Siis tässä säälittävää luettavaa mitä itse kisapäivänä tapahtui, mutta ensin hieman taustatietoa.

Kilpaan valmistauduttiin jokainen omalla tyylillään. Joku juoksi ja pyöräili, joku joi kaljaa. Kaikkia kuitenkin yhdisti suuri epätietoisuus siitä mitä edessä oli tulevan. Ja kävihän kaikki harjoittelemassa melontaa ennakkoon. Ikaalisiin siirryttiin jo perjantai-iltana ettei matkaan tarvitse lähteä ennen kukonpierua. Tosin jokainen taisi nukkumaanmenon jälkeen olla silmät selällään ja miettiä tulevaa.

Aamulla herättiin ajoissa ja syötiin ravitseva aamiainen. Kisapaikalla epätietoisuus tulevasta jatkui ja kartan käteen saanti ei juurikaan tuskaa helpottanut. Kilpailu alkoi 30km pyöräilyllä. Mc huoltojoukkue (Mikko/Tomi) ja Mc ylikierros (Katja/Mika) oli päättänyt edetä yhdessä ja yhdistää olematon tieto + taito. Ongelmat alkoi heti pyöräilyn alussa. Mikan pyörässä ketjut ei pysynyt päällä. Nopea tilannekatsaus kertoi karun totuuden ja pyörälle ei ollut mitään tehtävissä. Lisäksi pari pientä hassia ja vaihdossa oltiin viimisten kanssa samaan aikaan, itse asiassa yllättävän vähän muille jääneenä. Seinähullut (Jommi/Teemu) Pyöräili ilman suurempia ongelmia ja oli vaihdossa puolisen tuntia ennen Mc joukkueita. Kilpailu jatkui pikavaelluksella ja Seinähulluille tuli ensimmäinen moka heti lähdöstä. Pojat joutuivat palaamaan takas vaihtopaikalle, kun ihan kaikki pakollinen varustus ei muistunut ottaa mukaan ekalla kerralla. Mc joukkueet lähti suunnistukseen intoa uhkuen, pyöräily oli ollut aika kevyt kaikille muille paitsi ongelmista kärsineelle Mikalle. Ja lisää ongelmia alle kilometrin juoksun jälkeen. Tomin aiemminkin reistaillut polvi ei kestänyt juoksua. Eli suunnistus osuus meni reippaaksi kävelyksi. Lisäksi kun reitti liikkui ojitetulla suolla, niin jalka ärtyi ojien yli hyppelystä kokoajan lisää. Seinähullut jatkoi tasasta suoritusta myös suunnistuksessa. Paha ongelma oli kaikilla kolmella joukkueella juoman loppuminen, koska reitti oli paljon raskaampi kun oli odotettu. Viimisenä etappina oli 10km:n melonta ja 7km freestyle osuus maaliin. Eli vikan 7km sai edetä joko jalan tai pyörällä, mutta jos pyöräillä halusi piti pyörät kuskaa kanootissa melontaosuuden. Melontaa oli varoiteltu ennakkoon, sillä joessa oli vaikeita koskia. Seinähullut lähti melontaan fillarit kanootissa. Ensimmäinen koski, jonka muuten selvitti pystyssä vain viitisen kanoottia, selvittiin taidolla (luetaan tuurilla). Kosken jälkeen kanootti pääsi hörppäämään vettä ja edessä olikin uinti muutama asteisessa vedessä rantaan ja kanootin tyhjennys. Melonta jatkui märkänä, mutta periksi ei annettu. Seinähullut oli jo melonnan pulivälissä kun Mc joukkueet tulivat suunnistuksesta vaihtopaikalle, jossa järjestäjä ilmoitti jalat alta vievän totuuden. Myöhästyitte aikarajasta neljä minuuttia. V-käyrä pomppasi heti, eihän ollut edes tiedossa mikä aikaraja oli ollut. Tosin joukkueet olisi saanut siirtyä autolla melonnan loppuun ja jatkaa sieltä, mutta molemmat joukkueet päätti jättää leikin siihen. Ehkä keskeytyksen tuskaa lievensi piirun verran tieto siitä, että koskissa oli ollut ennemminkin uinti- kuin melontakilpailut ja siellä oli hajonnut lukuisia fillareita. Saatiinkohan edes kaikkia pyöriä pelastettua vai pitävätkö kalat nyt siellä omia pyöräilykilpailuja. Eikä tietysti kahta ilman kolmatta. Vähän ennen melonnan loppua Seinähullut osui kiveen ja taas oli edessä uinti hyisessä vedessä. Karu totuus oli, että kanootin pohja oli halki ja matka oli päättynyt. Kylmän kohmettamana ja Teemun jalat krampaten kaksikko löysi läheisen tien. Onni oli, että huoltoauto sattui vahingossa paikalle ja saatiin kylmettyneille kisaajille lämmintä päälle. Eli huolto toimi taas mahtavasti, niin kuin kaikilla joukkueilla koko kilpailun ajan.

Näin meidän kaikkien kilpailu oli ohi, mutta olimmehan sentään yhtä mahtavaa kokemusta rikkaampia. Suosittelen lämpimästi kaikkia kokeilemaan, se on lystiä koko rahan edestä J J J

Eikä ilman tuliaisia kuitenkaan jääty. Palkintojen jaossa arvotuista palkinnoita saimme kolme tavarapalkitoa kotiin tuomisiksi. Ja voitte vain kuvitella kuinka lujaa illalla kilpailtiin, kun oltiin päästy takas mökille, otettu muutama kalja ja istuttiin saunassa!

Lopuksi vielä suuret KIITOKSET huoltajillemme Rafulle, Rapalle ja Hessulle jotka jaksoivat odotella meitä ja tsempata meitä eteenpäin, sekä tietysti videokuvaajallemme Samille!