arvo libertaaria
vai ei.
Olisinpa kiinnostunut lukemaan käsityksesi
libertaarista
tasa-arvosta. Millaista se on?
Libertaari tasa-arvo on tasa-arvoa, jossa yksilöt
ovat vapaita.
En jaksa enää kysyä, mitä
tarkoitetaan sillä, että "ihmiset
ovat vapaita". Päättelen sen tarkoittavan
tällä
keskustelufoorumilla usein määriteltyä
tilannetta,
jossa ihmisillä on sellainen määrä
vapautta, että sitä ei enää voi
lisätä vähentämättä
muiden vastaavaa (oikeutettua) vapautta.
Minun sanastossani tämä tilanne eli
"libertaari tasa-arvo" on
tasa-arvoa.
Millaista taas on ei-libertaari tasa-arvo?
Tasa-arvoa, jossa yksilöt eivät ole
vapaita. Esimerkiksi
totalitaarisessa valtiossa voi vallita tasa-arvo,
kun kaikki ovat
yhtä epävapaita.
Ahaa, nyt taidetaankin tulla asian ytimeen.
Mainitsemaasi totalitaarisen valtion tasa-arvoa,
jossa kaikki
ovat yhtä epävapaita ei ole olemassakaan.
Viittaat ehkä
kommunistisiin valtioihin, joissa yksityisomistusta
oli vahvasti
rajoitettu, ja jotka länsimaisesta vauraudesta
katsoen saattoivat
näyttää tasa-arvoisilta.
Kommunismi-tyyppinen yksityisomistuksen rajoittaminen
edellyttää erittäin vahvaa poliittista
vallankeskitystä
(proletariaatin diktatuuria), joka on kaukana
ainakin
poliittisesta tasa-arvosta. Kommunististen diktatuurimaiden
pomot nauttivat paitsi selkeästä poliittisesta
vallasta myös
monenlaisista etuoikeuksista, joita tavallisella
kansalla ei ollut.
Se, että he olivat luomallaan poliittisella
järjestelmällä
vähentäneet ulkoisia vaurauden - ja
ehkä joissakin
tapauksissa myös vallan - merkkejä,
ei merkitse todellisen
vallanjakautumisen kannalta mitään.
Niin reaalisosialistiset, mutta tasa-arvoinen
kommunistidiktatuuri
lienee mahdollinen.
Hyvä, että sentään käytät
sanaa "lienee".
Ulospäin näkyvä taso, jolla esimerkiksi
taloudellinen vauraus
ilmenee, on kommunistimaassa ehkä kauttaaltaan
alhaisempi
kuin kapitalistisissa länsimaissa, mutta
tälläkin tasolla suhtellisia
vaurauseroja on ollut olemassa. Jotkut itä-Saksan
pomojen
vaatimattomat Volvot olivat ehkä naurettavia
statussymboleja
länsisaksalaisten liikemiesten hienojen
mersujen rinnalla, mutta
20 vuotta jonotettavan Trabantin rinnalla ne
edustivat saavuttamatonta
luksusta. Varallisuus- ja valtaeroja pitääkin
aina tarkastella oman
valtapiirinsä sisällä. Sitä
paitsi kyllä myös kommunistipomoilla oli
henkilökohtaista vaurautta aivan länsimitoillakin
mitattuna -
tästä ovat esimerkkejä erilaiset
paljastuneet salaiset pankkitilit
tai vaikkapa Romanian "hallitsijaperheen" paljastuneet
aarteet.
Tasa-arvo ja ääretön totalitaarinen
vallankeskittyminen ovat
mahdoton yhdistelmä.
Miksi?
Siksi, että jokainen totalitarismiin kuuluva
kansalaisten
oikeuksia vähentävä laki on samalla
myös laki, joka
lisää totalitarismia pystyssä
pitävän poliisivoiman
oikeuksia.
Kaiken valtiollisen vallan perusta on ensimmäisen
asteen
virallinen valta, joka tarkoittaa tappamiseen
perustuvaa
yhteisön hyväksymää valtaa.
Nyt paljastan salaisuuden (joka ei liene aivan
helpoimpia
omaksua):
Ainoastaan poliisilla ja siihen rinnastettavilla
viranomaisilla
on ensimmäisen asteen virallista valtaa.
Kansanedustajilla - muilla kuin poliisikansanedustajilla*
- sitä ei
ole. Kansanedustajat eivät itse käytä
valtaa. Lakeja säätämällä he vain
määrittelevät sen, kuinka paljon
poliisi saa käyttää valtaa ja missä
tilanteissa se saa käyttää valtaa.
* (poliisi on monine kansanedustajajäsenineen
runsaasti yliedustettu
eduskunnassa omaan yhteiskunnalliseen vähemistöasemaansa
nähden - yliedustettu on toki moni muukin
ammattikunta, mutta
poliisi kansanedustajana poikkeaa muista siinä,
että se on
sekä vallan jakaja että vallan saaja).
Mikset havaitse, että tasa-arvo voi olla
libertaaria tai autoritaarista?
Jos kaikilla on samat poliittiset oikeudet, mutta
vähän
yksilönvapautta, kyse on autoritaarisesta
tasa-arvosta.
Jos jossakin maassa on vain yksi laki, joka esimerkiksi
kieltää
ihmisiä tappamasta toisiaan, sen maan viranomaisilla
on hyvin vähän
valtaa ja tavallisilla kansalaisilla paljon vapautta.
Kansalaiset
voivat tulla irvistelemään poliisiaseman
ovelle, eivätkä poliisit voi
tehdä heille mitään, sillä
ei ole lakia, joka antaisi heille vallan
toimia. Kansalaiset saavat kivittää
poliisiasemaa ja järjestää vapaasti
millaisia orgioita tahansa poliisiaseman pihassa,
kunhan he eivät
tapa ketään. Toisaalta koska ei ole
muita lakeja kuin tappamiskielto,
poliisitkin saavat tulla yksityishenkilöinä
ulos tukikohdastaan ja
yrittää karkoittaa rellestävät
kansalaiset.
Oletetaan, että vähitelen maahan säädetään
lisää lakeja, joilla
erilaisia asioita kielletään. Kansalaisten
vapaus vähenee, ja
lakeja valvovien poliisien valta vastaavasti
lisääntyy. Nyt poliisi
voi jo lain suomin valtuuksin pidättää
irvistelijät ja kivien
heittäjät. Jokainen kansalaisille säädetty
kielto tuo poliisille uuden
laillisen perusteen puuttua kansalaisten elämään,
eli jokainen kielto
vähentää kansalaisten vapautta
ja lisää poliisin valtaa..
