Neuvostoliiton kielipolitiikkaa: Karjalan kirjakielen suunnittelu 1930-luvulla

Hosted by

GeoCities

Karjalan kirjakielen ja kirjallisuuden kehittämistä käsiteltiin kesällä 1938 Petroskoissa järjestetyssä neuvottelukokouksessa. Karjalan kulttuuri-instituutin kielitieteen osaston johtaja, tverinkarjalainen P.G. Gribkov esitteli vuoden aikana saavutettuja tuloksia tuomatta mitään uutta Bubrihin ja Hämäläisen laatimiin periaatteisiin.³²⁸ Heinäkuussa Karjalan korkein neuvosto poisti tasavallan perustuslaista maininnat "mitättömän pienen vähemmistön" kieleksi jääneestä suomesta. Virallisia kieliä olivat nyt venäjä ja karjala.³²⁹ Vaikka maaseudulla eräiden kerrottiinkin vielä "tarattelevan", "što suomen kieli karielazilla on 'parembi', mi kuin karel'skoi kieli" ('että suomen kieli on karjalaisille "parempi" kuin karjalan kieli'),³³⁰ tärkein tavoite - suomenkielisen toiminnan lakkauttaminen - oli saavutettu.

Pian tämän jälkeen, syksyllä 1938 alkoi yhtenäisen karjalan kirjakielen toinen vaihe, jota nimitän "Karjalan tasavallan kirjakieleksi". Kaikille Neuvostoliiton karjalaisille tarkoitetun kirjakielen tilalle ryhdyttiin kehittämään uutta, Karjalan tasavallan kielinormia. Linjanmuutoksen taustalla oli - jälleen kerran - Karjalan ja Karjalaisen piirikunnan poliittinen kehitys. Karjalassa jo vuosia harjoitettu "porvarillisten nationalistien" ajojahti alkoi saada uusia muotoja. Suomalaisten käydessä vähiin, kansallisuuteen perustuva terrori löysi uuden kohteen - karjalaiset. Kesällä valittu Karjalan uusi puoluejohtaja G.N. Kuprijanov kirjoitti Moskovaan lähettämässään, tverinkarjalaista D.P. Smirnovia koskevassa ilmiannossa:

Sen jälkeen kun suomalaisten porvarillisten nationalistien tärkeimmät pesät oli tuhottu, paljastamatta jääneet vastavallankumouksellisten järjestöjen jäsenet muuttivat taktiikkaansa ja ryhtyivät värväämään jäseniä karjalaisiin porvarillis-nationalistisiin järjestöihin.³³¹

Karjalaisessa piirikunnassa nationalistisyytösten motiiveja hahmoteltiin kesäkuussa 1938 pidetyssä NKP(b):n piirikuntakomitean täysistunnossa:

Kansan viholliset halusivat eristää Venäjän kansan karjalaisista ja saada aikaan kuilun niiden välille. He juurruttivat väkivaltaisesti karjalaista kulttuuria ja pakottivat opettamaan lapsia karjalan kielellä, vaikka näiden vanhemmat olivat vastaan; tuo väkivaltainen opetus vain suututti karjalaisia. Ivanov ja Beljakov ovat kansan vihollisia. He ovat yrittäneet myydä Karjalan kansan ulkovaltioille.³³²

Suur-Suomen kannattajina pidätettiin mm. Tverin kirjakielen luomiseen osallistuneet A.A. Beljakov, P.P. Smirnov ja P.G. Gribkov.³³³ Yhtenäisen kirjakielen normien kehittäjä D.V. Bubrih - "kansanvihollinen" ja "Saksan ja Japanin tiedustelupalvelujen agentti" - oli vangittu jo tammikuussa 1938.³³⁴ Heinäkuussa pidätettiin Karjalan kulttuuri-instituutin kielitieteen osastoa johtanut Matti Hämäläinen. Karjalasta löydetyn "neuvostovastaisen porvarillis-nationalistisen ryhmän" jäseniksi julistettiin valistusasiain kansankomissaari V.A. Filimonov ja Sovetskoi Karelijan vastaava toimittaja P.Je. Saveljev.³³⁵ Suomenkielisen toiminnan lakkauttamisen aiheuttama sekasorto ja yhtenäisen karjalan kirjakielen omaksumiseen ja käyttöönottoon liittyneet vaikeudet sysättiin kirjakielen sääntöjen ja niiden luojien niskoille.

Pinnan alla kytenyt yhtenäistä kirjakieltä kohtaan tunnettu tyytymättömyys päästettiin purkautumaan marras-joulukuussa 1938 järjestetyissä NKP(b):n Karjalan aluekomitean, kulttuuri-instituutin, Kargosizdatin ja valistusasian kansankomissariaatin neuvottelukokouksissa. Karjalaisten kääntäjien ja kustannustoimittajien mukaan monet kirjakielen säännöt olivat ristiriidassa elävän karjalan kielen kanssa. Kansanvihollisiksi osoittautuneiden auktoriteettien väkisin junttaamien keinotekoisten normien tuloksena "Karjalan kansa ei ymmärrä karjalan kieltä", julistettiin kokouksessa. N.A. Anisimov vaati elävään puhekieleen perustuvan kieliopin luomista: "Säännöt on luotava kielen mukaan eikä kieltä sääntöjen mukaan."³³⁶ Opettajien neuvottelukokouksissa lueteltiin esimerkkejä oppilaiden kotimurteiden vastaisten sääntöjen aiheuttamista vaikeuksista, arvosteltiin oppikirjojen käännöksiä, niissä esiintyviä tuntemattomia sanoja ja muotoja.³³⁷ Ylempien luokkien oppikirjojen, lastenkirjallisuuden ja opetusohjelmien puuttumista sekä alkeiskoulujen oppikirjoissa esiintyviä outoja sanoja valiteltiin samaan aikaan myös Karjalaisessa piirikunnassa.³³⁸

NKP(b):n Karjalan aluekomitea ja valistusasiain kansankomissariaatti mitätöivät yhteisen kirjakielen säännöt joulukuussa 1938.³³⁹ Samaan aikaan aloitetun räikeän propagandakampanjan keskeiseksi teemaksi muodostui kirjakielen väitetty "suomalaistaminen". Sovetskoi Karelijan pääkirjoituksessa syytökset muotoiltiin seuraavalla tavalla:

[B]uržuaznoloin nacionalistoin agentat, jiänyöt vie razoblačimatta, kuoteldih priložie oma ligane käzi karel'skoin literaturnoin kielen sozdanijah. Finskoin grammatikan i paginan oborotoin osnoval, hyö sozdaidih "yhteläne" karel'skoi kieli Kalininskoin oblastin i Karel'skoin respublikan kareloi varoin. Podlinno narodnoin karel'skoin kielen sanoih hyö lizättih sen moizet sanoin okončanijat, kui "čov", "čiečov", "ssa", "stä" i toizet, lykättih iäres kai uuvet sanat, kudamat tuldih karel'skoih kielen ven'an kieles päi i roittihes rodnoloiksi kareloi varoin. Tädä iskažennoida kieldä ei ellennetty ni Kalininskoin oblastin, ni Karel'skoin respublikan karelat.

