Tekojen sallittavuutta tai kiellettävyyttä perustellaan monesti toteamalla, että jollakin ihmisellä on "oikeus" tehdä asia tai jollakin ihmisellä ei ole "oikeutta" tehdä asiaa. Poliisilla esimerkiksi sanotaan olevan "oikeus" käyttää tarvittavia voimakeinoja kansalaisten kiinni ottamiseksi. Yksittäisillä kansalaisilla taas ei katsota olevan "oikeutta" olla noudattamatta poliisin määräyksiä. "Oikeuksien" perusteeksi katsotaan riittävän sen, että ne perustuvat lakeihin. Jos joku alkaa kysellä, mihin lait perustuvat, kyselijää pidetään vähintäänkin epäilyttävänä.

Vaikka eri maiden valtiollisissa järjestelmissä onkin eroja, kaikkien valtioiden perimmäinen idea on ylläpitää väkivalloin sitä asiantilaa, että joillakin kansalaisilla on enemmän "oikeuksia" kuin joillakin toisilla. "Olipa järjestelmä mikä tahansa, poliiseilla on aina "oikeus" rynnätä ihmisten koteihin ja pidättää ihmisiä, eikä kansalaisilla ole "oikeutta" vastustaa näitä toimia. Poliiseilla on "oikeus" tappaa vastaanpanijat ellei muu auta. Gestapon poliisiupseereilla oli oikeus" rynnätä juutalaisten koteihin ja tyrkkiä juutalaiset pihalla odottaviin kuorma-autoihin, joilla heidät vietiin vankeuteen ja edelleen tapettaviksi. Juutalaisilla ei ollut "oikeutta" vastustaa tätä prosessia.

Hyökkäävän armeijan sotilailla sekä miehitysviranomaisilla on perinteisesti ollut laajat "oikeudet" alistettuja kansoja ja niiden asukkaita kohtaan. Kansoja on voitu rangaista joukkopidätyksin tai ohjusiskuin tai mitä milloinkin on keksitty.

Koska "oikeudella" nimestään ja laillisesta perustastaan huolimatta mitä ilmeisimmin ei ole mitään tekemistä oikean ja oikeassa olemisen kanssa suhteessa väärään ja väärässä olemiseen, eikä hyvän suhteessa pahaan, on pakko olettaa, että ainoa oikeuden perusta on väkivallan ylivoima. Se, jolla on enemmän väkivaltavoimaa käytettävissään kuin muilla, on "oikeassa", ja tämän voiman ansiosta se saa toimia muihin nähden niin kuin se parhaaksi näkee.

X-puolue haluaa tuoda esille hieman erilaisen näkökannan oikeuteen:  KAIKILLA ON OIKEUS.

X-puolue ei kiistä sitä yleismaailmallista asiaa, etteikö poliisilla olisi oikeutta aseella uhaten pidättää kansalainen  - tai ampua hänet, jos hän ei tottele. X-puolue haluaa kuitekin lisätä, että myös kansalaisella on oikeuksia.  Hänellä on oikeus uhmata pidättävää poliisia ja tarvittaessa ampua hänet, jos muu ei auta. Poliisilla puolestaan on oikeus lähettää lisää poliiseja pidättämään poliisin ampuja. Jos ampuja saadaan kiinni, hänellä on oikeus karata. Vanginvartijoilla on oikeus estää hänen pakonsa tarvittaessa vaikka ampumalla. Karkurilla on oikeus ampua vartijat... oikeuksien ketjua voitaisiin jatkaa.

Väkivaltakoneistolla on niin paljon enemmän voimaa, että se todennäköisesti jää lopulta voitolle "oikeuksien sodassa", jos vastassa on yksityinen kansalainen. Toisaalta mitään "koneistoa" ei oikeastaan ole olemassakaan, vaan koneisto muodostuu ihmisistä, jotka käyttävät väkivaltaa koneiston - siis viime kädessä itsensä - antamin valtuuksin. Pitkässä prosessissa moni valtaa käyttänyt yksilö voi tuhoutua, vaikka koneisto näennäisesti lopulta voittaisikin. Joskus aikojen kuluessa itse väkivaltakoneistokin todennäköisesti kohtaa voittajansa ja se korvataan uudella väkivaltakoneistolla.

