Keskustelua Libertaristien kanssa
Osa 4.
X-puolueen esittämät kannanotot on kirjoitettu sinisellä
ja
libertaristien edustajien mielipiteet oranssilla.
Yksittäisten
libertaristien nimiä tai heidän tarkempaa sijoittumista aatteen
kentässä ei ole mainittu, joten keskustelu ei ole missään
muodossa "virallista".
Puheenvuorot on koottu keskustelusta, jossa toisena osapuolena
on joukko libertaristeja ja toisena osapuolena yksi X-puolueen
edustaja. Jotta usean eri henkilön kesken eri aikaan käytyyn
keskusteluun tulisi edes jonkinlainen yhtenäinen "juoni", katkelmia
on sijoiteltu paikkoihin, joihin ne asiansa puolesta sopivat, mutta
jossa ne eivät todellisuudessa ole olleet. Joissakin tapauksissa
X-puolueen edustajan kirjoittamia yhtenäisiä kappaleita on
pilkottu
pienempiin osiin ja libertaristien kommentteja on sijoitettu näiden
kappaleiden sisään.
Huolimatta edellä mainituista järjestelyistä mitään
osaa kirjoitetusta
tekstiä ei ole muutettu, vaan kunkin osapuolen kirjoittamat lauseet
on siirretty sellaisenaan tälle sivulle. Ainoastaan muutamia
kirjoitusvirheitä on korjattu.
Keskustelut on käyty eräällä internetin keskustelupalstalla
vuonna 2001.
Sekä libertaristit että X-puolueen edustajat esiintyvät
tässä tekstissä
anonyyminä (henkilönimet poistettu tekstistä).
Mikä ihme sinua vaivaa poliiseissa?
Mikä ihme sinua vaivaa poliiseissa? Ei millään
pahalla, mutta varmaan muistat ensimmäisen
lauseen, jonka sinulle sanoin tällä
listalla sen
jälkeen kun vilkasin sivujasi ensimmäisen
kerran.
Oletko todellakin tympääntynyt poliiseihin
siksi,
että et saa polttaa kannabista tai piirrellä
puumerkkejä vessojen seiniisi tai riehua
humalapäissäsi kapakassa ja särkeä
toisten
ihmisten omaisuutta?
En ole koskaan polttanut kannabista eikä
minun
tee mieli polttaa kannabista. En myöskään
muista
piirrelleeni puumerkkejä vessojen seiniin,
ja
muutenkin pidän tuollaista toimintaa varsin
rajoittuneena kommunikaation muotona.
Olen lähes absolutisti, joten en riehu
humalapäissäni sen enempää
kapakoissa
(joissa en koskaan edes käy) kuin muuallakaan.
En myöskään koe mitään
tarvetta särkeä toisten
omaisuutta, enkä muista sellaiseen syyllistyneeni.
Minua ei ole koskaan syytetty tai tuomittu
mistään rikoksesta.
Tympääntymiseni poliisiin ei siis johdu
epäilemistäsi
seikoista vaan se johtuu siitä, että
koen poliisista
olevan enemmän haittaa kuin hyötyä
minulle. Poliisi
on minun kannaltani vain yksi potentiaalinen
uhka
muiden joukossa - yleistä elämänlaatua
ja viihtyvyyttä
kaikkein eniten haittaava ulkopuolinen tekijä.
Ei sen
kummempaa.
Olen muutaman kerran elämässäni
joutunut ns. rikollisen
uhriksi, ja vain yhden kerran poliisista on ehkä
ollut edes
jotain hyötyä asiassa. Se tapahtui,
kun tuntematon
humalainen tyyppi löi keskellä yötä
kotimme ikkunan rikki ja tunkeutui keittiöömme.
Siellä
hän söi yhden appelsiinin ja puki päällensä
joitakin
löytämiään vaatteita. Sen
jälkeen hän häipyi ulos pakkaseen.
Nukuimme talon toisessa päässä
ja huomasimme tapauksen
vasta aamulla. Ilmoitimme asiasta poliisille.
Syyllinen
saatiin kiinni ja saimme pari vaatekappaletta
takaisin. Osa jäi
kuitenkin sille tielleen.
Tässäkin tapauksessa poliisin rooli
jäi epäselväksi, ja on
jopa täysin mahdollista, että olisimme
saaneet vaatteet
takaisin ilman poliisiakin, sillä "rosvon"
äiti osoittautui sen verran
velvollisuudentuntoiseksi, että hän
otti huolehtiakseen asiasta.
Hän oli jopa pessyt vaatteet ennen meille
luovuttamista.
Missään muissa tapauksissa, joissa olemme
joutuneet rikosten
uhriksi, poliisista ei ole ollut hyötyä.
Pikkurikoksia emme
edes vaivaudu ilmoittamaan poliisille. Kesämökkimurrot
ja
muut vastaavat ilkivallanteot poliisi vain kirjaa
papereihinsa ja
asia jää siihen. Edes syyllisen nimen
ilmoittaminen poliisille ei auta
asiassa (kerran murtomieheltä oli pudonnut
avainnippu, jossa
oli hänen nimensä ja osoitteensa).
Suurin osa rikollisista on
varattomia, joten mitään korvauksia
heiltä on turha toivoa.