'Paljastamatta jääneet porvarillisten nationalistien agentit yrittivät työntää likaisen kätensä karjalan kirjakielen luomiseen. Suomen kieliopin ja puhetapojen pohjalta he loivat "yhtenäisen" karjalan kielen Kalininin alueen ja Karjalan tasavallan karjalaisille. Kansan puhuman puhtaan karjalan kielen sanoihin he lisäsivät päätteitä kuten "čov", "čiečov", "ssa", "stä" ym, heittivät pois kaikki uudet venäjästä karjalaan tulleet ja karjalaisten omaksumat sanat. Tätä vääristeltyä kieltä eivät ymmärtäneet sen enempää Kalininin alueen kuin Karjalan tasavallankaan karjalaiset.'

"Juuri tähän kansanviholliset pyrkivätkin osoittaakseen kansan puhumaa puhdasta kieltä diskreditoimalla oman tuholaispolitiikkansa "oikeuden" - ettei muka karjalan kirjakieltä voida luoda tai että se voidaan luoda vain suomen kielen pohjalta."³⁴⁰

"Tuhotyöksi" luokiteltujen kirjakielen sääntöjen korjaaminen annettiin "kansanvihollisista" puhdistetun Karjalan kulttuuri-instituutin kielitieteen osaston ja sen uuden johtajan N.A. Anisimovin tehtäväksi. Työhön osallistui joukko opettajia ja opiskelijoita, joiden useimmiten livviläinen murretausta ja kielitieteellisen koulutuksen puute saattoi toisinaan johtaa varsin mielivaltaisiin ratkaisuihin.³⁴¹ Asiantuntija-apua saatiin Neuvostoliiton kansojen kielen ja kirjallisuuden sekä Kielen ja ajattelun instituuteilta. Kirjakielen normien käsittelyyn osallistuivat mm. Kielen ja ajattelun instituutin johtaja I.I. Meštšaninov, itäisten suomalaisugrilaisten kielten tutkijat V.I. Alatyrev ja M.P. Tšhaidze, rusisti F.P. Filin sekä neuvostoliitonvirolaiset Kristjan Kure ja Eduard Päll.

Uusien normien kehittely alkoi marras-joulukuussa 1938 pidetyissä neuvottelukokouksissa käydyn keskustelun ja Karjalan valistusasiain kansankomissariaatin joulukuussa kouluille lähettämän muutosehdotuksen³⁴² pohjalta. Normittamisen lähtökohdaksi hyväksyttyjen periaatteiden mukaan kielioppimuodot oli tarkistettava kaikki Karjalassa puhutut murteet huomioon ottaen. Kirjakieli oli puhdistettava suomalaisuuksista, tverinkarjalaisuuksista, arkaismeista, keinotekoisista termeistä ja kielioppimuodoista. Samalla sitä tuli mahdollisuuksien mukaan lähentää venäjään.³⁴³ Aluksi esiintyi mielipiteitä, joiden mukaan myös tverinkarjalaisten tarpeet olisi huomioitava. Karjalan ja Karjalaisen piirikunnan välisten yhteyksien katkettua tämä osoittautui käytännössä mahdottomaksi.

Maaliskuussa 1939 julkaistiin ehdotus kirjakielen uusiksi oikeinkirjoitussäännöiksi.³⁴⁴ Kevään aikana asiaa käsiteltiin Karjalan kulttuuri-instituutin järjestämissä neuvotteluissa, useissa opettajainkokouksissa eri puolilla tasavaltaa ja Sovetskoi Karelijan julkaisemissa kirjeissä. Lähes poikkeuksetta säännöt otettiin vastaan myönteisesti, mutta samalla niihin esitettiin myös yksittäisiä, yleensä keskustelun osanottajien kotimurteiden mukaisia muutoksia. Yleisestä asiantuntemattomuuden leimasta ja pääosin katteettomista suomalaistamisväitteistä huolimatta sääntöjen käsittely sujui selvästi demokraattisemmin kuin vuotta aikaisemmin. Vaikka kielikeskustelua käytiin enimmäkseen livvin puhujien ehdoilla, tavoitteena oli yhä kompromissi eri murteiden välillä. N.A. Anisimov kritisoi omaan murteeseen perustuvan "puhdaskielisyyden" vaatimusta ja varoitteli kielikeskustelussa esiintyneen nurkkakuntaisuuden vaaroista:

Ken tiedäy vai yhten oman narečijan, duumaiččou: "Ved' parembi olis praviloih ottua muga, kui 'meil' paistah. 'Miän narečija on parembi, čomembi!" Tämän moizie paginoi puaksuh voit kuunnella praviloin obsuždaijes. Pidäy muistua, što ken ijän kaiken pagizou omal narečijal, sil se narečija on parembi i čomembi, toizin sanuo - kai narečijat ollah hyvät i čomat. Literaturnoin kielen luadijes ei sua uskuo vai omil korvil. Pidäy tiediä - a kui ruvetah ellendämäh toizet? Kui tulou prostoimbi? Kui tulou vähembi složnoida pravilua?

'Vain oman murteensa tunteva ajattelee: "Eikö olisi parempi ottaa sääntöihin niin kuin meillä puhutaan. Meidän murre on parempi, kauniimpi!" Tällaisia puheita voi usein kuulla sääntöjä käsiteltäessä. On muistettava: joka koko elämänsä on puhunut omaa murrettaan, hänestä se on parempi ja kauniimpi, toisin sanoen - kaikki murteet ovat hyviä ja kauniita. Kirjakieltä luotaessa ei saa luottaa vain omiin korviinsa. On tiedettävä - entä miten muut rupeavat ymmärtämään? Miten on yksinkertaisempaa? Miten syntyy vähemmän monimutkaisia sääntöjä?'³⁴⁵

Kesäkuussa 1939 järjestettiin Kielen ja ajattelun instituutissa kirjakielen sääntöihin tehtyjen muutosten lopullinen käsittely. Tverinkarjalaisten edustajana neuvotteluun osallistunut V.A. Miloradova totesi, etteivät Karjalassa laaditut säännöt sovellu Kalininin alueen karjalaisille.³⁴⁶ Kovin ajankohtainen ei ongelma enää ollut. Karjalainen piirikunta oli lakkautettu helmikuussa, ja samalla lopetettiin siellä myös karjalan kirjakielen käyttö.³⁴⁷