Kun maa on lopulta ajautunut äärimmäiseen
totalitarismiin,
kansalaisilta on kielletty lähes kaikki.
Pelkkä varomaton
ele "suuren johtajan" patsaan edessä antaa
poliisille oikeuden
raahata elehtijä vankilaan. Ihmisiä
pidätetään mitä
olemattomimmista syistä. Lakeja on niin
paljon, että poliisi
voi käytännössä napata kenet
tahansa kadulta kidutettavaksi.
Aina löytyy syy, kunhan lakikirjaa vain
selataan. Ja vaikkei
sopivaa pykälää jaksettaisi monituhatsivuisista
lakikirjoista
etsiäkään, voidaan vedota yleiseen
turvallisuuspykälään,
joka antaa viranomaisille rajattoman vallan pidättää
"epäilyttäviä
aineksia" yleisen turvallisuuden ollessa uhattuna.
Ja totalitaarisissa
valtioissahan yleinen turvallisuus on aina "uhattuna",
sillä
vastavallankumouksellisia sabotaattoreita vilisee
joka nurkalla.
Tällaisesta totalitarismista on "tasa-arvo"
todella kaukana.
Stalinin ajan Neuvostoliitto lienee ollut kohtalaisen
hyvä esimerkki
totalitaarisesta valtiosta. Länsimaisen
kapitalismin "silmälasien"
takaa katsottuna se ehkä vaikutti "tasa-arvoiselta",
koska
siellä ei ollut superrikkaita. Poliittisen
vallan alueella tilanne
kuitenkin oli toinen. Maan eri alueiden salaisen
poliisin päälliköillä
ja KGB:n johtajilla oli aivan uskomaton valta
alaisiinsa nähden.
He voivat ilman sen kummempia selityksiä
haetuttaa kenet tahansa
kansalaisen ja ampua hänet tuosta noin vain
"kansanvihollisena".
Sopivat "tunnustukset" voitiin hankkia kiduttamalla.
Näillä
johtajilla oli miljoonia ihmisiä, joista
valita yölliset pidätettävät.
Ainakaan 30-luvun Neuvostoliitto ei ollut autoritäärisesti
tasa-arvoinen totalitarismi. Koska sinä
kuitenkin uskot,
että sellaisia maita voi olla olemassa,
voisitko mainita muutaman
nimeltä minullekin?
En viittaa reaalisosialismiin, vaan hypoteettiseen
totalitaariseen
valtioon, joka olisi puhtaimmllaan kommunistinen.
Minkähän takia vain hypoteettiseen?
Siksikö, että oikeaa tällaista
valtiota ei ole koskaan ollut olemassa (eikä
koskaan voi ollakaan)?
Aiemmassa hypoteettisessa esimerkissäni mielestäni
osoitin
varsin selvästi, että sitä mukaa
kun vallan keskittyminen eli
totalitäärisyys kasvaa, vähenee
tavallisen kansan vapaus, eikä
lopputulos voi millään olla tasa-arvoinen.
Jos jokaisella tuon
hypoteettisen totalitäärisen valtion
asukkaalla olisi samanlainen
oikeus pidätyksiin ja muuhun voimankäyttöön
kuin maan
poliisivoimilla, tasa-arvosta voitaisiin ehkä
puhua. Maa ei kuitenkaan
enää olisi valtio vaan anarkia.
Jos proletariaatti käsittää koko
kansan, poliittinen tasa-arvo
vallitsee.
Se vain ei satu käsittämään
koko kansaa. Eihän kommunistiseen
puolueeseenkaan oteta kuin rajoitettu työläisten
eliitti.
Proletariaatin diktatuuri on olemassa luokkavihollisten
tuhoamiseksi, eli
sosialistisessa ja komunismiin pyrkivässä
maassakin katsotaan
olevan on vastustavia voimia. Koko kansan muodostama
proletariaatin
diktatuuri koko kansaa eli omaa itseään
kohtaan tuntuisi
hieman oudolta ajatukselta.
Jossakin vaiheessa väittelyä libertaristi yritti todistella
X-puolueen
edustajan itsensäkin jo myöntäneen, ettei vallankäyttö
kuulu vapauteen
poimimalla seuraavan virkkeen eräästä X-puolueen edustajan
aiemmasta vastauksesta:
" Vapauteen ei kuulu oikeutta käyttää
väkivaltaa, mutta valtaan se
oikeus kuuluu."
Kun kommentoin kirjoitustasi, tulin siteeranneeksi
sinun itsesi
esittämää lausetta, joka on epätarkka.
Sen pitäisi olla, että "oikeutettuun"
vapauteen ei kuulu oikeutta
väkivaltaan - muuta kuin itsepuolustukseksi
eli silloin kun sitä
käytetään jo aloitettua väkivaltaa
vastaan.
Se, onko johonkin asiaan olemassa joidenkin teoreettikojen
"myöntämä oikeus", on aivan yhtendetekevää
sellaisen ihmisen
kannalta, joka ei tällaisia oikeuksia tunnusta.
Jos joku roisto lyö minua illalla turpiin
kävellesi kadulla, hänellä
on vapaus tehdä tuo asia, koska en pysty
estämään häntä tekemästä
sitä. Jos sanon hänelle, että
hänellä ei ole "oikeutta" lyödä minua,
hän todennäköisesti vain nauraa
ja lyö entistä enemmän. Jos sen
sijaan vetäisen pistoolin taskustani (jota
minulla ei tietystikään
ole, mutta kuvitellaan, että olisi), tilanne
muuttuu. Hänen
vapautensa jatkaa lyömistä muuttuu
hyvin kyseenalaiseksi, kun hän
tuijottelee pistoolin piippuun. Toisaalta minun
pakkoni sietää iskuja
muuttuu myös kyseenalaiseksi, kun vielä
karjaisen jonkuin uhkauksen
ja ammun pari varotuslaukausta. Pian voi käydä
niin, että tyyppi
juoksee minua karkuun. Tällöin tilanne
on kääntynyt päinvastaiseksi
alkuperäiseen nähden: Hänen vapautensa
hakata minua on loppunut ja
muuttunut pakoksi toimia niin kuin minä
haluan. Ja minun pakkoni
sietää hänen iskujaan on muuttunut
minun vallakseni määrätä mitä hän
tekee.
Jos poliisit tulevat paikalle, siirrytään
uudelle vallan tasolle, ja
olen taas alisteinen.
Ei yhden epätarkan lainauksen myöntäminen sentään
merkitse
samaa kuin kaiken esitettämänsä peruminen ja myöntäminen,
että
on ollut väärässä.
Myönnät siis olleesi väärässä
aikaisemmassa väitteessäsi, että yhden
henkilön vapauden lisääntyminen
merkitsee toisen henkilön vapauden
vähentymistä.