Kaiken huippu poliisin tehottomuudessa oli ehkä
noin kolmen
vuoden takainen tapaus, jossa poliisi suostui
tutkimaan
erästä murtovarkautta vasta, jos itse
etsimme rikollisen ja tuomme
hänet poliisiasemalle (tietysti ilman mitään
pakkokeinoja).
Ja näin tapahtui. Tavoittamamme murtomies
- eräs meille
ennestään tuntematon nuorehko mieshenkilö
- suostui ihme
kyllä lähtemään poliisiasemalle.
Mitään korvauksia tältä murtomieheltä
ei tietenkään
saatu, vaan hänen mukanaan katosi vanha
kultainen
kronografi ja vanhojen rahojen kokoelma sekä
erilaista
muuta pientä.
Vaikka käytän tässä muotoa
"me", itse en ollut tässä prosessissa
mukana.
Paljon puhutuista poliisin "palveluista" en siis
koe olevan
itselleni mitään hyötyä.
Poliisin uhka sen sijaan väijyy
joka mutkassa. Kaikkein vastenmielisimpänä
koen sen
vesillä, sillä veneily on (ollut) eräs
mieliharrastuksistani.
Venepoliisi on pelkkä ihmisiä kiusaava
terroriyksikkö, jonka
"turvallisuustyö" kohdistuu pääasiassa
sellaiseen veneilijöiden
ryhmään, jonka keskuudessa ei tilastojen
mukaan juuri tapahdu
hukkumisia.
Normaali ihminen ei käytännössä
hyvin vapaassa
valtiossa, kuten Suomessa, joudu tekemisiin
poliisin kanssa ellei sitä itse kaipaa (Voimme
esimerkiksi vapaasti keskustella täällä
valtion
lakkauttamisesta ja sen hirviömäisyydestä).
Käsite "normaali ihminen" viittaa fasismiin.
Kansallissosialistit ja muut heidän kaltaisensa
määrittelivät myös ns. "normaalin
ihmisen", jonka
ehdoilla yhteiskunnan tuli toimia. Ne, jotka
eivät tähän
normaalin määritelmään sopineet
poistettiin järjestelmästä -
tavalla tai toisella.
Normaali ihminen, johon sinäkin viittaat,
on oman tahtonsa
ja mielipiteensä tukahduttanut robottimainen
olio, joka toimii
kuin kauko-ohjattu kone "viisaimpiensa" ohjeitten
mukaisesti näitä ohjeita koskaan kyseenalaistamatta.
Tällä koneella
on täydellinen muisti, täydelliset
tiedot ja täydellinen havaintokyky.
Jos siihen kuitenkin tulee jokin vika ja se tekee
virheen,
se ei enää ole normaali ihminen vaan
epätäydellinen kaahari, törttö,
koheltaja ja idiootti. Siinä on virheitä,
ja tällöin sen kuuluukin
joutua tekemisiin poliisin kanssa.
Toisin kuin ehkä sinä, minä en
ole normaali ihminen vaan virheitä
tekevä, asioita unohteleva, omiin ajatuksiini
helposti vaipuva ja siksi
kieltoja huomaamaton surkimus. Siis vaarallinen
rikollinen ja
poliisitoimien kohde.
Yleisin paikka, jossa ns. tavallinen kansalainen
joutuu tekemisiin
poliisin kanssa (vaikka ei haluaisikaan - toisin
kuin sinä kuvittelet)
on liikenne. Liikennesäännöt ovat
monilta osin täysin mielivaltaisia
eivätkä autoilijat tai jalankulkijat
aina koe niillä olevan yhteyttä
turvallisuuteen (joskus liikennesäännön
noudattaminen jopa altistaa
noudattajansa hengenvaaralle, kun taas säännön
rikkominen estää
tuon hengenvaaran). Autoilijan sakottaminen joskus
maaliskuun
lopulla vaarallisesta "ylinopeudesta" silloin,
kun hän ajelee
hiljaisen liikenteen ja kesäisen ajokelin
vallitessa hyväkuntoisella ja
leveällä valtatiellä 90 kilometrin
tuntinopeutta tuntuu monista lähinnä
oikeusmurhalta - kun nopeusrajoituksen (80km/h)
peruste on
"talvinopeusrajoitus". Vääryyden tunnetta
lisää se, että
talvinopeusrajoitusta ei ole kaikilla tieosuuksilla
vaan aivan
satunnaisesti siellä tällä usein
mihinkään liikenteellisiin faktoihin
perustumatta.
Käytännön esimerkki talvinopeusrajoitusten
mielivaltaisuudesta on
nelostie välillä Lahti-Oulu. Koska
itse tiessä tai
olosuhteissa ei tapahdu mitään muutosta,
autoilija ei voi mitenkään
ennalta tietää sitä, että
jonkin risteyksen kohdalla alkava 80km/h
nopeusrajoitus ei muutukaan enää 100km/h
rajoitukseksi risteyksen
jälkeen, kuten se vielä edellisten
risteysten jälkeen muuttui. Niinpä
autoilija saattaa nostaa nopeuden vaistomaisesti
jälleen sataan
kilometriin tunnissa kuvitellen, että 100km/h
rajoitusmerkki
todennäköisesti jäi häneltä
vain huomaamatta, koska hän sattui
juuri silloin vilkaisemaan muualle. Luulo on
kuitenkin väärä,
sillä tien varressa seisoo poliisi ja viittilöi
autoilijan
sakotettavaksi.
