X-puolueen esittämät kannanotot on kirjoitettu sinisellä ja 
libertaristien edustajien mielipiteet oranssilla. Yksittäisten 
libertaristien nimiä tai heidän tarkempaa sijoittumista aatteen 
kentässä ei ole mainittu, joten keskustelu ei ole missään 
muodossa "virallista".

Keskustelut on käyty eräällä internetin keskustelupalstalla vuonna 2001.
Sekä libertaristit että X-puolueen edustajat esiintyvät tässä tekstissä
anonyyminä (henkilönimet poistettu tekstistä).
 
 
 
 

Onko keskustalaisuus fasismia?
 

X-puolueen asenne keskustapuoluetta kohtaan ei tunnetusti ole 
ollut kovin myönteinen, vaan X-puolue on pitänyt eräitä keskustalaisia
lähes fasisteina tai natseina - ja tuonut tämän kannan selvästi julki.

Mitä tapahtui, kun libertaristien keskusteluryhmään ilmestyi henkilö,
joka julisti avoimesti olevansa keskustalainen?
 

Hmm. Eräs suosikkilausahduksistani on: "Kukaan ei ymmärrä 
politiikasta vähempää kuin tavallinen kansalainen, paitsi ehkä 
politiikan toimittaja." Tämä kertoo jotain suhtautumisestani 
lehdistöön. Suomen Keskusta r.p:n jäsenenä minulle....
 

Olisiko tässä hyvä tilaisuus kuulla aidon keskustalaisen näkemys 
siitä, miksi hän on päätynyt puolueen jäseneksi?  Haluatko kertoa, 
mikä keskustalaisuudessa viehättää? 
 
 

... metsänomistajan poikana en nähnyt (enkä näe vieläkään) 
luonnon hyvinvointia itseisarvona. Itse asiassa mielestäni ei ole 
itseisarvoja. 

Nuorsuomalaisten ideat viehättivät minua suuresti, samoin isääni. 
Kumminkaan heillä ei ollut valtaa tässä maassa, ja puolue oli uusi 
ja epävakaa. Jos he olisivat kestäneet pidempään ja heille olisi 
tullut vaalivoittoja, olisin epäilemättä siirtynyt heihin. 

Keskustaan liittymiseen vaikutti 4 syytä:
1. puolue oli riittävän lähellä omia ideoitani
2. puolue oli voimakas, suuri puolue
3. kaikki sukulaiseni ovat kepulaisia sekä äidin että isän puolelta.
4. parempaakaan ei ollut tarjolla

Keskustalaisena olen valmis ja jopa halukas tekemään kompromisseja 
edistääkseni oikeaa asiaa. Olisin valmis yhteistyöhön natsien tai 
jopa kommunistien kanssa pakon edessä. 

Ja ajatelkaapa, eikö ole parempi, että meillä on 
yksi jonkun verran liberaali puolue, jolla on 24% kannatus, kuin 
että meillä olisi tiukka liberaalipuolue, joka saisi vain 6-8% äänistä?

Olen ollut aika tyytyväinen puolueeseeni, joskin esim. Pekkarista 
ajatellessa ei voi kuin huokaista syvään.
 

Pakko huokaista minunkin.  Tuo edellä kirjoitettu on nimittäin jopa 
pahempaa kuin olisin osannut kuvitellakaan.

On hurjaa mutta samalla masentavaa ajatella, että monet kannattavat 
jotain aatetta siksi, että sukukin kannattaa sitä ja siksi, että aate 
on suuri ja mahtava ja edustaa valtaa. Eikö Neuvostoliitto, natsi-
Saksa ja Iranin islamilainen tasavalta ole pysynyt pystyssä juuri 
tämän tosiasian nojalla?  Voimmakaiden ja suurten puolueiden avulla. 
Kuitenkin uudistukset ja parannukset maailmassa ovat aina lähteneet 
pienistä ryhmistä, joiden kannatus ei ole ollut edes tuota mainittua 
6-8 %.

Asialla ei ole mitään merkitystä, mutta toteanpahan nyt kuitenkin, 
että edustan aatemailmaltani varsin vastakkaista näkemystä kuin 
sinä.  Minun mielestäni ON olemassa itseisarvoja. En myöskään olisi 
valmis ryhtymään näennäisen lyhytaikaisen "edun" vuoksi yhteistyöhön 
kommunistien tai natsien tai muidekaan ryhmien kanssa, joiden 
lopullisena päämääränä on minun tuhoamiseni ja aatteitteni 
hävittäminen. 
 

Viittasin yhteistyöllä lähinnä keskustan suhteeseen 
Neuvostoliittoon.  Jos ei oltaisi suostuttu pitämään yllä minkäänlaisia
suhteita, Suomen olisi kyllä käynyt huonosti. Toisaalta suhteiden 
ylläpitämisessä mentiin liiankin pitkälle.
 

Suomelle ei käynyt (hyvin) siksi, että nöyristeltiin Neuvostoliittoa 
vaan siksi, että Neuvostoliitto lopulta hajosi.  Keskustan 
nöyristelypolitiikka olisi voinut johtaa todella huonoon 
lopputulokseen, jos Neuvostoliitto olisi säilynyt vielä muutaman sata 
vuotta ja pysynyt Breshnevin ajan järjestelmänä.
 