Viranomaisten "oikeutta" väkivallan käyttöön perustellaan tavallisimmin laeilla. Lakien väitetään olevan yhteisiä sopimuksia siitä, mitä kukin saa tehdä ja mitä ei. Tällainen tulkinta esitetään mm. koululaisten ympäristöopin kirjassa. Väite sopii hyvin elinikäiseen "tottele poliisia -aivopesuohjelmaan", vaikka se ei pidäkään paikkaansa. Lait voivat olla virkamiesten keskenään tekemiä sopimuksia, tai ne voivat olla kaikille kansalaisille yhteisiä pakkoja, mutta ne eivät voi olla kaikkien kesken yhteisiä sopimuksia, koska niistä ei ole sovittu kaikkein kesken yhdessä. Yhteinen sopimus voidaan tehdä vain, jos jokainen osapuoli antaa sille hyväksyntänsä. Jos yksikin - siis yksikin - ihminen vastustaa "sopimusta", se ei oole yhteinen sopimus vaan sopimuksen tehneen ryhmän keskinäinen päätös sopimusta vastustaneen henkilön pakottamisesta noudattamaan sopimusta.

1800-luvulla elänyt englantilainen filosofi John Stuart Mill sivusi tätä samaa yksi vastaan muut  -kysymystä käsitellessään sananvapautta.  Hän kirjoitti: "Jos koko ihmiskunta, yhtä ainoaa ihmistä lukuun ottamatta, olisi samaa mieltä ja tuo yksi ainoa olisi vastaan, ihmiskunta ei olisi sen paremmin oikeutettu vaientamaan tätä yhtä henkilöä kuin tämä olisi oikeutettu vaientamaan ihmiskuntaa".

Kaikille yhteiset sopimukset tai hyvän ja pahan tai oikean ja väärän voinemme siis unohtaa, määritellessämme "oikeuksia". Ainoa oikeus on ja tulee olemaan väkivalta.

Vaikka kaikille yhteiset sopimukset ovat sanojen aidossa merkityksessä mahdottomia, se ei estä samanmielisiä ihmisiä tekemästä keskenään vapaaehtoisia sopimuksia. Ne jotka vastustavat esimerkiksi murhia ja varkauksia, voivat tehdä keskenään sopimuksen, joka kieltää murhat ja varkaudet. He voivat sopia keskenään menettelystä, jolla murhaan tai varkauteen syyllistynyttä ryhmän jäsentä kohdellaan. Mutta jos nämä henkilöt haluavat, että myös sopimuksen ulkopuolelle jääneet noudattavat heidän tekemiään sitoumuksia, heille ei jää muita vaihtoehtoja asian varmistamiseksi kuin suostuttelu ja viime kädessä väkivalta. 

Tällöin ollaan siirrytty sopimusten alueelta politiikan alueelle.

Kun kyseessä ovat sellaiset yleisesti paheksuttavat asiat kuten murha ja varkaus, enemmistö ihmisistä todennäköisesti sitoutuu niiden kieltämiseen. Sopimuksen ulkopuolelle jättäytyy tällöin vain pieni pankkirosvojen ja murhaajien joukko, ja se voidaan hoidella väkivaltakoneiston avulla ilman, että sen "oikeuksia" puolustamaan nousisi kovin monia. Politiikkaan kuuluu kuitenkin sekin mahdollisuus, että pieni roistojen ja murhaajien joukko voi saada vallan käsiinsä ja alistaa suuren enemmistön, sillä kuten aiemmin todettiin, "oikeus" ei määräydy lukumäärän vaan voiman perusteella.

Politiikan tekeminen on helppoa, jos on olemassa suuri yhtenäinen enemmistö ja useita pieniä erimielisiä vähemmistöjä. Yhteinen elämä hoituu siten, että vähemmistöt pakotetaan yksimielisyyteen väkivallan uhan avulla. Tämä on tilanne useimmissa länsimaissa. Maailmassa on kuitenkin maita ja alueita, joissa on monia lähes yhtä suuria "enemmistöjä" ja joissa käydään jatkuvaa taistelua siitä, mikä linja (puolue, uskonto, rotu, kansa, heimo tms.) voittaa ja mikä häviää. Tällaisilla alueilla saattaa kyteä jatkuva sisällissota. 

Jos keskenään sopimuksia tekevät ryhmät - olkoonpa ne suuria tai pieniä, enemmistöjä tai vähemmistöjä - rajoittaisivat väkivallan kä;ytön vain itseensä kohdistuvien uhkien torjumiseen mutta ei uhkien tuottamiseen, eri arvomaailmojen mukaan elävät yksilöt ja ryhmät voisivat elää ainakin jonkin asteisessa sopusoinnussa.