Viranomaisten mielestä - niin kuin ehkä
sinunkin mielestäsi -
ylinopeus on aina tahallinen teko eli tahallista
rikollista
piittaamattomuutta omasta ja muiden turvallisuudesta.
Olen eri mieltä.
Asiasta enemmän X-puolueen sivuilla olevassa
tekstissä
"liikennefasistit", jonka X-puolue lähetti
parille
liikenneasiantuntijalle. Siinä on myös
ajatuksia
nopeusrajoituksen demokraattisesta
määrittelemisestä sekä paljon
muuta.
On kyllä totta, että on paljon elämää
hankaloittavia
ja vapautta rajoittavia juttuja, kuten verotus,
mutta näillä ei ole mitään
tekemistä
poliisilaitoksen sinänsä kanssa, vaan
valtion
sinänsä.
Kenen vapautta verotus rajoittaa kenen ei. Muistanet,
että
verotuksen vuoksi on olemassa sekä maksajia
että saajia. Saajien vapautta ylimääräinen
valtiolta tuleva raha
tuskin kovin paljon rajoittaa.
Moni maaseudun köyhä, jolta poliisi
on käynyt
ulosmittamassa viimeisen lehmän tai hevosen
verosaavien vuoksi, ei todennäköisesti
yhtyisi tuohon käsitykseesi,
ettei verotuksella ole mitään tekemistä
poliisilaitoksen kanssa. Ja
onhan yhteys siinäkin, että poliisin
kulut maksetaan verovaroilla.
Moderni poliisi on varsin toimiva
organisaatio ja jos lainsäädäntö
on liberaali,
niin ainakaan minä en olisi lakkauttamassa
poliiseja.
Toimivapa hyvinkin - valitettavasti.
Yleensä rikollisuus määritellään
lakien noudattamattomuudeksi.
Käytännössä se tarkoittaa
tilannetta, jossa joku käyttää enemmän
vapautta kuin valtaa omistavat ovat hänelle
sallineet ja tätä vapautta
käyttämällä hän kiistää
valtaa omistavien yksinoikeuden vapauden
määrän säätelemiseen.
Tällainen valtaa omistavia halveksiva
"jumalanpilkka" on tietysti rangaistava teko.
Itse määrittelen rikoksen eri tavalla.
Minulle rikos on teko, jossa
joku käyttää enemmän vapautta
kuin hänelle kuuluisi, jos valtapiirin
kaikki vapaus olisi jaettu tasan ihmisten kesken.
Poliisin
väkivaltaiset toimet kuten pidätykset,
pamputtamiset,
ampumiset, takaa-ajot ja ruumiintarkastukset
eivät ole
rikoksia, JOS kaikille muillekin ihmisille taataan
vapaus
tehdä näitä tekoja. Koska näin
ei kuitenkaan ole,
nämä poliisin toimet ovat vapauden/vallan
käyttämistä yli sen, mitä
keskiarvo edellyttäisi. Ne OVAT siis rikoksia,
ja poliisi on
rikollinen.
En tunnusta nykyisten epätasa-arvoisten lakien
oikeutta enkä koe
mitään moraalista velvollisuutta noudattaa
niitä (ainoa "velvollisuus"
on poliisin pamppu). En koe huonoa omaatuntoa
vaan päin vastoin
tyytyväisyyttä rikkoessani lakia -
kunhan en tee tekoja, joissa
ottaisin itselleni enemmän vapautta kuin
mitä minulle kuulusi,
jos vapaus olisi jaettu tasan kaikille.
Jos veneilen ilman pelastusliiviä tai ankkuria
tai venehakaa, rikon
lakia. Tämä rikollinen tekoni ei kuitenkaan
kohdistu muihin, joten
sillä ei ole vaikutusta heidän vapauteensa.
Pelastusliivit ja ankkurit
ja venehaat ovat yksityisasioitani. Kun poliisi
kaahaa pikaveneellään
luokseni, kun kellun veneessäni omassa kotirannassani,
ja pistoolilla
uhaten sakottaa minua, se käyttää
valtaa enemmän kuin sille
tasa-arvon periaatteiden mukaisesti kuuluisi.
Poliisi rajoittaa
tällöin vapauttani, vaikka minun teoillani
ei ole ollut mitään
vaikutusta kenenkään muun vapauteen.
Minun tasa-arvoperusteisen oikeuskäsitykseni
mukaan poliisi on
edellä kuvatussa tapauksessa rikollinen
ja minä olen tuon
rikollisen uhri. Olen täysin varma, että
moni muukin kokee
sisimmässään oikeaksi tämän
tasa-arvoisen oikeuskäsityksen,
sillä tämä on ihmisele luonnollinen
oikeuskäsitys, kun taas virallinen
oikeuskäsitys on vain elinikäisellä
aivopesulla ihmisiin syötetty
harha alistamisen ja epätasa-arvon legitimoimiseksi.
