Miukutirallaa !!! Kuten edellisessä tarinassani kerroin, olin aivan tohkeissani tulevasta kesästä ja riennoista mitä uuden linnan pihamaalla voi puuhastella. Kesä oli kylläkin myöhässä, mutta viimein se kuitenkin koitti auringonpaisteineen ja helteisine päivineen. Pihamaa olikin mitä ihanin paikka auringonottoon. Iskän mielestä pamelat ja britneyt jäävät toiseksi lijoissa meikätytölle.. Ainakin näin "ranta-asussa". Sen verran hemaiseva pakkaus kun satun olemaan jopa naapuriston kollienkin mielestä. Uudet, paremmin linnan tyyliin sopivat, puutarhakalusteetkin hankittiin pyynnöstäni, mutta nuo keramiikka otukset seurasivat vanhasta paikasta... Kaikkea roinaa ne ihmiset mukanan raahaavatkin. Niin, huomautin kyllä iskälle, että moisen "romun" paikka olisi roskiksen vieressä. Vaan eipä hän kuunnellut. Oma on syynsä, kun kuvan "pieni" vahinko syntyi... Naapurin kolli yritti tehdä lähempää tuttavuutta, joten otin siinä pienen spurtin... Tiellähän nuo tontut olivat... Taisivat siinä rytäkässä hieman hajotakkin... Nooh, liima on keksitty ja äiskä muistaakseni tykkää oikein paljon palapeleistä. - Kaikille suomalaisille, myös meille kissoille on juhannus suuri juhla. Mikä onkaan kauniinpi näky kuin rakas siniristilippumme liehumassa lämpimässä kesätuulessa sinitaivas taustana... Juhannuksen aikaan hankimme Mirri-mummon ja Hansu-serkun haudalle oikein komean paaden sekä istutimme kummulle kauniit kukkaset. Kyllä heidän nyt kelpaa katsella kissojen taivaasta tänne maan päälle. En varmaan koskaan lakkaa ylistämästä tätä oman puutarhan onnea... On pehmeä nurtsi missä tallustella, puskat joissa lymyillä, ei kuulu juoruämmien kalkatus naapurista... Saa vaania tirppoja mielin määrin... Tämä vasta on kissan elämää. Niin, nyt meillä on sitten uusi surinakin.... En kyllä oikein ymmärrä, miksi moista rautakasaa täytyy melkein päivittäin pestä ja puunata... Luulisi sitä vähempikin riittävän. Eipä silti, mikäs siinä ollessa, kun iskä puuhasi mopon kanssa, sain viettää moninaisia tunteja iskän kanssa pihamaalla. Tämä on kaiken pahan alku ja juuri. Aina kun tuo punainen kassi otetaan esille tietää se meikäkattiparalle yksinäisiä öitä... Ei siinä auta, vaikka kuinka koittaa piiloutua vaatteiden sekaan. Ei pääse reissuun mukaan vaikka kuinka koittaisi vakuuttaa että hyvinhän minä siellä pärjään ja enkä yhtään kiukuttele... Toisaalta mummu ja pappa hoitavat hyvin, mutta ei se iskää ja äiskää korvaa....Onneksi sentään soittavat ja muistavat minua päivittäin reissultansa. On se Nokia mahtava keksintö :) Vielä yksi kuva muistellessa viime kesää. Nyt on jo lunta maassa, pukkia odotellaan ja ollaan erityisen kilttejä... Kyllä pukki taas muistaa erityisesti kilttiä Miirua. tv: Miiru
© Page updated 15-dec-2001 These pages are powered by Microsoft Notepad ®