Kun toveri Stalin luki Antikaisen lähettämästä "Virittäjästä" Ahtian kirjoituksen (*), hän heti honasi, että vot siinäpä hyvä ase, - mutta mihin? A tietenkin karjalaisuuden tuhoamiseksi! Annettuaan erään kummituslentäjän tehtäväksi luovuttaa Ahtialle Voroshilovin tarkka-ampujain ordenin palkkioksi hänen naulankantaan osuneesta aatteestaan georgialainen käski akateemikko Bubrichin puheilleen:

- Koiran poika, tunnetko tshuhna Ahtian, kolleegasi?

- Kyllä velli toveri! Meikäläisiä on, mutta ylen pikkumainen sielu. Liian tarkkaa työtä tekee. Karjalan kieliopin (**) laatii yhtä monimutkaisen kuin on kielikin. Viisivuotissuunnitelmaasi ei muuta mahtuisikaan kuin tämä kielioppi. Pelkään, etteivät meikäläiset opettajatkaan siitä selvää saisi, kun eivät saa kaikki Suomessakaan. Kävisi kuin suomen oman kieliopin, joka on niin vaikea - täsmälleen yhtä vaikea kuin kielikin -, että nelonen on yleisin numero siitä kouluissa, eivätkä ylioppilastutkinnossakaan kaikki tshuhnat vielä osaa omaa kieltään, vaan reputtavat. Poikkeuksia tietenkin on, nimittäin vienalaiset pakolaiset...

- Älä lörpöttele, vaan tee minulle karjalan kieli huomiseksi. Jos ei huomenna valmis, likvidoin..!

Bubrich, ovela saksmanni, vielä samana päivänä tilasi radioteitse Riipuskalan GPU:n museosta tukun erään turmeltuneen eteläaunukselaisen murteen päätteitä, liimasi ne yön seutuna vastaavien ryssän sanojen häntään ja vei aamulla Kremliin.

- Vot tässä literaturnoi karelijan kieli!

- Mutta tämähän muistuttaa omaa rodnoita kieltämme, tätä Leninin ja minun kieltäni!

- Aivan, velli Joosif Vissarionovitsh, karjala, nimittäin tämä minun karjalani onkin venäjän sukukieli.

- Nu laatna! Se välttää tarkoitukseensa. Olkoon se tästä päivästä lukien KASSR:n virallisena kielenä ja riidelkööt kirotut korelokit sillä ja siitä kunnes syövät toisensa! Ja ystävällemme tshuhna Ahtialle toimita seuraavan kummituslentäjän mukana määräys, että perustaa kiireesti KYL-nimisen järjestön (***) ja valmistaa sen konstikkaan kielioppinsa iskurivauhdilla Siten piisaa riitaa sielläkin taholla.

Ja vot, tapahtui siten.

(*) AHTIA, E.V. 1920: Suuntaviivoja karjalan kirjakielen asiassa. - Virittäjä, s. 60-68.

(**) AHTIA, E.V. 1938: Karjalan kielioppi: äänne- ja sanaoppi. Karjalan kansalaisseura, Suojärvi.

(***) Karjalaisuuden ystäväin liitto