SUOSIKKI 12/2001
Kova koti-ikävä
Westlife tekee kymmeniä haastatteluja päivässä ja kiertää maailmaa tiiviiseen tahtiin uutta julkaisuaan promoen. Mukana kulkee BBC:n kuvausryhmä. Omaa aikaa ei pojille juuri jää. Nicky väittää, ettei stressistä ole silti tietoakaan.
- Olemme olleet kasassa kolme vuotta, ja oppineet siinä ajassa paljon. Aluksi yritimme näännyttää itsemme työllä, sillä emme vielä silloin tienneet omia rajojamme. Nykyisin osaamme ottaa rauhallisemmin, emme rynnistä asioihin suinpäin, ja osaamme nipistää lepoaikaa itsellemme. Vaikka työtahtimme on kova, ei se ole niin hurja kuin alussa.
Nickyn mukaan matkustaminen on raskain Westlifeen liittyvistä velvollisuuksista.
- Joudumme olemaan tien päällä pitkiä ajanjaksoja. Se on rankkaa. Ei ole helppoa olla erossa rakkaistaan, perhettä ja ystäviä on kova ikävä. Muuten nautin kaikesta, mitä Westlifen jäsenyys on tuonut tullessaan.
Pitkät poissaolot kotimaasta ovat vaikeimpia Bryanille, joka sai kesällä Molly-vauvan tyttöystävänsä, Atomic Kittenin Kellyn kanssa. Nicky antaa puheenvuoron Bryanille.
- Elämäni muuttui lapsen myötä täysin. Molly muutti kaiken, ajattelutapani ja asioiden tärkeysjärjestyksen. Sekä Molly että Kelly voivat hienosti ja olemme hyvin onnellisia. Asiat ovat sujuneet tähän saakka hienosti. Ikävä on tietysti kova joutuessani olemaan pois kotoa tyttöjeni luota, Bryan kertoo.
Sipulimysteeri
Vaikka poikabändien suosio onkin viime vuosina osoittanut selvää laskua, ei Westlife epäile menestyksensä laantumista.
- Fanimme ovat uskollisia ja yhä kiinnostuneita musiikistamme. Uskoisin, että uramme jatkuu vielä muutaman vuoden. Voi olla, että jatkamme vieläkin pidempään. Westlifen hajoamista on ennenaikaista spekuloida, Nicky vakuuttaa.
Poikabändeille tyypilliseen tapaan myös Westlifelle tipahtelee fanilahjoja oikein urakalla.
- Yleensä saamme kaikenlaisia leluja, pikkuautoja ja pehmoleluja, myös boksereita satelee paljon. Omituisin fanilahja, minkä olen koskaan saanut, on sipuli. En vieläkään tiedä, miksi sain sellaisen.
- Osan autoista ja nalleista olemme vieneet kotiin, mutta kiertueella lahjoja ei pysty mahduttamaan keikkabussiin. Olemme ottaneet tavaksemme luovuttaa suurimman osan lahjoista paikallisille sairaaloille ja lastenkodeille.
Westlife on hitsautunut tiiviiksi, Nickyllä ole mitään pahaa sanottavaa bändikavereistaan.
- Kaikki osaavat ottaa asiat iisisti, ilmapiiri on rentoutunut ja hyvä. Toki jokaisella on omat huonot tapansa, mutta ne rajoittuvat lähinnä normaaliin huonoon käytökseen, nenän ja korvien kaivamiseen, röyhtäilyyn ja piereskelyyn. Olemme kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä, emme yliolentoja.
takaisin Westlife-juttuihin
© 2001 Pami