* "hyvin" - sanan kohdalla oli sana "huonosti", joka 
muutti virkkeen järjettömäksi - X-puolueen edustaja oikaisi
kirjoitusvirheen keskustan edustajan kommentoitua
asiaa.
 

Mielestäni on parempi olla olemassa täydellistä vapautta edistävä 
puolue, vaikka sillä ei olisi kuin yksi jäsen, kuin olla olemassa 
vesitettyä vapautta kannattava puolue, jolla on miljoona jäsentä.
 

Jos näitä vesitettyjä puolueita ei olisi olemassa ja olisi 
ainoastaan noin kymmenen hengen libertaristiryhmiä, 
valta olisi äärisosialisteilla, ja meillä tuskin olisi sitäkään 
vapautta, mikä meillä tällä hetkellä on. 
 

Keskustavastaisia kannanottojani (en esitä niitä henkilökohtaisessa 
vihamielessä vaan aivan "ystävällisessä" sävyssä) voi lukea 
osoitteessa:
 

http://geocities.datacellar.net/Athens/Cyprus/4955/kes.html
 

Tämän olin lukenut huvittuneena jo aiemmin ja lähettänyt sen 
eräälle puoluetoverille. Oletko kirjoittanut tämän aivan 
vakavissasi etkä kieli poskessa?! Vainoharhaisuutesi on 
samaa luokkaa kuin kommuneisteilla!
 

Teksti on kirjoitettu aivan vakavalla mielellä.  Ainoastaan se on 
hiemen "epätieteellistä", että käsitykseni Keskustasta perustuvat 
lähinnä Keskisuomalainen -sanomalehden kirjoituksiin.  Lehti ei juuri 
eroa Völkisher Beobachterista.
 

X-puolueen edustaja antaa myös toisen osoitteen, jossa on 
X-puolueen julkaisemaa keskustavastaisuutta: 
 

http://geocities.datacellar.net/Athens/Cyprus/4955/apidex.html

jälkimmäisestä luku "Tasa-arvo"

p.s. Jos minä olisin seurannut sokeasti esi-isieni jälkiä 
poliittisessa ajattelussani kuuluisin kai uudelleen herätettyyn 
IKL:ään tai pienryhmänä kituvaan SKP:hen... riipppuen olisinko 
valinnut äidin vain isän suvun menneet mielipiteet poliittiseksi 
esikuvakseni.
 

Selvä. Jos sukusi on tuollaista, ymmärrän hyvin pelkosi poliiseja 
kohtaan. Eroamme toisistamme siinä suhtessa, että minun vanhempieni 
näkemys yhteiskunnasta onkin terve ja rationaalinen,,,
 

Huomasit kai, että käytin sanaa "esi-isieni", en siis vanhempieni. 
Vanhempani olivat hyvin epäpoliittisia ihmisiä (yrittäjiä ja lähinnä 
kai maltillisia kokoomukselaisia), ja täysin intgroituneita 
systeemiin.  He eivät jakaneet poliittisia näkemyksiäni vaikka kerran 
ilmeisesti myötätunnosta äänestivät minua, kun olin vihreitten 
listalla kansanedustajaehdokkaana.

Isoisäni ja hänen isänsä olivat 30-luvun oikeistoradikaaleja ja 
mukana monessa arveluttavassakin. Sodan jälkeen seurasi kotietsintöjä 
ja vankeutta asekätkentäjutusta. Äidin puolen isoisäni taas oli 
taistellut nuorena miehenä punaisten joukoissa vapaussodassa, mutta 
tämän (suvun kannalta ilmeisen kiusallisen asian) sain tietää 
puolivahingossa vasta 90-luvulla.  Asia ei ollut koskaan edes 
juolahtanut meleeni, vaikka tiesinkin tämän isoisäni 
työväenluokkaisesta taustasta.  Sodan jälkeen isoisäni oli ilmeisesti 
kääntänyt kelkkansa eikä ollut koskaan kuulunut kommunisteihin.  On 
tavallaan huvittava yhteensattuma, että isän puolen isoäitini on 
piileskellyt nuorena tyttönä oikeistolaisen kauppiasperheensä kanssa 
uunin takana piilossa Tampereen valtauksen (tykkitulen) aikana 
aavistamatta, että hänen tulevien lastenlastensa tuleva isoisä 
juoksee samaan aikaan kaduilla punainen nauha käsivarressaan.

Arvaamattomia ovat historian tiet. 

Molemat isoisäni siis ovat olleet vangittuna poliittisista syistä - 
toinen äärioikeistolaisena, toinen äärivasemmistolaisena.
 

Minun täytyy kuitenkin onnitella sinua siitä, että mielipiteesi 
ovat  kuitenkin niin järkeviä, että kommentoin niitä. Ne voisivat olla 
paljon typerämpiäkin ottaen huomioon sukusi.
 

Kiitoksia vain kommentoimisesta - suoraan sanoen odotin paljon 
aggressiivisempaa vastausta (enhän nimittäin käsitellyt 
arkkiviholistani K-puoluetta mitenkään silkkihansikkain). 
Yksilötasolla tulen kyllä toimeen K:laisten kanssa, kunhan ei puhuta 
politiikasta. 
 

Mielestäni keskustalaisuus ei ole aate, vaikka fanaattisimmat 
puolueen jäsenet niin väittäisivätkin.
 

Puolueen todellinen "aate" lieneekin pääasiassa vallan hankkiminen 
johtajilleen ja sen säilyttäminen hyväuskoisen äänestäjämassan tuella.
 

