Marketta oli työmatkalla pääkaupungissa kun juttu oli julkistunut. Paluumatkalla kotiin Marketta päättikin pysähtyä ja jäädä yöksi Lempereelle -kaupunkiin, josta hän piti. Puhelinsoittoja alkoi tulla tiheään tahtiin Marketan leopardikuvioituun kännykkään kun surulliset ja raivostuneet ihmiset, tutut ja tuntemattomat, halusivat tukea ja lohduttaa solvattua naista.
Marketta tahtoi tuntea olevansa olemassa. Siihen yleensä auttaa shoppailu, syöminen ja seksi. Niinpä Marketta lähti myymäläkierrokselle, osti vaatekerran (kolme vaatekertaa, kuten ystävät myöhemmin liioitellen kuvailisivat), söi hyvin, kävi elokuvissa ja poimi ennen puolta yötä ravintolasta nuoren tuhkimon, jonka piti ihailevassa puristusotteessa Karhu-hotellin kaksoisvuoteessa lähes läpi yön.
Paluu Arkkuun ja Sairaalaan oli outo. Sontalehti oli julkaissut jutussa myös Marketan kuvan. Minne Marketta kulki, kaikki halusivat katsoa ja ottaa katseellaan häneen kantaa. Näin myös myötätunnon hyökyaalto alkoi tuntua painostavalta.
Marketan otsaa kuumotti. Kolmen päivän sydämentykytysten jälkeen Marketta kävi lääkärillä. Tämä laski Marketan lepopulssiksi normaalin 64:n sijaan 87. Verenpaine oli vaarallisen korkealla, ja välillä Markettaa huimasi.
Toiminnassaan Viemäri oli laskelmoinut, että seudun uskovaiset muodostaisivat häntä kiittävän ja kannustavan valtaenemmistön. Näin Viemäri kiitäisi kunnian potkulaudalla suoraan kaupunginhallituksen kärkeen. Se luulo osoittautui kuitenkin harhaksi. Lukuunottamatta Madame X:n lähettämiä nimettömiä yleisönosastokommentteja ja kahta tuttua tukijaa, Viemäri jäi pyrkimyksineen yksin.
Yksityisissä keskusteluissa Sairaalan asukkaat alkoivat kukin muistella omia tai tuttaviensa kokemuksia Viemärin hampaissa, eivätkä ne muistot olleet mieluisia. Nyt, muristiin hiljaa, Sontalehti oli lopulta mennyt liian pitkälle. Muutama rohkea uskalsi kostoa uhmaten kirjoittaa Markettaa tukevan mielipiteensä julki.
Seuraavassa numerossa Viemärin oli pakko tunnustautua solvauksen kirjoittajaksi.
-Rohkean lehden tulee voida kirjoittaa kipeistäkin asioista, Viemäri analysoi rakentamaansa tilannetta. -Tämä oli lehden kannalta aivan normaali uutisointi siitä valtavasta keskustelusta, jonka paine lopulta pakotti lehtemme reagoimaan. Journalistina tunnen tietenkin, että raskas mutta välttämätön velvollisuutemme oli julkistaa tämä koko seutua kuohuttanut lesbo-mylly ja taiteilija Parisin ilmeiset aikomukset paikkakunnalla.
-Sitäpaitsi niin moni on valittanut minulle, Viemäri jatkoi tuohtumusta ilmentäen, että Kari Kattilan konsertin liput olivat liian kalliit. Kyllä me synnintuntoisina sairaalalaisina olemme sitä mieltä, lisäsi helluntailainen Viemäri, että Rouvan temppeliin tulee kristityillä ja kaikilla paikkakuntalaisilla olla aina vapaa pääsy, ja pyhälle ehtoolliselle samoin vaikka se tarjoiltaisiinkin kutsuvieraille monen viinin kera useampana ruokalajina Koivulahden kartanossa. Tämän kaupungissa kaikkia kuohuttavan yleisen keskustelun olemme vain uutisoineet.
-Mutta jottei kenellekään jäisi mitään epäselvyyttä tarkoituksistamme, haluamme toki korostaa, että tietenkin me täällä Sontalehdessä toivotamme kaikki idearikkaat ihmiset, Marketan mukaanlukien, tervetulleiksi Sairaalaan antamaan oman panoksensa seudun demokraattisessa kulttuuri- ja sivistystyön ja matkailun kehittämisessä.
