Toistuvat verenkiertohäiriöt ja tajuttomuuskohtaukset hämmensivät Markettaa. Pientä rauhoitusta saattaisi tuoda Virallisen sanan neuvoston langettava päätös, Marketta toivoi ja soitti virastoon.
-Aivan niin, meillä on ollut niin kovin paljon näitä kanteluita ja kokouksia vain kerran kuussa, tämä tapaus siirtyi siksi kaksi kuukautta. Mutta nyt se päätös on todellakin tehty. Valitettavasti eräät päätökset ovat kuitenkin sen laatuisia, että lopullinen lauserakenne on työstettävä erittäin huolellisesti. Siksi tämän päätöksen lähettäminen siirtyy vielä kuukaudella kunnes johtoryhmämme kokoontuu ja hioo lauseet loppuun. Meidän pitää olla niin tarkkoja, ymmärrättehän. Mutta eiköhän vastaus sentään jouluksi tule...
Marketta oli käynyt Lempereellä jatkotutkimuksissa ja odotti nyt pääsyä sydänleikkaukseen. Hän oli nähnyt tulevasta unta. Siinä vanha rakas, Megan Duchanan, laskeutui pitkässä isoäidin mustavalkoisessa ruutupaidassaan löyhytellen sängyssä makaavan Marketan ylle. Megan leijaili henkäyksen verran peiton yläpuolella ja vetäisi sen sitten leikatun ja palelevan potilaan päältä pois.
-Sinulla on niin kauniit rinnat, Megan kuiskasi, ja silitti niitä. Siihen kosketukseen Marketta heräsi.
Aamuposti toi kirjeen Sairaalan kaupunginjohtajalta:
Olen hallituksen puheenjohtajan kanssa kuukauden nyt miettinyt kaupunkipiirin juristeilta saamaamme ohjeistusta, ja liitämme sen ohessa.
Seitsemän sivua lakinaisten sanskriikttia kertoi oletettavasti Sairaalan tulevasta uudesta virallisesta kielestä, sekä tiivistettynä ja tulkattuna seuraavan:
Kaupunginhallituksella ei ole valtaa tai lupaa ajatella tai punnita luottamushenkilönsä soveltuvuutta valtuustotehtäviin koska valtuusto on kaikin muodoin antanut 100% tuen ja luottamuksen kyseistä luottamushenkilöä kohtaan tämän kaikissa toimissa eikä mitään keskustelua tai kyselyä valtuuston sisällä ole henkilön toiminnasta tai soveltuvuudesta tehtäviinsä tapahtunut.
Lisäksi todettakoon, että kaikki se mitä kunnallinen luottamushenkilö tekee tämän toimen ulkopuolella yksityiselämässään, oli sitten kyse sivutöistä, lehden toimittamisesta, radio-agitaatiosta, kiristyksestä, aviomiehen tai muiden tuntemattomien pahoinpitelystä tai häpäisemisestä, alkoholismista, insestistä, murhasta tai itsemurhasta, - laillisista tai laittomista rahapeleistä, raiskauksista tai mistä tahansa mielikuvituksellisimmistakin teoista, ei millään muotoa kuulu kaupungin johdolle tai hallitukselle, ellei kyseisistä toimista nosteta tuomioon ja vähintäinkin 8 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen johtavaa rikossyytettä. Kaupungilla on kuitenkin velvollisuus vastata siihen kirjeeseen, jossa kyseisen henkilön soveltuvuutta luottamustehtävään tiedusteltiin.
Kaupunginjohtajan velvollisuudentuntoinen, kuukauden verran mietintämyssyssä haudottu vastaus oli se kaksi riviä pitkä saatekirje, joka lausuntoa seurasi. Jollakin oudolla tavalla kirje muistutti Markettaa Maj Kranckin ja muun puhtaan muotoilun ihanteista: jääkylmää, liukasta, tunteetonta, edesvastuutonta.
Kaikki oli selvää. Koko kaupunki tulisi olemaan hiljaa, nyt ja iankaikkisesti. Kukaan ei tekisi tai sanoisi mitään. Viemäri jatkaisi taitavia juonittelujaan ja päätyisi kaupunginjohtajaksi. Sairas arkipäivän laittomuus peiteltäisiin tukahduttavalla hiljaisuudella kuten poltettu kirkko tuoreella välikatolla. Kaupunki olisi vaiti tänään ja aina, eivätkä edes Viemärin salaa toivomat kuolonuhrit voisi tätä pahan omaa ja pimeää paikkaa puhdistaa tai pelastaa. Vasta nyt Marketta tunsi itsensä todella häväistyksi -raiskatuksi!
Sairaalan likaaja ja raiskaaja oli julkisesti tunnustanut tekonsa mutta julkista valtaansa käyttäen tulkinnut sen lailliseksi leikiksi. Toisinajattelijoita uhaten raiskaaja oli sitten jatkanut raiskaustaan viikkokaupalla, eikä kaupungissa kukaan uskaltanut apuun, tuomitsemisesta puhumattakaan.