Vertaatko siis keskustaa tosiaan äärimuslimeihin ja -sosialisteihin?
 

Tietyllä tasolla kyllä, lähimpänä ovat kyllä fasistit.  Timo Soini on 
monesti ihmetellyt julkisuudessa, miksei Suomeen ole syntynyt 
populistista äärioikeistolaispuoluetta.  Mielestäni vastaus on 
yksinkertainen:  Suomessa on jo sellainen, nimittäin Keskustapuolue.
 

Vanhemmat muokkaavat aika pitkälle lapsuudessa ajatusmaailmaamme, 
pidimme siitä tai emme. Myönnän, että olen saanut monet arvoistani 
vanhemmiltani. Entä sitten?
 

Ei siinä mitään pahaa ole.  Asiat on kuitenkin hyvä joskus ajatella 
itsekin aivan lähtökohdista asti.  Minäkin olen varmasti saanut 
joitakin perusarvoistani vanhemmiltani.  En ole kuitenkaan niellyt 
kaikkea sellaisenaa vaan olen kehittänyt ajatuksia eteenpäin ja 
päätynyt monissa asioissa lopulta eri linjoille kuin vanhempani tai 
veljeni ja sisareni.  Olen radikaalimpi.

Radikaaleihin, anarkismia lähenteleviin asjatuksiin, päädyin 
aikoinaan aivan sattumalta, kun aivan pilan päiten käänsin 
arvomaailmani täysin päälaelleen ja katsoin, miltä maailma näyttäisi 
silloin.  Tämä puoliksi leikillään kokeiltu arvomaailma jäi 
vähitellen pysyväksi arvomaailmakseni, kun aloin nähdä ympärilläni 
seikkoja, jotka (hämmästyksekseni) tukivatkin sitä.  Vasta myöhemmin 
sain tietää, että oli olemassa muitakin minun tavallani ajattelevia.
 

Ei minuun mitään aivopesua ole kohdistettu tai mitään painostusta, 
pikemminkin minun on annettu kasvaa mahdollisimman vapaasti 
vapaamielisessä kodissa. Eikö ole aika luonnollista, että 
vapaamielisessä ympäristössä kasvavasta lapsesta tulee 
vapaamielinen?
 

Joskus voi käydä toisinkin päin.  Ihminen luo itselleen rajat, kun 
niitä ei ole ulkoapäin luotu.  Tai ihminen haluaa elää ilman rajoja, 
kun on siihen saakka joutunut elämään tiukasti rajoitettua elämää. 
Oletan, että osa omaa radikaalisuuttani on kapinaa ei kovin 
vapaamielisessä kodissa kasvamisesta.
 

Minulla on paljon myös täysin omia mielipiteitä, kannatan 
esimerkiksi moniavoisuutta, joka äidilleni olisi kauhistus.
 

Hmm. Mitä etua mahtaa olla moniavioisuudesta?  Voisi kuvitella yhden 
ydinperheen systeemin olevan ainakin lasten kannalta turvallisin ja 
vakain järjestelmä.
 

Hyvinvointi ja vapaus ovat toimintani tavoitteita. 
 

Riippuu miten hyvinvoinnin määrittelee.  Minusta on parempi elää 
köyhänä ja vapaana kuin rikkaana ja jatkuvan poliisinpelon alaisena. 
Käytännössä köyhyys tosin usein pahentaa poliisinpelkoa, sillä monet 
laittomuudet ovat rahalla ehkäistävissä (kuinka usein rikkaat 
esimerkiksi joutuvat ajamaan vanhoilla katsastamattomilla 
autonromuilla, kuten monet maaseudun köyhät joutuvat julkisen 
liikenteen ja autonkorjausrahojen puuttuessa?)
 

Muutenkin x-puolueen sivut minusta demonisoivat poliisia 
liiallisesti. 
 

Johtuu laiskuudestani, etten ole saanut uusittua sivujen ilmettä. 
Tarkoitus on lisätä tieteellisyyttä ja poliittista teoriaa ja panna 
poliisijutut jonnekin sivummalle (esim. kokonaan erillisille 
alasivuille omaan osoitteeseensa).  P-juttujen nostaminen etusivulle 
oli mainostemppu, jota kokeilin saadakseni sivulle enemmän kävijöitä.
 

Okei, väärinkäytöksiä tapahtuu, en minäkään poliiseista 
pidä, enkä halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Siitä huolimatta 
liika kärjistäminen on aina liikaa, ja meillä on suurempiakin 
ongelmia, lähinnä hyvinvointivaltion toimimattomuus 
ratkaistavanamme.
 

Kuten jo totesin, on parempi elää köyhänä ja vapaana kuin rikkaana ja 
jatkuvassa pelossa.

