Vuosisadan rikokset

Viime aikoina on ollut ajankohtaista valita erilaisia vuosisadan ilmiöitä, kuten vuosisadan keksintö, vuosisadan musiikkiteos, vuosisadan orkesteri, vuosisadan kirja, vuosisadan auto, vuosisadan urheilija, vuosisadan elokuva, vuosisadan merkittävin henkilö... listaa voinee jatkaa niin pitkään kuin haluaa.  Ehkä on valittu myös vuosisadan rikos ja rikollinen.

X-puolue haluaa nimetä oman ehdokkaansa vuosisadan rikolliseksi. Valinnan perusteena on rikollisen muulle ympäristölle aiheuttaman pahan määrä, joka kriteeri todennäköisesti kelpaa useimmille muillekin arvioijille.

Kuka tai mikä rikollinen tai rikollisryhmä on tehnyt eniten pahaa?  Kuka on saanut eniten ihmisiä hengiltä? Kuka on aiheuttanut eniten inhimillistä kärsimystä?  Kuka on osoittanut suurinta mahdollista julmuutta ja sadismia?

Vastaus on päivänselvä:  POLIISI !........................................................

Kuka pidätti, kidutti ja tappoi syyttömiä ihmisiä natsi-Saksassa?
Kuka pidätti, kidutti ja tappoi syyttömiä ihmisiä Stalinin Neuvostoliitossa?
Kuka toteutti syyttömien ihmisten vainoja ja vangitsemisia sosialistimaissa?
Kuka vainosi syyttömiä kansalaisia DDR:ssä?
Kuka kidutti ja tappoi syyttömiä kansalaisia Chilessä?
Kuka kiduttaa ja tappaa syyttömiä kansalaisia Irakissa?
Kuka on tapanut katulapsia Brasiliassa?
Kuka on raiskannut ja murhannut pakolaisia Kosovossa?

Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Uhrien tarkkaa lukumäärää on mahdotonta tietää, mutta joka tapauksessa voidaan sanoa, että poliisijoukkojen tilillä on miljoonien syttömien ihmisten murhia viimeksi kuluneen vuosisadan aikana. Luku ylittää selvästi samana aikana maailmassa tapahtuneiden siviilimurhien määrän. Poliisin kaltaista julmaa murhaajaa ja rikollista ei yksinkertaisesti löydy mistään muualta.  Pahinkin sarjamurhaaja ja Al Gabone ovat vain mitätön pikkutekijä poliisijoukkojen rinnalla niin rikosten määrässä kuin raakuudessakin. Tuskinpa tällä vuosisadalla esimerkiksi on ollut kovin monta siviilimurhaajaa, joka olisi voinut ylpeillä kymmenien pikkulasten murhilla. Yksistään Kolmannen Valtakunnan poliisijoukoissa tällaisia "sankareita" oli useita, ja heitä palkittiin korkeilla huomionosoituksilla.

Me sivistyneiden länsimaiden kansalaiset olemme helposti sitä mieltä, etteivät meidän poliisimme tällaista pahaa voi tehdä, ja että tällaisiin hirmutekoihin syyllistyvät vain vieraat pahat poliisit kaukana muualla, kuten Afganistanissa, Pohjois-Koreassa, Keniassa, Zairessa, Itä-Timorilla, Kiinassa, Brasiliassa, Jugoslaviassa, Kosovossa, Irakissa, Iranissa, Ruandassa... ja mitä kaikkia  maita nyt mieleen tuleekin. Olemme väärässä.

Kuluneen vuosisadan olisi pitänyt opettaa meille lukuisilla esimerkeillä, että minkä tahansa maan poliiseista tulee helposti kiduttajia ja murhaajia, kunhan heille vain annetaan lupa näihin hirmutekoihin.
Vai luuleeko joku, että esimerkiksi Kosovossa pakolaisia vainonneet ja murhanneet serbipoliisit olisi jotenkin erityisellä "pahuusseulalla" tietoisesti valittu toteuttamaan julmia tehtäviään? Jos näin on, albaanipakolaisiin kohdistuvat etniset puhdistukset on pitänyt suunnitella jo vuosikausia aiemmin, silloin kun nykyistä poliisiainesta värvättiin palvelukseen. Ei vaikuta kovin todennäköiseltä.

