Seuraavassa pieni tarina eräästä eräretkestä jonka suoritimme helmikuun rai(la)kkaana viikonloppuna, tarkalleen16.-18.2.2001 Keuruun korvessa, ja joka sai nimekseen SEINÄHULLUT GOES TO WILDERNESS!

Tämä reissu poikkeaa muista siinä, että tätä oli suunniteltu jo pitkän aikaa ja ajankohtakin oli sovittu jo paljon aiemmin. Aikataulu oli joustava. Klo 12 jälkeen piti jokaisen olla viiden minuutin lähtövalmiudessa, ja säännöt olivat muutenkin tiukat. Alkoholin nauttiminen matkalla oli kiellettyä, koska edessä oli kilometrien hiihtourakka umpihangessa ja pimeässä. Matkaan päästiin hyvissä ajoin klo 15.27 vaikka pakkaukset suoritettiin pääosin vasta töiden jälkeen. Kaikki erämaavaellukseen tarvittava välineistö oli koottu kasaan jo aiemmin ja eväät oli päätetty hankkia matkalla.

Ensimmäinen etappi oli Hämeenlinnaan. Sieltä kävimme ostamassa muonituksen. Vaelluseväät koostui pääasiassa seuraavista: muutama köntsä lihaa, kasa makkaraa, makaroneja ja tietenkin kaljaa ja siideriä (ihan vaan ruokajuomaksi). Tiukkaa viinaa oli pakattu rinkkoihin (tietysti vain haavojen puhdistukseen haaveri tilanteissa). Ostimme toki limuakin paripulloa ja mehutiivistettä. Koska alko oli siinä samassa kompleksissa ostimme myös minttupullon hampaidenpesua varten.

Hämeenlinnassa vaihtui kuski. The A siirtyi repsikan paikalle koska takana oli raskas työviikko ja rattiin nukahtaminen olisi ollut kohtalokasta. The M otti kuskin homman selvästi "innostuneena", koska siinä vaiheessa homman suunta alkoi jo kirkastua. Kaupasta oli ostettu sixpäkki olutta matkalle, jotta saisimme vähän tankattua nestettä ennen rankkaa hiihto osuutta. Jossain vaiheessa se sixpäkki oli sekoontunu sen pakin kanssa, ja tankkaus urakasta tulikin paljon suurempi. Emmehän millään pystyneet kuljettamaan irtopulloja metsän siimekseen. Matkan taittuessa kohti perusleiriä nestetankkaus sujui loistavasti. Pysähdyimme parikertaa luonnon helmaan bongaamaan lintuja, ja taisi siinä samalla aina joku tehdä luonnollisia tarpeitaankin. Samalla se sixpäkki löysi tiensä sen tyhjentyneen pakin viereen. Matka perusleiriin taittui illan pimetessä leppoisasti ja perusleiriin saavuttiin klo 20.24.

Perusleiristä matka alkoi parinkilsan kävelyvaelluksella pellonlaidalle jonne olimme jättäneet tavaramme odottamaan. Ennen vaelluksen alkua nostimme tunnelmaa pienellä minntu-snapsilla. Ja siinähän ne ekat ongelmat olikin. Pullonkorkista meni jengat! Eihän kukaan suostu laittamaan avonaista pulloa taskuunsa. Siispä päätimme juoda puolipulloa pois, ja sitten veistellä puusta siihen korkin käyttäen hyväksi The O:n hienomekaanikon ammattitaitoa. Lopulta pääsimme hiihdon alkuun (ja The O lumikenkäilyn) mintun kivasti lämmittäessä sisältäpäin raikasta talvi-iltaa. Eipä tarvinnut pitkälle vaeltaa, niin seuraavat ongelmat selvisi. The A:n ja The J:n sukset luisti aivan liian hyvin. Matka taittui joka potkulla melkein 7cm. Lisäksi ahkiot ei suostunut pysymään pystyssä. Onneksi tavarat oli sidottu kunnolla ettei ne hukkunut yön pimeyteen. Sitkeän taistelun jälkeen viimisetkin näkivät mökin lämpimän valon 21.16. The M ja The O oli tullut nopeammin ja laittanut möksään lamput kähisemään ja tulen takkaan.

Kun pulssi oli laskenut ja suurin hiki kuivahtanut huomasimme olevamme sisältä aivan rikki. Onneksi oli sitä "lääkeviinaa" mukana, joten pääsimme heti aloittamaan sisäisen korjauksen, samalla laitoimme takkaan kahvit porisemaan. Illan edetessä "lääkkeet" hupeni , mutta haavat ei parantuneet.