Poliisinvastaisuuteni perustuu siihen poliittisen ajatteluni 
kulmakiveen, että vapaus on häviämätöntä.  Katson, että on 
tieteellisesti todistettavissa se, että jos joku menettää vapauttaan, 
on pakko olla olemassa joku toinen, jonka vapaus vastaavassa määrin 
lisääntyy.  Tai jos joku saa lisää valtaa, on pakko olla olemassa 
joku, jonka valta vastaavassa määrin vähenee.  Kun säädetään lakeja, 
jolla tavallisten ihmisten vapautta vähennetään (rajoitukset, 
kiellot, turvavälinepakot ym.), saman lain kääntöpuolena on, että 
poliisin valta vastaavasti lisääntyy.  Laki joka kansalaisen kannalta 
ilmenee esimerkiksi kypäräpakkona, ilmenee poliisin kannalta 
kiinniotto- ja sakottamisvapautena kypärättä ajamisesta.  Ei olekaan 
sattumaa, että eduskunnan asiantutijoinaan käyttämät poliisihenkilöt 
yleensä kannattavat määräysten tiukentamista (paitsi, jos määräykset 
eivät ole valvottavissa - mikä merkitsisi kansalaisille epävirallista 
vapautta ja poliisile arvovallan menetystä).  Poliisi kannattaa 
lakien tiukentamista, koska sen oma valta tätä kautta lisääntyy.

Mielestäni poliisi on nyky-yhteiskunnassa aktiivinen 
vallantavoittelija ja samalla automaattisesti kansalaisten vapauden
ja keskinäisen tasa-arvon kenties kaikkein pahin vihollinen.  Poliisi 
on osa politiikkaa (mistä kertoo sekin, että poliisi on 
moninkertaisesti yliedustettuna kansanedustajistossa). 

Kaikista edellä mainituista syistä demonisoin poliisin. 
Vuosikymmenien myötä yhä soitaisemmaksi ja aseistetummaksi muuttunut 
poliisi inhottaa minua siksikin, että vastustan väkivaltaa, enkä näe, 
että kenelläkään voisi olla oikeutta tappaa toisia ihmisiä. 

Tavallisen ihmisen riski joutua poliisin voimankäytön ja pakkotoimien 
kohteeksi on viimeisten sadan vuoden aikana monikymmenkertaistunut. 
Silti, jotkut kehtavat sanoa, että yhteiskunta olisi vapautunut tai 
että ihmisten vapaus olisi lisääntynyt.  Todellisuudessa elämme 
ahdistavassa vankilassa, jossa joudumme tuon tuostakin näkemään 
ihmisten - meidän!!! - tappamiseksemme tarkoitettuja aseita ja niiden 
kantaja. 
 

Suurempi ongelma on se, että ylipäänsä on olemassa niin paljon 
lakeja. Minusta syyllistyt populismiin, otat olemassaolevan 
ongelman  ja teet siitä suuremman kuin se onkaan.
 

Lakien suuri määrä on osa kuviota.  Yksi poliittisen julistukseni 
pääteemoja onkin lakien vähentämisen ja yksinkertaistamisen 
ehdottaminen.
 

En vieläkään ymmärrä, mitä pahaa siinä on, jos lapsi omaksuu
samoja arvoja kuin vanhemmillaan, mikäli ne ovat järkeviä ja
rationaalisia. Päinvastoin, lapseen vaikuttavat joka tapauksessa
vanhempien arvot. Sinun tapauksessasi ne ovat vaikuttaneet
vastakkaiseen suuntaan, minulla eivät.
 

Ei ole mitään pahaa omaksua samoja arvoja. En loppujen lopuksi edes 
usko, että omatkaan (poliittiset) arvoni ovat pohjimmiltaan erilaisia 
kuin mitä vanhemipieni arvot olivat. Ero on lähinnä siinä, että he 
eivät rohjenneet käydä väistämätöntä ajatteluprosessia loppuun
asti, koska tulos olisi ollut liian kapinallinen. Uskon, että kun 
tietyt yhteiskunnan peruskysymykset käydään aivan pohjia myöten läpi, 
enemmistö ihmisistä on yksittäisistä asioista samaa mieltä kuin minä. 
Useimmat eivät vain uskalla vetää johtopäätöksiä niin pitkälle, että 
he näkisivät jutussa jonkin aatteen, jota voisi kannattaa. 

Olen ollut vuosien varrella mukana monissa keskustelutilanteissa, 
joissa yksittäiset korkeasti koulutetut ja arvostetuissa asemissa 
olevat henkilöt (rehtorit, pankinjohtajat, opettajat,
talouselämän toimihenkilöt, lakimiehet jne.) ovat esittäneet 
yksityistapausten pohjalta täsmälleen samanlaista poliisivaltion 
kritiikkiä, jota omassa propagandassani esitän. Nämä ihmiset eivät 
vain näe asialle mitään vaihtoehtoa. He purnaavat kyllä yksityisesti 
poliisin järjettömän tiukkaa veneilyvalvontaa tai vaarattomissa 
paikoissa olevia "sakkorysiä" tai yliärhäkkäitä lappuliisoja tai muita
systeemin ilmiöitä vastaan, mutta he eivät koe, että asioille voisi 
tehdä mitään. He myöntävät, että moni asia on väärin ja 
epäoikeudenmukainen, mutta he ottavat nuo asiat luonnonlakina, 
jolle ei kerta kaikkiaan voi eikä saa tehdä mitään. Heidät on 
aivopesty alamaisiksi. Joku poliisia vastustava ja tasa-arvoa 
kannattava X-puolue on heille kauhistus, sillä alkuihmisen 
tavoin he pelkäävät PETOA. He reagoivat voittamattomalta 
tuntuvaan uhkaan niin kuin ihminen biologisena olentona on 
tottunut reagoimaan. Petoa ei saa ärsyttää, ettei se muutu vielä 
kauheammaksi. Petoa on kumarrettava ja palvottava.