Kuten olen aiemmissa yhteyksissä
todennut, niin minusta yksityisen vessan seinän
töhrimisestä, pitäisi ensinnäkin
julkisesti
kiduttaa ja nöyryyttää esimerkiksi
myöhäiskeskiaikaisen inkvisiittion
tyyliin (En
kuitenkaan näkisi, että yksityisen
vessan
töhriminen oikeuttaisi vielä roviolla
polttamiseen). Lisäksi vessan töhrijän
tulisi
joutua vankilaan ja pakkotyöhön pariksi
vuodeksi
ja hänen otsaansa tulisi tatuoida jotain
joka saa
töhrijän (ja kaikkien muidenkin ympäristössä)
muistamaan koko loppuelämänsä
mitä tuli tehtyä.
(Periaatteessa voisin hyväksyä vessakirjoitukset,
jos ne ovat asiallisia ja kirjoitettu
lyijykynällä tai jollain muulla helposti
poistettavalla kirjoitusvälineellä.)
Aah, onpa nautinnollista lukea näin korkeatasoista
oikeusfilosofiaa..
Käsittääkseni (X-puolueen
edustaja) on ainoa
tällä listalla, joka vastustaa poliisia.
Anarkistit
luonnollisesti vastustavat julkisrahoitteista
poliisia ja se pitäisikin yksityistää,
sillä
kaikki yksityinen pidemmällä aikavälillä
toimii
taloudellisemmin kuin julkinen. Mutta poliisia
sinänsä he eivät vastusta, tai
ainakaan en ole
nähnyt kenenkään muun esittävän
vastalauseita
poliisista.
Tutustuhan tarkemmin anarkistien ohjelmiin.
Kuvittelisin, että sieltä edes joku
poliisinvastustaja löytyisi.
On varsin luonnollista, että jos mainitsen
libertaarien keskustelufoorumilla, että
"anarkisti" viittaan tietenkin
anarkokapitalisteihin, sillä ainoastaan
anarkokapitalistit edustavat anarkiaa ja
valtiotonta systeemiä.
Viittaamasi "anarkistit" ovat sosialisteja,
kommunisteja ja totalitaristeja, jotka katsovat,
että yksityisomaisuus on rikollista.
Luonnollisesti poliisi on hyvä ja lämmin,
jolle
pääasia on vapauden suojeleminen ja
järjestyksen
ylläpito ja tavallisten ihmisten huolenpito.
Aaahhh, oikein tulee tippa silmään...
(ehkä kerron
joskus mitkä ovat olleet kaksi tuntia elämässäni,
joita kaikkein eniten häpeän... rohkeuteni
ei vielä
nyt riitä asian kertomiseen)
Mielestäni poliisi toimii jo nykyisessä
valtiossa
niin loisteliaasti, että sen yksityistäisin
vasta
viimeisten joukossa. Poliisi on kenties kaunein
aikaansaannos, mitä liberaalidemokratia
on saanut
aikaan: tai ainakin sananvapauden jälkeen.
Oooohh... menen aivan sanattomaksi...
En usko, että libertaarien keskuudessa yleensä
poliisia sinänsä vieroksutaan. Mutta
(X-puolueen
edustajahan) ei
ole vielä ainakaan minun kuullen
tunnustanut olevansa valaistunut ja olevansa
libertaari...
(ilmiselvä korrelaatio)
Edellä lukemani jälkeen en tunnustakaan.
Voisitko ohjata minut
ryhmään, josta löytäisin
"hengenheimolaisiani"?
Miten olisi Siperia? Siellä tuskin on ketään,
joten voisit olla kaikkien hengenheimolaistesi
parissa eli itsesi kanssa. Itse en tiedä
ketään,
joka ajattelisi kuten sinä ja olisi lukenut
erittäin paljon yhteiskunnallista ja tieteellistä
kirjallisuutta. Luulen, että olet lajissasi
liki
ainoa.
Sillä välin voit käydä vilkaisemassa
uusinta lisäystäni X-sivuille.
Tein sen varta vasten tätä listaa varten,
vastauksena Janssonille,
joka kysyi, mikä teitä oikein poliisissa....
Tältä uudelta sivultani
käy myös ilmi se, että en ole
ainoa lajissani.
Onko olemassa jokin elin, joka kieltää
ihmistä käyttämästä
itsestään määritelmää
"anarkokapitalisti", jos hänen näkemyksensä
poliisista ei ole yhtä aurinkoinen kuin
sinun? Kuuluuko
oikeaoppisen anarkokapitalistin määritelmään
poliisirakkauden
julkinen tunnustaminen ja poliisin kritisoimisesta
pitäytyminen?
Tässä
linkki sivuille, joiden ylläpitäjät väittävät
olevansa "tavallisia kansalaisia". Kuitenkin
heidän sivuillaan
käytetään sellaisia sanontoja
kuin "poliisi murhaa". Tämä sakki ei
ilmeisesti kelpaisi anarkokapitalistien jaloon
seuraan ilman
perusteellista mieltenmuokkausta.
Seuraavaksi libertaristien edustaja viittaa X-puolueen
sivuilla
oleviin "Kapteeni Pommin päiväkirjoihin"
ja niissä olevaan
fiktiiviseen pohdiskeluun terrorin oikeutuksesta.
Hän on kaivanut
sieltä seuraavan lauseen:
Olen alkanut yhä enemmän kannattaa
terrorismia
ongelmien ratkaisijana.
Sanoinhan heti alkuun, että X-puolueen edustaja
on teiniterroristi! Kukaan täysijärkinen
ihminen ei
aja yhteiskunnallista mielipiteitään
terrorin
keinoin.
