Veljien ja siskojen auttaminen Ramadanin aikana - As-Salaf as-Salihien esimerkki

Muslimien ensimmäinen sukupolvi, hurskaat Salaafit, olivat epäilemättä paras sukupolvista. Heidän luonteensa ja elämäntapansa todistavat tätä tosiasiaa ja se on edelleen vahvistettu Allaahin Lähettilään (saws) lausunnossa:
“Paras sukupolvi on minun sukupolvi, sitten ne jotka seuraavat heitä, sitten ne jotka seuraavat heitä.” (Ilm.Muslim)

He olivat todellakin, parhaita niiden joukossa, ketkä toteuttivat meidän rakkaan Profeetta Muhammedin (saws) opetukset. Joten luonnollisesti se on heidän esimerkkinäs jota tulee seurata kaikissa asioissa ja Ramadaan ei ole poikkeus. Salafit olivat vaatimattomia heidän omissa iftaar-aterioissa mutta anteliaita isäntiä toisia kohtaan.

`Abdullaah ibn `Umar, esimerkiksi, mielluummin soi hänen iftaar-ateriallansa niukasti. Milloin tahansa hän rikkoi hänen paastonsa kotona, hän ei koskaan syönyt itseänsä täyteen, joten jos tarvitseva henkilö vieraili, `Abdullaah pysyi antamaan hänelle hänen iftaar-ateriansa. Joten hän päätyi käytännöllisesti “paastoamaan” myös koko yön! Hänellä oli tapana antaa makeisia hyväntekeväisyyteen, sanoen, “Minä olen tietoinen Allaahin sanonnnasta, “te että saavuta hurskautta kunnes kulutatte sitä mikä on teille rakasta.” (Al-Imraan:92) ja Allaah tietää että minä rakastan makeisia.”

Kerran kun Al-Imaam Ahmad oli valmistanut vähän leikaa iftaaria varten, tarvitseva henkilö kutsui häntä. Epäröimättä hän antoi kaiken leipänsä pois ja lähti nälkäisenä. Ibn ul-Mubaarakilla oli tapana valmistaa makeisia veljilleen, huolimatta siitä että hän oli paastoamassa.

Al-Imaam Ash-Shaafi´i sanoi kerran, “Minulle on rakasta nähdä kun joku lisää hänen anteliaisuuden tekoja Ramadan kuukauden aikana, seuraten Allaahin Lähettilään (saws) esimerkkia ja se on hänen omaksi hyväkseen. On monia jotka tulevat kiireisiksi paastolla ja Rukouksilla unohtaen toiset Ramadan kuukauden hyödyt (ts. unohtaen hyödyt ja palkkiot joita saa olemalla antelias toisia kohtaan).” (Lataa´if-ul Ma´aarif)

Profeetta (saws) sanoi, “Parhaat teot ovat että pidät uskovanö veljesi iloisena tai maksat hänen velkansa tai ruokit hänet.” (Ad-Daylamee, 1/1/123, As-Silsilah As-Saheehah/Al-Albaanee, 1494)

“Rakkaimmat ihmiset Allaahille, ovat niitä jotka ovat hyödyllisimpiä (toisille). Kaikkein rakkaimmat teot Allaahilla, “azza wa jalla, ovat, kun teet toisen Muslimin iloiseksi, poistat vaikeuden mikä on tullut toiselle, maksat hänen velkansa tai päästät hänet nälästä. Se on minulle rakkaampaa todellakin että minä kävelen Muslimi veljen kanssa nähdäkseni hänen tarpeeksi kuin i´tikaafin suorittaminen (eritäytyminen) moskeijassa kuukauden ajaksi.” (At-Tabaraanee/Al-kabeer, 3/209/2, As-Silsilah As-Saheehah, 906)

“Paras ihmisistä on se, kuka on eniten hyödyksi heille” (As-Silsilah As-Saheehah, 426). Samankaltaisuus (ts. koskien palkkiota) häneen kuka tulee (auttamaan) leskeä ja (auttamaan) avutonta on kuten mujaahid (kamppailija) Allaahin asialla tai sellainen kuka kuluttaa yön rukouksessa ja päivän paastoten.” (Al-Mishkaat, 4951)

'Abdullaah ibn 'Amro ibn Al 'Aas, kertoi että eräs mies kysyi kerran Allaahin Lähettiläältä (saws), “Mikä on paras (teoista) Islaamissa?” Hän (saws) vastasi, “Ruokkia (toisia) ja Salaam´n esittäminen niille jotka tunnet ja joita et tunne.” (At-Targeeb- Saheeh)

Profeetta (saws) sanoi myös, “Kerran oli eräs koira vaelteli ympäriinsä, ollen kuolemassa janoon, kun prostituoitu näki sen. Hän otti hänen kenkänsä pois jalastaan ja käytti sitä ja antoi vettä koiralle (lähteestä). Hänelle suotiin anteeksi anto (ts. synnistään olemalla prostituoitu, kun hän katui).” (Al-Bukhaaree and Muslim)

Jos tämä suuri palkkio suodaan naiselle, koska hän oli ystävällinen koiralle, vaikka hän oli tehnyt suuren synnin, voimmeko kuvitella palkkiota ystävällisyydestä tottelevaiselle, paastoavalle Muslimille?! Meidän Profeettamme (saws) kertoi meille, “Allaah, ta´aala, on valinnut tiettyjä ihmisiä auttamaan yltäkylläisyydestään Hänen toisia palvelijoitaan ja Hän antaa sen jatkua (ts. heidän varallisuutensa), niin kauan kuin he ovat lannistumattomia (auttamaan toisia sillä). Jos he lakkaavat sen tekemisen, silloin Hän ottaa sen pois heiltä ja ohjaa sen toisille.” (At-Tabaraanee/Al-Awsat, 5295, As-Silsilah As-Saheehah, 1692)