Karjalan kansankomissaarien neuvosto vahvisti uuden sääntökokoelman heinäkuussa 1939 ja kehotti kulttuuri-instituuttia jatkamaan työtä kirjakielen normien vakiinnuttamiseksi.³⁴⁸ Syksyllä saatiin painosta keskikouluille tarkoitetut karjalan kieliopit: N.A. Anisimovin fonetiikka ja morfologia sekä A.Je. Rigojevin ja M.Je. Sergejevin syntaksi. Molemmat perustuivat S.G. Barhudarovin venäjän kielen oppikirjoihin, ja itse asiassa jälkimmäinen oli lähes suora käännös venäjän syntaksista.³⁴⁹ Tekeillä oli myös useita sanakirjoja. Je. N. Simakova valmisteli A.A. Beljakovin aloittamaa venäläis-karjalaista sanakirjaa, G.N. Makarov pientä venäläis-karjalaista koulusanakirjaa, Je.P. Kalliolle oli uskottu karjalais-venäläisen ja oikeinkirjoitussanakirjan laatiminen. Lisäksi valmisteltiin useita kansanperinnejulkaisuja.

9.1 Ortografian ja kieliopin normit

Karjalan ASNT:n uusi kirjakieli säilytti aiemman ortografian muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tverinkarjalaisten vaatimuksesta lisätyt diftongin tai pitkän vokaalin jälkikomponenttia osoittava v ja takavokaalisten verbien mon. 3. persoonan imperfektimuodon poistettiin yksimielisesti, esim. rauda, säynä, tuuli, tyyni; tuldih, otettih pro aiemmat ravda, otetth. Anisimovin mukaan /u/:n ja /y/:n merkitseminen v:llä oli haitannut sanojen ymmärtämistä ja vaikeuttanut venäjän kielen omaksumista. Kouluissa venäjän konsonanttia osoittava v oli sekaantunut karjalan vokaaleihin.³⁵⁰

Monet yhtenäisen kirjakielen äännepiirteet olivat herättäneet tyytymättömyyttä eri puolilla Karjalaa. Sibilanttien tasoittamista pidettiin yleisesti epäonnistuneena ratkaisuna. Suhuäänteiden /š/, /ž/ sanottiin antavan kielelle sointuvuutta, niiden korvaaminen /s/, /z/:llä lähensi sitä suomeen.³⁵¹ Keskustelun tuloksena oli hatara kompromissi. Uusien oikeinkirjoitussääntöjen mukaan karjalaisissa sanoissa esiintyvät /š/ ja /ž/ korvattiin edelleenkin yleensä kirjaimilla s ja z, mutta kirjaimia š ja ž voitiin käyttää niissä karjalaisissa sanoissa, jotka ääntyvät kaikissa murteissa samalla tavalla, esim. šaglat 'kidukset', kuožali 'kuosali', šara 'saraheinä', šalgu 'pussi, kassi', tiešuara" 'tienhaara'.³⁵²

Varsinaiskarjalan puhujat arvostelivat konsonanttiyhtymien /hk/, /tk/, /sk/, /ht/, /st/ vaihtelemattomuutta ja pitivät tätä suomen kielen mukaisena piirteenä. Heidän mielestään konsonanttiyhtymien vaihtelu antaisi kielelle "karjalaisemman sävyn".³⁵³ Astevaihtelua koskevat säännöt päätettiin kuitenkin säilyttää ennallaan. Etelä-Karjalassa vastustusta herättivät monet kirjakielen suomalaisiksi tulkitut varsinaiskarjalan mukaiset äännepiirteet.³⁵⁴ Anisimovin mukaan useimpien livville luonteenomaisten äänneilmiöiden hyväksyminen olisi kuitenkin täysin mahdotonta. Muodot buola 'puolukka', lehmä 'lehmä', syöjä 'syöjä', kyndäjä 'kyndäjä', talo 'talo', levie 'leveä' ym. olivat yksinkertaisempia ja taivutuksen kannalta johdonmukaisempia. Livvin mukaisten muotojen opettelu tuottaisi kohtuuttomia vaikeuksia muiden murteiden puhujille.³⁵⁵ Uusiin sääntöihin liitetyt äänneilmiöt olivat eräänlaisia kirjakielistettyjä livviläisyyksiä, esim. kabja 'kavio, sorkka', labja 'lapio' pro aiemmat kabie, labie deminutiivimuodot ja adjektiivit kuten tyttöine - tyttöistä 'tyttönen, tyttöstä', kuldaine - kuldaista 'kultainen, kultaista' pro tyttöne, kuldane.³⁵⁶

Kielioppisääntöihin tehdyistä muutoksista keskeisin koski nominien taivutusjärjestelmää. Aiemmat kaksitoista sijamuotoa korvattiin yhdeksällä. Akkusatiivi, jolla ei ole omaa muotoa, päätettiin pitkän keskustelun jälkeen jättää kokonaan pois. Samalla annettiin tarkemmat ohjeet nominatiivin, genetiivin ja partitiivin käytöstä objektin sijoina.³⁵⁷

Varinaiskarjalan mukainen olo- ja erosijojen käyttö oli Etelä-Karjalassa koettu aikaisemman kirjakielen räikeimmäksi viaksi. Kielikeskusteluun osallistuneiden livvin ja lyydin puhujien mukaan pitkien sijapäätteiden ymmärtäminen ja opettaminen oli osoittautunut hankalaksi. Samalla niitä pidettiin myös kirjakielen selvimpänä "suomalaisena" piirteenä. Varsinaiskarjalan puhujat kannattivat entisten paikallissijojen säilyttämistä ja pelkäsivät livvin ja lyydin mukaisten lyhyiden muotojen aiheuttamia ymmärtämisvaikeuksia ja sekaannuksia.³⁵⁸

Uusissa säännöissä olo- ja erosijat - inessiivi ja elatiivi sekä adessiivi ja ablatiivi - yhdistettiin livvin ja lyydin mukaisiksi kahdeksi sijamuodoksi, joiden eri merkityksiä osoittaa verbi tai postpositio, esim. Lapset oldih školas. 'Lapset olivat koulussa.' - Seppä tuli pajas. 'Seppä tuli pajasta.'; Leibä on stolal. 'Leipä on pöydällä.' - Lehmät tuldih pellol päi. 'Lehmät tulivat pellolta.' Adessiivin kuormituksen keventämiseksi ehdotettiin lyydissä ja osittain livvissäkin esiintyvän allatiivin lisäämistä, mutta varsinaiskarjalasta puuttuvana se päätettiin lopulta jättää kirjakielen ulkopuolelle. Sijajärjestelmän yksinkertaistamista pyrittiin kompensoimaan aikaisempaa tarkemmalla pre- ja postpositioiden käytön määrittelyllä kirjakielen oikeinkirjoitussäännöissä.³⁵⁹ Uudistusta vastaan esitetty kritiikki näyttää pian vaimenneen, ja ainakin N.A. Anisimovin todistuksen mukaan käytäntö osoitti, että lyhyet päätteet ymmärrettiin täysin joka puolella Karjalaa.³⁶⁰