Eivät ajakaan vaan risteilyohjuksin (Irak,
Bosnia, Jugoslavia...)
Kunnon propagandistin tavoin irrotat yhden lauseen
yhteydestään ja
teet sen perusteella yleistyksiä (jätät
pois perässä olevat
lieventävät lauseet). Lause on
mielikuvituksellisen "Kapteeni
Pommin" nimissä kirjoitettua, päiväkirjan
muotoon puettua fantasiaa,
joka kuvaa kirjoittajansa sisäisiä
tuntoja diktatuurin verkon
kiristyessä. Sivuille vievässä
linkissä (tältä palstalta sivulle oli
tosin linkki suoraan) on maininta, että
"Pommin" tekstit eivät edusta
X-puolueen virallista kantaa.
Ainoastaan totalitaristit ja esimerkiksi
eläinoikeusterroristit käyttävät
terroria
tehokeinona ja asiansa ajamisena, sillä
heiltä
puuttuu totaalisesti oppineisuus ja
intellektuaalinen asioiden käsitteleminen.
Historia tuntee terroristeja, jotka ovat olleet
korkeasti
koulutettuja yliopistomiehiä, journalisteja
tai muista älymystöön
kuuluvia. Totaalisesti oppimattomat epäintellektuaalit
eivät ole
tyypillistä terroristiainesta.
Suomenkin eläinoikeusaktivistien joukosta
vie lankoja korkealle
akateemiseen maailmaan (jossa tosin ollaan sen
verran älykkäitä, että
ei itse lähdetä verkkoleikkureiden
kanssa turkistarhoille vaan
ainoastaan "ymmärretään" toimintaa).
Asiasta toiseen...
Olisiko jossakin nähtävissä libertarismin
aate lyhyesti
esitettynä?
Minusta sen voisi tiivistää lauseeseen
"jokainen saa tehdä mitä
haluaa niin kauan kuin ei loukkaa muiden oikeutta
samaan".
Tätähän täällä on
toisteltu jo ties kuinka monta kertaa. Jos tuo
lause todella tarkoittaisi mitä sen minun
mielestäni kuuluisi
tarkoittaa... äsh, on kai turha aloittaa
"keskustelua" tästä
aiheesta, sillä se menee todennäköisesti
"puu on vihreä eipäs kun
ruskea -väittelyksi.
Ettehän te toimi tuon lauseen mukaan!!!!!!!!!!!
Juuri tuo sama lause on ollut kaiken poliittisen
toimintani
ydinajatuksena vuosikaudet, ja silti olen päätynyt
täysin erilaiseen
lopputulokseen. Minulle tuo lause tarkoittaa
juridista ja
poliittista tasa-arvoa. Mitä se tarkoittaa
teille? Millainen olisi
libertaristinen ihanneyhteiskunta? Mitä
siellä saisi tehdä? Mitä
siellä ei saisi tehdä? Kenellä
olisi valta?
Voisitko selittää hiukan tarkemmin,
mitä tarkoitat? En pysty
vastaamaan noin yleisluontoisiin kommentteihin.
Tuon lauseen pitäisi johtaa täydellisen
poliittis-juridisen tasa-
arvon (en keksi parempaa ilmaisua - tasa-arvoon,
jota tarkoitan, ei
kuulu taloudellinen tasa-arvo) vaatimukseen.
Ja jos yhteiskunnassa
vallitsee tarkoittamani tasa-arvo, siellä
ei voi olla
erikoisoikeuksia omaavaa väkivaltakoneistoa
valvomassa kenenkään
tavallisten "oikeuksien" toteutumista vaan jos
tuollainen koneisto
katsotaan tarpeelliseksi, siihen osallistumiseen
ja osallistumisen
edellyttämiin oikeuksiin pitää
kaikilla olla mahdollisuus. Tuo
väkivaltakoneisto itsessään nimittäin
on valtaa käyttävä ja tasa-
arvon kumoava organisaatio.
Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ei voi olla olemassa
nykytyyppisiä
väkivaltakoneistoja.
Pelkkä väkivaltakoneistojen olemassaolo
rikkoo tuota periaatetta
vastaan.
Jos väkivaltakoneistoa ei olisi olemassa
estämässä muutamien
yksilöiden väkivaltaa toisia vastaan,
se olisi myös tuota
periaatetta vastaan. Väkivaltakoneiston
tarkoitus minarkiassa
on nimenomaan kohdistaa vallankäyttö
valtaansa väärinkäyttäviä
vastaan, siis niitä vastaan, jotka loukkaavat
muiden vapautta.
Hyvä periaate. Kenen kuuluu säätää
lait, joiden mukaan
väkivaltakoneisto saa päättää,
mikä on vallan väärinkäyttöä ja muiden
vapauden loukkaamista ja mihin siis tulee puuttua?
Tässä minarkistit pääosin
uskovat, että lainsäädännön tulisi
tapahtua jollain demokraattisella tavalla, jossa
on voimakkaasti
rajoitettu se, mitä lakeja saadaan säätää.
Ongelmaksi muodostuu
juuri, kenellä on oikeus päättää,
mitä lakeja saadaan säätää? Tämä
ongelma on mielestäni ratkaisematon probleema
ja osittain varmaankin
tästä syystä moni listalainen
on anarkokapitalisti.
