Alunperin olin ajatellut muuntautua sopivasti autossa - pyrähtää kaupungilla - ja lopuksi maanantai-illaksi muuntua DwC:n kahvi- emännäksi. Strategia oli hyvä, mutta varmistettuani, että TTP:tä voisi käyttää hävyttömästi hyväkseen niin valmistautumiseen kuin tukikohtanaan, päätin sumeilematta käyttää tarjotun mahdollisuuden ja unohtaa omanautonkäytön useistakin arvattavasti syistä.

Aluksi suunnittelimme tapaavamme Lost&Found:ssa, mutta onneksi jo etukäteen kävi ilmi, että L&F avaa ovensa kesäpäivinä vasta klo 18. Näin sovimme tapaamisen TTP:llä, joka soveltuukin paljon paremmin odotteluun, jos jommalle kummalle sattuisi joitakin ennalta arvaamattomiaesteitä tai viivytyksiä.

Kanniskelin iltapäivällä hyvissä ajoin matkalaukullisen harrastusvälineitäni TTP:lle ja rauhassa valmistauduin ensimmäiseen todelliseen ulkoiluuni. Kesäpäivä oli kaunis ja lämmin, mutta silti sopivan tuulinen ja saatoin käyttää mieliasujani pakahtu matta kuumuuteen. Naiset ovat aina hieman suurpiirteisiä noiden sovittujen aikojen suhteen - eikä Sissy tehnyt tässä suhteessa poikkeusta, joten sain hetkisen odotella hänen saapumistaan. Odotus toki palkittiin ja sain päästään mitä upeimman naisen SeTa:n tiloihin. Sissy oli pukeutunut upeaan, lyhyeen, kesäiseen vaikkakin tehokkaaseen, mustaan trikoomekkoon. Hänellä oli muodikas ohut läpikuultava, violetti tunika päällään. Meikki oli juuri sopiva tavallisen naisen päiväkävelylle. Vau - mitäpä muutakaan voisi todeta - niin miehenä kuin transvestiittinakin.

Sissy oli kertonut ennakkoon hieman jännittävänsä suunnitelmansa toteuttamista, mutta itse tunsin itseni varsin itsevarmaksi. Olihan selvää, etten minä asuineni, epätoivoisine meikkeineni ym. menisi täydestä, mutta en antanut tälläkään kertaa sen vaivata. Sissyä kiinnosti tutustua useisiin alusvaateliikkeisiin ja hän oli jo etukäteen merkinnyt karttaansa kohteita, joihin hän haluaisi tutustua. Koskapa DwC:n julkaisu ja minäkin omakohtaisesti, saatoin suositella Urho Kekkosenkadun asusteliikettä suuntasimme sirot askeleemme tuohon suuntaan. Matkalla totestin erään pienen vaateliikkeen ikkunassaan tarjoavan juuri sopivan väristä puolihametta blazeriini, vedin puoliväkisin Sissyn ensimmäiseen liikkeeseen. Liike oli pieni ja asiakkaita sen verran runsaasti, etten heti aletangon mekkoa päässyt sovittamaan. Pienen odotuksen jälkeen saatoin kokeilla jäännöskappaletta 44 kokoa. Ikäväkseni se oli vieläkin hieman liian suuri ja pienempää sopivaa kokoa ei tietenkään löytynyt, joten en joutunut vähiä varojani uhraamaan. Liikkeessä meihin (=minuun) suhtauduttiin ystävällisesti, mutta selvästi tietyllä varauksella. Tietenkään sen kummempia ongelmia ei ollut.

Matkalla kohteeseemme kuljimme sitten Funky Ladies:in ohi, joten pikainen pistäytyminen tuossa mitä mainioimmassa liikkeessä oli välttämättömyys. Tarjoustangossa oli melkoinen valikoima mitä upeimpia korselletteja edulliseen (200mk) hintaan. Valitetta vasti niitä oli sekä Sissyn että minun kaappimme jo pullollaan, joten varsinaiset kaupat jäivät tekemättä. Nyt palvelualttiit myyjät olisivat kyllä tehneet parhaansa, mutta mikäs auttoi.