X-puolue haluaa murtaa tämän myytin. Se julistaa, että tuo 
valtiollinen "peto" ei ole mitään sen kummempaa kuin lauma 
vallahimoisia poliitikkoja, virkamiehiä ja poliiseja. Sitä voidaan 
vastustaa ja se voidaan kukistaa. Pahaa pitää vastustaa.
 

Mielestäni tärkeintä on, ettei lapselle anneta mitään moraaliohjeita.
Ei edes yleisesti hyväksyttyjä perusjuttuja kuten "älä tapa", vaan
vanhempien tulee pyrkiä näyttämään lapselle tietä omalla
esimerkillään. 
 

Huh, huh. Epäilenpä, ettet löydä monta samaa mieltä olevaa edes 
kaikkein liberaaleimpien lapsiperheiden vanhemmista. Kai aivopesun 
ja "mitään moraaliohjeita" välissä sentään jokin "maltillisen
ohjauksen välivyöhyke" on?  Sitä paitsi omalla esimerkillä tai 
omilla sanoilla ovat aika lähellä toisiaan. Eikä lapsi itsenäisesti 
keksi asioita vaan omaksuu niitä ellei perheessä niin 
lähiympäristössä. 
 

Tällöin lapsi joutuu pohtimaan itse omia arvojaan,
mistä seuraa luultavasti pitkä taivallus, ja monet saavat hyvin
omituisiakin ideoita päähänsä, mutta se on varmasti parempi kuin 
saada asiat aivopestyinä, kuten esimerkiksi monissa 
uskonnollisissa perheissä.
 

Jos vanhemmat eivät vasta-aivopese lapsiaan, lapset joutuvat joka 
tapauksessa systeemin harjoittaman aivopesun kohteeksi. Ehkä 
he lopulta palaavat tältä taivallukseltaan kodin arvomaailman piiriin 
- tai kuolevat viinaan ja huumeisiin ennen sitä.

Moniavioisuuden perusteluksi riittä mielestäni se, että avioliitto on
ihmisten välinen yksityisasia, joka ei kuulu tippaakaan valtiolle tai
naapurilleni. 
 

Miksihän puolueesi on eri mieltä? Miksihän puolueesi pyrkii muutenkin
muuttamaan perinteisiä yksityisasioita poliisiasioiksi?
 

X-puolueen edustajan todettua, että sanomalahti Keskisuomalainen 
on mm. kannattanut poliisin "valioyksilöihin" perustuvaa valtiota
(käytännössä poliisivaltiota), keskustan edustaja kommentoi asiaa:
 

Poliisivaltion kannattaminen olisi keskustalaisuuden perusideoitten
vastaista.
 

Riipuu siitä, millaiseksi kukin näkee ja kokee poliisivaltion. Eihän 
juuri kukaan missään päin maailmassa avoimesti julista kannattavansa 
poliisivaltioita tai tunnusta asuvansa sellaisessa. Kuitenkin on olemassa 
valtioita, joita muualla päin maailmaa asuvat ihmiset pitävät
poliisivaltioina. Jostakin näitä niin sanottuja poliisivaltioita siis näyttää 
syntyvän.

Mielestäni valtiota voidaan kutsua poliisivaltioksi esimerkiksi 
silloin, jos poliisien "ammattikunta" muodostaa selvästi havaittavan 
johtavan tai hallitsevan luokan yhteiskunnassa ja jos tälle hallitsevalle ja 
luokkatietoiselle yhteiskuntaluokalle on lainsäädännöllä taattu riittävä 
määrä valtaa ja erivapauksia. Poliisivaltion syntymiseen ei siis tarvita 
mitään yhtäkkistä vallankumousta, vaan valtio voi muuttua 
poliisivaltioksi vähitellen ja huomaamatta. Mielestäni Suomessa on
meneillään tällainen prosessi
 

Voi olla, muttei puolue nyt mitenkään ole tuonut poliiseja
julkisuuteen.
 

Sanoilla "voi olla" keskustapuolueen edustaja ei tarkoita 
edellä mainittua poliisivaltioprosessia vaan X-puolueen 
edustajan luetteloa sanomalehti Keskisuomalaisen 
polisia myötäilevistä pyrkimyksistä (tekstiä on hieman
siirretty).
 

Oletko koskaan laskenut, minkä puolueen kansanedustajissa on
absoluuttisesti ja/tai suhteellisesti eniten poliiseja tai heihin 
rinnastettavia viranomaisia (nimismiehet ym.). Listan kärjessä komeilee 
tietysti ääripopulistinen "Perusuomalaiset", jonka ainoa 
kansanedustaja on siviiliammatiltaan nimismies. Keskustapuolue 
ja Kokoomus tulevat todennäköisesti seuraavina ja perää 
pitänevät Vasemmistoliitto ja Vihreä liike. Tästä edustajien 
ammattijakautumasta voi tehdä joitakin arvioita puolueiden 
äänestäjäkunnasta.

Sekään ei ole sattumaa, että Lestadiolaiset äänestävät innokkaasti
Suomen Keskustaa. Tuo harhautunut väestönosahan on vienyt
maallisen esivallan palvelemisen suorastaan äärimmäisyyksiin, vaikka
kristinuskon perustaja muistuttikin aatteiltaan ja tavoiltaan enemmän
rauhanaktivistia, hippiä tai anarkistia kuin uniformussa tepastelevaa
siilitukkaista väkivaltaviranomaista.
 