Onko se ratkaisematon probleema?
Julistin vuosien ajan periaatetta, jonka mukaan
ihmisiltä ei saisi
laeilla kieltää tekoja, joiusta ei
aiheudu haittaa, vaaraa tai
vahinkoa muille. Minua kiusasi kuitenkin
se, etten pystynyt
perustelemaan tätä vaatimustani millään
korkeammalla periaatteella.
Eräänä päivänä
vihdoin istuin kirjoituspöytäni ääreen ja aloin
piirrellä paperille kaavioita teoista ja
tekijöistä ja
vaikutussuhteista ja vastateoista niin että
paperi täytyi erilaisista
lokeroista ja nuolista. Aikani piirreltyäni
ja muutamia luonnoksia
roskakoriin heiteltyäni olin mielestäni
ratkaissut yhteyden tasa-
arvon ja tasa-arvon vastaisten lakien yhteydestä.
Tekstimuotoon
siirrettynä periaate näytti tältä:
Ihmisiltä ei tule kieltää mitään
sellaista, jonka tekeminen ei
haittaa tai vahingoita muita yksilöitä.
Tämä ihmisyksilöiden
universaali perusoikeus on välttämätön
seuraus kansalaisten
ehdottomasta yhdenvertaisuuden periaatteesta.
Yhteys näiden asioiden
välillä käy ilmi, kun tarkastellaan
päätöksentekoprosessia täyden
demokratian vallitessa.
Jos enemmistö kansalaisista kokee jonkun
asian tekemisen itselleen
haitalliseksi, se voi keskenään sopia,
että tätä asiaa ei enää tehdä.
Jos vähemmistö kansalaisista yhä
jatkaa asian tekemistä, vähemmistöön
kuuluvat käyttävät tällöin
enemmän vapautta ja valtaa kuin heille
tasaisesti jaettuna luonnostaan kuuluisi. Jotta
saavutettaisiin
tasapaino, myös vähemmistön on
pidättäydyttävä asian tekemisestä.
Jos vähemmistö kansalaisista kokee jonkun
asian itselleen
haitalliseksi, sekin voi tietysti keskenään
sopia, että tämän asian
tekemisestä vapaaehtoisesti pidättäydytään.
Tämä päätös ei kuitenkaan
voi merkitä, että myös enemmistön
olisi sitouduttava siihen. Jos se
sitä merkitsisi, silloin vähemmistön
jäsenet olisivat enemmistölle
asettamansa kiellon muodossa käyttäneet
enemmän valtaa kuin heille
kuuluisi, mikäli valta jaettaisiin kaikille
tasan.
Jotta kansalaisten yhdenvertaisuus ja tasainen
vallanjako toteutuisi,
ainoastaan enemmistöllä voi olla oikeus
kieltää joidenkin itseensä
kohdistuvien asioiden tekeminen, ja tätä
kieltoa on kaikkien, myös
vähemmistön, noudatettava.
Yksilöiden enemmistöllä on oikeus
kieltää muilta ainoastaan muihin
kuin tekijään itseensä kohdistuvaa
toimintaa määräämällä se samalla
tasa-arvon nimissä myös itsensä
harjoittamana muita kohtaan
kielletyksi. Jos enemmistö sen sijaan kieltäisi
vähemmistöltä jonkin
sisäisen, ulkopuolisiin vaikuttamattoman
toiminnan, olisi tämä kielto
itsessään ulkoista toimintaa, jollaiselle
ei olisi vastinetta kiellon
kohteen toiminnoissa. Kieltäminen merkitsisi
siis yhden ulkoisen
toiminnon verran epätasapainoa kieltoa haluavien
ja haluamattomien
välillä.
Vaikka kiellon kohde painostuksen ansiosta lopettaisi
kielletyn
sisäisen toiminnan, ja myös kiellon
määrääjä lopettaisi vastaavan
toiminnan omalta kohdaltaan, jäisi ulkoisissa
toiminnoissa kuitenkin
yhden kiellon verran epätasa-arvoa voimaan.
Sen voisi - ja silloinkin
lähinnä vain teoriassa - tasoittaa
ainoastaan kiellon määrääjän
alistuminen johonkin sellaisen ulkoisen toiminnan
kieltoon, joka ei
koskisi niitä, joilta kiellon määrääjä
on kieltänyt joitakin sisäisiä
toimintoja.
Yhteenvetona edellä esitetystä voidaan
siis todeta, että enemmistöllä
on oikeus määrätä yleisesti
kiellettäviksi asioita, jotka ovat
toisiin kuin tekijään itseensä
kohdistuvia, ja jotka enemmistö kokee
itseään haittaaviksi. Ihmisiltä
ei kuitenkaan heidän universaaleja
perusoikeuksiaan, ihmiskunnan universaaleja alkuperiaatteita
ja
ihmisten välistä tasa-arvoa loukkaamatta
voida kieltää sisäisiä
toimintoja eli sellaisia toimintoja, joista ei
voida katsoa
aiheutuvan haittaa, varaa tai vahinkoa ulkopuolisille.
Onko ajattelussani virheitä?
Kokeminen ei minusta riitä, sillä esim.
natsit voivat kokea
juutalaisten olemassaolon itseään haittaavaksi.
Miksi enemmistö on niin tärkeä?