Yhden henkilön vapauden lisääntyminen
merkistee toisen henkilön
vapauden vähentymistä silloin, kun
vapaus ja valta ymmärretään
saman ulottuvuuden eri päiksi niin kuin
ne pitää ymmärtää.
Joidenkin ihmisten oikeutettua vapautta voidaan
lisätä vähentämällä
joidenkin muiden epäoikeutettua valtaa siihen
pisteeseen asti,
jolloin kaikilla on täsmälleen sama
määrä valtaa tai vapautta.
Tällöin vallitsee tasa-arvon tila,
jossa kenenkään vapautta ei enää
voi lisätä vähentämättä
muiden vastaavaa vapautta.
Te libertaristit näytte kutsuvan tasa-arvon
tilaa vapaudeksi. Tässä
lienee yksi syy sekaannukseen.
Yhden ihmisen vapautuminen väkivallan alaisuudesta
ei vähennä
aiemmin väkivaltaa hänen alistamisekseen
käyttäneen toisen henkilön
vapautta.
Kyllä vähentää, nimittäin
vapautta alistaa ja käyttää väkivaltaa.
Tässä vaiheessa tämä libertaristi
katsoi voittaneensa väittelyn.
Tuhat markkaa tänne, kiitos.
Et pystynyt kumoamaan väitettäni.
Muut libertaristit jatkoivat yhä hyökkäyksiään
X-puolueen
keskeisen "periaatteen" kumoamiseksi. Libertaristien
vastauksista poimitut X-puolueen edustajan aiemmin
esittämät virkkeet on tekstissä merkitty kursiivilla.
Jos joku ihminen lisää vapauttaan
tehdä joitakin asioita,
täytyy olla joku muu, joka menettää
vapauttaan estää
häntä tekemästä näitä
asioita.
Jos muulla ei ole vapautta estää, hän
ei menetä vapauttaan.
Eipä niin. Silloin ei myöskään
tämän toisen osapuolen tarvitse lisätä
vapauttaan tehdä joitakin asioita, koska
hänellä on jo vapaus.
Ei vapauden lisääminen jonkun kohdalla
merkitse vapauden
vähenemistä kaikkien muiden kohdalla
vaan ainoastaan
sen tai niiden kohdalla, joka edellä mainittua
vapautta ovat
rajoittaneet.
Jokainen sinun lisääntynyt oikeutesi
merkitsee jonkun toisen
ihmisen oikeuksien vähenemistä vastaavassa
määrin.
Miten niin? Jos saan oikeuden Siriuksen kultaan,
se ei vähennä muiden
elävien ihmisten oikeuksia, koska heillä
ei ole oikeuksia niihin.
Mistähän sinä sen "oikeuden" sitten
pystyt saamaan? Jo sana "saan"
viittaa ajatukseen, että saat asian joltakin
eli asia on pois joltakin, kun
sinä saat sen. Sinun pitäisi jotenkin
mystisesti pystyä "luomaan" itsellesi
oikeus Siriuksen kultaan, jos aikoisit saada
tuon oikeuden ottamatta
sitä muilta. Mutta silloinkin loisit oikeastaan
vain mahdollisuudet
tuon oikeuden käyttämiseen - joka oikeus
siis tavallaan olisi ollut
sinulla koko ajan.
Et pysty osoittamaan ainuttakaan tapausta,
jossa joku menettäisi
valtaansa, eikä valta siirtyisi kenellekään
muulle joko lisääntyneeksi
vallaksi tai lisääntyneeksi vapaudeksi.
Jos joku diktaattori hallitsee jotain syrjäistä
paikkaa, jossa kukaan
ei käy, ja hänen valtansa vähenee,
valta ei siirry kenellekään.
Miten se vallan "väheneminen" tällaisessa
tapauksessa oikein mahtaa
ilmetä? Paikan syrjäisyydellä
ei ole mitään merkitystä, sillä valta ei ole
paikkasidonnainen ilmiö vaan ihmissuhdesidonnainen.
Syrjäisyydellä on merkitystä, jos
siellä on vain yksi ihminen.
Sillä, että paikassa on vain yksi ihminen,
on merkitystä, ei paikan
maantieteellisellä "syrjäisydellä".
Jos paikka on autio, eikä siellä ilmene
ihmisiä eikä siis myöskään
ihmissuhteita, myöskään valtaa
ei voi ilmetä millään näkyvällä tavalla.
Sitä ei siis tavallaan voi myöskään
menettää. Jos Venäjä menettää
alueen asumatonta Siperiaa, Putinin suhteellinen
valta alamaisiinsa
nähden ei vähene eikä lisäänny.
Sen sijaan Putinin valta suhteessa
muihin maailman hallitsijoihin nähden saattaa
teoreettisesti hieman
vähentyä, koska maa ja sen rikkaudet
ovat valtaresurssi.
Vähenee, jos venäläiset voivat
mennä tuolle alueelle Putinin vallan
ulottumattomiin.
Putinin s u h t e e l l i n e n valta
omassa valtapiirissään pysyy
samana vaikka hänellä ei olisi enää
kuin yksi alamainen. Jos ihmisiä
siirtyy Putinin vallan ulottumattomiin (mihin
tahansa alueelle) hänen
valtansa heihin päättyy, mutta hänen
suhteellinen valtansa jäljellä
oleviin ei muutu. Sen sijaan Putinin suhteellinen
valta koko maailman
kattavassa valtapiirissä vähenee, sillä
hallittavien määä on yksi
valtaresursseista kansainvälisellä
areenalla.
Kun tarkastellaan valtaa, pitää aina
määritellä valtapiiri, minkä
alueella valtaa tarkastellaan. Omassa valtapiirissään
Venäjällä
Putin on pomo, mutta maailman johtajien muodostamassa
valtapiirissä hän on vain yksi muista.
Siksi, että vapaus ei ole mitään
muista ilmiöistä riippumatonta
materiaa vaan se on suhteellinen ilmiö.
Tuo ei osoita vakioisuutta.
Ettei tämä menisi jankuttamiseksi, haluaisin
esittää vastakysymyksiä.
Pyydän, että annat konkreettisen, tosielämästä
olevan esimerkin
tilanteesta, jossa joku menettää tai
on menettänyt valtaansa, mutta
tämä vallan menettäminen ei ole
millään tavalla vaikuttanut kenenkään
muun vapauteen tai valtaan. Jos pystyt esittämään
tällaisen esimerkin,
enkä minä pysty keksimään,
missä kadonnut valta ilmenisi - olet
voittanut väittelyn. Tässä siis
tilaisuutesi.