Aiempiin sääntöihin otettu tverinkarjalan mukainen verbien refleksiivimuoto oli toinen Karjalassa eniten vastustusta herättänyt piirre. Karjalan ASNT:n murteille vierasta -če-johdostyyppiä (esim. peziečie 'peseytyä') eivät Anisimovin mukaan oppineet sen enempää koululaiset kuin kääntäjät ja toimittajatkaan. Eräissä kielikeskustelun puheenvuoroissa sitä epäiltiin jopa keinotekoiseksi tai suomesta lainatuksi.³⁶¹ Uusissa säännöissä lähestyttiin Bubrihin alkuperäistä ehdotusta. Normatiivisiksi julistettiin livvin mukainen refleksiivitaivutus (pestäkseh) ja varsinaiskarjalan refleksiiviset -UdU-johdokset (pezeydyö), preesensissä esim:

Tällaisena ratkaisun hyväksyivät lähes kaikki kielikeskustelun osanottajat. Kannatusta vaille jäi paatanelainen opettaja ja oppikirjojen tekijä G.I. Gurjev, jonka mukaan Keski-Karjalassa käytetty -te-johdostyyppi (esim. pezieten, pezietet, pezietöy) olisi helpoimmin omaksuttavissa kaikkiin murteisiin.³⁶³

Muista kielioppiin tehdyistä muutoksista mainittakoon lähinnä tveriläismurteiden mukaisen monikon -dA-partitiivin korvaaminen livvin mukaisella päätteettömällä muodolla (esim. ruadoloi 'töitä', värtinöi 'värttinöitä' pro ruadoloida, värtinöidä) sekä livvin ja lyydin erikoisen konditionaalin perfektin (mie sanonuzin 'olisin sanonut', aččonuzin 'olisin katsonut') ja sen varsinaiskarjalan mukaisen analyyttisen rinnakkaismuodon (mie olizin ruadanut 'olisin työskennellyt') liittäminen sääntökokoelmaan.³⁶⁴

9.2 Sanaston kehittäminen

Karjalan valistusasiain kansankomissariaatin joulukuussa 1938 antaman ohjeen mukaan kirjakielestä oli poistettava kaikki karjalaisille oudot suomalaiset, arkaaiset ja keinotekoiset sanat. Erityisen kriittisesti oli suhtauduttava terminologisen komission hyväksymiin sanoihin. Jos jotain käsitettä ei voitu välittää selvällä ja tarkalla karjalaisella sanalla, oli käytettävä vastaavaa venäläistä sanaa - "sen sijaan että keksittäisiin jotain erityisiä karjalaisia sanoja, joita karjalaiset eivät ymmärrä".³⁶⁵

Karjalaiset opettajat kritisoivat oppikirjoissa esiintyneitä tuntemattomia ja suomalaisperäisiä sanoja. Poistettavaksi vaadittiin mm. tverinkarjalaisuuksia, kuten digo 'hanhi' ja čakka 'susi' sekä suomesta lainattuja, äänneasultaan karjalaistettuja uudissanoja, kuten vältämätön 'välttämätön', kogonaizus 'kokonaisuus', tulevaizus 'tulevaisuus', yhtenäne 'yhtenäinen', yhtevys 'yhteys'.³⁶⁶ Livvin ja lyydin puhujat näyttävät tulkinneen suomalaisiksi myös monet varsinaiskarjalan - etenkin vienalaismurteiden - ja suomen kielen yhteiset sanat, esim. kylä 'kylä' pro hieru, hirzi 'hirsi' pro parzi, haju 'haju' pro duuhu, kaikki 'kaikki' pro kai, nyt 'nyt' pro nygöi, monet 'monet' pro äijät.³⁶⁷ Kielikeskustelun varsinaiskarjalaiset osanottajat puolestaan valittelivat perusteetonta "suomalaisuuksien" karsimista: "Sanat ovi ['ovi'] ja katos ['ulko-, vesikatto' - E.A.] ovat muka suomalaisia, mutta meillä pohjoiskarjalaisilla ne ovat tavallisia karjalaisia sanoja", huomautti G.I. Gurjev.³⁶⁸

Tyytymättömyyttä herättivät myös kirjakielen monet uudissanat. "Keksittyinä" ja "käsittämättöminä" pidettiin mm. sanoja sanonda venäjän predloženie 'lause' -sanan merkityksessä, muutos 'sijamuoto' - ven. padež, nimittäjä - ven. znamenatel' 'nimittäjä', kerduanda - ven. umnoženie 'kertolasku', selgäpiihine - ven. pozvonočnoe 'selkärankainen', sanaliittoja iänen nostanda znuakka - ven. vosklicatel'nyj znak 'huutomerkki', alda piirdiä - ven. podčerknut' 'alleviivata'.³⁶⁹

Mielenkiintoinen on maininta 'kristityksi' tai 'ristiä kantavaksi ihmiseksi' ymmärretyn karjalaisen ristikanza 'ihminen' -sanan kohtalosta. Sanan herättämät uskonnolliset mielleyhtymät ('kristitty' esim. kommunistipuolueen jäsenenä!) johtivat sen sulkemiseen kirjakielen ulkopuolelle. Tilalle otettiin ihmine - siitä huolimatta, että se tulkittiin alkuperältään suomalaiseksi.³⁷⁰

Opettajien neuvottelukokouksessa nähtävästi valistusasiain kansankomissariaattia edustaneen A.S. Afanasjevan mielestä syypäitä suomalaistamiseen olivat terminologisen komissioon kuuluneet Kalininin alueen karjalaiset, jotka olivat juurruttaneet kirjakieleen suomalaisia sanoja, "ikään kuin heillä niitä käytettäisiin". Opettajaopistossa työskennelleen Steppijevan kertoman mukaan oppikirjoja toimittaneet kustantamon työntekijät olivat käyttäneet apunaan suomalaisia sanakirjoja, ja jopa monet karjalan kielestä löytyvät sanat lainattiin suoraan suomesta. Myös oppilaiden puhekielessä oli esiintynyt suomalaisia sanoja, jotka yhdessä opettajan kanssa oli "likvidoitu". Jokaisesta tunnilla käytetystä suomalaisesta sanasta seurasi huomautus: "Slovo bežit v Finljandiju" ('Sana karkaa Suomeen'). Syyllisten joukkoon luettiin herkästi myös vienankarjalainen nuoriso, jonka kerrottiin unohtaneen vanhempiensa kielen.³⁷¹