Miten enemmistö päättää
kannastaan?
Tämä on se ikuinen ongelma, johon jo
aiemmin viittasit. Jonkin asian
haitallisuus enemmistölle voidaan ratkaista
vain kahdella tavalla:
Joko enemmistö itse saa päättää,
onko asia haitallinen. Tai sitten
vähemmistö saa päättää,
onko asia haitallinen.
Kumpi on tasa-arvoisempi ratkaisu?
Enemmistöä voidaan valistaa kieltämään
vain todella itselleen
haitallisia tai vaarallisia tai vahingollisia
asioita. Tämän
kummempaa estoa enemmistön diktatuurille
ei liene olemassa. Jos
jokin pieni asiantuntijaporukka saisi päättää,
niin silloinhan
elettäisiin tämän porukan luomien
sääntöjen mukaan.
Tasa-arvoisempi ratkaisu on anarkia, jossa valtiota
ei ole. Valtio on itsessään rikollisjärjestö,
jonka
ainoa funktio on 'kansalaistensa' riistäminen.
Vau, tällaisesta tekstistä pidän....
En kylläkään kirjoittanut valtiosta
vaan enemmistöstä ja
vähemmistöstä. Kai anarkiaan
kuuluvan "konsensuksenkin"
taustalla on jonkinlainen enemmistöperiaate.
Siis joko
enemmän ääniä tai enemmän
nyrkkivoimaa.
Eikö voisi ajatella, että kaikki nykyiset
valtiot ovat alunperin
syntyneet aitoina sopimusyhteisöinä?
Joukko paimentolaisia tai
metsästäjiä on asettunut aloilleen
viljelläkseen maata, ja
valinneet joukon henkilöitä tai yhden
henkilön päättämään
riita-asioista.
Voitaisiin tietysti ajatella, mutta onko noin
todella tapahtunut?
Päällikön valta on pikkuhiljaa
kasvanut, ja naapurikylä, jonka
kanssa on ollut rajariitoja, liitetty omiin alueisiin
ja sen asukkaista
tehty orjia...
Anarkismi siis voi aivan kuten minarkismikin lipua
kohti yhä
suurempaa valtiokoneistoa.
Eikö yhtä hyvin voitaisi ajatella, että
joukko paimentolaisia on
asettunut aloilleen viljelläkseen maata,
jolloin on ensimmäisen
kerran ihmiskunnan historiassa syntynyt varastoja.
Ne ihmiset, jotka
ovat olleet liian laiskoja viljelemään
mutta kuitenkin tarpeeksi
aggressiivisia varastamaan, ovat alkaneet "verottaa"
näitä
viljelijöitä. Tämä on ollut
valtion alkumuoto.
Tuskin tällaista on siedetty noin vain. Varkaat
eivät varmasti ole
saaneet rauhassa verottaa toisten varastoja niin
kauan, että tähän
olisi totuttu ja käytäntö vakiintunut
ja saavuttanut ihmisten
silmissä legitimiteetin.
Ei varastamista tietenkään ole siedetty
noin vain. Varas ei olekaan
puhunut varastamisesta verottaessaan muiden omaisuutta
vaan hän on
keksinyt toiminnalle jonkin perusteen, jolla
hän on murtanut
vastarinnan. Tämän perusteen
tukena on voinut olla raaka väkivalta.
Pääasia on, että riistetty maanviljelijä
on katsonut parhaimmaksi
maksaa. Järjestelmä on toiminut
kuten nykyinen mafia
suojelumaksuineen.
Joko varkaat ovat joutuneet liittoutumaan,
perustamaan "turvallisuusorganisaation", koska
yksittäinen varas
tuskin olisi voinut luottaa siihen, että
pärjäisi varaston omistajaa
vastaan jäädessään kiinni,
...eli tämä on juuri se mafia tai rosvojoukko...
tai sitten maanviljelijät ovat
liittoutuneet ja perustaneet "turvallisuusorganisaation"
välttyäkseen varkailta.
Ei ole oleellista, onko liittoutuneiden maanviljelijöiden
perustama
turvallisuusorganisaatio ollut se alkuperäinen
rosvojoukko vai sen
torjumiseksi apuaan tarjoava uusi rosvojoukko.
Päasia on, että
kaikkien valtioiden alkusanat on lausuttu silloin
kun joukko ihmisiä
on asettunut pysyvästi asumaan ja viljelemään
maata tai toinen joukko
ihmisiä on alkanut elää heidän
siivellään - joko ryöstäen tai
ryöstöjä ehkäisten.
Koska heidän piti välillä viljellä
maatakin, ovat muutamat
erikoistuneet vartiointiin, ja heidän palkkansa
tietysti piti maksaa
jotenkin, kun he eivät itse voineet viljellä
maata vartioidessaan
varastoja. Tätä varten viljelijät
maksoivat jäsenmaksuja, veroja.
Kirjoitat väkivaltakoneistosta aivan kuten
mistä tahansa kauppiaista
tai liikemiehistä. Eroja kuitenkin on. Kauppias
ostaa ja myy
tavaraa. Väkivaltakoneisto ostaa ja
myy kuolemaa.
Entä uskonnollinen puoli? Eivätkö
arkeologiset kaivaukset ole
osoittaneet, että käytännössä
kaikkien muinaisten kaupunkivaltioiden
keskipisteestä löytyy temppeli?