Jos määrittelemme vallan toisen valtaan
tai vapauteen
vaikuttamiseksi, en voi antaa.
Vaikka tämä olikin ehkä osavoitto X-puolueen edustajalle,
väittely ei
suinkaan ollut vielä ohitse. Useimmat libertartistit eivät
vieläkään antaneet
periksi. X-puolueen edustaja yritti vakuttaa heidät pitkästyttävillä
- ja
varsin keinotekoisilla - esimerkeillä, joita yksi seuraavassa.
Vapauden määrää on tietysti
vaikea mitata numeroilla, mutta
kokeilen nyt kuitenkin esimerkin vuoksi. Asioiden
yksinkertaistamiseksi oletan seuraavassa pikku
tarinassa lisäksi,
että valta ja vapaus siirtyilevät vain
kahden esimerkkihenkilön välillä.
Pyydän siis jättämään
valtatarkastelun ulkopuolelle muut henkilöt ja
heidän taholtaan tulevat määräykset:
Jos jonkun ihmisen vapauden määrä
on nolla, hänet on valettu
(esimerkiksi) betoniin, niin että hän
ei voi liikkua eikä edes
hengittää. Hän kuolee. Jos tämä
betoniin valaminen ei ole tapahtunut
henkilön omasta tahdosta, jollakin muulla
on täytynyt olla VALTA
tehdä se ihmisen tahdosta riippumatta. Tällä
henkilöllä on siis ollut
täydellinen valta kohteeseensa. Kuvataan
tätä valtaa tappaa ihminen
numerolla 10.
Jos jostakin ulkopuolelta tulee määräys,
että uhrin tappaminen on
kielletty, uhrin betonikuorta helpotetaan ja
hänelle annetaan juuri ja
juuri sen verran vapautta, että hän
pysyy nipin napin hengissä.
Tällöin hänen vapautensa on lisääntynyt
arvosta nolla esimerkiksi arvoon
0,5. Tällöin vastaavasti alistajan
valta häneen nähden on alentunut
täydellisestä vallasta lähes täydelliseen
valtaan eli arvoon 9,5. Hän
saa kiduttaa ja kiusata uhriaan, mutta ei enää
tappaa häntä.
Oletetaan, että ulkopuolelta tulee uusi määräys,
että uhrin asemaa on
edelleen helpotettava.Hänet päästetään
kokonaan pois betonista, ja
hänet viedään vankiselliin. Samalla
hänelle taataan joitakin
vaatimattomia oikeuksia. Hänen vapautensa
on näin noussut arvoon 2.
Samalla hänen alistajansa valta häneen
nähden on laskenut arvoon
8. Alistaja saa edelleen tehdä uhrilleen
monia ikäviä asioita,
mutta hänen on kunnioitettava hänen
vanginoikeuksiaan.
Taas tulee uusi määräys ulkopuolelta.
Vanki on päästettävä pois
vankilasta ehdonalaiseen rajoitettuun vapauteen.
Entinen alistaja saa
toimia ehdonalaisuuden valvojana kaikkine siihen
kuuluvine
oikeuksineen. Nyt alistetun vapaus on jo lisääntynyt
arvoon 4 ja
alistajan valta häneen nähden laskenut
arvoon 6. He eivät vielä ole
tasa-arvoisia, mutta valtaero alkaa jo olla siedettävä.
Vihdoin tulee lopullinen määräys:
Alistettu julistetaan täydellisesti
vapaaksi. Hänen vapautensa nousee arvoon
5 ja samalla
hänen alistajansa valta laskee arvoon 5.
Nämä kaksi henkilöä
ovat nyt täysin tasa-arvoisia.
Tämän pitäisi olla pysyvä
olotila. Entinen vanki janoaa kuitenkin
kostoa ja onnistuu juonittelemaan itselleen yhä
lisää vapautta.
Hänen vapautensa nousee arvoon 6. Se on
kuitenkin
mahdollista vain entisen alistajan kustannuksella,
joten alistajan
valta on pakko laskea arvoon 4. Kun "maaginen"
viiden raja ohitetaan,
valta ja vapaus vaihtavat nimiä. Entisellä
alistetun vapaus onkin nyt
VALTAA ja entisen alistajan vallan rippeet ovat
pelkkää vapautta.
Tämän esimerkin pitäisi osoittaa
vallan ja vapauden riippuvuus
toisistaan ja ilmiöiden yhteinen alkuperä.
Itse kannatan tasa-arvoa eli vapauden ja vallan
jakamista
tasan ihmisille.
Näissä keskusteluissa on ongelmana vapauden
ja vallan määrittely.
Mitä oikeastaan tarkoitetaan sanalla vapaus?
Itse näen, että valta ja
vapaus - monestikohan olen jo todennut tämän
- ovat samaa ilmiötä.>
Kumpikin on vapautta. "Hyvä vapaus" tarkoittaa
mahdollisuutta
toimia muiden estämättä. "Paha
vapaus" taas tarkoittaa mahdollisuutta
estää muita toteuttamasta vapauttaan.
Pahan vapauden yleisempi nimi
on valta.
Muista kuitenkin pitää esimerkikissäsi
erillään mahdollisuus
tehdä asioita ja vapaus tehdä asioita.
Miksi?
Vapaus on riippuvainen muiden sallimuksesta. Mahdollisuudet
taas
ovat riippuvaisia omista resursseista. Itselläni
esimerkiksi olisi
mahdollisuus ajaa laivaa, mutta joudun kuitekin
pyytämään jonkun
muun "kuskiksi", koska minulla ei ole vapautta
ajaa itse.
Mahdollisuuden olen pystynyt hankkimaan omilla
ponnisteluillani.
Vapauden saamiseen omat tekoni sen sijaan eivät
riitä, vaan sen
voisin saada vain siten, että lakeja muutettaisiin
siten, että poliisilta
poistettaisiin vapaus (=valta) puuttua ajamisiini
laivoilla.
Esimerkki: asumattoman alueen valtauksissa joku
on saanut lisää
valtaa toisten vapauden ja vallan vähentymättä
ainakaan niin kauan
kuin muut eivät tule alueen lähelle.
Asumattoman alueen valtaaja on saanut haltuunsa
luonnonrikkauksia ja niiden avulla hän on
parantanut omaa
taloudellista asemaansa. Rikastumalla tällä
tavalla hän on omassa
yhteisössään - olkoonpa se kuinka
hajanainen tai epämääräinen
tahansa - parantanut omaa suhteellista asemaansa
muihin verrattuna.
Tämän uusrikkaan ihmisen taloudellinen
valta on siis kasvanut samalla
kun entisten rikkaiden suhteellinen taloudellien
asema ja rikkaus on
pakosta vastaavassa määrin heikentynyt.