Sanaston kehittämisestä käydyn keskustelun tuloksia voi arvioida vuoden 1939 aikana laaditun venäläis-karjalaisen terminologisen sanakirjan käsikirjoitusta tarkastelemalla.³⁷² Kieliopin, yhteiskuntaelämän, matematiikan, fysiikan, kasvi- ja eläintieteen sekä maantieteen käsitteiden karjalaisina vastineina annetuista 994 yksittäisestä sanasta venäläislainoja on 649. Niistä valtaosan muodostavat uudet lainasanat, joita ei eräissä tapauksissa edes haluttu tai pystytty muokkaamaan karjalaiseen asuun, esim. (grammatika 'kielioppi', sintaksis 'syntaksi', lev 'leijona', om 'ohmi', put' 'tie, matka ym.', dinamo 'dynamo', plato 'ylätasanko', tire 'ajatusviiva', šimpanze 'simpanssi'. Karjalan sananmuodostuskeinojen avulla mukautettuja yksittäisiä lainasanoja ja kokonaan tai osittain venäläisistä aineksista laadittuja yhdyssanoja on 41, esim. čuastizet - ven. časticy 'partikkelit', slogatoi - ven. neslogovoj 'asyllabinen (vokaali)', umnožinda - ven. umnoženie 'kertominen, kertolasku', sravninda stepenit - ven. stepeni sravnenija' vertailuasteet', soobščiuvunda matkat - ven. puti soobščenija 'liikenneyhteydet', ravenstva znuakka - ven. znak ravenstva 'yhtäsuuruusmerkki', čuaju tuhjo - ven. čajnyj kust 'teepensas', höyry turbina - ven. parovaja turbina 'höyryturbiini'. Yksittäisiä karjalaisperäisiä sanoja luetteloissa esiintyy 304. Valtaosa niistä kuuluu karjalaiseen perussanastoon tai kansanomaiseen, ympäröivää luontoa kuvaavaan terminologiaan. Uudismuodosteiden joukkoon voidaan laskea lähinnä vain joitakin yhdyssanoja, esim. vedo vägi - ven. sila pritjaženija 'vetovoima', kivi hiili - ven. kamennyj ugol' 'kivihiili', jälgi sanat - ven. poslelogi 'postpositiot'.

Sanastoissa esiintyy runsaasti myös sanaliittoja. Suoraan venäjästä lainattuja, äänneasultaan tai morfologisesti karjalaan mukautettuja sanaliittoja on 284, esim. imenitel'noi padeža - ven. imenitel'nyj padež 'nominatiivi', svetan otraženija - ven. otraženie sveta 'valon heijastuminen', količestva električestvua - ven. količestva električestva 'sähkövirran määrä', točka zap'atoin ke - ven. točka s zapjatym 'puolipiste', sojuzattomat složnoit predloženijat - ven. bessojuznye složnye predloženija 'asyndeettiset lauseet', čisloin okruglinda - ven. okruglenie čisel 'lukujen pyöristäminen'. Myös osittain venäläisistä aineksista koostuvien sanaliittojen määrä on huomattava - 176 esiintymää, esim. pehmie znuakka - ven. mjagkij znak 'pehmeä merkki', yksiznuakkahine čisla - ven. odnoznačnoe čislo 'yksinumeroinen luku', ilman igäine dvigatel'a - ven. večnyj dvigatel' 'ikiliikkuja'. Kokonaan karjalaisista aineksista koostuvia sanaliittoja on 66, esim. nygöine aiga - ven. nastojaščee vremja 'preesens', hevon vägi - ven. lošadinaja sila 'hevosvoima', yhtyjät astiet - ven. soobščajuščiesja sosudy 'yhtyvät astiat'.

Sanaston venäläistämistendenssi tulee erityisen selvästi esille vertailtaessa vuoden 1939 terminologista sanastoa edellisenä vuonna julkaistuihin sanaluetteloihin (ks. s. 112-114). Useimmat karjalaiset neologismit oli korvattu karjalaan mukautetuilla venäläislainoilla, kielioppisanastossa esim. prilagatel'noi 'adjektiivi' pro aiempi tunnussana, mestoimenija 'pronomini' pro nimensijalline,edinstvennoi čisla 'yksikkö' pro yksikkö, padeža 'sija(muoto)' pro muvtos, voprositel'noi predloženija 'kysymyslause' pro kyzyndä sanonda, nerasprostran'onnoi predloženija 'peruslause' pro levenemätöin sanonda. Venäläislainoilla korvattiin myös joukko luonnontiedon termistössä esiintyneitä karjalaisia sanoja, esim. čereppa 'pääkallo' pro piämal'l'ukka, železa 'rauhanen' pro ravha - ravhna, orla 'kotka' pro kotka, oduvančikka 'voikukka' pro pövräkukka - voikukka, čertopoloha 'karhiainen' pro kukonravda, kl'ona 'vaahtera' pro vuahtera, lipa 'lehmus' pro niinipuv, pšenica 'vehnä' pro vehnä - nizu.³⁷³ Kirjakieltä muokanneen komission harjoittamaa "suomalaisuuksien" karsimista kuvaa kärjistetyssä muodossa mm. Ortjo Stepanovin kertoma anekdootti: "Esimerkiksi kaikissa karjalan murteissa on sana "kirves", mutta kun sitä käytetään fasistisessa Suomessa, niin Sovetti-Karjalan kieleen sitä ei saa missään nimessä ottaa, vaan on pantava venäjänkielinen "topora".³⁷⁴

Toisaalta on huomattava, että venäläisperäisten "ylellisyyslainojen" laaja käyttö herätti suoranaista kritiikkiäkin. Karjalaispiirien paikallislehtiä arvosteltiin turhien venäläislainojen käytöstä, esimerkkeinä hran'aija pro vard'oija tai beregoija 'säilyttää', gor'ačo suvaičči pro palavasti suvaičči 'tulisesti rakasti', vesennei seva pro kevätkylvö 'kevätkylvö', šenica pro nizu 'vehnä', jačmen' pro ozra 'ohra'.³⁷⁵ Kirjakielen normittamista ohjannut neuvostoliitonvirolainen Kristjan Kure varoitteli liiallisen lainaamisen ja sanasanaisen kääntämisen vaaroista ja kehotti käyttämään hyväksi myös oman kielen mahdollisuuksia. Varoittavana esimerkkinä hän mainitsi sanomalehti Sovetskoi Karelijan käyttämän kielen.³⁷⁶