Mitä se tarkoittaa? Sitäkö, että
ne, joita ei ole pystytty alistamaan pekällä
väkivallalla, on
alistettu uskonnolla? Väkivaltaista
alistajaa vastaan uskalletaan
nousta kapinaan, mutta kuka uskaltaa kapinoida
jumalaksi korotettua
hallitsijaa vastaan?
Minusta uskonnon roolilla vallan välineenä
tuossa vaiheessa on turha
spekuloida. Varmasti se on myöhemmin saavuttanut
tuollaisen aseman,
mutta tuskin se on ollut uskonnon alkuperäinen
tarkoitus.
Ei ehkä alkuperäinen tarkoitus, mutta
hallitsija - oli hän sitten
vaatimaton kyläpäällikkö
tai suuren valtion johtaja - on valjastanut
uskonnon omaa valtaansa pönkittämään.
Uskonnollisiset johtajat ovat
suostuneet tähän, sillä hallitsija
on puolestaan tukenut heitä.
Olipa kyse pienestä alkukantasesta heimosta
shamaaneneineen ja
poppamiehineen tai nykyaikaisesta islamilaisesta
tasavallasta
mullaheineen ja ajatollahineen, maallisen vallan
ja hengellisen
vallan kytkös voidaan löytää.
Se on näkyvissä lähes kaikissa
yhteiskunnissa kaikkina aikoina. Uskonnon
roolia vallan välineenä on
siis mielestäni syytä spekuloida.
Rooli on keskeinen.
Kaikki yhteiskunnat, valtiotkin perustuvat sen
jäsenten
hyväntahtoisuuteen ja hyväksyntään.
Tätä olen toistellut jo vuosia, ja tämän
vuoksi pelkästään asukkaiden
hyväksyntää ei voidakaan pitää
vallan legaliteetin perustana.
Jos voitaisiin, Pohjois-Korea on valtiona aivan
OK. Samoin oli
Stalinin Neuvostoliitto. Ja natsi-Saksa.
Ja Saddam Husseinin
johtama Irak. Ja monet muut.
Jokainen joka on käynyt armeijan, on huomannut
ilmiön: Ensimmäsinä
päivinä pikkutarkka kuri tuntuu lähinnä
pelleilyltä, jolla ei näytä
olevan mitään tekemistä minkään
järjellisyyden kanssa. Kolmen viikon
aivopesun jälkeen uudet varusmiehet ovatkin
jo vakuuttuneita siitä,
että kaikella on sittenkin tarkoituksensa,
ja että muuten asioita ei
voitaisi hoitaakaan - tai seurauksena olisi kaaos.
Kun
varusmiespalvelusta on kulunut muutama vuosi,
valveutuneinen osa
entisistä varusmiehistä on jälleen
sitä mieltä mitä he olivat
ensimmäisinä alokaspäivinään:
Kaikki oli sittenkin hulluutta.
Idea on se, että järjestelmän sisältä
sen mädännäisyyttä on usein
vaikea nähdä, ja vaikka sen näkisikin,
sitä ei uskalla sano
Lopuksi vielä asiasta toiseen...
Tälläkin hetkellä yhteiskunnassa
on tuhansia lakeja, joissa rikotaan
periaatetta, jonka mukaan "jokainen saa tehdä
mitä haluaa niin kauan
kun ei loukkaa muiden oikeutta samaan".
En ole nähnyt libertaristien
vastustavan näitä lakeja ja niiden
säätämistä.
Voisitko mainita muutamia esimerkkejä tuota
periaatetta rikkovista
laeista, joita libertaarit eivät vastusta?
Vaikea mainita, koska en ole onnistunut lukemaan
mistään mitä lakeja
libertaristit vastustavat ja mitä eivät.
Libertaarit toki vastustavat monia taloudellista
tai yksilönvapautta
rikkovia lakeja, mutta tämä on niin
itsestään selvää, ettei niitä
enää jakseta paljoa kauhistella libertaarien
keskinäisellä
foorumilla, kun tiedämme olevamme asiasta
yhtä mieltä.
Jos joku liittyy seurakuntaan ja alkaa osallistua
aktiivisesti
seurakunnan tilaisuuksiin eikä pariin kuukauteen
kuule mainittavan
sanaakaan Jumalasta, hän luultavasti alkaa
ihmetellä. Jos hän kysyy,
miksei seurakunnasta puhuta Jumalasta, pappi
vastaa, että ei
tällaisesta tylsästä aiheesta
enää kukaan jaksa jauhaa kun kaikki
kuitenkin ovat asiasta samaa mieltä.
No ehkä esimerkkini oli hieman keksitty mutta...
Keskustelun siirtäminen näille sivuille
on vaatinut tekstin karsimista,
lyhentämistä ja uudelleen sijoittamista.
Yhtään lausetta ei kuitenkaan
ole muutettu eikä keskustelun kulun kuvausta
ole manipuloitu
enemmän kuin on ollut välttämätöntä
- kukin puheenvuoro koskee
siis mahdollisimman tarkasti juuri sitä
tilannetta ja asiaa, jota se
näyttääkin koskevan.
Keskustelun muokkaaminen on ollut välttämätöntä
luettavuuden kannalta.
Keskustelu uusista (?) aiheista jatkuu osassa
5.
|