- Oletko huomannut, että Rolling Stones on TV:ssä viiden minuutin päästä?
- Mitä?! Se minun täytyy nauhoittaa...
Kuin vimmattuna aukaisen videokaapin lukon (kyllä, lukkoa todella tarvitaan, muuten yksivuotias Herra Taistelukenttä tekee "korvaamattomasta" musiikkiohjelmakokoelmastani videonauhakerän) ja alan penkoa kasetteja.
Tarraetiketit on tietysti täytetty vain puoliksi, ja jäljellä olevan kasettitilan puoliksi kuluneista kaseteista tietää linnut yksin. Kasetti sisään, kelaa, kelaa, kelaa, äh se oli täynnä, vaihda kasettia, kelaa, kelaa, kelaa... minuutti aikaa ohjelman alkuun.
Uusi kasetti, kelaa, kelaa, kelaa ja Herra Taistelukenttä kurkkii uteliaasti olkapään yli ja haluaa koskea kaikkea mitä ei saa. Vielä hän ei kuitenkaan ole tunkenut legopalikoita sisään videoluukusta.
Siinä sitä sitten istuu ja kelaa elävällä automaattisella kaukosäätimellä, joka näpertää videota ja ohjelma on alkanut kauan sitten. Kun lopulta saa kasetin pyörimään, se osuu tietenkin kategorisesti väärin Vaahteramäen Eemeli -kasetille tai jollekin vastaavalle, sille nauhoittaa väärää kanavaa ja nauha onkin pari minuuttia liian lyhyt ja encoressa jää Keith Richardsin paras kitarasoolo kuulematta...
Kuulostaako tilanne tutulta?
Ilman videota elämä olisi sietämätöntä, mutta kyllä se on sietämätöntä sen kanssakin. Joka päivä saa lukea tekniikan uskomattomista mahdollisuuksista, laitteista, jotka tallentavat videota kovalevylle, jolle mahtuu 150 elokuvaa ja vähän päälle, mutta mistä niitä saa ja miksi ne maksavat mansikoita?
60 GB:n kovalevy maksaa 200 euroa ja videoita koodaava kortti maksaa suunnilleen 100 euroa. Kuori ja laatikko päälle, valmistus Taiwanissa ja saa laatikon, joka maksaa maksimissaan 350 euroa (2 100 mk) ja jolle mahtuu 120 tuntia elokuvaa.
Ei kelattavia kasetteja. Elektroniset tarrat, ja sisällysluettelo, josta voi selata esille nauhoitetut ohjelmat. Nauhoitus alkaa automaattisesti jostakin, missä on vapaata tilaa, ja tietää että tilaa on vielä 53 tunnille.
Jos tulee täyttä, voi arkistoida sen, minkä haluaa säästää vanhalla VHS-laitteella.
Nokialla on varmasti satelliittikäyttöön sellainen, joka suoriutuu 20 tunnista, ja joka maksaa noin 1 000 euroa (6 000 mk), mutta en minä sitä tarvitse. Muita puolivalmiita vaihtoehtoja myydään myös internetissä, mutta ne ovat tietysti viisinumeroista luokkaa (markoissa, eli varmaankin jotain neljäjapuolinumeroisia euroissa?)
Mutta missä on ihannelaitteeni? Se laite, jossa selatessa ohjelmaluetteloa tarvitsee klikata vain kerran, ja se nauhoittaa automaattisesti kaikki tulevatkin jaksot. Se laite, jossa voi asettaa eräänlaisen agentin, joka vahtii ohjelmatietoja, esim. jos kirjoitan agenttiin sanan "rock-musiikki", se vihjaisee minua joka kerta, kun TV:stä tulee joku rock-ohjelma, ja jos en ehdi katsoa sitä, se nauhoittaa sen.
Tai "nalle puh" olisi varmasti Herra Taistelukentän mielestä hyvä olla nauhoitusvalmiudessa.
Kauanko minun täytyy odottaa tällaista kohtuuhintaista laitetta odottaa?
Käy vain niin, että väsyy tekniikkaan. Ja vaikuttaa siltä, että Keith Richards -parka saa tulla katkaistuksi kesken kitarasoolonsa vielä muutaman vuoden ajan...

Jakobstads Tidning 17.1.2001

takaisin sekalaista-valikkoon

© 2001 Pami