Poliisien yliedustus kansanedustajien joukossa ei todennäköisesti
johdu mistään poliisikunnan pyrkimyksestä valvoa oletettuja
luokkaetujaan lainsäädännön kautta, vaan poliisin ammattiin
liittyvästä tavallista voimakkaammasta kiinnostuksesta lakiin
yleensä.
 

Kiinnostus lakiin on ymmärrettävää, sillä juuri lakihan antaa 
poliisille vallan.

Poliisin toimiminen sekä aktiivisena toimeenpanovallan käyttäjänä 
että lakien säätäjänä tuntuu jotenkin ristiriitaiselta perinteisen 
vallan kolmijako-opin valossa.  Eiväthän armeijan upseeritkaan, 
ainakaan aiemmin, saaneet olla mukana politiikassa - miksi sitten 
poliisit. 

Poliisi ei pelkästään toteuta ja valvo hallituksen ja muiden 
toimeenpanovaltaa käyttävien ylempien tahojen antamia määräyksiä vaan 
poliisi käyttää myös aivan aktiivista omaa päätäntävaltaa. 
Kansalainen tarvitsee uskomattoman moniin asioihin 
poliisiviranomaisen antaman luvan, ja ainakin kansalaisen kannalta 
näissä luvissa on monesti kyse isoista asioista.  Poliisiviranomainen 
on siis myös merkittävä päättäjä ja hallintovallan käyttäjä.

Mitä tulee mainitsemaasi poliisin "ammattiin", niin sellaista en 
tunnusta olevan lainkaan olemassa.  Poliisius on mielestäni jotain 
muuta kuin ammatti.  Viime aikoina lehdissä on ollut uutisia siitä, 
kuinka poliisilta on kielletty eräiden sivutoimien harjoittaminen, 
mm. laivapoliisina toimiminen.  Kieltoa on perusteltu sillä, että 
poliisi on poliisi 24 tuntia vuorokaudessa, ja hänen toimimisensa 
samanaikaisesti muussa tehtävässä voi johtaa konfliktiin poliisin 
roolin ja muun roolin kesken.  Tämä on mielestäni selkeä viite siitä, 
että poliisius on jotain enemmän kuin pelkkä ammatti. 

Jos poliisius olisi pelkkä ammatti, poliisin erioikeudet ja 
huomattava valta olisivat olemassa vain työaikana, silloin kun 
poliisi hoitaa virkatehtäviään. Jos poliisius olisi pelkkä ammatti, 
poliisin oikeudet päättyisivät samalla hetkellä kun hänen 
työaikansakin päättyisi.  Vapaa-aikaansa viettäessään poliisi olisi 
vain tavallinen kansalainen muiden joukossa.  Monissa muissa 
todellisissa ammateissa, joihin liittyy joitakin erioikeuksia, 
tapahtuu juuri näin. Laivan tai lentokoneen kapteenilla on 
käskyvaltaa aluksellaan mutta ei enää kotipihallaan. Portsarilla on 
"oikeuksia" ravintolan ovella mutta ei enää viereisen talon 

Se, että poliisin oikeudet ja valtuudet ovat jatkuvasti voimassa aina 
hänen eläkkeelle jäämiseensä saakka, tekee poliisiudesta jotain 
paljon enemmän kuin pelkän "ammatin". Poliisius on 
yhteiskuntaluokka - tai jotain sinne päin, en nyt keksi 
parempaa nimitystä.
 

Valta kerää ympärilleen aina korruptiota. Tämä ei ole hyväksyttävää,
mutta se on tosiasia, jonka kanssa on elettävä. 
 

(Kirjoittaja viittaa X-puolueen edustajan esittämään 
keskustakritiikkiin)
 

Aina korruptiota....?  Tosiasia jonka kanssa on elettävä...?
Eikö tällainen ajatelu heijasta periksi antamisen makua -
tai keskustalaista aatemaailmaa?

Huonoja asioita ei koskaan saisi pitää tosiasioina, joiden
kanssa on elettävä ja joille ei voi mitään. Jos hyväksymme
yhden tällaisen asian, hyväksymme pian toisenkin ja
lopputulos on moraalinen rapppio. Imperiumit ovat
ilmeisesti aina sortuneet lopulta tähän. Järjestelmät ovat
mädäntyneet sisältä päin eivätkä ole olleet enää uudistettavissa.
 

Mikäli ihmiset toimivat rationaalisesti, he tasa-arvoisessa
neuvottelutilanteessa päätyvät aina kompromissiin.
 

Kompromissi ei ole aina mahdollinen.
 

Sen sijaan minua ärsyttää, miten yhteiskunta säätelee minun elämääni
liian monilla asetuksilla ja laeilla.

Näitä valvomassa ovat poliisivoimat, joitten määrä ja valtuudet 
lisääntyvät, kun lakeja tulee lisää. Mikäli poliisit eivät pysty 
täyttämään tehtäviään, on monien mielestä täysin rationaalista 
vaatia lisää valtuuksia ja voimaa poliiseille. Tämän sijaan täytyisi 
kyseenalaistaa ihmisten elämän liiallinen säätely. Jos tämä saataisiin
pois, poistuisivat myös suurimmat poliiseista aiheutuvat ongelmat. 
X-puolue hyökkää väärää asiaa vastaan. Se hyökkää seurauksia 
eli poliiseja, ei syytä eli ihmisten elämän säätelyä vastaan.
 