Klo 22.52 oli seuraavan ohjelmanumeron aika. The M lähti nostamaan isännänviirin. Yllättävää kyllä otsalamppu punertaen The M saikin umpihangessa tököttävään salkoon viirin hinattua. Laulua ei kuitenkaan lähtenyt vaikka portailta sitä toivottiinkin. Sen jälkeen siirryttiin takasin mökkiin nauttimaan kahvit ja konjakit. Loppuilta menikin henkeviä rupatellen ja olutta litkien. Siinä sivussa krillattiin osa niistä mukana hinatuista lihoista.

La aamu oli jo hetken valjennut kun mökissä alkoi esiintyä elonmerkkejä. Lattialta kuului outo kähinä joka huomattiin olevan The O joka selvästikin yritti sanoa jotain seuraavaa: W-u mn o krkku kpee, eli: ?¤}XX$[]£* mun on kurkku kipee! The O ei kauaa jaksanut yksinään valittaa vaan siirtyi muiden kanssa asiaan. Muut naukkaili siideriä tai olutta, mutta The O räjäytti päivän käyntiin tiukalla. Ei kuitenkaan suostunut vetää raakana vaikka painostus oli huomattava. Jossain vaiheessa arvailimme heräämis aikaa, koska kello oli vasta 10.38 ja heikoimmat tuntui olevan umpihumalassa (eli kaikki). Päivän mittaan keskustelut käsitteli monia mielenkiintoisia aiheita. Esim. todennäköisyys keskustelu karhuun törmäämisestä, vaikka vain yksi mainitakseni. Puolen päivän jälkeen The O alkaa lipsumaan, se haluu ruokaa! No onneksi se kaivo retkieväistä HK:n tasalaatuisen, ehkä hieman meediumin punaista muistuttavan, sametinmakuisen retkimakkarapaketin, ja nautti siitä sissilounaan. Ja pitihän se arvata. Heti kun sai vähän ruokaa The O siirtyi tirsamaahan klo 13.43. Ja tietenkin The M mukana, ihan vaan empatiasta. 17.07 oli vahdin vaihto. Pojat heräs ja The J otti tirsa vuoron. Muut oli lähdössä saunaan, jota oli kokopäivä lämmitetty, mutta The J nukkui (norsu)vauvan unta. Herättäminen oli oma ohjelmanumero. The J:stä olisi voinut ajaa mönkiällä yli (jos ois päässy) eikä se olis heränny. Lopulta saatiin se norsu hereille, ja päästiin valmistautumaan saunaan. Vielä ennen saunaan lähtöä saatiin nähdä huikea Kristofer Columbus tanssi-shou The O:n esittämänä.

Saunan jälkeen saatiin kuulla The J:n sulavaa ruotsinkieltä. Oisko ollut jotain yhteyttä sille, että siltä oli kalsarit hukassa. Onneks kalsarit löyty ja se tulkkauskin loppu, tosin vuorossa oli keskustelu aiheesta mitä jos The J olis Jumala? Ja vastaukseksi saatiin, että meillä olis perkeleen korkeearvonen kaveri! Seuraava ihmetys oli onko The O kasvanu kiinni makuupussiin. Se oli ollu siellä koko päivän, tosin käytiinhän saunassa, mutta siellä oli sen verran pimeetä, että the O saatto olla sielläkin makuupussin kanssa. Ihmeteltiin mitä se on siellä makuupussissa tehny kun se ei edes nukkunut, kuulemma vaan meditoi.

Ihmettelyiden ja mielenkiintoisten keskusteluiden jälkeen oli vuorossa päivällinen. Kurmee-keittiö loihti kädenkäänteessä 1.148 gramman käsleristä suussa sulavan iltapalan jonka lisukkeena oli "olutmakarooni". Olutmakaroonin valmistukseen käytetään väljähtänyttä olutta, koska sitä on yleensä aamusin helposti saatavilla. (Näiden ruokien ohjeita voi halukkaat tiedustella The M:ltä.) Ilta jatkui lepposasti hörppien ja sikaaria pössytellen. Jossain vaiheessa The J kävi heittämässä huutopitsat ja porukka nukahti onnelliseen uneen kukin ajallaan.

Su aamuun herättiin kun aurinko lämmitti mukavasti naamaa. Kuski oli helppo arpoa kun The J heräs vikana. Muut joi minttua ja The J:lle jäi cola. Päivä kuskin ajokuntoa odotellessa, mökkiä siivotessa ja tietenkin hokien kesällä uudestaan. Paluu hiihto onnistui paljon helpommin kun painoakin oli vähemmän. Paluumatkalla käytiin vielä hakemassa kipsalta matka-olutta ja kotiin saavuttiin joskus iltauutisten jälkeen.

Jälleen kerran ikimuistettava ja rentouttava viikonloppu reissu!