Oli lokakuun aamu ja Viemäri eli odotusta täynnä. Työ luisti ja valmisteilla oli jälleen uusi tempaus valtuustossa. Sitä varten piti kirjoittaa kolumni Sontalehteen ja haastatella ehdotusta tukevaa tuttavaa radiossa. Uuden moraalisaarnan vuorokin olisi taas, ja Acidophilus saisi latoa parhaat jumalaapelkäävät ajatuksensa painettaviksi.
Tilta Piipasen erottamishanke ja Sairaalan Sonettipäivien siirtäminen Viemärin valvontaan saivat toistaiseksi unohtua kun tuhopolton tahmea noki teetti ylitöitä. Tänään toimistossa odottaisivat Ne-lehden tutkivat toimittajat, joiden kanssa Viemäri halusi valmistella uuden lumo-luomuksen. Oli aika kaivaa maa niiden alta, jotka olivat julkisesti antaneet Markettaa kannattavia kommentteja. Kaksi sellaista Viemäri oli jo ilmiantanut poliisitutkintaa varten. Vavahduttavana syytteenä oli Viemärin toimeentulomahdollisuuksien rajoittaminen Sairaalan seudulla.
Sontalehden nimettömänä uutisointina kaikui Viemärin poliisitoimien uhka ympäri Sairaalan, ja kaikki ymmärsivät oitis rakastaa Viemäriä entistä enemmän. Valtuuston istunnoissa epäluottamuslauseiden sijaan kollegat oivalsivat ottaa Viemärin vastaan suurin suosionosoituksin. Mikään ruma ei saisi häiritä Sairaalan syysrutiineja.
Matkalla toimistoon Viemäri kulki mielellään Sairaalan torin poikki. Juuri tänään Viemäri ihaili mennessään syksyn muhkeita juurespinoja. Yhtäkkiä erään perunakojun takaa Viemärin luokse syöksähti tuttu mummo, joka kipakalla otteella iski laukulla naamaan. Laukun sisällä oli paljon selattu piplia, jonka kulma kävi värikkäin seurauksin Viemärin ohimoon useammankin kerran.
(Vuosia myöhemmin tapaus kasvoi legendaksi, jonka mukaan Rouvan Sanat oli näin verikirjaimin kirjailtu tekopyhäksi paljastuneen Viemärin otsanahkaan. Se nahka kehystettiin sittemmin Hatakunnan Museoon ja sijoitettiin lukittuun kaappiin, jossa sitä sai pyynnöstä käydä ihailemassa samoin kuin kuuluisan murhaajan madonsyömää luurankoa ja erääseen paikalliseen perhetragediaan yhdistettyä myrkkypulloa.)
Viemäri sylkäisi maahan verensekaisen klimpin. Hän oli tuskin päässyt tolpilleen perunamummon yllätyshyökkäyksestä kun jo kalatiskin äärestä loikkasi esille uusi emäntä, vikkelämmin kuin tuore lahna lapsen kätösistä.
-Ja tuossa sinulle, ja tuossa ja tässä, emäntä huusi esiliina hulmuten ja nuiji Viemäriä savusiialla silmille.
Viemäri saapui toimistoon silmäkulma turvonneena, harvat harmaat hiuskiehkurat suomuista kimaltaen ja löyhkäten savulta kuin kidutettu marttyyri konsanaan.
-Huomenta tytöt, käydäänkö heti asiaan.
-Me olemme valmiit ja käytössäsi, Ne sanoi kahdesta suusta.
Madame X kaatoi kaikille kahvit, mikä ryyditti strategista palaveria.
-Mitä tulee piispojen elämäntapoihin, olemme selvittäneet että...
Työpäivän päätteeksi Viemäri viimeisteli vastineensa Marketan Virallisen sanan neuvoston kanteluun pahansuovasta sontailusta. Tehtävä oli helppo: kaikkihan sen tiesivät, että lehdistön velvollisuus oli näyttävästi ilmentää totuuden henki, oli sitten kyseessä ulkomaalaiset poliisinmurhaajat tai davensurmaajat, pedofiileiksi epäiltävät rattijuopot, naapurit tai museonjohtajat, liikaa tienaavat poliitikot tai muut yhteiskunnanvastaiset lesbo-elementit.
Viemäri nautti tekstiä naputellessaan, tästä vastineesta tulisi Marketan hengen salpa ja hänen oman kunniansa kruunu. Samalla kertaa Viemäri naputteli kolme erillistä kantelua samalle neuvostolle vihjailuista, joita tapahtumaketjusta oli hänen suuntaansa esitetty. Jälleen kerran Viemäri tunsi antaneensa kaikkensa.
Iltamyöhällä Viemäri saapui kotiin. Hän istahti hämärän olohuoneen sohvalle television ääreen, sytytti lukulampun, kaatoi tuplalasillisen konjakkia ja valitsi yhden niistä tv-kanavista, joilla tähän aikaan kotimaiset iskelmäpojat heiluttelivat pakaroitaan ja liikuttelivat huuliaan uusimman hittiyritelmänsä tahdissa.
-Tämä rakkauden kaipuun tuli... Viemäri kaatoi uuden lasillisen ja avasi hameensa napin. Hän oli juuri tunnustelemassa sitä haarojensa kohtaa, jossa tyhjän sijasta piti olla huulet, kun kuuli keittiöstä kolinaa.
-Minä vien mennessäni tämän kahvinkeittimen myös, hän erotti laulun läpi tutun miesäänen. -Eropaperit ovat tässä keittiönpöydällä.
Väsähtänyt Viemäri näki aina niin herkkänä ja uskollisena pitämänsä neljännen, nykyisen ja kohta entisen aviomiehensä tulevan keittiöstä esiin kahden raskaan kapsekin kanssa. Pienen pysähdyksen verran he katsoivat toisiaan, Viemäri vain yhdellä silmällä kun toinen oli muurautunut umpeen.
-Sinun silmistäsi on hurskaus hävinnyt, Viemäri kuuli yllättävän tuomion. -Liekö sitä siellä koskaan ollutkaan...
Pieni mies käveli huoneen poikki ja huomasi Viemärin harteilla vielä kiiltävät kalansuomut.
-Nämä tässä eivät ole edes vieraita hiuksia, pervertti! Ja sitäpaitsi sinä haiset. Haiset kuin kaikki ne kirjoittamasi valheet, lausumistasi puhumattakaan... Ja yritäpäs nyt käydä kimppuuni, hah! -Minua odottaa palokunnan kuljetusauto ulkona. Me emme enää tapaa.
- - -
Viemärin juuresten, kalojen ja avioeron muodossa kohtaamat henkilökohtaiset vastoinkäymiset luotettavana pidetty Yrmään Sanomat jätti asiallisesti uutisoimatta koska ne olivat vaikeita tapauksia yhden kuntalasen yksityiselämässä, jota sentään tuli kunnioittaa. Tämä ei estänut uutisista muodostumatta viikkojen tärkeimpiä kaupunkilaisten katukeskusteluissa. Viemärille naureskeltiin nyt huivien ja myssyjen alta avoimesti mutta muistaen aina välillä vilkuilla sivuille, ettei kukaan Sontalehden toimittaja tai kuvaaja ollut hajuetäisyydellä.
Olohuoneensa maisemaikkunan ääressä, syksyn iltatähden tuikkiessa Marketta mietti pikku hetken sitä, mitkä asiat Sairaalassa saivat ylittää uutiskynnyksen julkistuakseen, mitkä eivät, ja kätki päätelmät sydämeensä.
Takaisin