Albaaneihin kohdistuvien julmuuksien alettua kaikkein herkkänahkaisimmat yksilöt ovat ehkä jättäneet poliisivoimat ja toisaalta jonkin verran uutta kovaa poliisiainesta on tullut tilalle. Poliisivoimien henkilöstön runko ja johto on kuitenkin ollut todennäköisesti pääosin sama kuin ennen pakolaisvainoja.

Kosovon julmuuksia ovat toteuttaneet siis aivan tavalliset "kiltit" poliisisedät, joiden suojelukseen ja apuun lasten käsketään turvautua; he ampuvat äidin tai isän lastensa silmien edessä ja nauravat makeat röhönaurut päälle. Eikä heidän sallittu unohtaa henkisiä kärsimyksiään vielä silloinkaan, kun heitä tuotiin pakolaisina Suomeen. Jo lentokentällä heitä vastassa oli joukko suomalaisia poliiseja täydessä "sota-asussa" pistooleineen, haalareineen ja nahkavöineen. Suomalaisten poliisiautojen saattamana nämä serbialaisen poliisin vainoja ja murhia paenneet pakolaislapset ja -mummot kuljetettiin keskellä yötä kauas maaseudulle majapaikkaansa, jossa poliisi vielä jatkoi haidän kuulustelemistaan. Tämä huolella läpi viety pelottelunäytös oli ilmeisesti suomalaisen poliisin veljeydenosoitus serbikollegoilleen.

Jos suomalaiset poliisiviranomaiset olisivat halunneet osoittaa edes minimaalista ymmärtämystä kovia kokeneita albaanipakolaisia kohtaan, heitä saattamaan ja kuulustelemaan olisi määrätty siviilipukuisia poliiseja. Poliisi kai halusi kuitenkin nauttia vallantunteestaan ja ottaa maahantulijolta turhat luulot pois sekä osoittaa, että Suomi ei ole yhtään vähäisempi poliisivaltio kuin Sebiakaan.

Miksi poliisit syyllistyvät julmuuksiin?  Miksi huolellisesti valituista, tarkan psykologisen testin läpäisseistä kilteistä ja hyvistä poliiseista tulee kädenkäänteessä raiskaajia, ryöstäjiä ja murhaajia.  Miksei Kosovossa riehu raiskaavia ja murhaavia pappien, lääkäreiden, sosiaalityöntekijöiden tai tehdastyöläisten joukkioita?  Siksi, että näihin ammatteihin ei hakeuduta samoista syistä kuin poliisin virkaan. Lähes mihin tahansa ammattiin hakaudutaan muutamasta perussyystä, joita ovat taloudellisen hyödyn tavoittelu (palkka), sosiaalisen arvostuksen hankkiminen (ura) ja henkilökohtaisen hyvänolontunteen saavuttaminen (tyydytys hyvin tehdystä työstä ja tyytytyväisyys siitä, että pystyy palvelemaan ja auttamaan ihmisiä).  Kukaan ei hakeudu puusepän tai parturin ammattiin siksi, että ammatissa saisi nauttia vallasta ja erikoisvapauksista tai siksi, että ammatissa voisi herättää pelkoa ja kauhua muissa ihmisissä tai siksi, että ammatisssa saisi rangaista ja aiheuttaa kärsimyksiä muille. Poliisin ammattiin hakeutuville nämä negattiiviset arvot kuitenkin ovat päällimmäisiä motiiveja - vaikka ne tietysti kiistetäänkin.

Poliisin ammattiin hakeutuvien erilaisesta arvotaustasta johtuen poliisijoukoista voidaan helposti muokata raakoja kiduttajia ja murhaajia. Tavoitetta helpottaa se, että poliisiyksilöiltä on tietoisesti "aivopesty" pois luontainen hyvän ja pahan käsitys - jos heillä vielä sellainen on ollut hakeutuessaan poliisiksi.  Se on korvattu laki-on-aina-oikeassa -opilla, jonka nojalla poliisin tulee tinkimättä toteuttaa lain kirjainta ja jättää arvopohdiskelut muiden tehtäväksi. Kun yksilön omatunto tuhotaan tällä tavoin, hänestä tulee hirviö, joka kykenee mihin vain, kunhan käsky kuuluu. Ja menetelmä on tehokas: keskiverto poliisimies nukkuu yönsä hyvin, vaikka hän on edellisenä päivänä aiheuttanut nöyryytysten ja sakkojen muodossa valtavaa henkistä ja aineellista kärsimystä tavallisille ihmisille, joista useimmat eivät ole tehneet kenellekään mitään pahaa. Tavallinen ihminen, jonka omatunto sekä alkuperäinen oikean ja väärän, hyvän ja pahan, käsitys on vielä jäljellä, ei pystyisi tällaiseen, vaan hän valvoisi yön ja menisi seuraavana päivänä anteeksipyyntöjen kera repimään antamansa sakkolaput.

