Kahden koiran kuljettaminen Suomesta USA:han on aikamoinen projekti. Sain työpestin Michiganiin, USA:han kahdeksi vuodeksi. Ajatus koirien jättämisestä Suomeen niin pitkäksi ajaksi (14 vuotta koiran elämässä!) tuntui mahdottomalta paitsi sijaiskodin löytämisessä myös siksi, että olisin luultavasti kuollut ikävään erossa karvakakaroistani.
Lentomatka on aina shokki ja jonkinasteinen riski koirille, joten älä turhaan matkustele koirinesi, jos ei ole pakko. Meidän Rillillä oli matkan jälkeen pari kuukautta huomattavissa lievän shokin oireita, arkuutta koville äänille ja jonkin verran epäluuloisuuden lisääntymistä kaikkea vierasta ja outoa kohtaan. Työpaikka varmistui pari kuukautta ennen lähtoä, ja vähintäin sen verran aikaa kannattaakin varata valmisteluihin.
Valmistautuminen
Matka kannattaa varata mahdollisimman aikaisin, jotta koirat varmasti mahtuvat (joka) koneeseen, ja varmistaa soittamalla lähempänä lähtopäivää vielä pariin kertaan. Minikokoisia lukuunottamatta koirat matkustavat ruumassa, jonne matkan ajaksi laitetaan valo ja lämmitys; tosin melu on korviahuumaava. Valitsin KLM:n lennon Amsterdamin ja Detroitin kautta East Lansingiin mahdollisimman lyhyin odotuksin välilaskupaikoilla, sillä koiria ei pääse välillä katsomaan, ja päättelin että "kertakirpaisu" on parempi kuin esim. kolme erillistä lentoa peräkkäisinä päivinä. Minulle kerrottiin, että KLM:llä on erityishenkilökuntaa huolehtimassa kuljetettavista eläimistä, palvelu ennen matkaa oli ystävällistä, ja hinta halvempi kuin kilpailevilla lentoyhtiöillä. Jos välilaskuaika on pitkä, koirat mahdollisesti juotetaan ja ulkoilutetaan, mutta lyhyillä väleillä ne ainoastaan siirretään koneesta toiseen. Varaudu maksamaan lentoasemalla "ylikuormasta", joiksi koirat lentobokseineen luetaan (meidän tapauksessamme 2500 mk/2 koiraa/suunta). Koirien kannalta on parasta, jos matkustat samalla reitillä itse, jolloin voit joka kerran konetta vaihtaessasi varmistaa, että koirasi takuulla on mukana matkassa.
Seuraavaksi kannattaa hankkia lentoboksi(t) ja totuttaa koira(t) siihen (niihin) ainakin kuukauden verran. Uuden keskikokoisen boksin hinta pyörii 800-1000 markan korvilla, joten se (tai kaksi sellaista) on aika iso investointi, mutta vuokrausta ei juuri harrasteta. Jos suunnittelet matkaa, aloita käytetyn lentoboksin metsästys tänään! Useimmissa lentobokseissa on naurettavan pieni vesi/ruokakuppiyhdistelmä, josta vesi kaatuu viimeistään lentoboksia autoon nostettaessa. Lemmikkikaupoissa on myytävänä matkavesikuppeja, joista vesi ei loisku jyrkässäkään kulmassa (ks. kuvista hienoa asennusta kopin oveen). Kuppeihin pätee sama kuin muuhunkin matkarekvisiittaan, eli koira kannattaa totuttaa juomaan kupeista. Rillin ja Ruutin lentobokseissa oli juomakuppien lisäksi peitot niiden omista pedeistä, joita EI pesty ennen lähtöä jotta ne tuoksuisivat mahdollisimman kodikkailta ja turvallisilta, ja pieni pehmolelu (se kankainen, joka on kestänyt irskinhampaita vähintäin vuoden päivät). Lentobokseihin ei luonnollisesti kannata laittaa mitään sellaista mihin koira voi satuttaa itsensä tai tukehtua. Teippasin koppeihin värillisiä paperilappuja joissa luki kissan(sori Rilli ja Ruuti)kokoisin kirjaimin kuka kopissa matkustaa, minne ja millä lennoilla, ja pyyntöjä siitä, että kopit pidettäisiin rinnakkain, jotta koirilla olisi turvaa toisistaan.
