Minä, monien muiden suomalaisfanien tavoin, tapasin Westlifen Jyrkissä 25. elokuuta! Tässä stoorini siitä, mitä päivän aikana tapahtui.

Itse olin matkustanut 500 kilsan eli viiden tunnin matkan Pietarsaaresta Helsinkiin jo tiistaina eli edellisenä päivänä ja viettänyt unettoman yön sisareni asunnolla... Keskiviikkoaamuna olin siis kuitenkin jo Helsingissä - ilmassa melkein tuntui, että Westlife oli saapumassa Suomeen!
Olin sopinut tapaavani mailikamuni Hannan ja tämän kaverin Reetan Hesan rautatieasemalla klo 10.45. Saavuinkin paikalle pikkuisen myöhässä, mutta onneksi Westlife-fanin helposti tunnistaa. ; )
Koska kenelläkään meistä ei ollut aavistustakaan siitä, missä Westlife päivän aikana olisi, leiriydyimme heti 11:n aikoihin Jyrkin studion ulkopuolelle - ihmisten oudoksuvista katseista huolimatta! No, ainakin olimme ensimmäiset ja Westlifea pisimpään odottaneet fanit Jyrkin luona!
Noin tunnin odottelun jälkeen alkoi istuksiminen jo kyllästyttää, kerta kaikkiaan mitään ei tapahtunut ja jalkakäytävällä istuminen ei ole mitään mukavaa puuhaa... Varsinkaan, kun jännitys aiheuttaa ylimääräistä energiaa!
Olimme juuri pakkaamassa kamojamme lähteäksemme vilkaisemaan paria lähistöllä sijaitsevaa hotellia, kun paikalle saapui vielä neljäs WL-fani. Hetken mietiskelyn jälkeen päädyimme sitten siihen ratkaisuun, että koputetaan Jyrkin ovelle ja kysytään, että mitä siellä Westlifen Suomen vierailun aikataulusta tiedetään. No, ei paljoakaan, meille sanottiin vain, että Westlife tulee Jyrkiin kolmelta...
Selvä, siispä käänsimme nenämme kohti lähistön parempia hotelleja! Hetken aikaa pyörimme siinä hotellien ympäristössä epävarmoina siitä, mitä tehdä... Kunnes joku (taisin olla ihan minä itse) sai idean kurkistaa, mihin rakennuksen taakse kiertävät portaat oikeastaan johtavat. Totesimme pian seisovamme viiden tähden hotellin takapihalla tähyilemässä hotellin ikkunoita. Monikerroksisen rakennuksen kymmenistä ja taas kymmenistä ikkunoista on tietysti enemmän kuin tuskallista yrittää löytää mitään tai ketään, joten luovuimme toivosta ja siirryimme taas hotellin etupuolelle. Sain taas mielestäni hyvän idean - tällä kertaa siitä, miten päästään hienoon hotelliin sisään reppu selässä ja vaikuttamatta silti epäilyttävästi jonkin bändin fanilta. Marssimme siis reippaasti sisään hotelliin kaikki neljä kysymään, missä on kaapelitehdas (ainoa paikka, mikä meillä silloin tuli mieleen!). Vastausta kuunnellessa kaikilla päät pyörivät, kun yritettiin samalla tähyillä, että eihän Westlifen poikia vain näy missään...
Tätä systeemiä yritettiin vielä toisessakin hotellista, mutta tuloksetta! Joten palasimme Jyrkille, ja onneksemme paikkamme suoraan oven edessä olivat vielä vapaina!

seuraava sivu

© 2001 Pami