Seuraava tutustumisenarvoinen liike oli mielestäni Fredan UFF, mutta tuumin, että paluumatkalla tuokin tulisi tarkistetuksi, mutta toisin kävi.
Fredrikinkadun ja kansakoulukadun kulmassa kesä teki tehtävänsä - suuta alkoi huolestuttavasti kuivaamaan, joten vaihdoimme kurssia väylältämme ja poikkesimme Bar Escale:seen siiderille ja Gini Tonic:lle. Iltapäivällä paikka oli rauhallinen - vain muutamia miehiä oli paikalla. Baari on tyypillisen tuntuinen kaljapaikka, mutta tulipa tämäkin nähtävyys nähdyksi naisten huonetta lukuunottamatta - sääli. Saimme juteskella rauhassa lasimme tyhjiksi ja ulostullessamme totesimme pienen sadekuuron yllättäneen. Sissyhän toki kaiken jo etukäteen suunnittelleena oli varautunut sateenvarjoin, mutta tuon kuuronhan onnistuimme siis välttämään sisätiloissa. Niiin.. tuossapa tuli mieleen, että mennessämme Escaleeseen poliisiauto ajoi ohitsemme varsin rauhallista vauhtia enkä vieläkään voi unohtaa tuota varsin tarkkaavaista katsetta, joka meihin (ehkäpä vain minuun) luotiin. Toki ko. hälytysajoneuvo meni menojaan eikä jatkossa virkavallan edustajia enää näkynyt.

Lopulta pääsimme Riitan Kulman alusvaateliikkeeseen. Olin itse juuri edellisellä viikolla käynytkin sukkani ostamassa sieltä. Liike on pieni, mutta asuvalikoima suht' runsas. Vaikka putiikki on minun hovihankkijani, pitänee todeta, että heidän kokoelmansa toistaiseksi sopii pienille ja siroille kaunottarille - toki sieltä löytyy vaikka mitä ihanaa. Palvelu on erinomaisen hyvä, joten uskallan suositella sitä ujoimmillekin. Sissy ei sieltä tälläkertaa löytänyt haluamaansa vartalonkuristajaa.

Seuraavaksi kohteeksemme valitsimme Arkadiankatu 10:n - Viipurin korsettiliikkeen. Sehän sijaitsee lähietäisyydellä. Tuo liike oli minulle uusi tuttavuus, vaikka olenkin vuosien varrella käynyt ostoksilla lukemattomissa alusvaateliikeissä. Palvelu oli ystävällisen määrätietoista, mutta vain tilauksesta muotojenmukaisen asun voisi saada. Hinta-arvio n. 2000 mk:n luokkaa. Toki Sissylläkään ei ollut sen suurempaa tarvetta käyttää noihin erikoisasusteisiin, joten tällä erää päätimme lopettaa kiertelyn tähän. Jälleen kuuma ja ehkäpä osin jännitys vaati meitä etsimään sopivaa terassia nauttiaksemme virvokkeita. SaS-hotellin viereinen suositel tava pienen pieni ruokapaikka tarjosi mahdollisuuden juoda lasilliset ulkona terassilla. Vaikka en usko, että me jäimme herättämättä huomiota (=minä), saimme rauhassa jutustella niitä ja näitä lasimme tyhjiksi. Sissy päätti pistäytyä hotellillaan ja minä suunnistin SeTa/TTP:lle tehtäviini tarjoamaan kahvit halukkaille paikalle eksyneelle trans-väelle.

Kahvi-illan jälkeen saatoin lopulta riisua avokkaani urhean kiertoajelun ja kahvituksen jälkeen. Olipa taas erinomaista tyttöillä kokonaista 8 tuntia - ja säikytellä tavallisia ihmisiä Helsingin kaduilla... Tämä otetaan sitten uusiksi!

PS. Arvatkaapas kuka tälläkertaa unohti blazerinsa TTP:lle - nooh... mitäs tuo lomalaista haittasi - seuraavana päivänä pistäydyin noutamassa kallisarvoisen omaisuuteni.

Paluu kotisivulle