"...oli hatussa lieri, korea ja suur
       se tuulessa liepotti ja haisi
       kuin silakoin päällystetty Kiinan muur'
       ja hatun jos ilmaan viskasi vain, niin paljost' jäi nenä paitsi

          *    *      *

    " kauan suri herra Kumpenstein
      hattuaan kovin koreaa
      ei liene montaa ihmistä, joit
      vois suru noin musertaa
       - hautaan käy nyt Kumpesteinin tie.

      Kerran niin kaunis hattu
      on nyt puoliksi syöty muisto vain
      se, minkä kerran ol maailmasta palkaksi saanut
      ei tuo arvostust' tuolle puolen lain

      Kanssa hattunsa rakkaan nyt
      Kumpenstein maan povessa on
      Ei mikään näitä kahta eläessään erottanut
      ja nyt jakavat he yhteisen kohtalon
      syleilyssä maan armaan.