Edellä mainittujen mekanismien lisäksi poliisin ammatissa vaikuttaa vielä eräs psykologinen seikka, nimittäin itsetunnon kohottaminen epäinhimillistämällä kohteet.  Tämä ilmiö näkyy mm. sodissa, jossa vihollinen tarkoituksella mm. propagandan keinoin epäinhimillistetään, jotta siihen kohdistuva tappaminen ja muut sotilastoimet tuntuisivat oikeutetuilta. Huolimatta omantunnon pois pesemisestä, osa poliisiyksilöistä silti tarvitsee myös muunlaista "rohkaisua" pystyäkseen ilman tunnonvaivoja aiheuttamaan kärsimyksiä syyttömille kansalaisille. Tällöin avuksi otetaan eräänlainen versio natsi-idelologiasta.  Poliisi ajattelee olevansa osa yli-ihmisistä koostuvaa valiojoukkoa, jolla pelkän asemansa ja ylivertaisten ominaisuuksiensa ansiosta on oikeus jättää muiden kärsimyksen huomioimatta.  Pahanteon kohde, eli tavallinen kansa, taas on poliisin arvomaailmassa jonkinlaista koheltavaa (tätä ilmausta käytti poliisi eräässä lehtihaastattelussa) ali-ihmisjoukkoa, joka on ansainnut kärsimyksensä.  Asetelma on eräänlainen lievennetty versio natsien juutalaisvainoista.  Natsit rauhoittelivat omaatuntoaan uskottelemalla eliminoivansa vain haitallisia tuholaisia ampuessaan juutalaislapsia.  Poliisi uskottelee tekevänsä vain hyödyllistä työtä sakottaessaan muille pahaa tekemättömiä kansalaisia.

Tämän päivän sakottajat ovat huomispäivän murhaajia - jos muutuvat olosuhteet niin vaativat.

Erilaisisita motiiveista johtuen poliisiksi hakeutuu aivan erilaista ihmisainesta kuin useimpiin muihin ammatteihin, ja tästä johtuen X-puolue ei tunnusta poliisiutta lainkaan ammatiksi tai työksi vaan joksikin aivan muuksi. Eräässä 80-luvulla ilmestyneessä poliisinvastaisessa propagansajulkaisussa todettiin, että poliisiksi hakeutuu pääasiassa "ihmiskunnan alinta kuona-ainesta".  Tämä on monien mielestä ehkä turhan voimakas ilmaus, mutta jotakin erilaista poliisin luonteessa täytyy olla. Onko poliisi jo syntymästään saakka tavallista vallanhimoisempi persoona?  Alistaako hän jo hiekkalaatikkoleikeissä leikkitovereitaan? Onko hän sadistinen koulukiusaaja? Onko hänellä pakonomainen halu olla muiden yläpuolella?  Haluaako hän olla poliisi saadakseen tehdä sellaista mitä muut eivät saa?  X-puolue ei halua analysoida poliisien luonnetta tai motivaatioita, sillä aihe ei ole erityisen miellyttävä.  Jokainen päätelköön itse, millaista "ainesta" ovat Kosovon raiskaaja- ja murhaajapoliisit?  Ovatko he ihmiskunnan parasta valiojoukkoa, niinkuin poliisi itse ja sitä mielistelevät natsistiset piirit julistavat, vai ... mitä he ovat?

Poliisius on eriarvoisuuden vankin tukipylväs ja kansalaisten tasa-arvon pahin este.
 
 

X-puolueen pääsivulle

X-puolueen arkistosivulle