X-puolue kannattaa tällaista mallia. Myös tämän ajatuksen tueksi filosofi John Stuart Millillä on sopiva mielipide.  Hän kirjoittaa:

"Ainoa päämäärä, joka oikeuttaa ihmisiä yksityisesti tai yleisesti sekaantumaan lähimmäistensä toimintavapauteen, on itsepuolustus. Ainoa päämäärä, jonka saavuttamiseksi voidaan oikeutetusti käyttää valtaa jonkun sivistyneen yhteiskunnan jäsenen yli vastoin hänen tahtoaan, on tarkoitus estää häntä tuottamasta muille vahinkoa. Hänen oma fyysinen tai moraalinen etunsa ei ole riittävä syy."

Sopimuksia tekevät ryhmät ovat siis "oikeutettuja" harjoittamaan väkivaltaa - sitähän lähimmäisttensä toimintavapauteen puuttuminen käytännössä on - ryhmän ulkopuolisia henkilöitä kohtaan vain itsepuolustukseksi. Näillä ryhmillä on oikeus puolustautua varkaita, pahoinpitelijöitä, tihutyöntekijöitä, tappajia, huijareita ja muita vastaan, jotka teoillaan tuottavat vahinkoa ulkouolisille. Kenelläkään yksilöllä tai ryhmällä ei sen sijaan ole oikeutta käyttää väkivaltaa muita (sopimukseen sitoutumattomia) kohtaan esimerkiksi sillä perusteella, että nämä muut vain halutaan pakottaa elämään "meidän" arvomaailmamme mukaan - kuten vaikkapa käyttämään kasvot peittävää huntua (islamilaisen maan naiset) tai pitämään mukanaan pelastusliiviä (pohjoismaiden veneilijät). Kuten Mill toteaa, ihmisen oletettu fyysinen tai moraalinen etu (siis esimerkiksi turvallisuus) ei ole riittävä syy hänen pakottamiselleen.

X-puolue ei pyri olemaan mikään "J.S.Mill-puolue".  Lainaukset hänen kirjoituksistaan on otettu tähän vain sen osoittamiseksi, että nämä asiat eivät ole pelkkää X-puolueen keksimää huuhaata vaan asioita, joiden parissa ovat askaroineet myös merkittävät filosofit.

Mihin edellä kuvattu oikeuden määritteleminen ja rajoittaminen perustuu, siihen X-puolue on yrittänyt saada vastauksen mm. Millin filosofiaa tuntevilta. Toistaiseksi kukaan ei kuitenkaan ole oikein pystynyt selittämään miksi Mill katsoo, ettei ihmisillä ole oikeutta sekaantua yhteisönsä yksittäisten jäsenten toimintavapauteen. Monet eivät oikeastaan vaivaudu edes pohtimaan koko asiaa, sillä Millin esittämä käsitys ihmisten "oikeudesta" henkilökohtaiseen koskemattomuuteen on nykyisenä pakkojen ja kieltojen aikana varsin poikkeuksellinen vaatimus. Ihmisethän on pienestä pitäen totutettu ajattelemaan, että yhteiskunnalla on rajaton "oikeus" tehdä jäsenilleen mitä se ikinä haluaa.

Kun muutakaan ei ole esitetty, voidaan olettaa, että Millin ajatus ihmisten henkilökohtaisen koskemattomuuden oikeudesta on lähtöisin "lapsifilosofiasta" eli lapsen tavasta mieltää oikea ja väärä. Pieni lapsihan on yleensä äärimmäinen egoisti, jolle oma etu on kaikki kaikessa. Vähitellen hän kuitenkin kasvatuksen ja kokemusten kautta oppii ymmärtämään, että toisetkin ihmiset on otettava huomioon. Hän tulee huomaamaan, että jos kohtelee muita huonosti, saa todennäköisesti itsekin kokea huonoa kohtelua. Vanhempien opetukset siitä, että muille ei saa tehdä pahaa, vahvistavat tätä moraalista ajattelua, ja tiettyyn ikään tultuaan lapsella on jo varsin selkeä  käsitys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. 

