Kenelle kello kilkuttaa

Tee taistelusi kukkulalla aikaisissa päivissä.
Jatkuva vihlo sisällä.
Huutava ase, jatkavat juoksemistaan läpi loppumattoman harmaan.
Jatkavat taistelua, koska he ovat oikeassa, kyllä, mutta kuka on sanoakseen.
Kukkulasta miehet tappaisivat miksi? He eivät tiedä.
Kärsivät haavat testaavat heidän ylpeytensä.
Viisi miestä, yhä elossa läpi raivoavan hehkun.
Tulleet hulluksi kivusta, jonka he tosiaan tietävät.

Kenelle kello kilkuttaa.
Aika marssii eteenpäin.
Kenelle kello kilkuttaa.

Katso taivaalle juuri ennen kuin kuolet,
se on viimeinen kertasi.
Mustunut karjaisu massiivinen karjaisu täyttää murenevan taivaan.
Pirstoutunut maali täyttää hänen sielunsa kyltymättömällä itkulla.
Muukalainen nyt ovat hänen silmänsä tälle mysteerille.
Hän kuulee hiljaisuuden niin kovaa.
Aamunkoitto kaikki on pois paitsi tahto elää,
nyt he näkevät, mikä tulee olemaan, sokeuttuneitten silmien nähtäväksi.

Kenelle kello kilkuttaa.
Aika marssii eteenpäin.
Kenelle kello kilkuttaa.