Lämmin kesä vähensi kovasti mielihaluja pukeutumiseen. Pelkkä ajatuskin ihoon liimautuvasta silkkipaidasta sekä hikipisaroiden värjäämistä länteistä vaatteissa, ei liiemmin innostanut esiintymään kauniimmassa sukupuolessaan. Kesän kääntyessä syksyyn ja iltojen pimetessä, alkaa taas pukeutumisvietti kasvamaan, joten Dreamwear Club ry:n syystapaamisen ajankohta - sama, jolloin aiemmin järjestettiin TransHelsinki -tapahtuma - on oivallinen mahdollisuus toteuttaa tarvettaan kesän jälkeen. Tämä ajankohta tosin ei ole minulle henkilökohtaisista syistä lainkaan erinomainen, mutta olen onnistunut saamaan tv-luvan näihin meidän tapahtumiimme.
Wuolteen kartano oli edellisvuosina todettumainioksi tapaamisen pitopaikaksi, joten tänäkin vuonna kokoonnuimme Hauholla.

Olin hieman koittanut kehitellä lauantaipäivän ohjelmaamme, mutta lopulta luennoitsijaksi kaavailemani henkilö kiireisiinsä vedoten vetäytyi tehtävästä. Edellisten vuosien tapaan pyrin viettämään koko viikonlopun jo perjantaista lähtien hotellissamme. Edelliskertojen huonetoverittareni luopuivat lähtemästä viikonlopputapaamiseemme. Hmmm... miksi juuri minun huonetoverittareni? Tämä vaatineen pitkällistä ja syvällistä itsetutkiskelua ja tarkkaa pohdintaa? Jonkinlaisen vinkin syistä tähän yllättävää asiaan sainkin uuden huonetoverittareni Miran vihjeestä, että vaikka vienon tyttömäisesti saatan yöllä hieman kuorsatakin. Kuorsaus saattaa joskus olla häiriöksi toisten kaunottarien kauneusunille.

Matkaan pääsinkin lähtemään tälläkertaa Ineksen kyydissä heti työpäiväni päätyttyä. Vaikka koitin tälläkertaa ottaa mukaani vain kaikkein välttämättömimmän, jouduin kantamaan matkalaukun ohella suurehkon laukun. Tosin olin varautunut siihen, että Wuolteella olisi kirpputori, josta hyvinkin todennäköisesti saisi puolityhjän kassinsa pursuamaan takaisin kotiinmatkalle lähtiessä - ja näinhän todella kävi - yhtä sun toista tarttui täydentämään vaatekokoelmaani; kaunis kiitos vain Jonnalle ja Miralle hameesta ja saappaista.

Perjantai-iltana paikalla oli jälleen ensimmäisinäThea ja Gitta. Gitta oli ottanut vastuun paikalletulevien vastaanottamisesta. Ennen meitä oli jo muutama tyttönen ehtinyt laittautumaan, ja loppujen lopuksi jo perjantai-illaksi paikalle kokoontui 14 henkeä, joista osa puolisoita tai tyttöystäviä. Edellisenä vuonna meitä oli pe-iltana 8 henkeä, joten näytti aika lupaavalta, että tänä vuonna hyvinkin lyötäisiin edellinen osallistumisennätys! Ilta sujui mukavasti iltapalan ääressä ja rennon, kiireettömän keskustelun merkeissä. Puolen yön jälkeen alkoivat osallistujat vetäytyä yöpuulle jaksaakseen seuraavana päivänä jatkaa viikonlopun viettämistä.

Jo varhain aamulla alkoi paikalle kerääntyä muita osallistujia. Ennakkoon oli ilmoittanut vajaa viisikymmentä henkeä, ja itse arvelin joidenkin tulevan paikalle ilmoittautumatta viettämään Wuolteella yksinomaan lauantaipäivää. Klo 13 lopulta kerääntyi osallistujat lounaspöytään, ja saattoimme todeta, että jälleen DWC:n tapaamiseen oli kerääntynyt todella runsaslukuinen joukko kaunottaria.