Valtaa on siis tässäkin
tapauksessa siirtynyt henkilöiltä toisille.
Talous ei ole nollasummapeli, joten ei pakosti vastaavassa määrin.
Taloudellinen valta on niin epämääräinen
käsite, että sen mittaaminen
ja vertaileminen on pakostakin epätarkkaa.
Väitän kuitenkin edelleen,
että muihin yhteisön jäseniin
peilattavaa taloudellista vapautta/valtaa ei
voi kadota vaan se voi ainoastaan muutella muotoaan.
Jos eletään
apinoina häkissä ainoana omaisuutena
oma "nahkapuku", jopa
silloinkin voidaan käydä kauppaa taloudellisilla
resursseilla ja
saavuttaa taloudellinen asema. Aina on nimittäin
olemassa jotakin
kauppatavaraa ja tarpeita - jotka kaksi asiaa
ovat bisneksen
peruselementit.
Rikas ihminen voi "köyhtyä" keppikerjäläiseksi
menettämättä
mitään omaisuudestaan, jos koko ulkopuolinen
yhteisö koko ajan
rikastuu ja rikastuu niin, että entisen
rikkaan alun perin kateutta
herättänyt "omaisuus" on sen silmissä
enää pelkää arvotonta roskaa.
Itselläni kului pitkä aika ennen kuin
tajusin, että vallan häviämättömyys
pätee kaikilla valta-alueilla, siis myös
taloudellisessa vallassa.
Kuvittelit.
Ei vaan tiedostin asian aivan kuten minkä
tahansa muun tieteellisen ja
loogisesti todistettavissa olavan faktan.
Jos vallan häviämättömyys
olisi vain harhakuvitelmani, jonkun pitäisi
pystyä näyttämään tosielämästä
esimerkkejä (siis empiirisiä todisteita)
siitä, että valta voi kadota ja vapaus
voi kadota. Tällaisia
esimerkkejä en ole kuitenkaan nähnyt.
Parasta mihin kukaan
on toistaiseksi pysynyt, on joidenkin "hypoteettisten"
valtioiden esitteleminen mukamas todisteina -
valtioiden joiden teoreettisen mahdottomuuden
pystyn parilla
lauseella osoittamaan.
Miksi vapauden määritelmäsi on
parempi?
En halua panna määritelmiä paremmuusjärjestykseen.
Totean
vain sen, että minun määritelmäni
johtaa päämäärään, joka on
tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta.
Määritelmä
jonka mukaan vapauden määrä on
riippumaton vallan määrästä
taas voi johtaa mihin tahansa päämäärään
- vaikkapa mainitsemaasi
tasa-arvoiseen totalitarismiin.
Minusta nykyinen yhteiskuntamme alati lisääntyvine
lakeineen
ja yhä uusia valtaoikeuksia saavine poliiseineen
on jo
tarpeeksi totalitaristinen. Kansalaisten vapaus
on
viimeisten 35 vuoden aikana vähentynyt murto-osaan
aikaisemmasta, eikä mitään loppua
tälle kehitykselle
ole näkyvissä. Jos yhtäkkiä
siirrettäisiin aikakoneella 1960-luvulla
metsäpolkua pitkin pöristelevä
mopopoika vuoteen 2001, hänet
voitasiin saman tien pidättää
rikollisena. Hän rikkoisi
maastoajolakia, kypäräpakkolakia,
mopon rekisteröintipakkoa,
ajokorttipakkoa... ja mitä kaikkia pakkoja
viimeisten 35
vuoden aikana on säädettykään.
1960-luvulta nykypäivään
siirretty veneilijä kokisi myös saman
kohtalon. Hän rikkoisi
pelastusliivipakkoa, jauhesammutinpakkoa,
jauhesammuttimen vuosittaista tarkastuspakkoa,
ankkuripakkoa ja... en jaksa edes luetella.
Tosiasia on, että jo aivan tavallisessa arkielämässä
tavallisten
ihmisten vapaus tehdä asioita on vähentynyt
ja yhä vain vähenee.
Vaikka joitakin asioita on vapautunutkin, samanaikaisesti
on tullut
moninkertainen määrä uusia kieltoja.
Haloo! Elämme vankilassa. Onko kukaan sattunut
huomaamaan?
Poliittinen valta eli väkivaltaan perustuva
valta -
toisen ihmisen pakottaminen kuoleman uhalla toimimaan
toisin kun
hän itse haluaisi toimia - on aina pahaa.
Poliittinen valta ei aina perustu väkivaltaan
ja muu valta perustuu
joskus.
Se perustuu AINA, AINA ja AINA !!!
Joka ikinen laki perustuu kuolemalla uhkaamiseen.
Jos emme tottele,
kun poliisi esittää meille lain nojalla
uhkavaatimuksen, poliisi käyttää
pakkokeinoja, ja jos emme tottele sittenkään,
poliisi tappaa meidät.
Kaikkein mitättömin rikesakkokin on
väkivaltaisella kuolemalla
varmistettu sanktio.
X-puolueen edustaja oli halunnut aloittaa keskustelut libertaristien
kanssa testatakseen ajatuksiaan "julkisuudessa" ja pystyäkseen
saamansa
kritiikin kautta korjaamaan mahdollisia virhepäätelmiä.
Virheet ja
umpikujat omassa ajattelussaan löytää helpoimmin ulkopuolisten
avustuksella - vaikka tämä prosessi voi joskus rassata hieman
itsetuntoa.
Nyt lähestyttiin tilannetta, jossa X-puolueen edustaja sai todeta,
ettei
ollut ajatellut kaikkia asioita aivan loppuun asti. Kyse oli persoonallisesta
vallan käytöstä ja toisaalta valta-asemien määrittelystä.
Yhteenveto tästä
asiasta löytyy X-puolueen etusivulta otsikon "Vallan olemuksesta"
alta.
Muutokset vapauden määrässä
yhdellä henkilöllä voivat heijastella
miten milloinkin. Ne voivat vaikuttaa kaikkiin
valtapiirin
jäseniin, muutamiin valtapiirin jäseniin
tai pelkästään yhteen jäseneen.
Jos pelkästään yhteen jäseneen,
lienet kumonnut väitteesi, että
vapauden määrä on vakio.
Nyt monelle eri kirjoittajalle vuoronperään vastaillut
X-puolueen edustaja esitti asioita ehtimättä ajatella
niitä tarpeeksi etukäteen - ja ajautui umpikujaan.
