Ensimmäinen asia, joka saa länsimaisen naisen kohottamaan kulmakarvojaan ja kaivamaan muististaan yhden harhakuvitelman selitykseksi ilmiölle on vaatetus. Vanha harhakuvitelma on opettanut hänelle, että tämäntyyppinen vaatetus on perinne - epäoikeudenmukainen perinne kaiken lisäksi - johon miehet häikäilemättömässä omistushalussaan ja mustasukkaisuudessaan ovat naisparkansa pakottaneet. Tämä selitys riittää hyvin, kun on kyse muslimipuhuun pukeutuneista ei-eurooppalaisista naisista, mutta niin pian kuin näkee eurooppalaiselta näyttävän naisen pukeutuvatn samalla tavoi, on yritettävä keksiä uusi selitys. Uusi selitys kuuluu, ettei kyseinen nainen voi olla aivan viisas, jos hän pukeutuu sillä tavoin vapaaehtoisesti, tai että naisen ulkomaalainen mies on orjuuttanut hänet tai nainen on kiihkoilija. Melkein mikä tahansa kelpaa, kunhan se vain on kielteistä ja tuomitsevaa. Musliminainen ei voi välttyä huomaamasta tätä kielteistä asennetta vaatetuksensa suhteen liikkuessaan yleisillä paikoilla. Tässä "sivistyneess maassa" (Ruotsissa) pidetään hävyttömyyksien huutamista vieraiden ihmisten perään yleisillä paikoilla täysin luonnollisena. Merkillisintä on, että muslimipukua useimmiten pidetään merkkinä vapauden ja itsenäisyyden puutteesta. Esimerkiksi Lil Yunkers kirjoittaa matkaopasvihkosessaan "Tunisien" sivulla 35. "...nainen itsenäistyy, hankkii itselleen koulutuksen ja riisuu huntunsa."
Musliminainen sitä vastoin ajattelee muslimipukuisen naisenn nähdessään että kyseinen nainen on Vapaa. Mitä? Juuri niin, vapaa ja itsenäinen. Vapaa muodin orjuudesta, itsenäinen verrattuna niihin, jotka seuraavat tarkoin muotilehtien ohjeita ja ystäväpiirin pukeutumista, meikkaustapaa jne.
Heti nunnan nähdessään tietää, että tämä omistaa elämänsä Jumalalle. Mistä sen sitten tietää? Niin, hänhän on pukeutunut sillä tavoin, tiedäthän, peittää itsensä toisten katseilta, haluaa osoittaa ettei ulkonäkö ole tärkeä. Musliminainen käyttää samantapaista pukua samoista syistä. Hän ei halua, että ihmiset voisivat yleisillä paikoilla tutkia häntä katseillaan ja arvioida hänet hänen vartalonsa, kauneutensa tai rumuutensa - lyhyesti sanoen hänen ulkonäkönsä perusteella. Hän siis haluaa suojella itseään.
Musliminainen käyttää pukuaan myös moraalisyistä. Hän haluaa kokea vähäpukuisten naisten ympärille hyvin helposti syntyvän eroottisen jännitteen kotona miehensä luona ymmärrettävistä syistä.
Musliminainen ei ole nunna, hän voi mennä naimisiin ja saada lapsia, mutta hänen pukunsa on samankaltainen kuin nunnan - jumalanpelon ja nöyryyden puku. On varmasti tusinoittain muita myönteisiä muslimipukuun liittyviä seikkoja, joita voitte miettiä.
Valitettavasti "ruotsalaiset" suhtautuvat erittäin epäluuloisesti muslimipukuisiin naisiin, kun heidän päinvastoin pitäisi ymmärtää, että on kyse uskovaisista, nöyristä naisista, jotka pyrkivät seuraamaan Luojan ohjeita kaikilla alueilla. Musliminainen, joka sitä vastoin ei käytä muslimipukua, mutta sanoo kuitenkin tuntevansa Luojan ohjeet erittäin hyvin, ei ole täysin ymmärtänyt, kuinka tärkeää on noudattaa näitä kaikkia eikä vain niitä, jotka hänelle itselleen sopivat.
Joukkoviestimissä törmää usein uskomukseen, että muslimi ostaa itsellee morsiammen, jota hän ei ole koskaan nähnyt ennen hääyötä, että nainen naitetaan kysymättä ensin hänen mielipidettään tai suorastaaan vasten tahtoaa ja että naisesta naimisiin mennessään tulee miehen orja, jota mies saa kohdella miten tahansa. En lainkaan epäile, etteikö sellaista esiintyisi kaikissa yhteiskunnissa, mutta ymmärrätte pian, että tällainen on itseasiassa täysin Islamin opetusten vastaista.
