|
|
Terveppä terve
!!!
Kylläpä aika rientää... Huomasimpa juuri kuinka vuosi on taas
kulunut ja yhtään tarinaa ei ole tänne sivuille ilmestynyt. Nyt ei
kyseessä ole iskän laiskuus, vaan niin paljon asioita on tapahtunut ettei
oikein ole kyydissä pysynyt.
Vuosi
2000 alkoi aivan tavallisissa merkeissä, raketit paukkui jne, jne.
Naapurin kollikin kävi aina aika-ajoin moikkaamassa, mutta eihän tuolla
lumen ja pakkasen keskellä ketään viihdy.... En ainakaan minä.
Toukokuun
alussa meidän perhettä kohtasi suruviesti. Hansu-serkku sairastui pahaan
epilepsiaan ja sairauden murtamana siirtyi kissojen taivaaseen. Erityisen
paljon Hansun kuolema kosketti Pirreä, joka joutui muuttamaan muutamaksi
viikoksi mummolaan. Purri huolehti Pirrestä hyvin ja terhakka serkku alkoi
lopulta olla jälleen oma itsensä.
Juuri
kun olin pässyt tuosta surusta yli, alkoivat äiti ja iskä sähistä
toisilleen... Kyllä nuo ihmiset ovat kummallisia... Ei niiden
aivoituksista ota selvää... Joten päätin puuttua asiaan, ettei
meikäläisestä tulisi "avioerolasta". Kyllä siinä töitä saikin tehdä....
Kuiskutella molempien korvaan ja olla viehättävä.
Loppujen
lopuksi ja kahden muuton jälkeen iskä ja äiskä ovat jälleen yhdessä ja
onni kukoistaa. Itse asiassa kaikki meni meikäläisen kannalta oikein
hyvin, sillä muutaman päivän päästä taas muutetaan... Viimeinkin sain
heidät tajuamaan, että meikäläinen tarvitsee paljon isomman linnan. Onhan
se sanomattakin selvää, ettei aatelinen katti missään pienessä luukussa
voi asua... Mainehan siinä menisi...
Oi,
melkein unohdin kertoa... Minulla on nyt sitten uusi serkkukin, Perry.
Nina-täti adoptoi Pirrelle kaveriksi sellaisen pienen vintiön. Oikein
kunnon maalaiskatti sukujuuriltaan ja luonteeeltaan. Oikein täytyy
ihmetellä miten noin pieni otus saa niin suuren sekamelskan aikaiseksi.
Ilmeisemmin Perrystä tulee pikajuoksija joka harrastaa yöjuoksua...
Kuvasta päätellen Perry kaivaa jo lähtökuoppia ;)
 
Eipä
Pirreä käy kateeksi... Kyllä nuo pikkuiset pennut osaavat olla
rasittaviakin.... Toisaalta, olisihan se kiva saada tännekkin joku
pikkuinen rääpäle, mutta olkoon nyt kuitenkin. Tiedä vaikka iskä ja äiskä
ihastuisivat siihen enemmän kuin minuun...
Toivottavasti
talvi kuluisi nopsaan, sillä meikäkatti odottaa malttamattomana pääsyä
uuteen linnaan ja erityisesti tutustumaan linnan pihamaahan. Eipä ole enää
kiusana naapurin ikävät ihmiset... Kuten olen aikaisemmin jo sanonut,
Miirun kosto on julma. Mitäs arvostelivat meikäläistä... Myytiin nimittäin
vanha linna parille räksyttävälle hauvalle.... Oikein suuta vetää
hymyyn.... Siitäs saivat :)
Eipä sitten muuta tällä kertaa kuin kuin morot, ja talviterveiset
kaikille.
tv: Miiru
|