Koska vapaus on abstrakti käsite, sen mittaaminen
ei ole aivan yhtä
helppoa kuin veden tai raudan, joita varten on
olemassa selkeät
mittayksiköt. Jos miljoonan asukkaan maahan
säädetään laki, joka
määrää, että kenelläkään
ei ole enää oikeutta kuunnella ulkomaisia
radio-ohjelmia paitsi "suurella johtajalla",
silloin aikaisemmin
miljoonaan osaan jakaantunut vapaus on nyt vain
yhdellä henkilöllä.
Hänellä on siis miljoona kertaa enemmän
radionkuunteluvapautta
kuin aikaisemmin oli yksittäisellä
kansalaisella.Vapaus ei ole
kadonnut, se on vain tiivistynyt. Mutta kuten
jo totesin,
vapaus on abstrakti suure, joten en yleensä
ajattele tällä tavalla.
En ole tullut edes pohtineeksi, voitaisiinko
vapautta ja valtaa
mitata tuolla tavalla kuin edellä sitä
"mittasin". Kun asiaa nyt
pikaisesti ajattelen, se ei ehkä tuntuisikaan
hassummalta.
Olisi pitänyt pohtia... sillä libertaristit olivat tarpeeksi
teräviä
huomatakseen heikkouden X-puolueen edustajan logiikassa.
Hän ei voi kuunnella radiota enemmän
kuin aiemmin, joten ei ole.
Huokaus.... Se miljoonakertainen radionkuunteluvapaus
esiintyy
hänellä oikeutena kieltää
miljoonalta ihmiseltä radion kuunteleminen,
eli se esiintyy valtana. Ydinväitteenihän
on koko ajan ollut, että
valta ja vapaus ovat yhtä ja samaa ilmiötä,
ja että yhden menetetty
vapaus voi siirtyä toisen lisääntyneeksi
vallaksi.
Vapaus ei ole kadonnut, se on vain tiivistynyt.
Vieläkään X-puolueen edustaja ei ollut päässyt
irti ajatusvirheestään.
Vapautta on kadonnut.
Muuttunut vallaksi, koska kyse on yhdestä
ja samasta asiasta.
Palatakseni radionkuunteluesimerkkiisi totean,
että alamaistensa
radionkuunteluvapauden kieltävä diktaattori
ei kasvata omaa
vapauttaan lainkaan. Diktaattorilla oli täydellinen
vapaus kuunnella
radiota silloinkin, kun radionkuuntelua ei ollut
vielä kielletty
keneltäkään muultakaan. Radionkuuntelun
kieltäminen alamaisilta ei
siis tuo diktaattorille mitään sellaista
vapautta, jota hänellä ei
aikaisemmin olisi ollut.
Voit lähettää tililleni sen tuhannen
markan palkkion. Lisäksi
laskutan sinulta 30 mk muistutusmaksua.
Hyvänen aika. Minähän lupasin maksaa
tuhat markkaa sille, joka pystyy
loogisesti osoittamaan, että vapaus on katoamatonta.
Ja tuossa edellä
jälleen ties monennellako esimerkillä
todistan, että vapaus ei katoa
vaan siirtyy joko toisen ihmisen vapaudeksi tai
toisen ihmisen
vallaksi.
Jos tarkastelet kenen tahansa ihmisen päivää
sekuntien tarkkuudella,
pystyt jokaisen sekunnin osalta sanomaan, määrääkö
hän itse siitä
mitä hän jonkun tietyn sekunnin aikana
tekee, vai määrääkö joku muu
siitä, mitä hän sen kyseisen sekunnin
aikana tekee. Tilanne, jossa
hän ei itse määräisi mitä
tekee jonakin tiettynä aikana - mutta
kukaan muukaan ei määäräisi
mitä hän tuolloin tekee, ei kuulosta
kovin todennäköiseltä. Silloinhan
ihminen ajelehtisi jossakin
reaalimaailman ulkopuolella sen enempää
itsensä kuin muidenkaan
kontrolloimatta tai pystymttä kontrolloimaan
tilannetta.
Tämäkin esimerkki osoittaa, että
jos ihmisen vapautta kontrolloida
omaa tekemistään ei jonakin tiettynä
aikana ole hänellä itsellääm, on
samana aikana olemassa joku muu, jolla on valta
kontorolloida mitä
ihminen tekee. Kontrollimahdollisuuden katoamista
ei voi tapahtua.
Jos ihminen makaa koomassa, silloin kenelläkään
ei ole mahdollisuutta
määrätä hänen tekemisiään
- tai vaihtoehtoisesti hänell&aumml; on vapaus
määrätä tekemisiään,
mutta ei mahdolisuutta siihen.
X-puolueen edustaja ei itsekään ollut vakuuttunut siitä,
mitä hän oli
kirjoittanut, joten hän otti asian uudestaan esille uudessa
kirjoituksessa.
Täsmennyksenä aiemmin mainitsemaani
esimerkkiin tapauksesta, jossa
radion kuunteleminen kiellettäisiin viideltä
miljonalta ihmiseltä, ja
mitä seurauksia siitä olisi vapauden
jakaantumisen kannalta:
Jos joku henkilö on absoluuttinen diktaattori,
hän ei tarvitse mitään
lisäoikeuksia kieltääkseen alaisiltaan
radion kuuntelemisen. Jos hän
tällaisen kiellon antaa, kielto ei merkitse
alaisten
radionkuunteluvapauden muuttumista hänen
yksinvallakseen (koska
hänellä on jo yksinvalta) vaan sen
muuttumista kieltoa valvovien
poliisien lisääntyneeksi vallaksi.
Tässä tapauksessa diktaattori
toimii valta-asemien määrittelijänä
aivan kuten mikä tahansa lakeja
säätävä elin nykyisissä
yhteiskunnissa.
Oleellinen seikka on se, että jos joltakin
jotakin kielletään, on
olemassa joitakin jolle jotain ennen kiellettyä
sallitaan. Näin
vapaus muuttuu vallaksi.
Lopuksi vielä pieni esimerkki:
Pyydän ihmisiä vastaamaan jollakin viidestä
vaihtoehdoista (samaa
mieltä / eri mieltä) tekemäni
kyselylomakkeen seuraavaan väittämään:
1) Kun Pekalta otetaan pois valta käskeä
Anttia, Antin vapaus
lisääntyy.
Kysymyksen voisi muotoilla todennäköisesti
paremminkin. Oletan joka
tapauksessa, että enemmistö
vastaajista ilmoittaisi olevansa samaa mieltä
väittämän kanssa.
Paitsi erään foorumin kirjoittelijat.
X-puolueen edustaja oli sortunut kiusalliseen virheeseen
väittellessään libertaristien kanssa - mutta väittelyn
tarkoitus oli ollutkin
ideoiden testaaminen kriitikkojen paahteessa. Ajatusvirhe ei
onneksi osoittautunut kohtalokkaaksi itse
pääperiaatteen eli vallan häviämättömyyden
ajatuksen kannalta,
mutta valtapiirien määrittelyn tärkeyttä se korosti.
