SMASH HITS/APRIL 2001
Päivä jolloin minulla naksahti
Lopulta asiat alkoivat muuttua. Eräänä päivänä, olin jotain 16, tämä kundi tuli ja sanoi, “Miksikä kutsuit äitiäni?” ja ajattelin, “Ei taas.” Ja kundi tempaisi minua. Väistin ja tempaisin takaisin, ja se päätyi suureksi rähinöinniksi keskellä katua. Surullisinta oli, että olin pelannut hänen kanssaan jalkapalloa. Hän vain joutui väärään seuraan.
Ei sillä, että sillä enää olisi merkitystä, mutta minä hakkasin hänet. Muutama päivä myöhemmin hän käveli ohitseni yksin ja sanoin “Jos sinulla on vielä jotain ongelmia minun kanssani, niin mennään – sinä ja minä -juuri nyt.” Hän sanoi, “ Ei ole mitään ongelmaa sinun kanssasi.” Ja sen jälkeen kukaan ei ole koskenut minuun. Olen onnellinen, että en mennyt sisäoppilaitokseen. Voitko ajatella? Luulen, että en olisi täällä nyt. Kaikella on syynsä, eikö niin?
Olen aina ajatellut, että pahoinpitelijät ovat todella surullisia. Miksi he eivät laita energiaansa musiikkiin, urheiluun tai koulutukseen? Se tuntuu hieman hyljeksityltä. Kuusi kuukautta sitten, tämä kundi joka yleensä hakkasi minua, tuli juttelemaan ja pyysi anteeksi, kysyen voinko tarjota hänelle juoman! (näyttää harmistuneelta) Käskin hänen häipyä. Näen näitä kundeja ja monella heistä ei ole töitä taikka koulutusta. Jotkut ovat olleet vankilassa. Se on hyvin surullista.
Kianin neuvo
Jos olet tullut pahoinpidellyksi tai ihmiset muuten kiusaavat sinua, on eräs asia joka sinun pitäsi muistaa. Nämä ihmiset yleensä pyörivät oman epävarmuutensa ympärillä ja se ei ole mitenkään kovanaamaista.
Tämän jutun koneelle kirjoitti Sari - kiitos avusta!
takaisin Kian-juttuihin
© 2001 Pami