Kalsiumin riittävä saanti on erityisen kriittistä juuri kilpikonnille, sillä niiden poikkeuksellinen luustorakenne vaatii runsaasti kalsiumia kehittyäkseen oikein ja tasapainoisesti. Matelijoilla on todettu Ca:P-suhteen kriittiseksi alarajaksi 1,2:1, mutta kilpikonnilla suhteen olisi oltava huomattavasti korkeampi. Maakilpikonnien luonnollisessa ravinnossa Ca:P-suhde on 4-6:1. Tämä asettaa tiettyjä ongelmia vankeudessa kasvatettavien konnien ruokintaan, sillä kaupallisten lehtevien vihannesten Ca:P-suhde on keskimäärin 0,84:1 ja hedelmien 0,64:1. Kun lisöksi sisällä elävien konnien UVB-säteilyn ja siten D3-vitamiinin saanti on erittäin heikkoa, johtaa tilanne hyvinkin helposti voimakkaaseen Ca-vajaukseen kilpparin ravinnossa. Kalsiumin puutteesta seuraa kilpikonnilla seuraavanlaisia ongelmia: a) epämuodostunut luustom kasvu etenkin kilvessä, sekundaarinen hyperparatyreoosi ja sen seurauksena osteodystrofia fibrosa (=MBD eli Metabolic Bone Disease) ja pahimmillaan ns. Soft Shell Syndrome. Tyypillisesti väärän Ca:P-suhteen aiheuttamia kasvuhäiriöitä ovat takamarginaalien kasvun tyrehtyminen ja sitä kautta kilven takaosan kääntyminen lipaksi, sivumarginaalien kasvu pystysuoraan, kilven epätasaisuus ja kuopalle painuminen etenkin takaosasta sekä kilven jääminen liian pieneksi. Pahimmillaan kilpi on niin pehmeä, että konna painettaessa puristuu selväshemmilla osteomalasiaan. Koska lasi suodattaa n. 96% UVB-säteilystä, olisi suomalaisten maakonnien hyvä päästä kesaäisin ulkosalle paistattelemaan aurinkoon mahdollismman paljon ja läpi talven aktiivisille konnille olisi järjestettävä mahdollisuus edes jonkilaiseen UVB-säteilyn saantiin erilaisten päivänvalo- ym. Lamppujen avulla. Varsinaisten solarium-lamppujen kanssa on kuitenkin oltava hyvin varovainen. Konnat, jotka eivät saa lainkaan UV-säteilyä, tulisi saada noin 10-20 iu/kg D3-vitamiinia päivässä ravintolisänä. Yliannostusta on luonnollisesti myös varottava, sillä se aiheuttaa mm. pehmytosakalkkiutumista.