Venäläislainojen aiheuttamiin ymmärtämisvaikeuksiin vetosi Venäjän valistusasiain kansankomissariaatille lähettämässä kirjeessään venäläis-karjalaista koulusanakirjaa valmistellut kasvatustieteellisen korkeakoulun opiskelija G.N. Makarov. Hänen mukaansa monet karjalaiset opettajatkaan eivät ymmärrä vierasperäisiä sanoja, kuten asfal't 'asvaltti', aerodrom 'lentokenttä', eskalator 'liukuportaat' tai venäläisiä sanoja kuten vselennaja 'maailmankaikkeus'. Tämän vuoksi kirjoittaja pyysi lupaa antaa näille myös merkitykseltään lähes samoja venäläisiä ja karjalaisia vastineita tai selityksiä. Esimerkkejä mahdollisista sana-artikkeleista ovat:

avarija ['vaurio, haveri' - E.A.] - avarija, krušenija, murenemine tai:

avarija - avarija, krušenija: parahodan, samoletan, pojezdan i n.i. äijäldi povreždenija (vijottumine)

azart ['kiihko, into'] - azarta, uvlečenija, zadora

astronomija ['tähtitiede'] - astronomija, nauka nebesnoloih teloih (tiähtih, planetoih i n.i.) näh

velikij ['suuri'] - velikoi, suuri

grandioznyj ['suurenmoinen, valtava'] - grandioznoi, ylen suuri

Samalla Makarov toteaa, ettei "mitään kauheaa tapahdu, jos morfologisen analyysin pohjalta annetaan uusi karjalainen samanmerkityksinen sana, jollaista ei tähän asti ole sanastossa tavattu". Esimerkkejä tällaisista käännöslainoista ovat herrastanda - ven. gospodstvo 'herruus', liigapaino - ven. pereves, tässä kai lähinnä 'ylipaino', keskelkavonnut - ven. rasterjannyj 'hämillinen, neuvoton, hätääntynyt', muailmah kaččomus tai muailmah kačonda - ven. mirovozzrenie 'maailmankatsomus'. "Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että tyrkyttäisin näitä karjalaisia neologismeja pakollisina käytettäväksi käännöskieleen, tavoitteenani on vain saada lapset käsittämään nämä sanat edes likimääräisen käännöksen avulla." Samalla kirjoittaja muistuttaa myös venäjän kielen aikoinaan rikastuneen vastaavalla tavalla.³⁷⁷

9.3 Karjalan kielen käyttöala

Karjalaiset alkeiskoulut siirtyivät karjalankieliseen opetukseen lukuvuoden 1938/39 aikana. Ylemmillä luokilla opetusta annettiin venäjäksi. Lukuvuonna 1939/40 karjalankielistä opetusta ryhdyttiin laajentamaan myös ylempiasteisiin kouluihin. Aikaisempina vuosina äidinkielistä opetusta saaneiden oppilaiden kasvun mukaisesti pyrittiin karjalaistamaan ensin viidennet luokat, seuraavana lukuvuonna kuudennet jne. Syksyllä 1939 saatiin uusien sääntöjen mukaiset oppikirjat ja opetusohjelmat, keski- ja vajaakeskikouluissa aloitettiin karjalan kielen opetus aineena. Äidinkielisen opetuksen antamia tuloksia pidettiin hyvinä - erityisesti luokilla 1-2, joiden oppilaat eivät olleet kokeneet aiempia oikeinkirjoitussääntöjen muutoksia. Venäjän opetuksessa suurin ongelma oli monien opettajien heikko kielitaito esim. Kiestingin piirissä. ³⁷⁸

Koulujen ohella kirjakielen käyttö laajeni myös julkaisutoiminnassa. Toukokuussa 1939 jokapäiväiseksi muuttuneen Sovetskoi Karelijan lukijat kertoivat lehden käyttämän kielen parantuneen uusien sääntöjen ansiosta, mutta sen sisältöä arvosteltiin köyhäksi.³⁷⁹ Lokakuussa 1939 NKP(b):n aluekomitealle lähettämässään selvityksessään Sovetskoi Karelijan vastaava toimittaja M.I. Melentjev kuvasi lehden tilannetta "tavattoman surkeaksi". Vakituisia avustajia oli vähän ja levikki putosi jatkuvasti (lokakuussa 1939 tilaajia oli 3891). Eniten lukijoita lehdellä oli pohjoisissa Kiestingin ja Kalevalan piireissä, joissa karjalaisten venäjän kielen taito oli tunnetusti heikoin. Etelä-Karjalassa lähes yksinomaan käännösaineistoa sisältävä Sovetskoi Karelija jäi selvästi venäjänkielisen Krasnaja Karelijan varjoon.³⁸⁰

Lukijoiden kiinnostusta ei herättänyt myöskään käännöskirjallisuuden julkaisemista jatkanut kirjallisuuslehti Karelija. Lehden sisältämien karjalaksi kirjoitettujen runojen ja kertomusten todettiin olevan kaukana todellisesta kirjallisuudesta.³⁸¹ Käännökset muodostivat valtaosan myös Kargosizdatin julkaisemasta karjalankielisestä kirjallisuudesta. Oppikirjojen ja yhteiskuntapoliittisen kirjallisuuden ohella julkaistiin lukuisia pieniä lastenkirjoja. Käännösten laatua pidettiin yleisesti kehnona.³⁸² Alkuperäistä karjalaista kaunokirjallisuutta edustivat Nikolai Gippijevin (Laine) ja Fjodor Isakovin runokirja "Huondes" sekä viisi satu- ja kansanrunokokoelmaa.³⁸³

Alkuperäisen kaunokirjallisuuden puutetta pyrittiin korvaamaan suullisen kansanperinteen julkaisuilla, joiden kieltä tarjottiin malliksi myös aloitteleville kirjailijoille. Kalevala julistettiin Karjalan kansallisomaisuudeksi, jonka "Suomen fasistiset ja suursuomalaiset piirit" olivat yrittäneet riistää. Uuden tulkinnan mukaan Kalevalan runot olivat syntyneet Aunuksen seuduilla, josta muinaisten karjalaisten kulttuuriyhteydet suuntautuivat pikemminkin Volgan Bulgariaan, Novgorodiin, Skandinaviaan ja Baltiaan kuin nykyisen Suomen alueelle.³⁸⁴ Mielenkiintoinen ilmiö on myös 1930-luvun lopulla kukoistanut, vanhojen perinteentaitajien ilmeisesti tilaustyönä esittämä "uusfolklore". Leninille, Stalinille, Kiroville ja muille vallankumousjohtajille omistettuja sankarirunoja ja itkuvirsiä sepittivät mm. T.Je. Turujev ja A.V. Vattšijeva, jotka yhdessä sadunkertoja M.A. Remšun kanssa hyväksyttiin Karjalan kirjailijaliiton jäseniksi.³⁸⁵ Anna Borisovna Jefimova Petrovskin piirin Lindjärven kylästä kiitti "kristallipesässään makaavaa" Leniniä vuonna 1938 muistiin merkityssä itkussa "Armas piäsköihyt" ('Armas pääskyseni'):

