WESTLIFE OFFICIAL MAGAZINE - 4/2001

Hän ei sano paljon, mutta kun hän sanoo, sinä kuuntelet. Ja kun ymmärrät hänen tunteitaan, sinä huolestut. Mark Feehily henkäisee syvään ja kertoo rehellisesti ja yksinoikeudelle WOM:ille kuuluisuuden rajuudesta.

Olet maailman suurimmassa popbändissä. Miltä se tuntuu?
En tiedä. En ole Backstreet Boysissa (nauraa). Olen hyvin iloinen siitä menestyksen tasosta, jonka Westlife on saavuttanut. Mutta tiedätkö, minulla ei ole mitään illuusioita siitä mitä meillä on ja kauanko se tulee kestämään.

Etkö usko Westlifen olevan täällä jäädäkseen?
Asiat muuttuvat aina ajan myötä, eikö vain? Siitä tulee lopulta vähän vähemmän täysillä-juttu, koska ihmiset keskittyvät bändeihin vain kun ne ovat listojen huipulla. MTV:llä Uptown Girliä sanottiin kaikkien aikojen parhaaksi poikabändisinkuksi ennen kuin sitä oli julkaistukaan, mutta kaikki ovat jo melkein unohtaneet sellaiset loistobändit kuin Jackson 5 ja the Osmonds.

Pidätkö sinua ympäröivästä showbisnes-maailmasta?
Melkein kaikki musiikkibisneksessä ja julkisuudessa on feikkiä. Sen kanssa voi olla hankala elää - mutta sen läpi on helppo nähdä. Olen hyvä arvioimaan ihmisten luonteita ja tiedän kun ihmiset puhuvat p**kaa. En halua olla epäkohtelias ihmisille, ihan sama ketä he ovat, mutta joskus ajattelen, "naama umpeen, kiitos! En halua kuulla tätä, enkä halua puhua sinulle."

Milloin sinusta viimeksi tuntui tuolta?
Eilen illalla, hotellissamme, eräs nainen tuli juttelemaan minulle. Hän kertoi minulle kuinka rikas oli ja keitä julkkiksia hän tunsi, ja hän selvästikin kuvitteli, että sen minä halusin kuullakin. Hän sanoi tuntevansa Lulun ja Phil Collinsin, ja hän kysyi ottaisimmeko vastaan £ 5 000 tunnista hänen tyttärensä kanssa. Olin aivan järkyttynyt. Hän ei olisi voinut olla enempää väärässä siitä, mikä tekee vaikutuksen minuun.

seuraava sivu

© 2001 Pami