Helsingin Kendoseura Ki-Ken-Tai-Icchi

KENDON HISTORIAA

Nykypäivänäkin Japanissa miljoonat harjoittelevat kendoa kouluissa, yliopistoissa, työpaikkojen ja poliisilaitosten harjoitussaleilla. Kendon, japanilaisen miekkailun, perinteet ulottuvat pitkälle Japanin sotaisaan historiaan ja taistelukenttien miekankäsittelytaitoihin.

Ensimmäiset ja vanhimmat viitteet miekoista ja niiden käytöstä löytyvät jo ennen ajanlaskumme alkua. Feodaaliajalla miekka oli tärkeä sosiaalisen ja poliittisen järjestyksen instrumentti. Jo varhaista Japanin historiaa sävyttävät eri provinssien väliset sodat. Kullakin feodaaliruhtinaalla oli oma samuraiarmeijansa, jotka puolustivat isäntiensä maita, valloittivat ja kukistivat vihollisia sekä ylläpitivät järjestystä. Miekankäsittelytaito oli keskeisessä asemassa samuraiden sotilaskoulutuksessa ja sen opettamiseksi kehitettiin systemaattinen järjestelmä. Taitavia miekkailuopettajia ja miekkamiehiä ihailtiin ja feodaaliruhtinaat kilpailivat keskenään saadakseen heidät palvelukseensa. Miekankäsittelytaidon opettamisen lisäksi usein nämä opettajat pitkälti vastasivat oppilaidensa moraalisen ja eettisen ajattelun kehittämisestä.

Tuliaseiden myötä miekka menetti arvoaan taisteluaseena, vaikkakin miekankäsittelytaito kukoistikin Tokugawa-shogunaatin aikana 1600-luvulla. Samuraiden sotilaskoulutuksen katsottiin täydentävän akateemista ja sosiaalista opiskelua ja se nähtiinkin välttämättömäksi monipuolisen yksilön kehityksessä. Mielenkiintoisen lisänsä japanilaiseen miekkailuun toi zen-buddhismi, joka kytkeytyi vallitseviin soturi-ihanteisiin. Monet zeniläiset opit olivat harmonisia samuraiden koulutuksen päämäärien ja ihanteiden kanssa ja niinpä samurait omaksuivat zeniläisen ajattelun ja katsoivat, että se tuo moraalista ja eettistä syvyyttä heidän kokemusmaailmaansa. Zen näytti tarjoavan uskomusjärjestelmän, joka sopi hyvin samurain elämäntapaan. Samuraita, jonka elämä saattoi päättyä hetkessä, zenin selkeys viehätti. Zen-munkin elämä muistutti samurain elämäntapaa; molemmat uskoivat, että täydellisyyden voi tavoittaa vain ankaran harjoittelun kautta. Monet samurait täydensivät opiskeluaan zen-temppelissä ja monet munkit taas harjoittelivat eri taistelulajeja syventääkseen zenin ymmärtämystä. Useista temppeleistä tuli kuuluisia munkkiensa taistelutaitojen ansiosta.

Meikkailussa eri koulukuntia alkoi ilmaantua vasta 1400-luvulla. Asteittain kendon opetuksessa siirryttiin käyttämään terävän miekan sijasta puumiekkoja ja 1700-luvulla siirryttiin harjoittelemaan terävien tai umpipuisten miekkojen sijasta bambusäleistä kootulla joustavammalla miekalla.

Myöhemmin varustus täydentyi hanskoilla, vartalo- ja lannesuojilla sekä kypärällä. Näin vammautumisriski väheni ja voitiin keskittyä enemmän tekniikoihin. Nykyvarustuksen kokoonpano vakiintui 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

Kendon alkuperä löytyy siis samuraiden ja bushien taistelukenttien miekankäsittelytaidosta ja sananmukaisesti se merkitseekin miekan tietä. Kendoharjoittelussa ei ole kyse vain vastustajan voittamisesta tai fyysisten ominaisuuksien, vaan myös henkisen ja sosiaalisen puolen kehittymisestä. Keskeiset osatekijät ovat ihminen, hänen fyysinen olemuksensa, miekka ja mieli; henkinen asenne. Jokaisella kendokalla on motiivinsa ja ajatusmaailmansa, joita tulee kunnioittaa unohtamatta kuitenkaan harjoittelun yleistä ja yhteistä harmoniaa.

Koti | Kurssit | Harjoitukset | Ota Yhteyttä