Paperisota
Kohdemaassa vaadittavista rokotuksista ja asiapapereista saa tietoa ko. maan lähetystöstä. Kennelliitto on myös erinomainen tietolähde, joten sinne kannattaa soittaa, jos jokin seikka matkassa askarruttaa. Rillillä ja Ruutilla on ollut jo pari vuotta kansainväliset rokotustodistukset, joihin rokotusmerkinnät on kerätty. Tunnistamisen vuoksi kummallekin asennettiin mikrosirut. Suomesta Amerikkaan (kannattaa tarkistaa osavaltioittain) tuotaville koirille ei ole karanteenia, ja Suomessa tavalliset rokotukset riittävät. Lisäksi vaaditaan eläinlääkäriltä mahdollisimman tuore erillinen terveystodistus tulliasemalla näytettäväksi.
Muut esivalmistelut
Eläinlääkäreillä on vaihteleva mielipide rauhoittavan antamisesta koiralle lentomatkan ajaksi. Minä päätin antaa Rillille ja Ruutille rauhoittavaa, joka vaikuttaa 6-8 tuntia, eikä tee pahoinvoivaksi. Rauhoittavan lääkkeen sopiva annostus on kuitenkin kokeiltava etukäteen. Koirille ei ole olemassa matkavakuutusta, vaan ne lasketaan tavaraksi, ja sellaisena niille voi saada vakuutuksen, joka korvaa koiran ostohinnan kuolemantapauksessa, muttei juuri muuta. Jos haluat matkavakuutuksen, ole sinnikäs äläkä anna periksi ensimmäisessä vakuutusyhtiössä, jossa sinulle myydään eijoota.
Juuri ennen lähtöä
Koira tulisi ruokkia vähintään 4-8 tuntia ennen lähtöä pahoinvoinnin välttämiseksi. Terminaaliin kannattaa soittaa ja ilmoittaa koirista, ja kysyä, koska pitää saapua lähtoselvitykseen. Meidän tapauksessamme olimme pari tuntia ennen lähtöä lentoasemalla, ilmoittauduimme lähtoselvityksessä, mutta koirien ei tarvinnut odottaa terminaalissa kuin tunti ennen koneen lähtöä. Teimme kahden tunnin lenkin ennen lentoasemalle menoa, ja lentokentällä vielä tunnin ulkoilun (mikä ei ollut mitenkään herkkua tammikuisena talvipäivänä).
Matkalla
Näin Rillin ja Ruutin ensimmäisen kerran 12 tunnin matkustamisen jälkeen Detroitin lentoasemalla, laskeuduttuamme Amerikan mantereelle. Rilli tutisi ja vapisi kuin horkassa, Ruuti näytti vähän paremmalta. Aikaa kolmannen koneen lähtöön oli vajaa puoli tuntia, joten ehdin ainoastaan huudella rohkaisevia sanoja ja silitellä kopinraosta matkalla tulliselvitykseen. Tullimies kysyi, ovatko koirat terveitä, johon minä että kyllä, minulla on tarvittavat paperit täällä repussa, johon tullimies että ei, ei, kyllä minä uskon, kun kerran sanot niin. Joopa joo, se niistä terveystodistuksista ja mikrosiruista tällä kertaa. Detroitissa kannatti kysyä, ovatko koirat koneessa, sillä kantaja, joka olisi halunnut koko käteiskassani tippinä, ilmeisesti "unohti koirat" jonnekin. Ilmoitin lentoemoille etten jatka matkaa ilman koiria. Istuin vartin verran lievästi sanoen kauhusta jäykkänä paikallani lentoemännän kuuluttaessa, että odottelemme vielä paria matkustajaa. Kukaan ei noussut koneeseen, mutta lentoemäntä tuli kertomaan että koirat ovat kyydissä. Siispä myöhästyneet matkustajat olivatkin Rilli ja Ruuti! Kuudentoista tunnin matkustamisen jälkeen olimme perillä East Lansingissä, ja Rilli näytti jo paljon rauhallisemmalta kolmannesta koneesta tullessaan. Koirilla oli kaaaamalan iso pissahätä, sillä ne olivat pitäneet lentoboksinsa täysin siisteinä! Kämpille päästyämme oli päivänselvää mikä koirilla oli mielessä: RUOKAA, tai me kuollaan nälkään!
Lopuksi
Eli hyvin meni matka, paremmin kuin odotinkaan. Lentoboksit ovat muuten edelleen suosittuja lekoilupaikkoja. Sen verran kova rasitus se meidän kolmen hermoille kuitenkin oli, että seuraavan kerran Rilli ja Ruuti lentävät kotimatkalla Suomeen!
