WESTLIFE OFFICIAL MAGAZINE - 4/2001

Milloin ekan kerran palasit jalkapalloa?
Aloitin pelaamisen ollessani kolme. Kun olin tarpeeksi vanha menin White Farm Football Clubiin, joka sijaitsee Whitehallissa, Dublinissa - se on Irlannin paras koulupoikakerho, ja olin siellä kahdeksan vuotta! 12-vuotiaana voitin Euroopan paras maalivahti -palkinnon - ja minulla on yhä se pokaali kotona!

Eli lahjasi huomattiin kun olit teini-ikäinen?
Pelasin Irlannin joukkueessa kun olin 15, 16 ja 18. Voitin muutamia kansainvälisiä palkintoja ja FAI otti minuun yhteyttä jokin aika sitten, jotta hakisin ne! Sitten, minulla oli kokeiluja Derby Countryssa ja Leedsissä. Minulla oli vielä Evertonin, Coventryn ja Newcastlen kokeilut edessä, mutta hyväksyin Leedsin ehdot ja tein kahden vuoden sopimuksen.

Ketkä olivat suosikkipelaajasi?
Pat Bonnar, Irlannin ja Glasgow Celticin maalivahti. Pidin aina myös Andy Goramista. Hän pelasi Rangereissa, ja pidin hänestä, koska hän ei ollut pitkä enkä minäkään ollut! Hän särki sydämeni melkoisesti, koska olin suuri Celtic-fani. Mitä tulee ulkokenttäpelaajiin... Pidin Lee Sharpesta - jonka opin tuntemaan. Nykyään se on Roy Keane. Hän on irlantilainen ja hän on huippu!

Muistatko päivän, jolloin teit sopimuksen?
Menin ja tein kokeen kerholla ja he tarjosivat minulle sopimusta. Halusin pelata jalkapalloa, mutta äitini halusi minun lopettavan kouluni. Sitten kerho tarjosi ison summan rahaa ja lopulta äitini oli samaa mieltä - mutta lupasin lopettaa kouluni jos hommasta ei tulisi mitään.

Millaista oli olla nuorukainen omillaan?
Ensimmäinen vuosi oli mahtava, he laittoivat minut ja Alan Mayburyn, jätkän jonka kanssa lähdin, isoon taloon, jossa oli valtava biljardipöytä, kymmenen pelaajaa ja kaksi ihmistä huolehtimassa meistä. Toinen vuosi oli kamala, Wetherbyyn rakennettiin uusi harjoituskenttä, joka on tunnin matkan päässä maalla, ja meidän täytyi asua kämpässä, joka oli kuin vankila, kaksi pelaajaa huoneessa. Elämäni oli aamulla ylös nousemista, harjoittelua, lounas, harjoittelua, nukkumista. Vihasin sitä. Pääsin kotiin kuudesti vuodessa sopimukseni aikana.

seuraava sivu

© 2001 Pami