Saman lehden yleisönosastolla nimimerkki “Pyhän Irmelin ja puhtauden puolesta” selitti ne pyhän kirjan kohdat, joissa ilmoitetaan, että huorin tekemisen palkka on ikuinen kadotus. Kirjoittaja sitten päätteli ja selosti lukijoille, että naisen kanssa makaava nainen on lesbo.
-Mutta niinhän se on, Madame X puolusteli, kun Viemäri jälkeenpäin aprikoi, oliko kyseinen kommentti lopultakaan aiheellinen.
-On se, vakuutti Madame X, -ja kysymyshän on paljon laajempikin, ajattele vaikka miehiä!
Tästä Madame X:n oivaltamasta avarammasta kattavuudesta innoittuneena Viemäri päätti kirjoittaa Sontalehden seuraavaan numeroon filosofisesti pohdiskelevan artikkelin. Teesit julkaistiin muinaisen Kreikan ajattelijoihin viittaavalla nimimerkillä Acidophilus. Artikkelin alussa tietämättömille lukijoille selvitettiin mm., että miehen kanssa makaava mies on homo.
-Näitä syntisiä sairaita, joita tiedetään olevan seurakunnan luottamustehtävissäkin, tulee kristikansan kaikin tavoin tukea parantumisen polulla. Sairaalan voimat tulee koota kipeään käännytystyöhön, johon nyt esirukouksin kannustamme. -Sillä jos tämä synnin oma ei parane, on hän helvetin tulen ikuiseen kärvennykseen kadotettu, kadotettu vaikka olisi pappikin.
Marketan aikomuksissa ei ollut tappaa itseään, muuttaa pois tai jäädä yksin keittiönnurkkaan nyyhkyttämään. Viemäri toivoi Marketalta tuohtunutta vastaiskua Sontalehteen lähetettynä vastineena, jonka hän sitten voisi lumo-tyyliinsä repiä paloiksi ja kääntää lisätodisteena Markettaa vastaan. Tähän Marketta ei halunnut tempautua mukaan. Marketta odotti, ajatteli ja päätti pysyä rauhallisena.
Pyhän Irmelin kirkon juhlaa varten utuiselta taivaalta kirkastui loppukesän lumoava aurinko. Vuosisatainen pyhättö säihkyi varhaisen sunnuntaiaamun syleilyssä. Remonttitalkoiden päämestari, rouva Niitty, kierteli kirkonmäelle ennen muuta juhlaohjelmaväkeä. Kolmen vuoden urakka oli nyt ohi. Niitty oli onnellinen mutta täytetyn tehtävän ääressä myös mietteliäs: entä tämän jälkeen?
Kun Maikki Merenranta ja Tilta Piipanen tuntia myöhemmin saapuivat kirkolle, rouva Niitty kävi heidän luokseen kasvot murheen kaivertamina ja ojensi huolella käsin kirjoitetun paperin, jonka kulmissa näkyivät naulanreiät.
-Tämä oli saapuessani kiinni kirkon pääovessa:
Maikki Merentanta valahti valkoiseksi ja puri huultaan mutta pysyi hiljaa nähdessään tutulla käsialalla kirjoitetut pykälät:
Tiedoksi ja johdatukseksi Meidän Pyhän Rouvamme totuuden sanat
* Joka nainen toisen naisen kanssa makaa, ovat he synnin perillisiä.
* Katumattomat Sodoman lesbot ja Gomorran huorintekijät palavat pitkään, sillä ei tulikaan heitä puhdista.
* Jos saastuttajien kirkkoa ei katuvaisille pelasteta, on se Rouvan vihasta loullisesti puhdistettava.
-Tätä tilannetta ei puhdisteta enää Andylläkään, Tilta Piipanen tuumi itsekseen ja luki pykälät vielä uudestaan. Tyyli vaikutti jotenkin niin tutulta...
Samassa tuulenpuuska tarttui paperiin, se irtosi Tiltan sormista ja leijaili ylös piharatamojen peittämää mäkeä, kohti kirkon seinustaa. Tilta nosti katseensa.
Kirkon pääovi oli avattu. Käytävän suulla, lasimaalauksista lankeavan lempeän valon syleilyssä näkyi Maikki Merenrannan kieppuva silhuetti kun hän suurin liikkein lakaisi näkymättömiä roskia ikihonkaisilta lattiaparruilta.
Takaisin