Lakia kunnioittamattomana henkilönä näen lain sinänsä

poliisissa. Nopeusrajoitus, jota ei valvo kukaan, on vain
yhdentekevä peltinen kyltti tien varressa. Todellinen siitä
tulee vasta silloin, kun kyltin lähellä
kyttää poliisi tutkineen.

Poliisi ei ole vain muiden säätämien lakien toteuttaja
vaan aktiivinen poliittinen toimija, joka on lisäksi
luokkatietoinen ja pyrkii kohottamaan oman luokkansa
asemaa yhteiskunnassa. Se, että poliiseja on
kansanedustajina suhteellisesti huomattavasti enemmän
kuin mikä on heidän osuutensa väestössä, kertoo jotain
heidän halustaan toimia myös lakien säätäjinä. Samaa kertoo
poliisin eri medioissa esittämä propaganda valtuuksien
lisäämisen puolesta. Jos poliisi todella saisi heti kaiken, mitä
se haluaa, aivan aidosta poliisivaltiosta tulisi totta
muutamassa vuodessa

Poliisit eivät ole seuraus vaan oleellinen osa itse syytä.
 

Puolueeni ei pyri muuttamaan perinteisiä yksityisasioita
poliisiasioiksi.
 

Vaikkei pyrkisikään niin käytännön toimillaan kuitenkin muuttaa.

Keväällä 1998 Suomen Keskusta teki välikysymyksen kansalaisten
turvallisuudesta eli vaati väkivaltakoneiston vahvistamista, jotta
se voisi taistella tehokkaammin rikollisuutta vastaan. Välikysymys 
edusti varsin selkeää populismia, jolla kalasteltiin pelokkaiden 
maaseudun mummojen ja muun tietämättömän kansanosan 
kannatusta. Tilastot eivät tue väitettä, että rikollinen uhka 
vaarantaisi kansalaisia oleellisesti sen enempää kuin
ennenkään.

Turvallisuus - ulkoinen tai sisäinen - on aina ollut taikasana, jolla
kansalaisten vapauksia vähennetään ja koneiston valtaa lisätään.
Kuolinilmoitusten salaaminen paljastaa, missä todelliset uhkat ovat. 
Alle promille ihmisistä kuolee syihin, joita voitaisiin ehkäistä poliisin 
tai muiden väkivaltaviranomaisten toimin.

Tätä pitäisi kaikkien turvallisuudesta kiihkoavien joskus ajatella.

Oletan, että maanviljelijöiden tukijana Suomen Keskusta
(mikä nimihirviö) on monesti ollut ajamassa asioita, joilla on ollut
haitallinen vaikutus kansanterveyteen. Maataloustuotteiden kautta
ravintoon kulkeutuva kolestrolia sisältävä rasva rasva aiheuttaa
enemmän ennenaikaisia kuolemia kuin kaikki turvallisuuslaiminlyönnit
ja rikollisuus yhteensä.

Suomessa on n. 50 000 kuolemantapausta vuositasolla. En usko, että
alle 50 suomalaista vuodessa kuolee poliisin ehkäistävissä oleviin
rikoksiin. Henkirikosten ja liikenneonnettomuuksien uhreina kuolee
yhteensä n. 500 suomalaista vuodessa. Jos poliisi toimisi
tehokkaasti, varmasti huomattavasti enemmän kuin 10 % noista
kuolemantapauksista voitaisiin ennaltaehkäistä. 
 

Ehkä huitaisin tuon promilleluvun hieman hätäisesti, mutta väitän 
kuitenkin, että määrä ei ole kovin paljon tuota suurempi.

Hukkumalla kuolevista, esimerkiksi, suurin osa hukkuu täysin 
laillisesti rannalta käsin tai heikkoihin jäihin tai soutuveneen 
kaatuessa. Laittomia hukkumisia on tuskin kymmentä enempää
vuodessa; siis vaikkapa ruorijuoppouden seurauksena 
tapahtuneita tai sen vuoksi tapahtuneita, että pakollinen 
pelastusliivi on puuttunut veneestä. Venepalot eivät 
myöskään ole monta henkeä vaatineet.

Tapaturmissa ja onnettomuuksissa kuolleiden määrään 
poliisitoimen tehostamisella olisi todennäköisesti vain 
marginaalinen vaikutus. Harva putoaa tahallaan talon
katolta tai työntää tahallaan kätensä voimavirtajohtoon 
tai jää tahallaan pukeilta romahtaneen auton alle.
Suuri osa yksityishenkilöiden onnettomuuksista on sitä 
paisti täysin laillisia.

Myös maantieliikenteen uhreista suuri osa kuolee tavoilla, joita ei 
poliisitoimin voi ehkäistä. Jos lapsi juoksee linja-auton edestä 
suoraan takaa tulevan toisen auton alle, hän juoksisi sinne, vaikka 
tien varressa olisi riveittäin poliiseja.  Jos perheenäiti menettää 
liukkaalla tiellä autonsa hallinnan ja syöksyy rekan alle, näin 
tapahtuisi, vaikka poliisi istuisi hänen vieressään.  Jos edellisyönä 
huonosti nukkunut rekkakuski nukahtaa rattiin ja aiheuttaa 
suuronnettomuuden, hän nukahtaisi vaikka tienvarret kuhisisivat 
poliiseja.  Jos vanha papparainen ei huomaa lähestyvää linja-autoa 
vaan ajaa risteyksessä suoraan sen alle, hän tekisi näin, vaikka 
lähestyvä auto olisi poliisiauto. 

