Joka aamu hän kukat kastelee
   kävelee linja-autoon
   päässä niin paljon asiaa
   lauluja joita kukaan ei kuule
   ääniä joita muut eivät jaa
    takapenkillä hiljaa istuu
   hymyillen hyräilee
    penkin alla iso kone työtään tekee
    sen rakensi muuan Tserkujev
    joka viettää nyt eläkepäiviään
    lastenlapsiaan lempeästi kaitsien
    joiden elämä virtaa vielä niin nopeasti,
    nuorena ja kiivaana, kuin kerran nuori Tserkujevkin
    mutta siitä ei bussimatkustajalla
    ole aavistustakaan
    uusi sävelmä korvissaan kirkkaana ja tunteikkaana
    soi siinä arojen kaiho.