Tässä tarina eräästä poikien mökkireissusta. Tässäkin tarinassa nimet on muutettu muutaman henkilön terveydentilan takaamiseksi.

Kaikki saa alkunsa Hyvinkääläisessä ravitsemusliikkeessä. On Joulupäivä ja pojat on viettänyt omaa jouluaan iltapäivästä lähtien. On saunottu, on juotu glökiä ja muisteltu "lapsuuden jouluja". Ja loppujenlopuksi siis ollaan taas eksytty sinne tuttuun ja turvalliseen kantakuppilaan.

Pojat huomaa, että kohta meidät valomerkitään ja virtaa riittää niin kuin dynamossa. Siinä olutta siemaillessa M kysäisee, että mitäs tehdään? A laittaa samaan aikaan kädet taskuun ja huomaa sormiensa osuvan johonkin. Hän luo merkittävän katseen poikiin ja sanoo samalla mökinavaimet taskustaan nostaen: Lähetäänkö mökille? Noin varttisekunnin mietittyään J ilmoitta joo, ja M ryystää jo tuoppiaan tyhjäksi. Siis päätös oli tehty. Ensin tietysti yritettiin saada seuraa. Kysyttiin lähes jokaiselta asiakkaalta ja henkilökuntaan kuuluvalta lähteekö mukaan. Pari lupas harkita jos lähdettäisiin vähän myöhemmin, mutta meillähän oli jo taksi tilattu! No kolmistaan pihalle ja taksiin. Tietysti piti ensin sopia hinta millä suoriudutaan koko kyydityksestä. Ja saatiinkin ihan kohtuullinen hinta, siitä kiitos H:lle! Sitten ajettiin jokaisen kodin kautta että saatiin makuupussit, pyyhkeet, ja jotain pientä juotavaa. Lisäksi ajettiin A:n työpaikan kautta ja haettiin moottorisaha avannontekoa varten. Lopultakin kun oltiin matkalla mökille aletaan huomaamaan, että lähes jokainen unohti jotain. Kaljaa ja konjakkia löytyi joten päätettiin pärjätä.

Matkalla tuli mieleen ajatus, että millähän tollasen kesämökin saa lämpöseks kymmenen asteen pakkases aamuyöstä. Ei hätää, olihan konjakkia! Siinä mökkiä lähestyessä soitettiin vielä muutamalle kaverille josko he lähtis mukaan. Olis haettu ne samantien, mutta kukaan ei viitsinyt vääntäytyä sängystä hauskanpitoon! Eipä tuo ollut ongelma, kun hauskaa oli jo nyt kolmistaankin.

Ja mökillehän ei tietenkään ole aurattua tietä. Sinne menee tie kahta eri kautta ja lyhin reitti olis oikasta sille tielle noin kymmenen metriä pusikon lävitte. Siinä olis säästäny yli puol kilometriä hangessa rämpimistä. Mutta niin kuin arvata saattaa, muutaman pysähdy tohon, eiku tonne, eiku… jälkeen oli luonnollista, että kuljimme sen pisimmän ja lumisimman polun. Siellä bussipysäkillä taksista poistuessamme ja suunnistaessamme sysipimeään metsään taksikuskimme ilme olisi ollut kaikille näkemisen arvoinen.

Hetken hangessa rämmittyämme J kantoi toisessa kädessä moottorisahaa ja toisessa konjakkipulloa. Loppujen lopuksi se esitti typerän kysymyksen: Juodaanks me tää kokonaan? Ehkä hieman ponnekkasti tulleen joon jälkeen kuului pimeässä hetken ähvellys ja pthuiii! Heti perään, mä sylkäsin sen korkin jonnekkin tonne mettään kun sitä ei vissiin enään tarvita!

Vaikka ainoa valon välähdys koko kävely matkalla oli salamavalo kun J otti kuvan, jonka hän joutui tähtäämään ääntäkohti, poijaat löysi aika nopeasti perille. Onneks, meinaan se konjakki hupeni aika kovaa tahtia. Heti mökki ja sauna lämpiämään ja katselemaan tähtiä konjakin valossa. Aamuun asti saunottuamme soitimme parille kaverille ja niistä toinen toi meille ruokaa ja lisää viinaa. Koska eväät olivat valmiina, ja mökki vasta lämmitetty, päätimme jäädä sinne vielä saunomaan seuraavaksikin illaksi. Mikäänhän ei voita Joulunrauhaa luonnonhelmassa!

Jossain vaiheessa löysimme sieltä pois, ja sitten olikin jo paluu arkeen edessä. BOOORING !!!