Kappaleita kesästä
¤
Sitä muistaa vieläkin
harmistuneen hymyn parvekkeella
alistuvan, kärsivällisen päättäväisen
kasvojen asennon, kuva tuli
vasten tahtoaan ei voinut tietää,
miksi tuhlata aikaansa täällä
ehkä vähän lisää kahvia?
¤
Kaksi ja puoli kilometriä
yksi ylämäki ja tupakkaa
kerrostalojen silhuetit iltahämärässä
ohutta pilviharsoa, muutama juoppo
vadelmia, vadelmia kaikkialla
polun varrelta oli helppo poiketa metsään
kun hiki tuli, kaiken saattoi tuntea kiivaammin
savukkeen jämä ennakoi melankoliaa
mutta sinä hetkenä se oli kaukana,
vielä puoli vuotta, ei nyt, nyt on vain
kostea, hihaton paita, siili, naurua, suudelma
makaroniruokaa illalliseksi, nyt
¤
Musiikki taustalla
miten hyvä onkaan nyt, itken
muutama pullo Sandelsia, yksinäisyyttä,
valokuvia, rahiseva levysoitin
nyt tulee
verta nenästä, vuodan
¤
Punaiset hiukset
kaikilla niillä!
Miten hyvä olikaan lepäillä
ja haistella hiuksia, olla vain
nukahtaa kesken elokuvaa
tuo tyyni suvantovaihe, josta
suloisen tekee sen
rajallinen kestoaika
vieno, mausteinen tuoksu
¤
Vesi loiskui suruttomasti,
jalkoja, käsiä, leikkejä, puhetta,
naurua joka oli liian äänekästä
vihasin ystäviäsi
¤
Olin seurassa kuulemma
poissaolevan näköinen
ja puhelimessa mieluummin
kuuntelin soljuvaa ääntä
kuin sanoin itse mitään
elin mukana mutten itse kertonut
koskaan mitään
minkä mukana elää
kieltäydyin pyydettäessä
sitä ei voitu koskaan ymmärtää, mutta
miksi rikkoa tunnelma
¤
Isäsi oli rautatieläinen
kiskot alkoivat talon takaa
pihan perällä puutarhakeinussa
yritin selvittää päätäni aamuvarhain
ensimmäiset omilla rahoilla ostetut kengät
veivät minut kotiin
¤
Sinä yönä uni ei ollut kutsuttu vieras
seksiä, kahvia, tupakkaa ja rakkautta
parveke oli kylmä, naapurit kuulivat
naurumme väsyneen
patjat lattialla, stereot ja muovimukit
kymmenet äänilevyt, kondomipakkaus
keskustelut ja lämmön kaipuu
hetken luulo pysyvyydestä
¤
Joudun liian usein kulkemaan
talosi ohitse, sinä siellä,
portailla istumassa
näet minut, poltat tupakkaa
nouset ja katoat sisälle
minä myös, mutten samaan paikkaan
ikuiseen lauantai-illan sydämeen
ei enää vaikka joskus mieli tekisi
rypppyiset valokuvat muistuttavat siitä
mikä kerran oli
¤
Baari, pöytä, tuoppi kello kaksi
Sinä et koskaan päässyt sisälle, liian nuori
hyvää seuraa heroiinibluesia
Silloin oli turvallista lähteä kun
tiesi minne oli menossa
nyt juon whiskiä ja opin lauluja jotka
saman tien unohdan
nyt lähteminen on luopumista
unohtaminen hylkäämistä
ajatteleminen kidutusta
juominen vain pelkkää juopumista
¤
On asioita, jotka vain tapahtuvat
ilman sen kummempaa syytä
mutta jo neljättä kertaa?
¤
Kaikki tulevaisuudessa
järjestettävät bileet
kaikki huomisen orgiat
ovat esivalmistelua viimeiseen juhlaan,
jonne kerätään kaikki hengissä selvinneet
pääsyvaatimuksina punaiset kengät,
maailmanlopun ajan väreissä hehkuvat silmät
sekä rajaton luottokortti, mieluiten ilman mieltä
¤
Tulet kadulla vastaan, pakon sanelemana
muutakaan tietä ei ole
näen sinut ensimmäistä kertaa kunnolla
kuukausiin
olet lihonut
siirtynyt käyttämään rumia vaatteita
ei tyylitajusta tietoakaan
paljon vanhemman näköinen olet
itse en ole muuttunut lainkaan
sama vanha takki, kengät, ilme
luimistellen kuljet ohi, huulesi värähtää
kävelen pois
tiedän, että katsot perääni
puren kieltä tyytyväisenä
se ei maistu millekään
verelle,
korkeintaan.