Valtapiirissä diktaattori vastaan muut yksittäisillä
kielloilla ei sinänsä
ole suurta merkitystä vallan ja vapauden jakaantumisen kannalta,
sillä
kaikki valta ja vapaus kuuluu joka tapauksessa diktaattorille. Jos
hän asettaa alaimaisilleen uusia käytännön rajoituksia,
hän näillä teoillaan
samalla antaa itselleen oikeuden puuttua niihin alamaisten tekoihin,
jotka hän oli juuri oli kieltänyt. Diktaattori toimii tällaisessa
tapauksessa lähinnä valta-asemien määrittelijänä,
sillä hän ei käytännön
syistä voi itse käyttää suoraan henkilökohtaista
fyysistä valtaa erikseen
jokaista alamaistaan kohtaan. Niinpä radion kuuntelemisen kieltäminen
alamaisilta ei vaikuta diktaattorin vapauteen, mutta hänen
alamaistensa valtasuhteissa tapahtuu muutoksia: Kansalaiset menettävät
"vapauden" kuunnella radiota ja poliisit saavat vallan kotietsintöihin,
pidätyksiin ja muihin voimatoimiin radiota laittomasti kuuntelevia
kohtaan.
Vaikka usein sanotaan, että diktaattorilla on rajaton valta alamaisiinsa,
hän toimii käytännössä kuitenkin pääasiassa
itselleen alamaisten
valtapiirien sisäisen vallan määrittelijänä.
Hänen käyttämänsä valta on
siis välillistä.
Jos yksinoikeuden radion kuuntelemiseen "suurelle johtajalle" antaa
joku muu kuin suuri johtaja itse, tällöin tämä
taho (esimerkiksi
eduskunta) toimii vallan määrittelijänä. Valtaa
saa poliisi ja vapautta
menettävät kansalaiset - ja suuri johtaja on lähinnä
sivullinen tässä
prosessissa.
Jos radion kuuntelu on ollut kaikilta maan asukkaila kielletty, ja sen
jälkeen se sallitaan puolelle kansasta, miten tämä asia
on
nähtävä valtasuhteiden kannalta? Siten, että poliisi
menettää
osan vallastaan ja tämä valta siirtyy etuoikeutettujen kansalaisten
vapaudeksi.
Jos radion kuuntelu on ollut kaikille sallittua, ja sen jälkeen
se kielletään
puolelta kansasta, miten tämä on nähtävä valtasuhteiden
kannalta? Siten,
että radionkuunteluoikeuden menettäneen kansanosan vapaus
muuttuu
poliisin lisääntyneeksi vallaksi.
Tämän tarkastelun johtopäätös on, että
valtiollisissa valtapiireissä on
oikeastaan vain kolme osapuolta: poliisit, ei-poliisit ja vallan määrittelijät.
Koska vallan määrittelijät kuuluvat joko poliiseihin
tai muihin, valtapiireissä
siis on todellisuudessa vain kaksi erillistä ryhmää:
Poliisi ja muut.
Ihmetteleekö joku vielä, miksi poliisi on niin merkittävä
tekijä
X-puolueen kirjoituksissa?
Lopuksi X-puolueen edustaja esitti jonkinlaisen yhteenvedon käydystä
keskustelusta:
Tulin luvanneeksi tuhannen markan palkkion sille,
joka pystyy
loogisesti todistamaan, että vapaus ei ole
häviämätöntä. Aiheesta
kertyi noin viikon kestänyt tiukka kirjoittelu.
Toriaani teilasivat
kilpaa (libertaristi1,
libertaristi2 ja libertaristi3) ja taisi
heitä olla muitakin. Kukaan ei yhtynyt mielipiteisiini.
Lopulta
keskustelu alkoi mennä niin sekavaksi, että
en jaksanut enää
vastailla esitettyihin kommentteihin ja kysymyksiin,
joista
muutamista kävi ilmi, että kirjoittaja
ei ollut lukenut kovin
tarkasti aikaisempaa mielipidettänikään.
Toisaalta en enää itsekään
aina muistanut, mitä ja kenelle olin vastannut.
Jossakin vaiheessa
menin jo sekaisin omissa lauseissanikin ja jouduin
paikkailmaan
tekstiäni lisäkommenteilla.
Viime viikon lopulla (libertaristi3)
kommentoi mielipidettäni
seuraavasti:
On siis erotettava käsitteellisesti
pakkovalta ja muu valta.
Muutoin päädytään käsitteelliseen
saivarteluun ja siihen että valta
ja vapaus ovat samoja asioita.
Ennen tätä (libertaristi3:n)
kommenttia olin jo esittänyt ajatukseni vallan
luokittelemista neljään eri pääluokkaan
sen mukaan, pohjautuuko valta
väkivaltaan (eli onko se pakkovaltaa) ja
onko se yhteisön hyväksymää.
En ilmeisesti kuitenkaan ollut esittänyt
käsitystäni juuri
(libertaristi3:lle) osoittamassani vastauksessa,
joten hän ei kenties
ollut lukenut sitä.
Tämä vain esimerkkinä kirjoittelun
ajautumisesta kiertämään kehää.
Ehkä kaikkein eniten hämmmästyin,
kun luin viikonlopun aikana parin
vapausfoormunin kirjoitelijan keskenään
käymää keskustelua aiheesta
negatiivinen ja positiivinen vapaus. Jouduin
lukemaan muutaman
lauseen kahteen kertaan, sillä niin ihmeellisiltä
ne tuntuivat
kirjoittajansa esittämiksi. Poimin tähän
muutamia tekstilainauksia:
__________________
(libertaristi2):
Ihmis- ja eläinkunnan ollessa ihmiset
ja eläimet käyttävät valtaa
syödäkseen, juodakseen, hengittääkseen
jne.
Niin, Valta on vapautta.
Yksilön vapaus on yksilön valtaa
ja muiden vallan puutetta.
Minä en tarkoittanut poliittisen toiminnan
edistävan vapauden asiaa
puolustaessani valtauskoa, vaan liberaalin
vapauden olevan
toimintavaltaa eli -vapautta.
Jos sinulla on valta syöda suklaata, eiko
sinulla ole vapautta
syöda suklaata?
_______________________
Mietin, kenen kanssa olin lähes viikon ajan
kiistellyt siitä, ovatko
valta ja vapaus saman asian kääntöpuolia
ja toisistaan riippuvaisia.
