Erilaiset loiset muodostavat hyvin tärkeän ryhmän kilpikonnien sairauksissa. Erityisesti luonnosta pyydetyt lehtikilpikonnat (Heosemys spinosa, Geomyda spengleri), mutta myös kaikki muut luonnosta pyydetyt konnat ovat erityisen suuressa riskissä sairastua vakavasti massiivisista loisesiintymistä. Tämän takia olisikin suositeltavaa käsitellä kaikki maahan tuodut yksilöt sekä sisä- että ulkoloisten varalta heti niiden saavuttua, sillä kuljetusstressi saattaa monisatakertaistaa esim. suolistoloisten määrän parissa päivässä. Vankeudessa kasvatetut yksilöt ovat tässäkin suhteessa huomattavasti terveempiä. Seuraavassa käydään läpi tärkeimmät loisryhmät.

1. Punkit (ticks and mites)

Punkeista puutiaisen sukuiset 'isot punkit" (engl. ticks) ovat kaikilla maallaelävillä konnilla suhteellisen yleisiä, suokonnilla niitä ei juuri tavata. Puutiaiset eivät ole suuri ongelma, sillä kun ne kerran on poistettu konnasta (vrt. koiran puutiaiset) ei uusia yleensä ilmaannu meidän ilmasto-oloissamme. Hankalampia ovat sen sijaan "pienet punkit" (engl. mites), jotka lisääntyvät konnan ympäristössä ja vastaavat siis suunnilleen nisäkkäiden kirppuja elintavoiltaan. Tällaiset punkit ovat kuitenkin onneksi kilpikonnilla hyvinkin harvinaisia. Näiden otusten tappamiseksi konna ja sen ympäristö on käsiteltävä jollakin akarisidilla eli punkkimyrkyllä, käytännössä tämän voi tehdä laimennetulla ivermektiinillä ( 1 ml Ivomeciaa/ 1 l vettä). Ivermektiinikäsittely on tehtävä konnalle ehdottomasti ulkoisesti ja suurta varovaisuutta noudattaen, sillä kilpikonnat ovat erittäin herkkiä ivermektiinin toksisille vaikutuksille.

Nematodit kattavat kilpikonnien sisäloisista suurimman osan. Seuraavassa käsitellään tärkeimmät kilpikonnien nematodilajit.

a) Suolinkaiset ( Sulcascaris sp., Angusticaecum sp.)

Askaridit ovat hyvin yleisiä kilpikonnien suolistoloisia. Niillä on epäsuora elinkierto ja ne käyttävät väli-isäntinään mm. sammakkoja ja kaloja. Konnat sietävät pieniä määriä näitä loisia melko hyvin, sillä ne elävät suolistossa vapaana. Suurin negatiivinen vaikutus isäntään on ravinteiden varastaminen: nämä madot voivat kuluttaa jopa 40 % konnalle tarkoitetusta ravinnosta. Stressatulla, huonosti syövällä eläimellä tämä saattaa olla kohtalokasta. Todella suuret loismäärät saattavat tukkia ruoansulatuskanavan tai sappi- ja haimatiehyitä. Lisäksi niiden vaeltavat toukat saattavat toimia infektioportteina mm. keuhkoissa, henkitorvessa maksassa ym. paikoissa. Hoitona käytetään fenbendatsolia (Axilur) (25 mg/kg). Hoitoa ei tarvitse uusia, koska loisen elinkierto on epäsuora, mutta ruokaeläinten infektio on estettävä.

b) Hakamadot Camallanus sp., Spineoxys cotortus)