Profeetta kehoitti kaikkia seuraajiaan menemään naimisiin, jotta korkea moraali säilyisi yhteiskunnassa. Avioliiton ulkopuoliset suhteet kiellettiin Koraanissa SEKÄ MIEHILTÄ ETTÄ NAISILTA (kuinka olisi mahdollista kieltää nämä suhteet vain jommaltakummalta sukupuolelta - suhteeseen tarvitaan kaksi - jos nyt joku luuli, että kielto koski vain naisia!!!). "Nykyaikaisen" länsimaisen naisen mielestä on oikeus kokeilla mahdollisimman monia miehiä ennen avioliittoa, jos hän ylipäätänsä avioituu. Vastaavasti länsimainen mies katsoo, että hänellä on oikeus tehdä mahdollisimman monia valloituksia ja käyttää hyväkseen monia naisia saadakseen kerskua valloituksillaan ystäväpiirissään. Musliminainen (ja -mies) tietää, että kun hänen Luojansa kieltää jonkin asian, kiellolle on oltava looginen syy. Nykyaikaiset tutkimukset mm. USA:ssa ovat vahvistaneet, että kaikki naisen sukuelinten tulehdusten ja syövät muodot ovat olemattoman vähäisiä niillä naisilla, joilla ei ole ollut avioliiton ulkopuolisia tai useita esiaviollisia suhteita. On tunnustettu tosiasia myös Ruotsissa, että sairastumisen riski lisääntyy seksipartnerien lisääntyessä.
Islamin mukaan avioliitto on kahden ihmisen välinen sopimus. Sopimusta ei voi allekirjoittaa paperille eikä allakirjoittaa ennen kuin molemmat osapuolet ovat saaneet sanoa, mitä odottavat toiselta. Näille kahdelle on suotava tilaisuus tavata ja keskustella ennen kuin he tekevät päätöksensä. Vanhemmat tai muut sukulaiset toimivat usein neuvonantajina tai välittäjinä suuremman kokemuksensa vuoksi. Miehen on annettava vaimolleen huomenlahja ennen kuin avioliitto on pätevä, ja summa merkitään sopimukseen.
Avioero on sallittu (sekä mies että nainen voivat hakea avioeroa), mutta Profeetan (saas) mukaan se ei ole suositeltava ratkaisu aviollisiin kiistoihin. (Koraani 2:226, 2:229-231, 2:235-238, 2:242, 4:3, 4:26-27, 4:39, 24:2-9, 65:1-7, 58:4-5, jne. katso myös Hadith: Salih al Bukhari, The book of Nikah ch. 32,50; 42, 67; 3,4 ja The book of Divorce ch. 11; 12,197)
Moniavioisuus on kysymys, jota aina kiivaasti vastustetaan muttei lainkaan puolusteta. Tämä johtuu siitä, että koko asia on useimmiten ymmärretty täysin väärin.
Esim. vielä 1600-luvulla sallittiin moniavioisuus krisityissä maissa. Tähän monet tietysti sanovat, ettei moniavioisuutta tee oikeutetuksi se, että sitä on aina esiintynyt historiassa, mutta islamissa moniavioisuus ei ole miehen oikeus, joka johtuisi hänen suuremmista seksuaalisista tarpeistaan ja tekesi näin miehen tyydytyksen helpoksi. Islam salli moniavioisuuden, koska se on luonnollinen ja turvallinen elämänmuoto sekä miehille että naisille, mutta ketään ei tietenkään vo pakottaa siihen. Islam rajoitti myös yhden miehen vaimojen määrän neljään. Koraanissa (4:3) sanotaan: "...niin naikaa niin monta vaimoa kuin teille sopii, kaksi, kolme tai neljä, mutta jos kumminkin pelkäätte että ette pysty täyttämään kohtuuden vaatimuksia, niin ottakaa vain yksi..."
Moniavioisuus on siis sallittua, jos pystyy kohtelemaan kaikkia vaimojaan yhdenvertaisesti. Nainen voi vaatia että avioliittosopimukseen merkitään ylimääräinen pykälä, jonka mukaan hänellä on oikeus avioeroon, jos hänen miehensä haluaisi "ottaa itselleen" toisen vaimon. Moniavioisuus on siis mahdollista vain, jos sekä ensimmäinen vaimo että mahdollinen toinen vaimo ovat suostuneet siihen omasta vapaasta tahdostaa.