Kaiken kaikkiaan 1930-luvun lopun karjalankielisen kulttuurin saavutukset olivat verrattain vaatimattomia. Vuosikymmenen alun suomenkieliseen toimintaan verrattuna karjalan kirjakielen käyttö jäi selvästi vähäisemmäksi. Viranomaisten keskeisille kulttuuri-instituutioille - koululaitokselle, lehdistölle ja kirjallisuudelle - antamasta tuesta huolimatta käyttöalaltaan suppea ja rakenteeltaan vielä vakiintumaton kirjakieli ei näytä herättäneen suurtakaan innostusta oletetun käyttäjäkuntansa keskuudessa. Karjalaisten omia kansallisia pyrkimyksiä ei sen avulla voitu 1930-luvun lopun oloissa juurikaan ilmaista.

328 Gribkov 1938.

329 Pervye rešenija Verhovnogo Soveta Karelii. Krasnaja Karelija 28.7.1938.

330 Anikin. Likvidiruija vražeskoin ruavon posledstvijat. Sovetskoi Karelija 4.6.1938.

331 Takala 1994: 135-136.

332 Vinogradov 1990.

Tverinkarjalaiset V.I. Ivanov ja I.S. Beljakov olivat toimineet NKP(b):n piirikuntakomitean sihteereinä. Ivanov, yksi innokkaimmista Tverin kirjakielen puuhamiehistä, oli 1930-luvun alussa työskennellyt Kolhozoin puoleh -sanomalehden vastaavana toimittajana.

333 Tverinkarjalaisen sivistyneistön vainoa on tutkinut Vinogradov 1991.

334 Bubrihiin kohdistuneesta vainosta on kirjoittanut Kert 1990.

335 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 3, opis' 5, delo 149, listy 42-43.

336 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 3, opis' 5, delo 149, listy 35-37.

337 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 5, opis' 5, delo 163, listy 40-65.

338 I. Krasnov. Za dal'nejšij pod''em uspevaemosti v školah. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') 5.1.1939; I. Čurkin. Za bol'ševistskoe vospitanie detej v školah. Ibid. 10.1.1939; G. Smirnov. Kyzymizet, kumbazet znai vielä ev razrešittu. Ibid. 18.1.1939.

339 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 5, opis' 5, delo 163, list 56.

340 Likvidiruija vreditel'stvan posledstvijat kieli politikas. Sovetskoi Karelija 10.2.1939.

341 Tyypillinen esimerkki on NKP(b):n Karjalan aluekomitealle ilm. syksyllä 1938 laadittu "Neuvostovastaisen porvarillis-nationalistisen ryhmän juttua koskevan asiantuntijakomission lausunto", jossa lueteltiin aikaisemman kirjakielen "suomalaisia" piirteitä. Tällaiseksi komissio katsoi mm. 12 sijan taivutusjärjestelmän: "Suomen paikallissijoja vastaa karjalassa kaksi s, l -päätteistä sijaa". Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 3, opis' 5, delo 149, listy 42-43.

Kirjakielen normittajien livviläis- tai lyydiläistaustaan viittaa myös edellä siteerattu Sovetskoi Karelijan kirjoitus, jossa varsinaiskarjalan mukaisia inessiivin ja ablatiivin päätteitä -ssA, -ldA pidetään karjalalle vieraina.

342 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, delo 162, listy 46-48.

343 I.I. Meščaninov. Puti razvitija karel'skogo literaturnogo jazyka. Krasnaja Karelija 11.2.1939; N.A. Anisimov. O proekte osnovnyh pravil pravopisanija karel'skogo jazyka. Ibid. 27.3.1939.

344 Karel'skoin literaturnoin kielen pravopisanijan osnovnoloin praviloin projekta. Sovetskoi Karelija 5.3. ja 8.3.1939.

345 N. Anisimov. Karel'skoin literaturnoin kielen projektah näh. Sovetskoi Karelija 8.5.1939.

346 Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra AN RF, fond 1, opis' 38, delo 181, list 56.

347 Karjalainen piirikunta lakkautettiin yhtä yllättäen kuin se oli perustettukin. Karel'skaja pravda (Lihoslavl') tiedotti asiasta 15.2.1939 pienellä maininnalla lehden ilmestymisen loppumisesta piirikunnan lakkauttamisen takia. Kokonaan venäjänkielisenä jatkanut Tolmatšun samanniminen paikallislehti ei maininnut asiasta sanaakaan. Ks. myös Vinogradov 1990.

348 Karel'skoin ASSR Narodnoloin Komissaroin Sovietan postanovlenija: Karel'skoin literaturnoin kielen pravopisanijan praviloin utverždenijah näh. Sovetskoi Karelija 17.7.1939.

349 Vrt. esim. Barhudarov 1940.

350 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 3, opis' 5, delo 162, list 47; Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra, fond 1, opis' 38, delo 181, listy 2-3, 42.

351 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 3, opis' 5, delo 149, list 35; delo 163, listy 61-63; Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra AN RF, fond 1, opis' 38, delo 181, list 49.

352 Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra AN RF, fond 1, opis' 38, delo 181, list 6. Vrt. kuitenkin esim. kar. kuošal'i, kuožel'i, aun. kuožal'i, lyydin kuožal', kuožali < ven. kužel', kužen', kužal' (Kalima 1955: 81). Sanasta esiintyy myös muotoja kuosal'i, kuozal', kuozel'i (KKS).

353 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 5, opis' 5, delo 163, listy 52, 59-60.

354 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, list 60; Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra, fond 1, opis' 38, delo 181, listy 69-71.

355 N. Anisimov. Karel'skoin literaturnoin kielen projektah näh. Sovetskoi Karelija 8.5.1939.

Vrt. livvin buolu:buolan, lehmü:lehmän, süöjü:süöjän, kündäi:kündäjän, taloi:taloin:taloloin (mon. gen.), levei:levien. Kirjakielessä nominatiivi- ja taivutusvartalot pyrittiin säilyttämään yhdenmukaisina.