Hakamadot ovat hyvin yleisiä erityisesti suokonnilla ja niillä on suora elinkierto. Ne eivät ole lajispesifisiä. vaan voivat tartuttaa melko laajan isäntäkirjon. Ne tarttuvat paitsi oraalisesti eli suun kautta niin myös ihon läpi ja vankeusoloissa saattaakin lyhyessä ajassa kehittyä valtavia populaatioita. Hakamatoja esiintyy koko ruoansulatuskanavan alueella ruokatorvesta peräsuoleen asti, missä ne imevät isäntänsä verta kiinnittyneenä limakalvoon. Nämä madot aiheuttavat helposti pieninäkin määrinä haavaumia limakalvoihin, pahoja tulehduksia, anemiaa ja peritoniitteja eli ruumiinonteloiden kalvojen tulehduksia. Hoitona fenbendatsoli (25 mg/kg) kerran viikossa ainakin 2-3 kertaa. Hoidon tulos olisi hyvä tarkistaa ulostenäyttein.

Kihomadot ovat yleisiä kilpikonnilla. niillä on suora elinkierto ja ne tarttuvat kontaminoidun veden tai ruoan mukana Kihomadot elävät vain rs-kanavan loppupäässä eivätkä yleensä aiheuta suurempia ongelmia, mutta tukoksia ja ummetusta on kuitenkin raportoitu maakonnilla. Hoitona fenbendatsolia (25 mg/kg) 2 kertaa 2-3 viikon välein

Heisimadot ovat kasveja syövillä kilpikonnilla harvinaisia. mutta lihaa syövillä melkoyleisiä. Niillä on epäsuora elinkierto ja siten ne eivät yleensä aiheuta jatkuvia ongelmia vankeudessa elävillä eläimillä, vaan ovat lähinnä juuri luonnosta pyydystettyjen konnien ongelma. Heisimadot eivät yleensä aiheuta vakavia oireita, mutta enteriittejä eli suolistotulehduksia, aliravitsemusta ja tukoksia voi esiintyä. Hoitona pratsikvanteli Droncita 4mglkg) kaksi kertaa kahden viikon välein.

Alkueläimet ovat erittäin yleisiä enteriitin, huonon kunnon, syömättömyyden ja jopa kuoleman aiheuttajia etenkin luonnosta pyydetyillä lehtikonnilla (heocemys spinosa, Geomydas spengleri), minkä takia eläimet suositellaan käsiteltäviksi metronidatsolilla (Flagyl®, Elyzol® Trikozol®) (25-50 mg/kg) mahdollisimman pian niiden saavuttua. Tällaisen stressin laukaiseman sairauden syynä ovat yleensä erilaiset flagellaatit tai kokkidit(Eimeria sp., Isospora sp., Caryospora sp.).Kilpikonnissa melko yleinen Entamoeba invadens ei taas yleensä aiheuta tautia niissä. mutta asettaa ko. taudinaiheuttajalle huomattavasti herkemmät käärmeet suureen vaaraan. mikäli näitä eläimiä pidetään yhdessä

Maakilpikonnien flagellaatti-infektioon liittyy usein ns. "steriili suoli"-syndrooma eli tarpeellisen suoliston mikroflooran (johon saattaa kuulua myös joitain flagellaatteja!) kuoleminen patogeenisen eli tautia-aiheuttavan flooran puristuksessa. Mikäli flagellaatti-infektiosta kärsineen kilpikonnan ripuli jatkuu metronidatsoli-hoidon jälkeenkin yli kaksi viikkoa, on syytä epäillä "steriili suoli"-syndroomaa. Paras hoito kyseessä olevaan sairauteen on ehdottomasti terveen maakonnan ulosteen letkutus.

Hyvin vakavan sairauden maakilpikonnilla aiheuttaa Hexamita parva- niminen flagellaatti, joka elää munuaisissa. Hoitamattomana tämä tauti johtaa akuuttiin tai krooniseen nefriittiin eli munuaistulehdukseen ja kuolemaan. Oireena on voimakkaan hajuinen virtsa, joka saattaa olla vihertävää ja veren täplittämää sekä runsas juominen, syömättömyys ja painon lasku. Hoitona metronidatsolia joko 50 mg/kg 10 päivän ajan tai 260 mg/kg kaksi kertaa kahden viikon välein.