Üö. Nänkä Var'ka, kolmetoistavuodine tüttöne, lekuttav kätüttä i čüt-čüt vain kuvluv kuin röhäjäv:

Obrazoilla ieššä palav zelenäne lampattane. Ülči komnatašta ugla uglašta nuoralla riputah ripakot i šuvret muššat štanit. Lampadkazešta lageh venüttiäčöv šuvri zelenäne täpnä, a ripakot i štanit luajitah pität kuvahazet kivgualla, kätküöh i Var'kah... Konža lampatka rubiev lipettämäh, täpnäkuvahazet elavvutah i ruvetah eisteliečömäh, kuin tuvlešta. Dušno. Tulov rokalla i haizuv jallaččinahkalla.

Lapši itköv. Hiän jo ammuin kahistu i vaibu itkiessä, no nagolo vielä ravizov i ev tieduo, konža i hülgiäv. A Var'kalla muata tahottav. Hänen šilmät ummissutah, piä painuv alah, niššat kivissetäh. Hänellä ei šua lekahuttua ni ripčilöillä, ni huvliloilla, i hänellä kažiečov, što piä lieni pikkarane, kuin bulavkan piähüt.

- Baju-baju bajuzen, - röhähtelöv hiän; - šivla keitän pudrozen...

Kivguašša čirettäv čirka. Revnahizešša komnatašša, oven taguana, koravtellah izändä i podmasterja Afon'a... Žualostlivo kriičkuv kätüt, iče Var'ka röhähtelöv - i kaikki tämä ühtevdüv üöhizeh bajutandašoitandah, kummast'a niin on mieleh kuvnnella, konža laškiečet postelilla. Nüt tämä šoitanda šiännüttäv i tuov ei veššelie mielilöidä, žentän što hiän n'ukkevttav, a muata ei voi: kuin vain Var'ka varieleijumala uinuov, nin izändä pergav hänen.

Lampadkane lipettäv. Zelenäne täpnä i kuvahazet ruvetah eisteliečömäh, männäh puolihteih avattuloih Var'kan šilmih i hänen puolihteih uinonnuošša piäššä ei šelgeiksi mielilöiksi. Hiän nägöv muštie pilvilöidä, kumbazet hüpelläh toine toizella jällesti i ravissah kuin lapši. No ka tuvleldi tuvli, kavottih pilvet, i Var'ka nägöv: šosadorogua müöt', katettuo notkiella revulla, ajetah telegöillä, aššutah jällekkäh rahvaš kotomkoinke šelläššä; eisteliečetäh edeh i tagah päin müttünäzet-ollov kuvahazet; molemmilla randua tumanašta läbi nävütäh muat. Kerdah rahvaš kotomkinke i kuvahazinke langetah reduh. - "Mikši tämä?" - küžüv Var'ka. - "Muata, muata" - šanotah hänellä vaštah. I hüö uinotah lujah, muatah magiešti, a telegrafan paččahissa issutah bronit i harakat, ravissah kuin lapši i staraijah heidä noššattua.

- Baju-baju bajuzeni, magua-magua lapšuzeni... - röhäjäv Var'ka i jo nägöv iččiedä pimieššä dušnoissa pertissä.

Lattiella kiändeliečöv hänen kuollun tuattoh Jefim Stepanov. Var'a ei niä händä, no kuvlov, kuin hiän val'aiččiečov lattiella i ohkav kivušta. Tuatollah, kuin hiän šanov, "kizavdu türä". Kibu on žen muone, što ei šua šanuo ni ühtä šanua i vain vedäv iččeheže vozduhua i huvliloilla bul'buttav:

- Bu-bu-bu-bu...

Muamo-Palaga läksi usuad'balla šanomah hüvälissolla, što Jehimä kuolov. Hiän ammuin jo uidi, i aiga on hänellä müöštiäčie. Var'ka venüv kivgualla, ei magua i kuvndelov tuattoh "bu-bu-bu". Ka kuvlov, ken-ollov ajaldi hiän pertin luoh. Nämä hüvälisto tüönnettih dohtarin, kumbane tuli linnašta hein luoh gostih. Dohtari novžov pertih; händä ei nävü pimieššä, no kuvluv, kuin hiän rügiv i hlopni ovella.

- Šuagua tuli, - šanov hiän.

- Bu-bu-bu... - šanov vaštah Jehimä. Palaga luottuačov kivguah i zavodiv eččie ploškast'a rikkispičkoinke. Proidiv iänettä minuvtta. Dohtari häbälöitäldiän virittäv oman spičkan.

- Seičas, buat'uška, seičas, - šanov Palaga, luottuačov pertistä pois i kodvazin tuačči müöštiäčöv tulenke.

Nävöt Jehimällä ruškiet, šilmät kuin ollov ülen äijäldi losnitah, ka kuin Jehimä nägöv läbi pertistä i dohtarista.

- Nu, midä? Midä šie duvmaičiit? - šanov dohtari, painuon häneh. - Ehe! Ammuin-go tämä šivla?

