Pyhän Irmelin palo nousi heti kaikkien medioiden ykkösuutiseksi. Marketta ei puhunut tapahtuneesta. Silti joku keksi nuuskia Viemärin suuntaan ja löysikin epäilyttäviä sivuhajuja. Tutkiva journalismi yhdisti sitten loogisesti lööpeissään yhdeksi vyyhdiksi Sairaalan lesbo-skandaalin, seudulle muuttaneen nyplääjä-Marketan ja traagisen tuhopolton. Viemäri olisi ollut tahattomasti Markettaa lisää likaavista assosiaatioista vieläkin tyytyväisempi ellei harmillisen moni olisi tullut kyselemään myös Sontalehden vastuuta kertomuksen käänteissä.
-Tämä Sairaalan seutu on niin kovin vanhoillista ja täynnä näitä ääriuskovaisia kaatajalahkoja, Viemäri käänsi helluntailaistakkinsa haastattelussa ja lisäsi: -Ehkä joku sairas ei pitänyt siitä, että niin kauheasti heitettiin rahaa hukkaan kirkon remontissa kun se olisi voitu sen sijaan myöntää sivistys- ja viinilautakunnan yleishyödyllisempiin käyttötarkoituksiin.
Viemärin onneksi komea ja kuuluisa kuninkaallinen prinssi David oli juuri tapaturmaisesti kuollut. Koska ihmiset nykymaailmassa eivät enää lainkaan luottaneet omaan kokemukseensa, syntyi useimmille kaukaisen ja tuntemattoman prinssin kohtalosta merkittävän kokemuksen ilmentymä, yhteinen hätä ja haloo.
Lehdistö ja koti-isät ympäri maailman, myös Pohjolassa, unohtivat oitis, että prinssi Dave oli ollut pohjimmiltaan poispilattu, itsekeskeinen, nöyristelyn taitava neurootikko, jonka elämän tärkein tehtävä oli matkailu, shoppailu ja itsensä esittely. Prinssin kuolemaan liittyvä paparazzi-journalismin päivittely siirsi Sairaalassa orastaneen kysymyksen lehdistön moraalisesta vastuusta turvallisesti kauas pois kotinurkilta.
Kaiken hulinan keskellä Marketta antoi lehdistölle pari lyhyttä lausuntoa, joissa korosti Arkun kauneutta uutena kotiseutunaan.
-En tiedä mistään skandaalimaisesta lesboliikkeestä tällä seudulla, enkä ole nähnyt merkkiäkään vihamielisestä kansannoususta Sairaalassa. Tiedän kyllä yhdestä paikallisesta toimittajasta. Mutta jotkut kansanliikkeethän ovat näinkin suppeita...
Marketan näennäisen rauhallisen pään komentoyhteys ihmiskokonaisuuteen olennaisesti kuuluvaan ruumiiseen tuntui kuitenkin olevan poikki. Päästä riipumatta ruumis oli ottanut kohun pinnan alla piilevän syvemmän mutta vain harvan aavistaman skandaalin todesta ja kävi lähes tauotta ylikierroksilla, ikään kuin selvittääkseen Sairaalan oireilevan ongelman.
Marketta kävi uudestaan lääkärillä, joka kuunteli huolestuneena sydänääniä.
-Täällä ei ole kaikki kohdallaan, taitaa nyt tuo kriisitilanne käydä pumpun päälle. Kyllä teidät tulee laittaa kiireesti jatkotutkimuksiin.
Tutkimuksia edeltävänä iltana Marketta sai puhelun. Ääni oli tuttu ensi sanasta. Puheen sävy oli taivasteluun ja päivittelyyn kutsuva mutta Marketta päätti olla etäinen, hyväntuulinen ja mutkaton.
-Maikki täällä. Halusin sinulta, Marketta, näin vain kysyä, että kuinka sinä olet kestänyt kaiken tämän keskellä?
-Kiitos erinomaisen hyvin tilanteen huomioon ottaen. Entä itse?
-Onhan tämä ollut niin tavattoman raskasta mutta tänään jo tuntuu paljon paremmalta kun päätimme kokouksessa, että kirkko rakennetaan uudelleen. Kansalaisliikkeen rahakeräys on tuottanut jo melkein miljoonan.
