Transvestismini lyhyt historia

AA-kerhoissa, Painonvartioissa ym. luullakseni, kukin kertoo elämänsä tarinan ja päättää lujasti parantaa huonot tapansa. Näin minusta myös me transvestiitit mielellämme kerromme omamme, mutta emme halua edes muuttua yhteiskunnan hyväksymiin normeihin vaan haluamme yhä vain kehittyä rakkaassa harrastuksessamme - "osapäivätyttöilyssä" - josta emme luopuisi juuri mistään hinnasta.

Pieni transvestiittityttö Olen vast' ikää tutustunut SETA:an , TransTukiPisteeseen ja DreamWear Clubiin , mutta jo alusta lähtien tiesin löytäneeni hyviä ystävättäriä ja tunsin heti olevani omieni parissa. Tunne, että ei ole enää yksin, on hyvin vapauttava - tuntuu suorastaan, että on helpompi hengittää.

Olen aina tullut hyvin toimeen naisten/tyttöjen kanssa, he ovat olleet minulle sekä rakkaita että usein läheisimpiä ystäviäni. Seuraan tarkasti, miten oikeat "tytöt" käyttäytyvät, pukeutuvat tai elehtivät pyrkiäkseni käyttäytymään samoin pukeuduttuani.

Ensimmäinen muistikuvani "tyttöilystä" on n. 5-vuotiaana. Pukeuduin sisareni vaatteisiin jonakin pyhäaamuna useita vuosikymmeniä sitten. Toki sisarukseni näkivät minut pukeutuneena ja usein kiusoittelivat minua kutsumalla minua tytöksi. Seuraava muisto onkin jo pukeutuminen äitini alushameeseen - se taisi käydä minulle ihan prinssessan pitkästä hameesta laahuksineen.

Tyttöily on jatkunut elämässäni aina kun siihen vain on tarjoutunut mahdollisuus - missä tahansa. Olen ulospäin suuntautunut, miehisiä harrastuksia harrastava heteromies, mutta tämä pieni salaisuus, pukeutuminen vastakkaisen sukupuolen asusteisiin, on jäänyt paljastamatta muille.

Tähän pukeutumiseen on minulla suoranainen tarve. Joskus voin pidempiäkin aikoja olla pukeutumatta, mutta aika-ajoin on suorastaan välttämätön pakko päästä pistämään päälle pitsit, röyhelöt, korkokengät ym. vaatetus, joka on yhteyskunnassamme vain "kokopäivänaisille" hyväksyttyä pukeutumista.

Kaikki nämä vuodet olen siis pukeutunut ainoastaan itselleni. Nyt jo uskaltaudun pukeutua turvallisessa seurassa ystävien parissa. Suurena haaveenani on valmistautua esiintymään "omana itsenäni" aivan julkisesti "osa-aika tyttönä" - teatterit, ravintolat ym. täältä tullaan.

Minun lyhyt transvestiitin historiani ei juurikaan poikenne muiden kaltaisteni trans-ihmisten tarinasta.

Erika.

Transvestiittityttö Myös eriävät ajatukset historiastani ja mielipiteistäni ovat mitä lämpimimmin tervetulleita:
roskalaatikkonihan on avoinna 24h vuorokaudessa.
Email: /dev/null
Pyhäkoulutypy 2000