- Midä? Kuolla, vašeblagorodie, tuli aiga... Ei enämbi mivla olla elošša.

- Hüvä tühjiä paissa... Lečimmä!

- Tämä kuin teilä himottav vašeblagorodie, ülen šuvri passibo, a vain müö maltamma... Kuin jo šurma tuli, nin midä jo täššä!

Dohtari nellännekšen čuasuo voziečov Jehimänke, a šiidä noštav šilmät i šanov:

- Mie ni midä en voi luadie... Šivla pidäv bol'niččah ajua, šielä šivla aperaciin luajitah. Seičas-že i aja... Nepremenno aja! Jo on müöhähkö, bol'ničašša kaikin jo muatah, no tämä ni midä, mie šivla zapiskazen annan. Kuvlet?

- Buat'uška, da millä hiän lähtöv? - šanov Palaga. - Meilä hevost'a ev.

- Tämä ni midä, mie pakkuon hüvälissolda, hüö annetah hebozen.

Dohtari uidiv, tuohuš šambuv, i tuaš kuvluv "bu-bu-bu"... Puolen čuasun jälgeh ken-ollov ajav pertin luoh. Tämä hüvälisto tüönnettih teležkäzen, štobi ajua bol'niččah. Jehimä šuorieččov i ajav...

No ka liev hüvä, šelgie huomneš. Palagua ev koissa. Hiän läksi bol'niččah tiedelemäh Jehimiä. Missä-ollov itköv lapši, i Var'ka kuvlov, ka kun ken-ollov hänen iänellä lavlav:

- Baju-baju bajuzeni, magua, magua lapšuzeni...

Müöštiäči Palaga; hiän ristiv šilmie i čuhuttav: - Čarstva nebesnoi, večnii pokoi... šanotah, müöhä kekšimä... Pidi ennnen...

Var'ka mänöv meččäh i itköv šielä, no kerdah ken ollov pergav händä niškah žen verraldi, što hiän tuiguačov očalleh koivuh. Hiän avuav šilmie i nägöv iččiellä ieššä izändiä-sapožnikkua.

- Šie, tämä midä? - šanov hän. - Lapši itköv, a šie maguat?

Izändä kibuz'ašti vedelöv händä korvista, a hiän vatkuttav piällä, lekuttav kätüttä i röhäjäv omua virtä. Zelenäne täpnä i kuvahazet štaniloista i ripakkoloista lekutah, lipetetäh hänellä i väliän tuaš zavladeijah hänen mozguloilla. Tuaš hiän nägöv: Doroga katettu notkiella revulla. Rahvaš kotomkoinke šelläššä i kuvahazet venüttiäčettih i lujah muatah. Heih kaččuon Var'kalla ülen äijäldi tahottav muata; hiän venüttiäčiis hüvällä mieliin, no Palaga-muamo kopittav hänellä revnašša kiirähtiän - tormoššiv händä. Molen hüö kiirähetäh linnah, palkuoačomah ruavolla.

- Miilostinua hristaradi! - pakkuov muamo vaštaniekoilda, - luadikkua božeskoi miilosti, miiloslivoit rahvaš!

- Ana tänne lapši! - šanov hänellä vaštah kenen-ollov tuttava iäni. Ana tänne lapši, toizičči šanov že-že iäni, no vain šiändünnün i riesko. - Maguat, podloi?

A Var'ka kočahtav i, kačahtuan ümbäri, kekšiv missä on azie: ev ni dorogua, ni Palagua, ni vaštaniekkoida, a šeizov keššellä komnattua vain üksi emändä, kumbane tuli šüöttämäh omua lašta. Kuni ložie i hardeikaš emändä alevttav omua lašta, Va'ka šeizov, kaččov häneh i vuottav, konža hiän loppov. A ikkunoin taguana jo sindäv, kuvahazet i zelenäne täpnä lualla nägöväldi kavotah. Väliän huomneš.

- Ota, - šanov emändä, nübliköijen ründähildä soročkua, - itköv. Naverno šuvveldih.

Var'ka ottav lapšen, panov hänen kätküöh i tuaš rubiev lekuttamah. Zelenäne täpnä i kuvahazet vähäziin ünnäh kavotah, i jo ev kellä männä hänen piäh i muvttua hänen mielilöidä. A muata tahottav iellizelläh, ülen äijäldi tahottav! Var'ka panov piän kätküön rannalla i lekkuv kaikella tielalla, štobi odolie uni, no šilmät vs'otaki ummissutah, i piä luadiečov jügiembi.

- Var'ka, lämmitä kivgua! - kuvluv oven taguada izännän iäni.

Značit, jo aiga novšša i priimiečie ruavošta. Var'ka jättäv kätküön i hüppiäv puvn'ah tuomah halguo. Hiän on ruadi, - konža hüppelet i kävelet - muata ei niin tahota, kuin istuoss'a. Hiän tuov hallot, lämmittäv kivguan i čuvstvuiččov, kuin roshodiečov hänen jämpistün tiela i kuin šelletäh mielet.

