Heippa vaan kaikille ystävilleni !!! Taas on kulunut kotvanen edellisestä tarinasta, liiankin kauan, sillä tätä "tassuttelua" on jo pyytämällä pyydetty. Syykin viivästymiseen löytyy: Haluamani valokuvat eivät saapuneet ajallaan... No, eivät ne ole täällä vieläkään, mutta lisään ne heti kun ne vain saadaan skannattua. Julmetun kylmä ja luminen talvi on viimeinkin takanapäin ja meikäkissa, joka inhoaa kylmää kuin ruttoa, on jo muutaman kerran käynyt ulkona tassuttelemassa ja kevätilmaa nuuhkuttelemassa. Voi kuinka tuo kevät saakaan mielen iloiseksi. Jopa muutama kärpänenkin on lennellyt pihalla ja ratkiriemukas kärpäsjahti on saanut alkaa... Tarkoitukseni ei ollut kertoa teille kevään riemuista, sillä viime syksynä kuulin todella järkyttävän tarinan vastuuntunnottomista ihmisistä. Onneksi tarina päättyi onnellisesti, sillä muussa tapauksessa Miirun kosto olisi ollut mitä julmin. Palataampa ajassa taakseppäin viime syksyyn.... Marjo-täti (iskän kamuja) löysi pensasaidan alta hyvin hädissään ja nälissään olevan pikkuruisen pikimustan kissanpojan... No, omistajaa etsittiin niin lehti-ilmoituksilla kuin radiokuulutuksillakin.... Marjo-täti jopa jakoi koko lähialueen postilaatikoihin monisteen jossa kyseltiin omistajaa tälle pikku raukalle... Vaan ei kukaan ollut kadottanut pentua...Se oli tuotu jostain kauempaa, sillä noin pieni katti ei yksin tallustele kovinkaan pitkälle kotoaan saati emostaan. Minullekkin pikkuista tarjottiin niinkuin "pikkusiskoksi", mutta en oikein lämmennyt asiasta. Niinpä Marjo-täti otti kisun hoiviinsa ja nimeksi tälle söpöliinille annettiin porukalla Iines. Marjo-tädin Miisu-kisu ei oikein aluksi sietänyt Iinestä, ja lähti pariksi viikoksi "lomailemaan". Pakkasten tultua Miisukin palasi kotiin ja tänäpäivänä Miisu ja Iines ovat erottamaton kaksikko. Iines touhuaa nuoruuden innolla kissamaisia juttujaan... ja Miisu hivenen rajoittaa nuoren neidin touhua. Varmasti kyseessä oli ns. "ei toivottu pentu" josta oli päätetty päästä eroon keinolla millä hyvänsä. En kyllä ymmärrä miten moisen tempun tehnyt hirviö pystyy yönsä nukkumaan. Toivottavasti kyseisellä tyypillä ei ole ihmis-lapsia, sillä miten käykään kun hän kyllästyy heihin... Autoon vain ja ulos sopivassa paikassa... Hyi olkoon !!! Nyt tulee Miirun neuvo kaikille jotka harkitsevat kisun hankintaa: Kissaa, tai mitään muutakaan eläintä, ei sovi hankkia hetken mielijohteesta, eikä missään tapauksessa "leluksi" lapsille. Kissa on perheessä 15-20 vuotta ja sille on taattava sen arvon mukainen elämä. Jos kissalla ei aiota teettää pentuja on viisainta käydä eläinlääkärillä leikkauksella. Näin vältytään Iineksen kaltaisilta kohtaloilta. Ennen pennun hankintaa kannattaa tutustua kissayhdistysten ja kokeneiden kasvattajien sivuihin ja täältä netistähän löytyy vaikka kuinka paljon vinkkejä kissojen terveyden- ja muiden asioiden hoidosta. Tässä kaikki tällä kertaa. Riemukkaat kevään jatkot niin kisuille kuin ihmisillekkin !!! Miiru
© Page updated 05-Aug-99 These pages are powered by Microsoft Notepad ®