Tämä on minun tapaamiseni Westlifen kanssa.

Kännykkäni soi. Soittaja oli yksi Jyrkin VJ:istä. Olin voittanut kilpailun, ja pääsisin tapaamaan WESTLIFEA Ruotsissa Tukholmassa 15. helmikuuta 2000. Niin kuin jokainen kilpailun voittanut, en VOINUT USKOA korviani! MINÄ joka en IKINÄ voita, ja olin jopa osallistunut kilpailuun ajatellen, että mitä se kannattaa, en mä voita kuitenkaan.

Ok, mutta jätetään välistä hysteeriset soitot kavereilleni ja mennään suoraan tärkeään päivään... : )

WL:n levy-yhtiö ja Jyrki veivät minut ja kaksi muuta tyttöä (jotka olivat voittaneet yhden lehden kilpailun) suoraan Fryshuset-nimiseen paikkaan, missä tapaisimme heidät ja sen jälkeen näkisimme live-esityksen. Kun saavuimme paikan päälle, meille kerrottiin, että WL oli myöhässä, koska joku oli unohtanut tavaransa hotellille ja tietysti ne piti hakea sieltä, joten meidän piti odottaa n. 45 minuuttia kunnes meidät VIHDOIN vietiin sisälle konferenssihuoneeseen.

Juuri kun olimme istuneet alas, kesti vain viisi minuuttia ja sitten WL käveli huoneeseen! Nicky tuli ensin, sitten Shane, Bryan, Mark ja Kian. Bryan rikkoi hiljaisuuden heti ja sanoi HI! ja alkoi sitten avata limsapulloa ja kaatoi sitä kaikille viidelle. Ja koska heillä oli kiire (he eivät voineet myöhästyä nauhoituksista, koska se oli suora lähetys...), meitä pyydettiin lähtemään huoneesta heti kun olisimme saaneet nimmarit ja kuvia, koska muuten sinne muodostuisi täysi KAAOS. Mutta minä ja ne kaksi muuta suomalaista olimme onnekkaita, koska olimme tulleet BMG:n kanssa ja saimme jäädä huoneeseen, koska saisimme katsoa nauhoitusta ihan eri (ja PAREMMASTA) kulmasta. : )

seuraava sivu

© 2001 Pami