Poliisivalvonnalla voidaan estää ainoastaan sellaisia laittomia 
liikennekuolemia, joissa laittomuus on tahallista (ei siis suurinta 
osaa edellä mainituista).

Pystyykö kukaan sanomaan, kuinka suurella osalla vuosittain 
liikenteessä kuolleista kuolema johtuu suoraan ja yksinomaan 
tahallisesta lain rikkomisesta eikä jostakin muusta syystä? Jos 
ylinopeutta ajava nuori virittää autoradiota ja menettää autonsa 
hallinnan kohtalokkain seurauksin, onnettomuuden sanotaan 
johtuneen ylinopeudesta - ei radion rassaamisesta.

Jos laittomat liikennekuolemat haluttaisiin kokonaan estää, 
poliisivalvonnan taso pitäisi nostaa aivan mielettömäksi. Joka 
ikinen tienpätkä pitäisi olla niin tehokkaasti valvottu, 
ettei yksikään rattijuoppo pääsisi liikenteeseen, eikä yksikään 
juuri kortin saanut kaveri pääsisi kokeilemaan isänsä auton 
huippunopeutta, eikä yksikään papparainen pääsisi 
epähuomiossa ajamaan kolmion takaa linja-auton alle. 

Ja jos poliisivalvonnan taso olisi edellä kuvattu, poliiseja olisi 
niin paljon, että he kolaroisivat keskenään eikä kokonaishyötyä 
syntyisi.

Maan johtavat "liikennegurut" lähtevät yleensä aina siitä, että jos 
ihmiset vain noudattaisivat lakeja, onnettomuuksia ei tapahtuisi. 
Minä taas uskon, että lähellekään mitään "nollavaihtoehtoa" ei 
koskaan tulla pääsemään ellei autojen nopeuksia alenneta jollakin 
teknisellä ratkaisulla aivan kävelyvauhtiin.  Ja tällöin ei olisi 
enää kyse pelkästä poliisitoimesta vaan mukana olisi lainsäädäntöä.
 

Asiasta toiseen...
 

Jos annat minulle nyt 100 000 markkaa voin tehdä
sillä paljon juttuja, joita en voisi tehdä
ilman tuota summaa. Vapauteni siis lisääntyy. Sitäpaitsi, "nälkäinen
koira ymmärtää vain lihan lieltä" (Tsehov).
 

Yhdistät mahdollisuudet ja vapauden, vaikka näissä
asioissa on eroa..

Miljonääri Bill Gates voi ostaa loistoristeilijän,
mutta jos hänen silmälasiensa vahvuus on yli tietyn
viranomaisten määrittelemän rajan, hänellä ei lain
mukaan ole vapautta toimia tuossa aluksessaan 
missään merenkulkuun liittyvissä tehtävissä. 
Toisin sanoen hän joutuu palkkaamaan "kuskin" 
vaikka ehkä haluaisikin itse olla päällikkönä
laivassaan.

Juoppo ja ehkä pennitönkin mutta hyvän näön omaava merimies
sen sijaan on vapaa ajamaan vaikka loistoristeilijää,
jos joku - esimerkisi Bill Gates - antaa hänelle siihen
mahdollisuuden eli palkkaa hänet töihin alukselleen.

Rahalla ei siis aina voi ostaa vapautta (tietysti
aivan älyttömillä rahasummilla voi yrittää vaikuttaa
lainsäädäntöön ja sitä kautta hankkia vapautta,
mutta tie on pitkä ja kivinen).
 

Ja vieläkin asiasta toiseen...
 

On suurempi kärsimys ajaa Lamborghinilla kuin Ladalla
80:n talvinopeutta. Lambo-kuski saa 100000 markan sakon 
kaasujalan värähdettyä liikaa. Lada-kuski saa pienen sakon 
tai välttyy kokonaan sakolta, kun Lada ei ehtinyt kiihtyä.
 

Totta, mutta nyt en ymmärtänyt tarkoitustasi. Mitä yrität sanoa?
 

Sitä että rikas ei saa erikoiskohtelua poliisilta vaan päinvastoin
ehkä joutuu tavallistakin ko
enemmän köyhän ja kateellisen poliisin itsetuntoa ja
vallasta nauttimista kuin öykkäröinti ja vallan osoittaminen
jollekin äkkirikastuneelle miljonäärille. Poliisitoimien aikana
kaikki valta on poliisilla ja poliisiautossa istuvalla miljonäärillä
ei ole mitään. Kun miljonääri sitten kurvaa pois Lamborginillaan
nöyryytettynä ja 100 000 markkaa köyhempänä, asiat
palautuvat ennalleen. Hän on edelleenkin jotain - häntä
sakottanut poliisi ei paljon mitään
 

Poliisi toimii tehottomasti, koska se on osa julkista sektoria; 
ainoa keino saada oikeusjärjestelmä toimimaan tehokkaasti olisi
yksityistäminen.
 

Tehottomasti toimiva poliisi on paras poliisi !
 

Keskustelu libertaristien kanssa päättyy toistaiseksi tähän.