Ihmettelin, olinko saanut käännytettyä
(libertartisti 2:n)
ajattelemaan
samalla tavalla kuin itse ajattelen, vai olinko
käsittänyt väärin,
mitä hän oikein tarkoittaa. Nähdessäni
omien ajatusteni kaltaisia
ajatuksia jonkin muun kirjoittamana minulle tuli
jopa vaistomainen
tarve alkaa väittää vastaan -
jolloin minun olisi pitänyt muuttaa
alkuperäinen kantani joksikin muuksi. Kokemus
oli aika kammottava.
Seuraavasssa lisää tekstilainauksia:
___________________________
(liberaristi4):
Luonnossa ei ole valtaa eikä vapautta, mutta
jos joku ilmestyy
käyttämään valtaa, huomaamme
vapauden siellä, mistä valta puuttuu.
Mitä enemmän valtaa käytetään,
sitä konkreettisemmin vapaus
saa merkitystä.
Jos yksilöllä on valtaa (esim. kaapata
bussi), joku toinen on
menettänyt vapauttaan. Tällöin
valta on rajallinen hyödyke -
oikeuksia ei voi kasata määrättömästi,
vaan niistä on maksettava
vastaavina velvollisuuksina. Valtaa (oikeastaan
kykyjä tai
mahdollisuuksia)voidaan lisätä ilmaiseksi
vain silloin kun kyse on
fyysisestä voimasta, terveydestä tai
muusta rajattomasta
luonnontuotteesta, jonka hankkiminen ei ole ihmisen
vallassa.
________________________________
(libertaristi4:n)
ajatukset poikkeavat ehkä hieman enemmän omista
ajatuksistani kuin (libertaristi
2:n ) käsitykset.
(Libertaristi4)
antaa
painoa "velvollisuuksien" käsitykselle,
joka taas minun ajattelussani
on jäänyt täysin huomioimatta.
Ohkä omasta laiskuudestani ja
moraalisesta luihuudestani johtuen minulle ei
ole ollut oikeastaan
edes olemassa mitään sellaista käsitystä
kuin "velvollisuudet". Olen
pitänyt asiaa henkilökohtaisen etiikan
ja moraalin piiriin kuuluvana
asiana - en politiikan. Velvollisuuksiensa laiminlyömisestä
ihminen
olisi siis viime kädessä vastuussa
vain itselleen - mikä voi olla
joskus se kaikkein ankarin vastuu.
Kuka siis voitti "väittelyn"? Pitäisikö
minun maksaa lupaamani tuhat
markkaa jollekin, joka loogisesti pystyi osoittamaan
minun olleen
väärässä? Mielestäni
ei. Väittely aiheesta meni käsitteiden
jankkaamiseksi eikä kukaan mielestäni
pystynyt todistamaan olevansa
oikeassa käyttäen niitä käsitteitä,
jotka myös vastapuoli olisi
hyväksynyt. Kaikki tietysti todistivat itselleen
olevansa oikeassa,
sillä jokainen oli muokannut vapauden ja
vallan - ja edellä siis jo
velvollisuuksienkin käsitteet sellaisiksi,
että ne sopivat omaan
teorian todistamiseksi.
(Libertaristi2) kirjoitti,
etten ole pystynyt osoittamaan vapauden
katoamisen teoreettista mahdottomuutta. Ehkä
en ole, mutta hänelle
selostamani esimerkki ihmisen ajankäytön
tarkastelemisesta sekunti
sekunnilta ja sen määritteleminen kontrolloiko
ihminen itse vai joku
toinen tapahtumia minkäkin sekunnin aikana,
lähentelee mielestäni
tällaista todistelua. Jos ihmisen elämässä
olisi salaperärisiä
kadonneita sekunteja, jolloin hän itse ei
pystyisi päättämään
tekemisistään mutta ei myöskään
kukaan muu pystyisi päättämään hänen
tekemistään, silloin vapautta todella
katoaisi jonnekin. Näiden
katoamisten aikana ihminen pelkästää
ajelehtisi ilman, että kukaan
pystyisi kontrolloimaan häntä. Kun
ihminen putoaa katolta, hän ehkä
hetken "ajelehtiikin" kaiken kontrollin ulkopuolella,
mutta joku
hänet kuitenkin katolle on ensin nostanut.
Viimeinen väite...
Sinä pyrit määrittelemään
vapauden käsitteen niin, että lause
"vapauden määrä on vakio" on tautologia.
Ja vastaväite...
Jos joku päättelee että vaiva on
vesirokkoa ja toinen että
se on flunssaa, hoitomuodoistakaan tuskin päästään
sopimukseen.
Määrittelyillä sinänsä
on vain teoreettista mielenkiintoa. Se mitä
niistä seuraa, on poliittisesti mielenkiintoisempaa.
Niin
Lutherin, Hitlerin, Stalinin kuin muidenkin maailmanhistoriaa
muokanneiden "uudistajien" teot ovat yleensä
perustuneet johonkin
ideaan. Idea on tehnyt teoista oikeutettuja -
ainakin ideaan
uskovien mielestä.
Tämä on lähtökohta sille,
miksi olen halunnut kehitellä ja esittää
tiettyjä teorioita. Kun jokin asia yhteiskunnassa
on tuntunut
mielestäni väärältä
tai epäoikeudenmuakaiselta tai kurjalta, en ole
vain tyytynyt sanomaan, että se on väärää,
epäoikeudenmukaista ja
kurjaa. Tällainen väitehän olisi
vain yksi mieli mielipide muiden
joukossa - yhtä arvoton tai arvokas kuin
muutkin. Sen sijaan olen
pyrkinyt etsimään jonkin suuremman
teorian, johon voisin
mielipiteeni perustaa.
Yksi poliittisen toimintani johtavia päämääriä
on ollut osoittaa
ristiriita, joka mielestäni vallitsee poliittisten
toimijoiden
tekojen ja sanojen välillä. Poliitikot
puhuvat mielelläänn vapaudesta
ja tasa-arvosta, mutta toimivat tavalla, joka
vähentää vapautta ja
tasa-arvoa (ainakin alamaisten näkökulmasta).
Pelkäänpä, että libertaristien
"vapaustaistelu" on jo lähtökohdiltaan
tuomittu epäonnistumaan. Se on harmi, sillä
päämäärässä on ideaa.
Tämän aiheen käsittely päättyy...
Edellä oleva teksti on vain osa libertaristien ja X-puolueen
edustajan välillä käydystä - pitkästyttävästä
- keskustelussa,
joka sivusi aihetta,"onko vapaus häviämätöntä".
Keskustelu hiipui lopulta siihen, kun osapuolet
väsyivät toistamasta kantojaan.
Uusia asioita osassa 4.
|