356 Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra AN RF, fond 1, opis' 38, delo 181, listy 13-14.

Livvin kabju, labju -tyypissä a-vartalo yleistettiin nominatiiviin kuten muuallakin kirjakielessä, -(i)ne -johdoksissa, joiden obliikvisijoista /i/ katoaa livvissäkin viimeistään partitiivissa (esim. kirjaine:kirjastu Genetz 1884: 134, kuldaine:kuldazen:kuldastu Markianova 1993: 49), sovellettiin /s/:n edellä esiintyvän /i/:n säilymistä koskevaa sääntöä.

357 Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra, fond 1, opis' 38, delo 181, listy 17-18, 38.

358 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 3, opis' 5, delo 149, list 42; delo 163, listy 55, 58-59, 61; Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra AN RF, fond 1, opis' 38, delo 181, listy 48, 50, 69-71; G. Gurjev. Lisätä kaksi padežua. Sovetskoi Karelija 5.5.1939.

359 Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra AN RF, fond 1, opis' 38, delo 181, listy 18-22; D. Popov, Je. Kallio. Karel'skoin literaturnoin kielen praviloih näh. Sovetskoi Karelija 14.2.1939.

360 Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra AN RF, fond 1, opis' 38, delo 181, list 43.

361 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 3, opis' 5, delo 149, list 36; Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra AN RF, fond 1, opis' 38, delo 181, listy 44, 70.

362 Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra AN RF, fond 1, opis' 38, delo 181, listy 35.

363 G. Gurjev. Lizätä kaksi padežua. Sovetskoi Karelija 5.5.1939.

364 Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra AN RF, fond 1, opis' 38, delo 181, listy 16-17, 30, 33-34.

365 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 3, opis' 5, delo 162, list 46.

366 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 3, opis' 5, delo 149, list 43; fond 5, opis' 5, delo 163, list 50.

367 Esimerkit Aunuksen piirin Pirtulan kylän asukkaan I.P. Turusen kirjeestä NKP(b):n aluekomiteaan. Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra, fond 1, opis' 38, delo 181, list 71.

368 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 5, opis' 5, delo 163, listy 59.

369 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 3, opis' 5, delo 149, list 43.

Eri murteisiin kuuluvien "outojen sanojen", "suomalaisten" ja "keinotekoisten" sanojen kategoriat sekoittuivat keskustelussa, ja esim. vehnä voitiin laskea keinotekoiseksi.

370 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 5, opis' 5, delo 163, listy 54, 60.

Sanan eri muotoja (imehn'in'i - in'ehmin'e - ihmin'i ym.) tavataan eri puolilla Karjalaa merkityksissä 'ihminen' ja 'nainen' (KKS).

371 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 5, opis' 5, delo 163, listy 47, 49, 51, 62.

372 Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra AN RF, fond 1, opis' 38, delo 190.

Prokopjevin johtaman terminologisen komission vahvistamat kieliopin sanastot julkaistiin myös lehdistössä. Karel'skoin ASSR-n terminologičeskoin komissijan postanovlenija grammatičeskoloih terminoih näh. Sovetskoi Karelija 8.5.1939.

373 Vrt. esim. karjTv piämal'l'ukka, livvin piämal'l'ušku 'päälaki'; karjTv. rawha, rawna, livvin rawhnu 'kipeä rauhanen'; livvin kotku; karjTv voikukka 'leinikki; voikukka', livvin voikukku 'id.'; karjTv kukonrawda 'kruunuohdake'; karjTv vuahtera; karjTv n'iin'ipuw, livvin niinipuw; karjTv vehn'ä, livvin nižu (Punžina 1994, Makarov 1990).

374 Mietteitä karjalan kirjakielestä 1988: 119.

Huomattakoon kuitenkin, että esim. kesäkuussa 1939 kirjakielen sääntökokoelman käsittelyssä esiintynyt Karjalan kulttuuri-instituutin työntekijä N.I. Bogdanov painotti, ettei "suomalaisuuksista" puhuttaessa tarkoiteta vanhoja yhteisiä sanoja: "Me olemme keskustelleet niistä suomalaisuuksista, jotka on keinotekoisesti tuotu karjalan kieleen. Näitä suomalaisuuksia vastaan olemme taistelleet". Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra AN RF, fond 1, opis' 38, delo 181, list 52.

375 Bredec, Arhipov. Ei dopuskaija ošibkoi i iskaženijoi. Sovetskoi Karelija 28.2.1939.

376 Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra AN RF, fond 1, opis' 38, delo 216, listy 9-10.

377 Naučnyj arhiv Karel'skogo naučnogo centra AN RF, delo 187, listy 4-7.

Sanakirjan käsikirjoituksesta useimmat Makarovin antamat karjalankieliset selitykset on viivattu yli.

378 Central'nyj gosudarstvennyj arhiv Respubliki Karelija, fond 630, opis' 1, delo 131/1196, listy 34-38, 103-104.

379 Lugijat miän gaziettah näh. Sovetskoi Karelija 5.5.1939; Pečatin päivä respublikan rajonois. Ibid. 9.5.1939.

380 Gosudarstvennyj arhiv obščestvenno-političeskih dviženij i formirovanij Karelii, fond 3, opis' 5, delo 393, list 8; delo 394, listy 8-13.

381 A. Virolainen. Žurnal, ne vypolnjajuščij svoih zadač. Krasnaja Karelija 11.4.1939. Ks. myös Alto 1989: 83-87.

382 E. Halconen. O perevodah i perevodčikah na karel'skij jazyk. Krasnaja Karelija 24.8.1938; S. Mel'cer. O literature na karel'skom jazyke. Ibid. 4.10.1938; V. Laduhin. Enämbi vnimanijua lapsien kniigah. Sovetskoi Karelija 5.2.1940.

Kaikkiaan vuosina 1937-1940 kyrillisellä kirjaimistolla julkaistujen nimekkeiden määrä noussee yli kahden sadan, vaikka vuosittaisten suunnitelmien mukaisia tavoitteita ei kyetty toteuttamaan.

383 Gippijev N, Isakov F. "Huondes". Čudesnoit suarnat lapsih varoin", "Itku-virret Leninah näh", "Karelijan rahvahan suarnat", "Karelijan epičeskoit pajot", "Karel'skoit vanhanaigaizet pajot" - kaikki Kargosizdatin Petroskoissa vuonna 1939 julkaisemia.

384 A. Berminskii. Kalevala - karel'skoi narodnoi eposa. Sovetskoi Karelija 14.7.1939.

385 Letopis' 1963: 197.

386 Itku-virret Leninah näh 1939: 21-22.