Öisin ne hipsivät
      suuret karvaiset pöhnäkkeet
      hiiperoiset, kuuperoiset
      hitaasti esiin ryntäytyvät
      verkalleen, ilmaa nuuskien
      ulokkeet kuuta kohden väträytyneenä
      ne hiljaa vipajavat
      mielihyvästä hyristen
      Isot yöoliot,
      niin kovin karvaiset
      laulussa niiden
      ei ole lainkaan sanoja,
      ymmärrystä vain
      ymmärrystä vain. 1