Ulkopuoliset lakinaiset olivat kaupunginjohdon juridisen selustan turvaamiseksi lopulta määritelleet, että koska raiskaajan luottamustyöaikalla ei ollut syntynyt edes keskustelua raiskaajan vapaa-ajantoimien soveliaisuudesta, raiskaaja saisi jatkaa vapaasti tekojaan niin kauan kuin halusi. Raiskauksen pituus, lyhyys tai vaikutus uhriin ei merkitsisi mitään, koska mitään raiskausta ei koskaan olisi ollutkaan.
Marketta pahoitti tästä ajatusmallista mielensä. Häntä tympäisi se ulina, jota tapahtumat hänen päässään aiheuttuivat, ja se lisäläpätys, jonka todellisuudelle vieras juridiikan kirjain hänen herkälle sydämelleen aiheutti.
Marketta oli väsynyt jo ohi väsymyksen, eikä hän enää jaksanut vihata. Marketta tajusi, että vaikka Viemäri häntä vihasi, tämä viha ei häntä uhkaisi tai muuttaisi. Väsymyksenkin peitossa Marketalla oli yhä tallella taitonsa, unelmansa, luonteenpiirteensä, kujeensa, ystävänsä, rakkaansa. Hän oli nyt vain tullut entistä paljon vahvemmaksi.
Marketasta oli tullut vahvempi kuin kaupunginjohtaja, valtuusto tai hallitus, petturikirkko, huijarisaarnaajat ja likaviemärit yhteenpuristettuna. Hän oli vahva, koska tiesi, ja tiedosta huolimatta ei katkeroitunut tai murskautunut vaan halusi elää elämäänsä puhtaasti ja nauttien, kauneutta kaivaten ja rakkautta etsien ja toteuttaen.
Marketta herkistyi oman havaintonsa ääressä ja pyöräytti pienen kyyneleen, joka valuessaan jätti hoikan vanan Harmanin okrankellertävälle pellavajakulle. -Hyvä on, kai nainen saa vähän tunteilla sydänleikkaukseen valmistautuessaan, Marketta tuhahti, ja jatkoi elämän tarkoituksen sentimentaalisia pohdelmiaan, jotka hetkiä -kriittisiä hetkiä- myöhemmin ambulanssin kyydissä kokisi jo menneeksi elämäksi ja täydelliseksi campiksi.
Mutta älkäämme ennakoiko näitä tulevia hetkiä vaan palatkaamme vielä takaisin Marketan puutarhaan, jossa emännän äskeisen tuhahduksen seurauksena kaksi harakkaa säikähti sähkölangalla ja lähti meluisasti metsikköön jättäen Marketan väliaikaisesti yksin valuttamaan raitaa Harmanilleen. Marketta ja hänen rakas, villi puutarhansa...
Marketta oivalsi aikaisemaa voimakkaammin, miten puhutteleva se maisema oli, joka hänen elämäänsä Arkussa ympäröi. -Tämä maisema oli paljon todellisempi kuin ne kähmijät, pelkurit ja viruksen tartuttamat, jotka Sairaalan tulevaisuutta kuvittelivat takovansa.
-Tämä maisema on minun, eikä sitä kukaan minulta voi riistää. Marketta pitäisi puutarhansa ja maisemansa mutta jättäisi koko Sairaalan. Kaikki ja kaiken siellä.
Marraskuun laakea valo kaartui puutarhan viilentyvälle penkille. Marketta oli onnellinen istuessaan siinä, juuri nyt, tällä hetkellä ja paikalla. Hän oli saanut elämässään kokea niin paljon. Nyt, kaikki mennyt takanapäin ja niin paljon tässä, nyt Marketta tunsi syvän rauhan ja tasapainon itsensä kanssa ja suhteessa maisemaan. He hengittivät yhdessä. Marketta ei kaivannut mitään lisää...
Marketta siveli jakkunsa pääntien sivuitse edelleen yllättävän kiinteitä rintojaan. Oikeastaan Marketta odotti sydämensiirtoleikkaustaan innolla ja uteliaisuudella. Hän pääsisi kokemaan taas jotakin todella uutta. Hän aivan elimellisesti vapautuisi menneen rasitteista ja uudistuisi. Uuden sydämen kautta puhdistuminen ja uusi alku! Hän, Marketta, saisi toisen ihmisen pysyvästi lähelleen, intiimiin yhteistyöhön. Ja samalla kun tehtäisiin syvällinen korjaus sydämeen, toteutuisi myös Marketan ulkoinen uusi linjanveto.
Kardiologien lisäksi Marketta oli konsultoinut myös plastiikkakirurgia. Samoin viilloin -samalla vaivalla- kun reistailevan koneen sisälle rintakehään vaihdettaisiin moottori, laajennettaisiin eteen myös puskureita. Leikkauksesta herättyään Marketalla olisi uudet mainiot meijerit! Harmanit pitäisi vaihtaa väljempiin...
Takaisin