Perhekiistan tapahtuessa, Koraani kehottaa kohtelemaan vaimoaan ystävällisesti eikä ylenkatsoa hänen POSITIIVISIA PUOLIAAN
"...Kohdelkaa häntä hyvin. Vaikka inhoaisittekin häntä, kenties inhoatte jotakin, jonka Jumala asettaa suureksi hyödyksi teille."(Koraani 4:19).
Jos ongelma liittyy vaimon käyttäytymiseen, hänen aviomiehensä voi kehottaa häntä ja vedota syyhyn. Monissa tapauksissa, tämä toimenpide on todennäköisesti riittävä. Tapauksissa, joissa ongelma jatkuu, aviomies voi ilmaista tyytymättömyytensä toisella rauhanomaisella tavalla, nukkumalla eri sängyissä vaimon kanssa. On silti tapauksia, joissa vaimo jatkaa harkittua väärin kohtelua ja ilmaisee halveksuntansa miehelleen ja välinpitämättömyyttään velvollisuuksiaan kohtaan. Avioeron sijasta, aviomies voi turvautua toisenlaiseen toimenpiteeseen pelastaakseen avioliiton, ainakin joissakin tapauksissa.
Sellainen toimenpide on tarkemmin kuvailta hellänä taputuksena vartaloon, mutta EI KOSKAAN KASVOIHIN, se tekee siitä enemmänkin symbolisen tavan kuin rangaistuksen.
Tähän liittyvä Koraanin teksti:
Jopa täällä, se maksimaalisin toimenpide on rajoitettu seuraavasti:
a) On nähtävä harvinaisena poikkeuksena toistuva kehotus keskinäiseen kunnioitukseen, hellyyteen ja hyvään kohteluun, josta puhuttiin aiemmin.
Koraaniin ja haditheihin perustuen tätä toimintatapaa voidaan käyttää tapauksissa joissa on rivoutta vaimon puolelta tai äärimäinen taittuminen (refraction)ja aviomiehen kohtuullisten pyyntöjen hylkääminen johdonmukaiselta pohjalta. Silti, toisia toimintatapoja, kuten kehotus, on yritettävä ensin.
b) Kuten haditheissa on määritelty, ei ole luvallista lyödä ketään kasvoihin, aiheuttaa minkäänlaista ruumiillista vahinkoa tai edes olla karkea. Minkä hadith kuvailee dharban ghayra mubahhir, tai kevyt läimäytys, aiemmat lainoppineet tulkitsivat sen (symboliseksi) miswakin käytöksi (pieni luonnollinen hammasharja)! Lisäksi he määrittelivät luvalliseksi "lyömiseksi" sellaisen, mikä ei jätä merkkejä vartaloon. On mielenkiintoista että tämä viimeksi mainittu 1400 vuotta vanha määritelmä on kriteerinä nykyajan Amerikkalaisessa laissa erottamassa kevyen ja vahingottoman napautuksen tai lyönnin "pahoinpitelystä" laillisessa merkityksessä.
Tämä tekee sen selväksi, että jopa tämä äärimmäinen , viimeinen turvautumiskeino ja "pienempi kahdesta pahasta" toimenpide, mikä voi pelastaa avioliiton, ei vastaa määritelmää "fyysisestä pahoinpitelystä" , perheväkivallasta tai "vaimon hakkaamisesta" 1900-luvun laissa vapaissa demokratioissa, missä tällaiset äärimmäisyydet ovat niin arkipäiväisiä että ne nähdään kansallisena huolena.
c) Tällaisen luvallisen symbolisen ilmaisun vakavuuden jatkuva taittuminen (refraction) ei tarkoita sen toivottavuutta. Monissa haditheissa Profeetta Muhammed (saas) koetti estää tämän tavan. Hänen sanontojen joukossa on seuraava:
"Älä lyö Allahin (swt) naispuolisia palvelijoita." "Jotkut (naiset) vierailivat perheeni luona valittaen heidän miehistään (lyövän heitä). Nämä (aviomiehet) eivät ole parhaita teistä." Profeetta (saas) sanoi: Kukaan teistä ei saa lyödä vaimoaan kuin aasia ja myöhemmin illalla olla sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan"
d) Todellisen sunna seuraaminen on seurata Profeetta Muhammedin (saas) esimerkkiä, kuka EI KOSKAAN TURVAUTUNUT TÄHÄN TOIMENPITEESEEN, huolimatta olosuhteista.
e) Islamin opetukset ovat universaaleja luonnossa. Ne tarpeita ja olosuhteita eri aikoina, eri kulttuureissa ja olosuhteissa. Jotkut toimenpiteet voivat joissakin tilanteissa ja kulttuureissa tai joillakin ihmisillä toimia, mutta ne ei ehkä tehoa muihin. Määritelmä, "luvallinen" teko ei ole vaadittu, yritetty estää tai kielletty. Tosiasiassa, on ehkä PAREMPI SANOA SUORAAN LUVALLISUUDEN LAAJUUS, kuten käsillä olevassa asiassa, eikä jättää sitä rajoittamattomana ja kelvottomana, tai olla välittämättä siitä ollenkaan. Tiukan määräyksen puutteessa, ihminen voi tulkita asian omalla tavallaan, mikä voi johtaa liiallisuuksiin ja todelliseen pahoinpitelyyn.
f)Minkäänlainen liiallisuuksiin meneminen, julmuus, perheväkivalta, tai loukkaus "Muslimin" tekemänä, ei koskaan voi johtaa rehellisesti mistään ilmoitetusta tekstistä (Koraanista tai Hadithista). Tällaisista liiallisuuksista ja väkivaltaisuuksista täytyy syyttää henkilöä itseään, kuten on näytetty, he suorittava tyhjiä lupauksia Islamin opetuksista ja käskyistä ja epäonnistuvat Profeetan (saas) sunnan seuraamisessa.