- Var'ka, šeizata samvuara! - ravizov emändä.

Var'ka luadiv pärettä, no kergiev vain šüvätä hiät samvuarah, kuin kuvlov uvven käššennän:

- Var'ka, čistillä izännällä kološat!

Hiän istuočov lattiella, čistiv kalošoida i duvmaiččov: a hüvä ois šüvätä piä šuvreh šüväh kološah i häneššä vähäne n'ukahaldua... I kerdah kološa kažvav, loženov, i tävttäv kaiken komnatan; Var'ka kirvottav ščotkan, no sriädü-že trähnildäv piällä, möllistäv šilmie i staraiččov kaččuo niin, štobi predmietat ei kažvettais i ei eisteliečettäis šilmissä.

- Var'ka, pihapuolelda pordahat pežellä, a to on huigie zakaščikkoida!

Var'ka pežov pordahie, uberiv komnattua, šiidä lämmittäv toizen kivguan i hüppiäv lavkkah. Ruaduo on äijä, ev ni ühtä jovdavua minuvttua.

No ni mi ev žen jügehüne, kuin šeizuo kuhn'astolan ieššä i kuorittua juablokkua. Piädä painav alah, juablokka vilizöv šilmissä, veičči kirbuol'ov kiäštä, a revnašša kävelöv ložie šiändünnün emändä, kuorittuloinke käzinke i luvettelov žen rieskohuoh, što korvissa zvoniv: ülen jügie šivla on prisluživaija murginoiješša, stiraija, ommella... On minuvtat, konža tahottav, ei kaččuon ni mih, langeta lattialla i muata.

Päivä proidiv. Kaččuon, kuin pimenöv ikkunoissa, Var'ka liččuav iččieldä ka kuin puvkši männüzie viskoida, muhajav, iče ei tiijä midä on mieleh. Ildapimie armaštelov hänen ummistujoida šilmie, i toivottav hänellä lujua tervehüttäjiä unda. Illalla izändöih tullah gost'at.

- Var'ka, šeizata samvuara! - ravizov emändä.

Izännöillä samvuara pikkarane, štobi külläldi juottua gost'at, pidäv viizičči händä šeizattua. Čuajun jälgeh Var'ka ünnäläzen čuasun šeizov üheššä koh i vuottav izännöin käššendiä.

- Var'ka, hüppele - tuo kolme butilkua olutta!

Hiän rivhtuačov šijalda i staraiččov boikomma hüpätä, štobi ajua uni.

- Var'ka, hüppelellä viinua vaš! Var'ka, missä on štopora? Var'ka, čistillä sel'odkane!

No ka, jälličekši gost'at uijittih, tulet šammutah, izännät laškiečetah muata.

- Var'ka, lekuta lašta! - kuvluv jälgimäne käššendä.

Kivguašša čirettäv čirka; zelenäne täpnä lualla i kuvahazet štaniloista tuaš liezitäh Var'kan puolihteih avattuloih šilmih, lipetetäh, ševotetah mielilöidä.

- Baju-baju bajuzeni, - röhähtelöv hiän; - magua, magua lapšuzeni.

A lapši znai ravizov, a iče ünnäh jo vaibu ravušta. Var'ka tuaš nägöv redukašta šosseinoida dorogua, rahvašta kotomkoinke, Palagua, tuattuo Jehimiä. Hiän kaikki maltav, kaikkie tunnuštav, no unikaš hiän ei voi maltua šidä vägie, kumbane šidov hänen käzie i jalgoida, liččuav händä i häküttäv eliä. Hiän kaččeliečov, eččiv tädä vägie, štobi piäššä häneštä, no ei lövvä. Jälličešti, vaibun, hiän keriäv kaiken viän, kaččov üläh lipettäjäh zelenäzeh täpnäh i kuvndelov ravuo, lövdäv oman vihazniekan, kumbane häküttäv eliä.

Tämä vihazniekka on lapši.

Hiän nagrav. Hänellä diiva; kuin hiän ennen ei maltan tädä tühjiä azieda. Zelenäne täpnä, čirka i kuvahazet, kuažiečov, niin-že nagretah i diivuijah.

Valehušpredstavlenja ottav Var'kalda viän. Hiän novžov taburetkalda i levieldi muhissen, lipahuttamatta šilmillä, kävelöv komnattua müöt'. Hänelläh on mieleh i kučuttav händä täštä mieleštä, što hiän seičas piäžöv lapšešta, kumbane šido hänen jallat i kiät... Tappua lapši, a šiidä muata, muata, muata...

Nagruan, kačahellen i grozien šormiloilla zelenäzellä täpnällä, Var'ka viiriv kätküön luoh i painuv lapšeh... Duavihuoh hänen, hiän väliän laškiečov lattiella, nagrav ihaššunnašta, što hänellä voit muata, i minuvtan jälgeh lujah maguav kuin kuolie...