Kun lapselle on muodostunut käsitys oikeasta ja väärästä, ja hän astuu pois perhepiiristä ulos yhteiskuntaan, hän saa monesti huomata, että isän ja äidin opetukset eivät kaikilta osin pidäkään paikkaansa. Yhteiskunnassa nimittäin onkin ihmisryhmiä, jotka saavat tehdä pahaa muille ilman, että heitä rangaistaisiin. Nimittäin viranoamaiset - näkyvimpinä heistä poliisit ja lappuliisat (sotilaiden johtamissa tai sotaa käyvissä maissa lisäksi sotilaat).

Pehmentääkseen järkytystä institutionaalisen pahan kokemisesta, yhteiskunta aloittaa jo esikouluiässä aivopesun, jossa lapsilta "pestään pois" heidän luontainen moraalinsa, luontainen hyvän ja pahan käsityksensä, ja tilalle istutetaan tottelemisen filosofia. Tässä työssä on apuna kaikki mahdollinen rekvisiitta aina oppikirjoista ja TV:n poliisisarjoista lelukauppojen poliisileluihin. Kaiken tämän avulla laki ja sitä valvovat viranomaiset nousevat ihmisten silmissä jumalliseen asemaan. Vaaditaan äärimmäistä kapinallisuutta ja henkistä itsenäisyyttä, jotta tämän elinikäisen aivopesun pystyy tunnistamaan ja itsesästäänselvyydet pystyy kyseenalaistamaan. Yhtenäisyyden paine on hirveä. Monille ihmisille tulee toki välillä epäilyn hetkiä, varsinkin jos järjestelmä oikein kovasti potkii heitä päähän, mutta järjestelmällä on keinonsa harhautuneiden palauttamiseen - tai tuhoamiseen.

Millin filosofia siis mahdollisesti perustuu pelkästään lapsenomaiseen ajatukseen ja turmeltumattomaan näkemykseen siitä, että on väärin tehdä ihmiselle pahaa, jos ihminen itse ei tee muille pahaa.

X-puoluekin yhtyy edellä mainittuuun "lapselliseen" käsitykseen. Puolue menee kuitenkin pitemmälle. Eräs sen opillisista teemoista on esitellä peruste sille, miksi yhteiskunnan "oikeudet" tulisi rajoittaa itsepuolustukseen. X-puolueen lähtökohtana on ihmisten poliittisen ja juridisen tasa-arvon tunnustaminen. 

Järjestelmässä vallitsee suurin mahdollinen tasa-arvo silloin, jos kukin saa elää vapaasti omaa elämäänsä ilman muiden taholta tulee väkivaltaa tai pakkoa. Tasa-arvoon kuuluu, että muilla on oikeus puuttua yksilön koskemattomuuteen vain silloin, jos yksilö itse teoillaan pyrkii rajoittamaan muiden koskemattomuutta. 

Murhaaja ja pahoinpitelijä ja varas puuttuvat teoillaan kohdehenkilöittensä koskemattomuuteen ja tulevat samalla luoneeksi tasa-arvoa vinouttavan diktatuurin, jossa he itse ovat diktaattoreita. Näiden henkilöiden tekoihin voidaan puuttua, sillä puuttuminen ei lisää diktatuuria vaan palauttaa asioita tasa-arvon suuntaan. Ilman pelastusliiviä veneilevä henkilö sen sijaan ei harjoita diktatuuria eikä rajoita muiden koskemattomuutta. Jos hänen kimppuunsa kuitenkin lähetetään aseistettu poliisi, tämä toimenpide itsessään merkitsee astumista diktatuurin tielle. Kuten Millkin toteaa, ihmisen oma etu - varsinkaan muiden määrittelemänä - ei ole riittävä peruste pakkotoimille häntä kohtaan. X-puolue allekirjoittaa tämän väitteen sanasta sanaan.

X-puolue uskoo, että keskinäisen tasa-arvon tilassa eri ryhmien yhteiselo on kitkattomampaa kuin vähemmistöjen tai enemmistöjen hallitsemissa diktatuureissa. Se, mitä nykyisin kutsutaan demokratiaksi, on X-puolueen näkemyksen mukaan vain enemmistön diktatuuria. 

X-puolue suosittelee, että demokratia korvattaisiin tasa-arvolla väkivaltaisen alistamisen elämänalueella - eli peitellymmin sanoen yhteiskunnassa.

Tämä on X-puolueen ohjelma lyhykäisyydessään.