TOP OF THE POPS/MARRASKUU 1999

Sporttinen Nicky antaa meille vilauksen Dublinin pyhästä Home Farm Football Clubista ja siitä samasta kentästä, jolla hän aloitti jalkapallouransa.

"Silloin jalkapallo oli elämäni. Millään muulla ei ollut väliä. Koulu, tytöt, autot... naah! Minä elin, hengitin, join ja söin jalkapalloa. Minut valittiin pelaamaan Home Farmiin kahdeksanvuotiaana sen jälkeen kun tiedustelijat huomasivat minut paikallisessa turnauksessa. Oli hyvä, että rakastin jalkapalloa koska se paikka oli kuin armeijaleiri! Valmentaja oli todella tiukka. Meillä täytyi olla tahrattomat kengät, puhtaat sukat, ja jos myöhästyi harjoituksesta, ei päässyt pelaamaan seuraavana päivänä. Treenaus oli rankkaa, erityisesti silloin kun oli sateista ja kylmää! Maalivahtina minun täytyi tehdä ylimääräistä, koska en juossut paljon pelien aikana.

Minulla ei ole koskaan ollut onnenlenkkareita kuten joillain pelaajilla, mutta minulla oli monia onnenkaluja, joita pidin laukussani maalin takaosassa. Isoäitini on todella harras, joten hän antoi minulle ihmerukouksia ja suojelusenkeleitä. Perheeni olivat todella suurena tukena, mutta isä ärsytti minua huutamalla erotuomarille peleissä. Näytin hänelle kerran punaista korttia ja laitoin hänet lähtemään kentältä, koska hän nolostutti minua niin paljon!

Minulla on kotona kaikki palkintoni näkyvillä. Henkilökohtainen suosikkini on parhaan maalivahdin palkinto Euroopan nuortenmestaruuskisoista. Se oli hyvin arvossa pidetty palkinto, koska se merkitsi sitä, että minua pidettiin parhaana nuorena maalivahtina koko Euroopassa. Jokaisen ottelun jälkeen halusin aina kuumaan kylpyyn. Menimmekö kaikki kylpyyn yhdessä? Kun pelasin Leedsissä, kyllä! Menimme kaikki turkkilaiseen kylpyyn! Ne ovat kuin isoja uima-altaita, joten se ei ole yhtä paha kuin miltä se kuulostaa!

Nuorempana aina kun minulta kysyttiin, mitä halusin tehdä isona, sanoin jalkapalloilija joka kerralla. Hassua kuitenkin, Leedsissä pelatessani yksi tyyppi kuuli minun laulavan pukuhuoneessa ja sanoi "Hei, sinun pitäisi olla poikabändissä!" Luultavasti vain nauroin hänelle!"

takaisin Nicky-juttuihin

© 2001 Pami