-Kuule Maikki, Marketta päätti nostaa kissan pöydälle. -Minua on jäänyt vaivaamaan eräs asia. Silloin samalla viikolla ennen kuin se ensimmäinen artikkeli ilmestyi, Viemäri luki sen tekstin sinulle etukäteen, muistathan. Minun mielestäni tuollainen menettely on selvää kiristystä.
-Ajattelepas, Maikki, jos sinä olisit aikoinasi ajatellut valmiimmaksi suhteesi itseesi ja elämääsi, seksuaalisuuteen, työhön, uskontoon ja taivaanrouvaan. Silloin sinulla olisi voinut olla mahdollisuus olla alistumatta tuollaiselle uhkailulle ja kiristykselle, ja meillä olisi nyt rakas kirkko jäljellä. Mutta itsesyrjintähän antaa kiristäjille aina aseet, eikö niin?
Linjan toinen pää oli lähes mykkä, Marketta kuuli vain avutonta nyyhkytystä.
-Etkö sinä Maikki ole todellakaan käsittänyt, että täällä seudulla on arvostettu sinun työtäsi, ja siksi sinut aikoinaan valittiin virkaasi. Koska sinä oikein olet ruvennut pelkäämään?
-Nuo ovat kipeitä sanoja, ne kyllä sattuvat, Maikki vastasi. -Parina viime päivänä olen todellakin alkanut miettiä näitä kysymyksiä. Mutta nyt sulle salaisuuden kertoa mä voisin, Marketta. Kun se Ne-lehden artikkeli ilmestyi niin minä tunsin velvollisuudekseni soittaa veljelleni. Hän on koko elämäni ainoa läheinen miessuhde, ymmärräthän. Sanoin hänelle sitten, että nyt tällainen artikkeli on kirjoitettu, ja että jos hän sen lukee niin heti artikkelin alusta hän saattaa tunnistaa minut.
-Siksi minun pitää nyt sanoa sinulle, Maikki oli jatkanut veljelleen, että kyllä minä olen l., että minä olen le... -Ja veljeni lisäsi siihen vain, että hän oli tiennyt sen koko ajan.
Maikki ei siis uskaltanut edes sanoa L-sanaa ääneen, Marketta pudisteli päätään. Jos Marketalla olisi ollut näköpuhelin, hän olisi nähnyt toisessa päässä viininpunaisena hehkuvan naaman.
-Voi Maikki sinua, Marketta purskahti. -Ajattele nyt tätä tilannetta: koko Sairaala on tiennyt jo iät ajat, sinä vain et ole hoksannut! Ja kun olet epätoivoisesti halunnut piilotella kaapissa, olet samalla antanut vallan kiristykselle. Juuri siksi tällainen tapahtumaketju saattoi tulla mahdolliseksi. Ymmärrät kai, että sinun osaltasi tässä on kyseessä vasta tapahtumien alku. Kun olet kerran valtit Viemärille jakanut, mitä tahansa ja paljon kauheampaa voi vielä tapahtua!
-Niin, minä käyn nyt kaksi kertaa viikossa ulkopaikkakunnalla perheneuvonnassa. Siellä on oikein hyvä miespsykologi, joka vähän auttaa minua ymmärtämään asioita kun tämä on niin raskasta aikaa. Ja päivittäin minä kysyn piispalta myös neuvoa. Mutta kyllä se nyt alkaa mennä paremmin kun kirkkoakin taas ruvetaan rakentamaan uudestaan. Siihen työhön minä ajattelin oikein keskittyä.
Marketta ei enää tiennyt kuunteliko hän lisämaksullista fantasiapuhelinlinjaa vai oliko hän liukunut tele-paatilla 50-luvulle D-luokan kauhuelokuvaan, jossa kommunistiset viemärimuurahaiset syövät suihinsa pehmolesboyhdyskunnan valloittaakseen sitten turvattomien ydinperheiden asuttaman Keski-Lännen.
Hetken hämmennyksen jälkeen Marketta palautui ufoista arkeen ja ymmärsi entistä selvemmin, että Viemärissä Sairaala oli jo saanut ansaitsemansa moraalisen johtajan.
-Niin, Marketta, halusin vain soittaa ja todeta, että olet edelleen olemassa ja kuulla kuinka jaksat. Voimia ja siunausta.
Marketta juoksi vessaan ja ehti tuskin polvistua kun oksennus jo lensi pytyn suuntaan seinille roiskuen. -Rouva siunatkoon meitä -ja armahtakoon häntä...
Takaisin