Työ
Koraanissa sanotaan naisen oikeuksista näin: "vaimoilla on myös sama oikeus kuin miehillä on heihin nähden niinkuin kohtuullista on." (2:228)
Kun puhutaan työstä, urasta, taloudesta, jne. on aina muistettava, että sekä miehellä että naisella on velvollisuuksia Jumalaa, toisiaan ja perhettään kohtaan. Molemmat pyrkivät palvelemaan Jumalaa parhaalla mahdollisella tavalla. Olemassaolon tarkoitus ei ole ura, maine eikä maallinen rikkaus. Naisen asemasta ja oikeuksista perheessa voidaan todeta, että naisella on YKSINOIKEUS omiin varoihinsa riippuen siitä, onko kyseessä hänen palkastaa, perinöstä, liikevoitosta jne. ja hän saa käyttää varansa miten haluaa, samalla kun hänellä on täysi oikeus saada elatus mieheltään, isältään jne. Näiden velvollisuus on huolehtia siitä, että naisella on kaikki, mitä hän tarvitsee. (Profeetan (saas) sanat: Jos miehellä on vapaa antaa vaimollee silkkisiä vaatteita ja kultaisia koruaj, tulee hänen tehdä niin, jos vaimo haluaa.) Vaimon sitä vastoin ei tarvitse auttaa miestään taloudellisesti, mutta hän voi luonnollisesti sen tehdä, jos itse haluaa.
Perheen tärkein tehtävä yhteiskunnassa on pitää huolta tulevast sukupolvesta ja antaa sille hyvä perusta oman elämän rakentamiseen. Lapsilla tulee olla mahdollisimman paljon tietoja elämästä ja sen tarkoituksesta perustaessaan omia perheitään, jotta he pystyisivät kasvattamaan omat lapsensa hyvin. Perheenjäsenten tehtävät on jaettu tätä tehtävää ajatellen, mutta Koraanin (2:233) mukaan ei naisen eikä miehen tarvitse kärsiä lastensa vuoksi. He saavat sopia imettäjän (tai miksei kotiapulaisen tai hoitotädin) hankkimisesta lapselle.
Opinnot liittyvät läheisesti työhön, ja koko perheellä tulee olla hyvä koulutustaso, niin että lapsille voidaan antaa tietoja, joista heille on hyötyä elämässä. Islamin mukaan on äidin velvollisuus kasvattaa lapsensa seitsemän vuoden ikään saakka, ja
sen jälkeen on isän velvollisuus huolehtia, että lapset saavat hyvän koulutuksen. Tämä koskee sekä tyttäriä että poikia.
Profeetan (saas) sanat: "Ja kuka tahansa huolehtii kolmesta tyttärestään tai kolmesta sisarestaan ja antaa heille hyvän kasvatuksen ja koulutuksen ja kohtelee heitä ystävällisesti kunnes Jumala auttaa heitä seisomaan omilla jaloillaan, Jumalan armon kautta hän on ansainnut itselleen paikan Paratiisissa." (Mishkat, book XIII s. 716).
On myös jokaisen aikuisen velvollisuus Jumalaa ja luomakuntaa kohtaan lisätä tietoaan kaikilla aloilla. "Totisesti, Jumala on velvoittanut teidät hankkimaan asiantuntemusta kaikesta..." (Hadith nro 17, Iman An-Nawawi, Forty Hadith.)
Koraanissa ihmistä kannustetaan lukemaan, tutkimaan, kyselemään muilta, opiskelemaan historiaa ja tekemään uusia löytöjä (30:41, 3:188). Profeetta Muhammedin (saas) ensimmäinen ilmoitus (96:1-5) tähdentää kynän ja kirjoitetun sanan tärkeyttä.
Perintöoikeus
Islamin perintölaki löytyy Koraanista suura an-Nisan kohdalta (4). Se alkaa 7. jakeessa, jossa julistetaan, että sekä naisilla että miehillä on oikeus periä sukulaisensa. Seuraavassa kuudessa jakeessa määritellään perintöoikeuden rajat.
Läheisimmät sukulaiset perivät aina; perijät on asetettu tiettyyn järjestykseen sen mukaan, miten läheistä sukua he ovat vainajalle, ja perintöosuudet on selvästi mainittu Koraanissa. on myös mahdollista testamentata omaisuutta tai rahaa jollekulle perheen ulkopuoliselle, mutta summa ei silloin saa ylittää tiettyä prosenttia koko omaisuudesta. Koraanissa annetus rajat ottavat huomioon jokaisen perijän taloudelliset vaatimukset, eikä kukaan ihminen saa muuttaa perintöoikeutta jonkun sukulaisen eduksi. Sillä tavoin Islam varmistaa täydellisen oikeudenmukaisuuden tällä alueella.
