Tässä pieni tarina poikien Uudesta vuodesta. Ja taas nimet on muutettu muutaman henkilön terveydentilan takaamiseksi.

Tarina sai alkunsa jo paljon aiemmin kun M oli lähdössä takaisin ulkomaille, jossa silloin vaikutti. Sovimme silloin, että mennään vuoden vaihteessa mökille, ja J ja A tekee avannon, ja M tarjoaa vahvaa olutta ja hyvää viskiä. Yhteydenpito toimi niin kuin vain pojilla saattaa, eli ei oltu kuultu mitään M:stä sitten lähdön jälkeen. Paluu päivä kun tiedettiin, niin kaikkihan oli sovittu jo kuukausia aiemmin.

The M oli saapunut kotiin illalla. A & J soitti aamuvarhaisella (n. klo 10.20) sille, ja noin tunti sen heräämisen jälkeen olimmekin jo matkalla, näinhän sitä oli sovittu! Ulkona oli pakkasta yli 20 paikallista astetta, mutta sehän ei haitannut. M oli pitänyt lupauksensa ja oli tuonut VAHVAA olutta ja viskiä jonka mausta emme vielä tässä vaiheessa tienneet. Matkalla kävimme ostamassa muutaman pommin vuodenvaihtumisen juhlistamiseksi.

Mökille kun päästiin (tällä kertaa oli tilattu aurattutie pihaan asti) niin oli käskynjako: The M, sytytä takka ja kiuas The J & A, avanto lepo avanto tee! A ja J väkersi avantoa jo tottuneeseen tyyliinsä ja joi sitä kaljaa joka oli pe*leen pahaa mutta VAHVAA. M sytytti takan ja yritti kiuasta. Välillä tuntu, että M löi karhunpainia kiukaan kanssa, mutta puut ei syttynyt. Kun pojat alkoi järvellä kaipailla savua saunankin piipunpäästä M sai kuningasidean. Sytytysnestettä! Muutahan ei sitten löytynyt kun se 18-vuotias viski. No siitä pikku loraus siihen puun päälle, puu pesään ja tulitikku perään = WUTUM! Jumalauta se sytty. Olihan se ehkä hyvän juoman (se oli tosiaan hyvää) tuhlausta, mutta olihan se lämmin saunakin kiva asia. Ja olihan sen jo aikakin syttyä sillä avanto oli lähes valmis.

J oli saanut pari päivää aiemmin idean (aika harvinaista kyllä). Se oli rakentanut avantovalot. Ja taatusti nykyiset EU tirektiivit täyttävät. Eipä ne hirveesti ilmeisesti läpi päästänyt kun avanto meni riitteeseen ja sulakkeet kesti. Ja oli muuten aikast komeen näkönen avanto, kyllä siellä kelpaa polskutella, tuumimme pienessä nousuhumalassa.

Jossain vaiheessa, kun lämmitimme saunaa ja joimme niitä juomiamme, niin ajattelimme laittaa rappuset sinne avantoon. Onhan se ihan järkevää koska vesi oli kylmää (n. 0,73cm), niin sieltä pääsee äkkiä pois. J lupas uhrautua. Samalla kun hän käy heittämässä vettä, niin käy heittämässä raput veteen. Siis avantoon eikä siihen veteen jonka juuri heitti. J:ltä sekään ei välttämättä olisi ollut suuri ihme siinä kuosissa.

Illan hämärtyessä pääsimme sinne saunaankin. Avannolla ihmeteltiin missä ne raput on ja J väitti kovasti laittaneensa ne sinne. Tosin eihän asiasta voinut olla varma, meinaan ne valot oli hajonnut, mutta olihan ne palanut jo päivästä lähtien. Siinä kun juoksimme saunaan ja uimaan muutaman kerran, ihmeteltiin miksi A:lta tulee aina saunassa verta jaloista. Noin kuudennen uimareissun jälkeen J kertoi, että ne raput (metalliset sellaiset) on siellä avannon pohjalla. No selvisi se verenkin syy, A oli aina hypännyt tasajalkaa sinne avannon pohjalle. J väittää edelleen laittaneensa ne avannon reunaa vasten, ja muut epäilee, että se heitti ne avantoon, kun kävi kerran heittämässä vettäkin. Toivoa vaan sopii ettei se heittänyt sitä vettäkin sinne avantoon!

Jossain vaiheessa ja jostain syystä se saunominenkin loppui, ja kello ei ollut vielä ees puoltayötä. Oli mukavan rento olo muutaman tunnin saunomisen jälkeen. Kiva olla ja möllöttää. Tähän kohtaan kuuluu ne legendaariset lausahdukset jotka löytyy sieltä yhdestä osiosta. Mehän oltiin lähdetty maalle pois kaupungin melusta ja melskeestä, ja kuinkas kävikään.

Kohta meillä oli jo kyyti kaupunkiin katsomaan ilotulitusta. Tietysti paluu kyydistä ei hajuakaan, mutta sehän oli sen ajan ongelma. Toki meillä oli mukana pikkusen evästäkin. Heti kaupungille päästyämme J teki niin kuin aina, katosi. Ilmeisesti jonkun naisen kanssa, eihän se tietenkään mitään myöntänyt. Mutta A ja M katseli ilotulituksen ja suuntasi siitä sisätiloihin, olihan oikein baarivaatteetkin. Siis tosi rouheet toppareleet. Se baariin meno olikin aika fiksua. Alkomahoolihan jysähtää lämpösessä niinku tiiätte, silleen niinku diiselveturi… Eihän siinä kauaa mennyt kun alkoholi vaikutti oikein mukavasti ja käytös oli tosi rentoa. Se oli niin rentoa ettei A jaksanut pitää päätään ylhäällä, vaikka ei nukkunutkaan (kun ei annettu). Siitä sitten ulos ja ihmettelemään mitä tehdä. Eihän siellä kauan jaksanut/kyennyt haahuilemaan. Siis taksi ja takaas joskus kahden maissa. Todettiin, että saa J tulla millä tulee jos on tullakseen. No J:hän tuli joskus viiden maissa. Se oli pumminut kyydin joltain tutulta.

Siinä J:n saapuessa juotiin vielä jotain pientä kun satuttiin kerran hereillä olemaan. Aamulla nukuttiin pitkään ja jossain vaiheessa iltaa oli mökki siivottu, kamat pakattu ja suuntasimme nenän kohti uusia seikkailuja.