Hockenheim (1/3) |
||
Via Baltica: Ajelimme Helsingistä suoraan etelään.
Tallinnassa Eestin tulli oli suht nopea liikkeissään. Selvisimme
muutamassa kymmenessä minuutissa. Pärnun tie ei sitten ollutkaan
niin helppo löytää. Ajelimme etelään päin jonkun verrankin, kunnes
sitten löysimme jonkun asteisen kehätien, jota pitkin Pärnun tie löytyi.
Tämän jälkeen matkanteko sujuikin mutkattomasti, viivästykset
keskittyivät lähinnä rajoille seuraavasti: Eesti-Latvia:
Pääsimme henkilöautojonon ensimmäiseksi, mutta tullissa oli
tietokoneet rikki. 1 tunti. Latvia-Liettua: Satoi kaatamalla
ja ilta alkoi pikku hiljaa hämärtää, jonoa riitti, bussit etuilivat ja paikallisten
kaverit ajoivat etuillen jonon väliin. 3 tuntia. Latvia-Puola:
Kauhuksemme rekkajono alkoi n. 5km ennen rajaa. Henkilöautojen jono
oli kuitenkin kohtalaisen lyhyt, mutta eteni hitaasti. 1 tunti. Puola-Saksa:
Olin kuin puulla päähän lyöty, kun sain passit takaisin käteeni ja tullimies antoi
ymmärtää, että ajakaa pois. 6 min. Hockenheim Emme tienneet tarkkaan missä Hockenheim sijaitsee. Se oli liian pieni paikka Euroopan maantiekartalle. Karttaohjelma kannettavassa tunsi kylän, mutta siitä oli vaikea päätellä mistä olisi syytä kääntyä. Kun olimme juuri kääntymässä takaisin autobahnilla, näimme moottoriradan kyltin (vasen kuva) Hockenheim vihdoinkin! Leirintäalue: Ainakin tiesimme tulleemme oikeaan paikkaan. Ajoimme kylän läpi, radalle opastavia kylttejä näkyi enemmän. Kisalippujen mukana tullut tilapäisten leirintäalueiden esite sisälsi pienen Hockenheim kartan, tosin ilman katunimiä, mutta koska eri leirintäalueet oli opastettu hyvin, löysimme itsemme kartalta aika nopeasti. Menimme kysymään olisiko sillä leirintäalueella tilaa joka olisi lähimpänä katsomoamme. Se oli täynnä, mutta alue josta kyselimme ei ollut. Jäimme siis sinne, vaikka matkaa katsomoon oli n. 4km. Näky leirintäalueelta (kuva alla). Punaiset ja keltaiset liput kuuluvat Schumacher faneille. Suomen lippuja emme löytäneet tässä vaiheessa yhtään. Ehkä kaksi englannin lippua ja pari muuta. |
||
|