Tasa-arvo
Länsimainen nainen rupesi taistelemaan ihmisarvonsa puolesta 1700-luvulla. "Sivistyneessä" maailmassa naisella ei ollut edes sielua ennen kuin uskonpuhdistus muutti kirkkojen näkymyken. Kun teollistuminen sitten pakotti talonpojat kaupunkeihin ja heidän naisensa tehtaisiin, nainen ryhtyi taisteluun, ja äärimmäisen alistetusta lähes epäinhimillisen olennon asemasta hän taisteli itsensä nykyisen kahta työtä tekevän uranaisen asemaan. Hän pitää itseään kuitenkin edelleen sorrettuna ja syrjittynä. Länsimaiselle naiselle tasa-arvo merkitsee vapautta kokonaan omistautua omille kiinnostuksen kohteilleen - omalle uralle, omalle vapaa-ajalle, omille eduillee - samoin kuin hänen miehensä on tehnyt kautta aikojen.Tämän tasa-arvokäsityksen pohjalta länsimainen nainen pitää tietysti musliminaista vähintäänkin sorrettuna ja epätasa-arvoisena.
Islamin mukaan miehen ja naisen tulee yhdessä palvella Jumalaa parhaalla mahdollisella tavalla. Kyse ei ole siitä, että ihmiset, miehet tai naiset, tavoittelevat yksinomaan aineellisia asioita, metsästävät statusta tai kunniaa ihmisten keskuudessa. Islamissa vallitsevat toiset elämänpäämäärät kuin materialistisessa länsimaisessa yhteiskunnassa. Yksilöinä miehellä ja naisella on Islamin mukaan sama ihmisarvo. He ovat yhdenvertaisia Jumalan edessä. Tämä yhdenvertaisuus ilmenee monissa yhteyksissä yhteiskunnassa, esim. sama palkka samasta työstä, yhteiset päätöksen perheessa ja muutenkin yhteiskunnassa. Tasa-arvoa (=yhtäläistä ihmisarvoa) nimenomaan korostetaan Koraanissa. Ihmisiä kehoitetaan kaiken aikaa perustamaan päätöksensä neuvotteluun. Kuten olemme aiemmin nähneet vanhemmat voivat yhdessä sopia lastenhoidosta. Miehellä ja naisell ei kummallakaan ole oikeutta päättää heitä molempia koskevista asioista keskustelematta ensin toisen osapuolen kanssa. Musliminaisella on sama oikeus kuin miehellä asettua ehdokkaaksi erilaisiin päättäviin elimiin tai institutioihin, kuten parlamenttiin, kunnanvaltuustoon (sikäli kun niitä voidaan kutsu näillä nimillä islamilaisessa yhteiskunnassa) jne. Luonnollisesti islamilaisella parlamentilla on hieman toisenlainen tehtävä kuin länsimaisella ottaen huomioon, ettei ylin lainsäädäntövalta kuuluu millekään inhimilliselle olennolle vaan yksi Jumalalle eikä ihmisillä ole oikeutta muuttaa Jumalan lakia ajan henkeen sopivaksi, vaan ihmisen on aina sopeuduttava Jumalan lakiin.
Profeetta (saas) vaati muslimeja aina osoittamaan kunnioitusta toisilleen, myös aviopuolisoiden kesken. Hyvä käytös ja korkea moraali ovat ominaisuuksia, joita muslimi eniten arvostaa. ne ovat osa ihmisten velvoitteita ja velvollisuuksia Jumalaa kohtaan. Tärkeimmät velvollisuudet, siis viisi pilaria, ovat samat kaikille aikuisille. Joissakin tapauksissa naisille suodaan helpotuksia hänen biologisten toimintojensa vuoksi. On hyvin valitettavaa, etteivät kaikk musliminaiset ole tietoisia oikeuksistaan. Tämä johtuu paljolti siitä, ettei mitään ns. musliminaista halllita Islamin mukaan. Vallanpitäjät päinvastoin vastustavat kaikkea, mikä kuuluu Islamin oikeaan luonteeseen, sillä seuraukselle olisivat tuhoisia heidän vallankäytölleen, jos he sallisivat islamilaisen yhteiskuntajärjestelmän perustamisen.